Mikä erityiskoulu sopisi lapselleni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älykäs ja sosiaalisesti lahjakas lapsi ottaa kyllä paikkansa lähikoulussa. Ongelmia on vain jos sosiaaliset taidot ovatkin heikommat.

Lapsi löytää kavereikseen koulun terävimmät kynät eri luokka-asteilta (parhaat kaverit ovat poikkeuksetta olleet muuten akateemisesti koulutettujen vanhempien lapsia), ei kiusaa muita, ehkäisee koulukiusaamista, luo hyvää yhteishenkeä ja oppii itse opettaessaan heikommin koulumaailmassa selviytyviä:) Harrastukset tukevat edistymistä myös (myös liikunnalliset). Kehotin lastani keskustelemaan rehellisesti opettajien kanssa aina, jos tuntui siltä, että haasteet loppuivat kesken tai jos ei kaivannut haasteita "apuopettajana".

t. Onnellinen äiti, jonka lapsi aloitti jo 7. luokan ja siirtyi pois lähikoulustaan

Miten älykäs lapsi jaksaa olla luokassa, jos muut opettelevat kirjaimia ja lapsi lukee kirjoja? Tai kun muut opettelevat helppoja yhteenlaskuja ja toinen on matikassa useita vuosia edellä? En halua, että lapsi menee kouluun vain olemaan paikalla vaan sen pitää olla mielekästä ja haastavaa

Ei hätää, kyllä se siitä tasaantuu.

Kertoisitko, koska se tasaantuu? Oma lapseni suoritti juuri yliopistossa kandidaatin tutkinnon, eikä ainakaan hänen kohdallaan ole vieläkään tasaantunut. Toki tilanne on yliopistossa ja myös huippulukiossa sikäli helpompi, että kurssivalinnoilla nuori voi itse hakea lisää haastavuutta opintoihin. Valitettavasti liian moni vain ehtii siihen mennessä liian laiskaksi, kun peruskoulussa kaikki on liian helppoa.

Lähikoulu voi olla ihan hyvä ratkaisu, sillä lapsi oppii tulemaan toimeen ja "sietämään" erilaisia, opillisesti vaan ei aina muissa taidoissa heikommin menestyviä lapsia. Mutta opettajan kanssa kannattaa keskustella siitä, että lapsesi saa ehdottomasti myös yksilöllisesti vaativampia tehtäviä tarvittaessa. Teoreettisesti älykkään lapsen on hyvä myös oppia pettymään esim. urheilussa tao musiikillisissa taidoissa. Se kasvattaa.

Älykkyys ei vielä sellaisemaan takaa elämässä menestymistä, vaan viisaus. Sen kehittyminen vaatii mm. erilaisia kokemuksia.

Menestymisen tärkeä menestystekijä ovat sosiaaliset taidot, kyky nähdä itsensä osana ryhmää ja kyky ns. lukea ympäristöä. Esim. moni huippujohtajakaan  ei ole  itse niin kovin älykäs, mutta menestyvällä johtajalla on itsetuntoa ja viisautta käyttää muiden erikoisosaamista hyväksi niin, että siitä syntyy hyvä lopputulos.

Vierailija kirjoitti:

Jos menisi Steiner- kouluun, siellä on vähän toisenlaista.

Kävin tutustumassa steinerkouluun ja se olisi varmaan viimeinen paikka mihin lapseni pistäisin. Mieluummin vaikka lähikouluun

Vierailija kirjoitti:

Jos menisi Steiner- kouluun, siellä on vähän toisenlaista.

Steiner-koulussahan lapsi ei saa oppia liian aikaisin lukemaan, vaan kirjaimia ja lukemista opetellaan selvästi hitaammin kuin normaalikoulussa. En usko koulun sopivan lapselle, joka osaa lukea sujuvasti jo kouluun mennessä.

