Lue keskustelun säännöt.
pakko avautua .. eiliselle suunniteltu "romanttinen kahdenkeskeinen aika" ja se, miten kaikki meni päin persettä .(
18.09.2016 |
oli sovittu, että pojat mummilaan ja me isännän kanssa syömään johonkin kivaan ravintolaan, veimme pojat mummilaan klo 12 ja tulimme sen jälkeen kotiin vaihtamaan vaatteita. no, äijäpä otti sitten ja nukahti! koetin hellästi herätellä että "joko mennään kulta, olis nälkä" ja vastaukseksi tuli " joo joo kohta!"
nälissäni, täydessä meikissä otin sitten auton ja menin kiinalaiseen syömään. olin jo lähes syönyt, kun äijä soittaa vihaisena että"missä sä olet , otit näköjään auton?" karjaisin että "SIELLÄ SYÖMÄSSÄ JUMALAUTA KUN HERRA EI VOINUT HERÄTÄ!" minkä jälkeen löi luurin korvaan. kun menin kotiin, veti olutta ja söi ranskalaisia olohuoneessa eikä puhunut mitään. soitin sitten äidilleni että voisivatko pojat olla mummilassa yötä, mikä onneksi sopi! aavistin nimittäin että nyt äijä vetää lärvit... niin tekikin, ja sammui lopulta nojatuoliin ! :(
tänä aamuna haki pojat sanomatta mitään, nyt istuu tuolla sohvalla kuin joku vitun toteemi....
Kommentit (131)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi istut yksin sohvalla odottaen? Tee asialle jotain, älä odota.
Niin, minun vikanihan se on, että parisuhteen läheisyys ja seksi tapahtuu muutenkin 99% minun aloitteestani. Olen ilmeisesti väärässä, kun minä odotan PARIsuhteessa (sisältää siis kaksi (2) henkilöä, miehen ja naisen) molempien osapuolten olevan vastuussa sen hoitamisesta? Tuntuu muutenkin alentavalta olla aina se vonkaava osapuoli, ja niinäkin iltoina kun itse panostan toisen mukavuuteen kahden kesken, toisella ei ole mitään ongelmia painua nukkumaan kaiken jälkeen. Hänenhän toiveensa on jo täytetty, joten parisuhde voi ilmeisesti silloin hyvin?
No jos haluat parannusta ja miehesi taas tyytyväinen vallitsevaan tilaan niin silloin sinun on tehtävä aloite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi istut yksin sohvalla odottaen? Tee asialle jotain, älä odota.
Niin, minun vikanihan se on, että parisuhteen läheisyys ja seksi tapahtuu muutenkin 99% minun aloitteestani. Olen ilmeisesti väärässä, kun minä odotan PARIsuhteessa (sisältää siis kaksi (2) henkilöä, miehen ja naisen) molempien osapuolten olevan vastuussa sen hoitamisesta? Tuntuu muutenkin alentavalta olla aina se vonkaava osapuoli, ja niinäkin iltoina kun itse panostan toisen mukavuuteen kahden kesken, toisella ei ole mitään ongelmia painua nukkumaan kaiken jälkeen. Hänenhän toiveensa on jo täytetty, joten parisuhde voi ilmeisesti silloin hyvin?
No jos haluat parannusta ja miehesi taas tyytyväinen vallitsevaan tilaan niin silloin sinun on tehtävä aloite.
Minun mielestäni parannus olisi se, että läheisyys ja seksi lisääntyisi. Lisäksi, haluaisin edes joskus tuntea itseni halutuksi, riittäväksi ja kelpaavaksi. Parannusta tilanteeseen ei tule siitä, että minä teen vielä enemmän, koska se saa oloni tuntumaan vielä hirveämmältä.
No itsehän sinä mokasit kun yksin lähdit. Sun pitää pyytää anteeksi, ei miehen. Mitä hän sille voi että väsyttää, tässähän ei ollut vielä edes iltapäivä saati ilta. Hyvin olisit joutanut vähän odottamaan.
No, ap ei lukenut tilannetta kuin omalta kannaltaan. Suodaan se anteeksi hänelle. Joskus menee pinna, kun on isot odotukset ja valmiit suunnitelmat, jotka sit meneekin mönkään.
Meni ristiin nyt. Ja toi on kyllä vaikee, js ei vaan pysy hereillä.
No, kenties te puhutte ton asian ja odotukset ja otatte uusiksi.
Näitä sattuu. Tässä elämässä, uusi yritys.
Vierailija kirjoitti:
No itsehän sinä mokasit kun yksin lähdit. Sun pitää pyytää anteeksi, ei miehen. Mitä hän sille voi että väsyttää, tässähän ei ollut vielä edes iltapäivä saati ilta. Hyvin olisit joutanut vähän odottamaan.
