Miksi olen ihan tolaltani, kun lyhyt suhde päättyi?

Niin kuin aina. Odottelet, että kohtaus menee ohi. Pää valitettavasti vain pehmenee iän myötä, joten jos 10 vuotta sitten sulla meni kuukausi sydänsuruun, nyt voi mennä puoli vuotta.

Sinulla oli toiveita suhteenne osalta etkä ollut vielä ehtinyt nähdä tyypin ikäviä tai ärsyttäviä puolia.

Sattuuhan se aina, kun on tunteilla mukana ja haaveet romuttuu.Arki ja työ auttaa pitämään kasassa. Ja joskus tämä palsta myös.

Sun pitäs nyt saada itkeä ja surra. Aika auttaa.

Kaikkea hyvää sinulle. 🌹

Ajattele hänet kuolleeksi. Nopeuttaa prosessia.

Jos ihmissuhteen  -lyhyenkin- päättyminen ei tuntuisi missään, olisi kyseessä hyvin kylmä ihminen. Ainakin itse kiinnyn hyvin nopeasti ja valitettavasti myös monta kertaa on palautettu tantereeseen, kun vastapuoli ei olekaan ollut aidosti kiinnostunut tai on ollut vain seksin perässä.  (vaikka alussa on muuta annettu ymmärtää ja suunniteltu kaikkea)

mulla auttaa uusi ihastus.

Se menee pois, mikä ei ole tarkoitettu hyväksi sinulle.

Mäkin olin. Pari viikkoa oli vaikeeta olla iloinen ja innostunut kaikesta. Musta tuli ilmaa kun mies ihastui itseään 10 vuotta nuorempaan työkaveriin ja juoksee nyt sen perässä. 

Lenkkeily on hyväksi. 

Hyvä pano auttaa kummasti unohtamaan ;)

Olen useita kertoja ollut samassa tilanteessa. Juuri kun on alkanut  tuntua siltä, että suhteesta voisi kehittyäkin jotain, tulee stoppi. Ehkä se on kuitenkin parempi, että se tulee noin alussa eikä vuoden päästä. Ikävältä se silti tuntuu. Itsekin kiinnyn nopeasti ja olen vähän liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen. Sitä jotenkin tottuu jo toiseen lyhyessä ajassa. Mistään suuremmista tunteista tuskin on vielä kysymys. Itselläni meni tosin yhden vajaan puolen vuoden suhteesta toipumiseen sama aika. Tsemppiä sinulle. Uskon, että kaikkien epäonnistumisten on tarkoitus kasvattaa ja vahvistaa. Ainakin haluan uskoa, että minäkin saisi vielä näin keski-ikäisenä kokea tasavertaista kumppanuutta.

Kyllä siihen itsrnsä kasaamiseen mieheltäkin kuluu aikaa. Tapasin erottuani naisen jonka kanssa tunsin ennestään. Olen tuntenut vetoa häneen aiemminkin ja aloimme erottuani tapailla. Parissa kuussa pääsimme sänkyyn asti. Olin jo sanonut hänelle haluavani häntä ja hän kutsui minut yökylään. Seksi oli molempien mielestä mahtavaa ja tykättiin olla yhdessä muutenkin. Sitten yhtäkkiä hän alkoi halutakin olla enemmän yksikseen ja aikuisten lastensa kanssa kuten käydä myös harrastamassa enemmän. Ei hän siihenkään asti minun kanssa kaikkea aikaansa viettänyt, enkä sitä vaatinutkaan.

Eräänä iltana hän vaan ilmoitti että.hän haluaa nyt vaan olla ja katsellaan tuleeko mitään. Menin ihan hajalle kun meillä oli tosi kiva alku pari kuukautta.

Miten ihmisen mieli näin heittelee. Ja joo, en oo seinästä reväisty, en alkoholisti enkä seksihullu.

Mutta kai elämä jatkuu kun kaipaus hellittää.