Tosi moni ekaluokkalainen osaa lukea ja laskea kouluun tullessaan. Ei sen takia ole tarvetta erityiskouluun. Ja erityiskoulujen opettajat ovat ihan samanlaisia tallaajia, kuin lähikoulujenkin opet. Lisäksi erityiskouluissakin oppilaiden tasoeroja on ja vauhti ei ole oleellisesti kovempi, kuin muuallakaan. En ottaisi lapselle mitään välivaihekoulua, lähikoulussa ekan ja tokan ajan saisi sentään oman naapuruston lapsiin luotua suhteita. Oma lapseni on erityiskoulussa, samoja tavulukuläksyjä ja kirjainharjoitteita väänsi sivukaupalla, vaikka osasi lukea ja laskea erittäin hyvin kouluun mennessään. Vähän tylsistyi, mitään erityisiä haasteita ei tarjottu, koska oletus oli, että ne, jotka eivät vielä osanneet, ottavat osaavat nopeasti kiinni. Ja opettajien täytyy perusjuttujen (tavutus, lukujonotaidot, lukumäärän hahmotus ja pysyvyys, kymmenjärjestelmän tajuaminen, oikeaoppinen kirjainten kirjoitus jne) hallitseminen kuitenkin varmistaa. Lähikoulussa voisi hyvällä tuurilla tehdä yhteistyötä muiden luokkien ja opettajien kanssa ja näin saada edes osa-aikaisesti haastavampaa ryhmää kasaan. Mutta ainakin meidän erityiskoulussa luokkarajat ovat aika pysyvät.

25, missä erityiskoulussa lapsesi on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Puitteet ovat kyllä olemassa koulussa, vanhempien kannattaa olla aktiivisia tuon eriyttämisen suhteen. Opettaja kyllä osaa antaa lapsellesi riittävän vaikeita lisätehtäviä esimerkiksi matematiikassa ja antaa kirjoja luettavaksi äikäntunnilla. Siitä ne erot sitten vuosien mittaan tasaantuvat, onneksi :) 

Osaako? Laskeskelin vähän, että jos lapsen kiinnostus esim. matikkaan pysyy samanlaisena, niin joskus 3-4 luokan tienoilla päästään lukion oppimäärään käsiksi. Osaako jokainen luokanopettaja lukion (pitkää) matikkaa?

Ainakaan varhainen lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmän koulutettujen vanhempien lapset muuten oppivat lukemaan nuorempina kuin akateemisten. Akateemiset vanhemmat sallivat  lastensa viipyä kauemmin leikin, satujen ja mielikuvituksen maailmassa ja eivät tarkoituksella pyri opettamaan lastaan lukemaan. Lukemisen sijaan akateemiset vanhemmat tukevat lastaan hieno- ja karkeamotorisissa liikkumisen taidoissa (piirtäminen, käsityöt, maalaus, pianon soitto, kiipeilu, hyppimine, uinti, juoksu) , tarjoavat monipuolisemman äänimaailman tukemaan musikaalisuuden kehitystä (soitto- ja lauluharrastus ja kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, myös klassista). Musikaalisuus on sidoksissa siihen, että lapsi kehittyy matemaattisissa taidoissaan. Matematiikassa menestyminen korreloikin paremmin älykkyyden kanssa kuin lukemaan oppimisen ikä. Luontaisena ominaisuutena uteliaisuus taitaa olla ylitse muiden. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta niin oppii helpoiten. Lähikoulussa lapsi pääsee kenties tutustumaan paremmin erilaisista perhetaustoista tuleviin lapsiin? Suurin syy hakeutua pois lähikoulusta?

Vierailija kirjoitti:

25, missä erityiskoulussa lapsesi on?