"Sun pitää pyytää anteeksi" ? "Eikä miehen" ? Eiköhän tuo nyt ol ihan keskustelun paikka. Tasavertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Romanttinen kahdenkeskeinen aika ja kiinalainen ravintola puolen päivän aikaan ei vaan mitenkään sovi mielestäni yhteen.
Tiedänpä parikin naista, jotka kertovat suurieleisesti menevänsä kiinalaiseen nyt miehen kanssa parisuhdeaikaa viettämään, ja joka kerta puren vähän huultani. Ilmeisesti se on joillekin kova juttu, ja nimenomaan lounasaikaa, ei illallisaikaan. Saati päivällisaikaan.
Oletko sama joka suuttui kun miehellä tuli rintakipuja seksin aikana? Kuulostat samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
onpas tullut vastauksia! :O
tarkennan nyt vielä, että pidin itseäni varta vasten nälässä koska mies puhui että mennään syömään heti kun pojat on viety ja vaatteet vaihdettu! olin klo 10 syönyt jugurtin ja voitte uskoa, miten maha kurni...
ja sitten toinen käy nukkumaan. kiitti vaan vitusti.
mutta joo, asia on puhuttu selväksi ja kaikki on ok :) meillä on molemmilla ollut stressiä esikoisen, joka on erityslapsi , takia ja miehellä lisäksi univelat.. sovittiin että seuraavalla kerralla tilataan pitsat, ei haittaa jos jompikumpi sattuu nukahtamaan!
Ap
Hyvä että saitte sovittua :) Pitsasuunnitelma kuulostaa hyvältä tavalta suhtautua jatkossa. Tsemppiä erityislapsen kanssa!
Oliko mies ajokunnossa lapset hakiessaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sait avauduttua. Luitko sen itsekin? Opitko mitään?
Lapsellisia molemmat, ap ja ukkonsa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinkakohan moni pikkulasten äiti on valitellut miehelleen, että haluaisi joskus olla hetken ilman lapsia? Ja kuinka moni näistä on sitten kahdenkeskeisen ajan järjestyttyä halunnut vain pitkä rauhalliset unet?
Jos mies kehtaisi tällaisessa tilanteessa lähteä yksin ravintolaan, olisi varmaan eropaperit valmiina odottamassa, kun ukko kotiutuisi. Onko väsymys joku naisten yksinoikeus? Mieshän tietenkin nukkuu vain kiusatakseen, eikä voi olla väsynyt.
Kannattiko nälkiinnyttää itsensä? Jos ruokailun pääpointti on viettää parisuhdeaikaa, siellä ravintolassa ei kai ole pakko mättää napaansa täyteen "kaikesta ollaan maksettu"-asenteella vaan voi myös panostaa seurusteluun ja syödä hitaasti normaalin määrän. Verensokeriromahdus ei tietääkseni ole tehnyt hyvää yhdellekään parisuhteelle, ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen kyllä ap:n puolella asiassa. Kun kerran on sovittu, että yritetään käyttää lyhyt aika parisuhteen hoitamiseen esim. ulkona syömällä, ja toinen vain nukkuu. Voi olla, että henkilökohtaisesti eniten häiritsee tuo nukkuminen, se kun tuntuu omalle puolisolle olevan maailman tärkeimpiä asioita.
Meillä on vietetty puolison pyynnöstä kahdenkeskistä aikaa teatterin/elokuvien, ravintolasyömisen jne. muodossa. Ongelma on, että tällainen ilta päättyy yhdeksän kertaa kymmenestä siihen, että kotiin palatessa minä istun yksin sohvalla odotellen keskustelua, läheisyyttä ja ehkä jopa hiipuneen seksielämän elvyttämistä. Valitettavasti puoliso onkin riisumisen ja iltapesun jälkeen vääntäytynyt vaivihkaa nukkumaan. Tilanne ei ole ollut parempi, vaikka ilta olisi päättynyt hotelliin. Kotona nukkuminen on sentään halvempaa...
Siinä minä sitten yömyöhään mietiskelen, että kelpaan näköjään vain seuraksi ulkona käymiseen, mutta minun kanssani ei tarvitse tehdä mitään mitä ei itse ole ajatellut, saatika että toiveitani parisuhteen ylläpitoon tarvitsisi toteuttaa millään tavalla. Aika pahalta se tuntuu olla jämäsijoilla lasten, työn, nukkumisen ja ties minkä jälkeen.
Oletko kertonut toiveistasi illan kulusta puolisollesi? Ja kerroitko etukäteen vai vasta sitten kun toinen kömpii sänkyyn? Turha loukkaantua siitä, että toinen ei lue ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Täällä taas siskoämmät menee miehen puolelle. Kukaan ei kysy, miksi mies oli väsynyt, vaikka syömään menosta oli sovittu etukäteen? Miksei mies ollut valmistautunut lähtöön kuten ap? Tuskin ap:n miehellä on yksin vetovastuu arjesta.