Eräässä kielipainotteisessa, sen tarkemmin en halua kertoa.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan varhainen lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmän koulutettujen vanhempien lapset muuten oppivat lukemaan nuorempina kuin akateemisten. Akateemiset vanhemmat sallivat  lastensa viipyä kauemmin leikin, satujen ja mielikuvituksen maailmassa ja eivät tarkoituksella pyri opettamaan lastaan lukemaan. Lukemisen sijaan akateemiset vanhemmat tukevat lastaan hieno- ja karkeamotorisissa liikkumisen taidoissa (piirtäminen, käsityöt, maalaus, pianon soitto, kiipeilu, hyppimine, uinti, juoksu) , tarjoavat monipuolisemman äänimaailman tukemaan musikaalisuuden kehitystä (soitto- ja lauluharrastus ja kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, myös klassista). Musikaalisuus on sidoksissa siihen, että lapsi kehittyy matemaattisissa taidoissaan. Matematiikassa menestyminen korreloikin paremmin älykkyyden kanssa kuin lukemaan oppimisen ikä. Luontaisena ominaisuutena uteliaisuus taitaa olla ylitse muiden. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta niin oppii helpoiten. Lähikoulussa lapsi pääsee kenties tutustumaan paremmin erilaisista perhetaustoista tuleviin lapsiin? Suurin syy hakeutua pois lähikoulusta?

lähikouluista halutaan pois säästöjen, homeen ja rauhattomuuden takia.

On sitten lähikoulu tai ei, yksi tärkeimpiä tekijöitä tasapainoiselle kehitykselle ala-asteella on hyvä ja herkkätuntoinen opettaja. Sitä ei korvaa mikään. Onneksi meillä on varsin hyvä opettajakoulutus ja opet paneutuvat asiaansa. Jos opettaja ei täytä kriteereitä, ei koulun hienoillakaan puitteilla ole väliä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Puitteet ovat kyllä olemassa koulussa, vanhempien kannattaa olla aktiivisia tuon eriyttämisen suhteen. Opettaja kyllä osaa antaa lapsellesi riittävän vaikeita lisätehtäviä esimerkiksi matematiikassa ja antaa kirjoja luettavaksi äikäntunnilla. Siitä ne erot sitten vuosien mittaan tasaantuvat, onneksi :) 

Osaako? Laskeskelin vähän, että jos lapsen kiinnostus esim. matikkaan pysyy samanlaisena, niin joskus 3-4 luokan tienoilla päästään lukion oppimäärään käsiksi. Osaako jokainen luokanopettaja lukion (pitkää) matikkaa?

Hahhah, sen haluaisin nähdä kun sun lapsi kolmosluokalla vääntäisi lukion pitkää matikkaa :D En tiedä onko sellainen edes mahdollista, siis että voiko lapsi kehitysvaiheensa puolesta edes ymmärtää sellaisia laskuja. Ehkä joku yksi lapsi miljoonasta on sellainen tjms. Todennäköisesti lapsesi on ihan tavallinen, vähän aikaisemmin kehittynyt muihin lapsiin verrattuna. Jos ei lapsesi harjoittele ihan hurjaa tahtia niin joidenkin vuosien sisällä ikätoverit saavat hänet kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan varhainen lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmän koulutettujen vanhempien lapset muuten oppivat lukemaan nuorempina kuin akateemisten. Akateemiset vanhemmat sallivat  lastensa viipyä kauemmin leikin, satujen ja mielikuvituksen maailmassa ja eivät tarkoituksella pyri opettamaan lastaan lukemaan. Lukemisen sijaan akateemiset vanhemmat tukevat lastaan hieno- ja karkeamotorisissa liikkumisen taidoissa (piirtäminen, käsityöt, maalaus, pianon soitto, kiipeilu, hyppimine, uinti, juoksu) , tarjoavat monipuolisemman äänimaailman tukemaan musikaalisuuden kehitystä (soitto- ja lauluharrastus ja kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, myös klassista). Musikaalisuus on sidoksissa siihen, että lapsi kehittyy matemaattisissa taidoissaan. Matematiikassa menestyminen korreloikin paremmin älykkyyden kanssa kuin lukemaan oppimisen ikä. Luontaisena ominaisuutena uteliaisuus taitaa olla ylitse muiden. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta niin oppii helpoiten. Lähikoulussa lapsi pääsee kenties tutustumaan paremmin erilaisista perhetaustoista tuleviin lapsiin? Suurin syy hakeutua pois lähikoulusta?

lähikouluista halutaan pois säästöjen, homeen ja rauhattomuuden takia.

Säästöjä ja hometta löytyy myös yksityiskouluista. Rauhattomuus on ehkä erilaista, mutta sitäkin riittää. Tietyllä tavalla ongelmana on myös se, että yksityiskouluissa oppilaiden vanhemmat ovat keskimäärin aika... vaativia. Sen takia ongelmia saatetaan pyrkiä salaamaan pitkäänkin. Näin ei liene kaikkialla, mutta ihan ongelmatonta se elo ei yksityiskouluissa tai kunnallisissa erityiskouluissakaan ole. Erityisesti yksityiskouluissa voi huonolla tuurilla sattua jos jonkinlaista opettajaa ja toiminta olla muutenkin mielenkiintoista. Eräässäkin yksityiskoulussa yksi opettaja teki 30+ viikkotuntia, koska oli rehtorin kaveri ja halusi hyvää liksaa. Sitä voi sitten miettiä, että miten hyvää pedagogiikka enää oli, kun opettaja oli täysin tillin tallin viimeistään keskiviikkona työmääränsä alla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Puitteet ovat kyllä olemassa koulussa, vanhempien kannattaa olla aktiivisia tuon eriyttämisen suhteen. Opettaja kyllä osaa antaa lapsellesi riittävän vaikeita lisätehtäviä esimerkiksi matematiikassa ja antaa kirjoja luettavaksi äikäntunnilla. Siitä ne erot sitten vuosien mittaan tasaantuvat, onneksi :) 

Osaako? Laskeskelin vähän, että jos lapsen kiinnostus esim. matikkaan pysyy samanlaisena, niin joskus 3-4 luokan tienoilla päästään lukion oppimäärään käsiksi. Osaako jokainen luokanopettaja lukion (pitkää) matikkaa?

Mun tyttö laski eskari-ikäisenä kerto- ja jakolaskuja sekä yksinkertaisia ensimmäisen asteen yhtälöitä isänsä kanssa, isä on siis matematiikanopettaja. Ei ollut kolmannella eikä neljännellä eikä edes yläkoulussa lukion pitkän matematiikan tasoinen, lähellekään, ja voin olla aika varma, ettei sinunkaan muksusi ole. Kyllä sille opettaja lisätehtävät keksii ja kolmosellahan hän voi sitten hakea vaikka sinne SYK:iin, jos pääsisi.

Sellaista koulua Suomessa ei olekaan, jossa lapsi voisi tehdä alakoulussa lukion pitkän matematiikan tehtäviä. Jos jotain sellaista haluat, niin ainoa mahdollisuus on ottaa lapsi kotiopetukseen tai muuttaa ulkomaille. Toisaalta myös koulu latistaa aika hyvin lapsen normaaliin muottiin. Kun koulun matematiikan tunneilla joutuu etenemään tuskastuttavan hitaaseen tahtiin, niin harvalla lapsella riittää enää kotona intoa siihen, että opiskelisi uusia asioita samaan tahtiin kuin ennen kouluikää.

Sinänsä en näe mitään estettä siihen, että esim. minä olisin pystynyt opiskelemaan joskus 4. luokalla lukion pitkän matematiikan juttuja, jos olisin siihen asti saanut edetä omaa tahtiani. Ei siinä lukion pitkässä matematiikassa ole käsitteellisesti mitään kovin vaikeaa. Esim. derivaatta ja integraali ovat hyvin suoraviivaisia juttuja, kunhan on ymmärtänyt funktion käsitteen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan varhainen lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmän koulutettujen vanhempien lapset muuten oppivat lukemaan nuorempina kuin akateemisten. Akateemiset vanhemmat sallivat  lastensa viipyä kauemmin leikin, satujen ja mielikuvituksen maailmassa ja eivät tarkoituksella pyri opettamaan lastaan lukemaan. Lukemisen sijaan akateemiset vanhemmat tukevat lastaan hieno- ja karkeamotorisissa liikkumisen taidoissa (piirtäminen, käsityöt, maalaus, pianon soitto, kiipeilu, hyppimine, uinti, juoksu) , tarjoavat monipuolisemman äänimaailman tukemaan musikaalisuuden kehitystä (soitto- ja lauluharrastus ja kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, myös klassista). Musikaalisuus on sidoksissa siihen, että lapsi kehittyy matemaattisissa taidoissaan. Matematiikassa menestyminen korreloikin paremmin älykkyyden kanssa kuin lukemaan oppimisen ikä. Luontaisena ominaisuutena uteliaisuus taitaa olla ylitse muiden. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta niin oppii helpoiten. Lähikoulussa lapsi pääsee kenties tutustumaan paremmin erilaisista perhetaustoista tuleviin lapsiin? Suurin syy hakeutua pois lähikoulusta?