Meillä olisi voinut käydä täsmälleen samoin, sillä mies ei kunnioita minulle antamiaan lupauksia pätkääkään, eikä toisaalta saa suutaan auki, jos ei halua tehdä jotain, vaan suostuu ja sitten tekee oharit. Suunnitelmiensa muututtua mies ei myöskään kommentoi minulle mitään eli saan seurata vierestä kun suunnitelmani muuttuvat ääneti. Miehellä on myös tapana heittäytyä sänkyyn nukkumaan keskellä päivää, jos saa vitutuksen jostain asiasta. Vitutuksen voi myös sitä ennen purkaa minuun esim. murjottamalla, vaikka en tietäisi yhtään mistä nyt taas on kyse. Eli mies toimii kuin 5-vuotias.
Ap:n tekstiä lukiessa tuli tunne, että hänen miehensä on jotain "sukua" omalleni.
Arvaapa huviksesi kuinka monta kertaa miehet joutuvat odottamaan naisia, kun naiset eivät ole valmistautuneet lähtöön ajoissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No aika v-mäinen olit itsekin kun lähdit yksin syömään. Olisit haukannut vaikka voileivän ja juonut lasin viiniä odotellessasi että mies herää. Paljon paremmalla tuulella olisi ollut mieskin kun sai nukuttua selkeää väsymystään pois.
Itse nukahdin vastaavassa tilanteessa sohvalle, niin vaimo herätti minut suihkun jälkeen istumalla paljaalla pillullaan naamalle. :D Voin sanoa, että siinä lähti rähmät silmistä aika hemmetin nopeasti. :D
Eikö nukkuvan seksuaalinen hyväksikäyttö ole aika törkeää?
Vierailija kirjoitti:
Mä olen nukahtanut jopa sinne leffaan, kun ollaan vihdoin päästy kahden... Ei mies ole virkannut yhtään mitään, vähiten suuttunut mulle.
Ois mies varmaan saanut kuulla kunniansa, jos olisit herännyt yksin kun ukko olisi jo lähtenyt yksin kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Oliko mies ajokunnossa lapset hakiessaan?
Aiheellinen kysymys. Illalla lärvit ja sammuminen, sitten aamulla lasten haku. Hakiko autolla, oliko ajokunnossa?
Isäntä. Äijä. Herra. Mielenkiintoinen asenne avio (avo)puolisoa kohtaan. Romanttinen paikka, kiinalainen??
Päiväunet ovat pahasta. Sekoittavat päivärytmin, illalla ei nukuta. Lärvit kaljanjuonnista? Yääh...Ehkä yrität uudestaan. Tilaat pöydän fine dinig-paikkaan, illallisen. Sitä ennen hyvissä ajoin etkot kotona, shampanjaa. Taksilla ravintolaan... ja sitä rataa. Eiköhän se siitä.
Miehelle tosin harvoin "romanttista" on ruokailu; sehän on vain ravinnon tankkaamista. Selvitä, onko miehesi edes romantikko -- useimmat eivät. Tai jos on, niin mikä hänestä on romanttista? (Tavallisella kaverilla varmaan seksi..).
Itse yritin vuosia sitten "yhteistä aikaa", jotain "kivaa yhdessä", kodin ulkopuolella. Ei onnistunut kertaakaan. Lopetin. Olen avioliitossa, mutta "mostly alone". Mieheni on työnarkomaani, eikä osaa rentoutua seurassani (olenhan nainen). Ei mies osaa hitaasti rauhassa ruokailla, sehän on edellä mainittua ravinnon tankkaamista nopeasti. (Sen sijaan "poikain kanssa" relaaminen onnistuu, ei naisseurassa siis).
Olen erittäin kyyninen kyseisiä romanttisia illallisia kohtaan. Kuka jaksaa...
Niin, minun vikanihan se on, että parisuhteen läheisyys ja seksi tapahtuu muutenkin 99% minun aloitteestani. Olen ilmeisesti väärässä, kun minä odotan PARIsuhteessa (sisältää siis kaksi (2) henkilöä, miehen ja naisen) molempien osapuolten olevan vastuussa sen hoitamisesta? Tuntuu muutenkin alentavalta olla aina se vonkaava osapuoli, ja niinäkin iltoina kun itse panostan toisen mukavuuteen kahden kesken, toisella ei ole mitään ongelmia painua nukkumaan kaiken jälkeen. Hänenhän toiveensa on jo täytetty, joten parisuhde voi ilmeisesti silloin hyvin?