Hyviä huomioita. Tosin täytyy ottaa huomioon, että poikkeuksiakin on. Lisäksi elämässä kohtaa aina myös ns. sattumia, joita ei voi ennakkoon teitää.  Tuosta  musiikin ja matematiikan korrelaatiosta ei ole kovinkaan paljon tieteellistä näyttöä. Taisi olla Kantapöydässä- ohjelma, jossa juuri  eilen asiaa  puitiin. Sinänsä musiikki tuottaa paljon sellaista hyvää mielelle, joka avittaa elämässä. Mutta lisäisin tähän myös kädentaitojen ja hienomotoriikan kehittämisen.

Olennaista ei ole se akateemisuus sinänsä, vaan se että akateemisuus tai korkeakoulutus tai jopa hyvä itseoppineisuuskin tuottaa meille tiedon lisäksi mm.  suuremman sanavaraston ja  enemmän mielen työkaluja ja sitä kautta enemmän kykyä havainnoida, sanoittaa ja ymmärtää ympäristöä sekä laajemman perspektiivin ja enemmän vaihtoehtoja tulevaisuudelle. On myös otettava huomioon tulotaso. Jos perheessä joudutaan käyttämään tuhottomasti aikaa siihen, mistä saada ruokarahat kasaan, ei energiaa ja tahtoa jää miettiä näitä ns.  korkeamman henkisen tason asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mt-alan konkari kirjoitti:

Eiköhän lapsen luokassa viihtyminen ole enemmänkin opettajan kuin äidin murhe?

Kukaan lapsi ei  opi mitään taitoja ilman opettamista, joten lopettakaa lapsen stressaaminen ja kuvitteleminen huippuälykkääksi. Siitä ei seuraa hyvää mielenterveydelle. Eli jättäkää lapsi rauhaan.

Jos hänelle tuputetaan pienestä pitäen tätä erinomaisuutta, saatte vaivoiksenne itsekkään narsistin.

On se mun murhe, koska kyseessä on mun lapsi ja haluan lapselleni mahdollisimman hyvän tulevaisuuden. En kuvittele lasta huippuälykkääksi, mutta tiedostan lapsen olevan ikäisiään edellä. Itse se on halunnut noita taitoja oppia, me vain ollaan luotu sopivat puitteet. Toivoisin, että nämä puitteet olisivat koulussakin, jotta lapsi voi jatkaa suoraan siitä mihin on kehittynyt ennen koulun alkua

Puitteet ovat kyllä olemassa koulussa, vanhempien kannattaa olla aktiivisia tuon eriyttämisen suhteen. Opettaja kyllä osaa antaa lapsellesi riittävän vaikeita lisätehtäviä esimerkiksi matematiikassa ja antaa kirjoja luettavaksi äikäntunnilla. Siitä ne erot sitten vuosien mittaan tasaantuvat, onneksi :) 

Osaako? Laskeskelin vähän, että jos lapsen kiinnostus esim. matikkaan pysyy samanlaisena, niin joskus 3-4 luokan tienoilla päästään lukion oppimäärään käsiksi. Osaako jokainen luokanopettaja lukion (pitkää) matikkaa?

Hahhah, sen haluaisin nähdä kun sun lapsi kolmosluokalla vääntäisi lukion pitkää matikkaa :D En tiedä onko sellainen edes mahdollista, siis että voiko lapsi kehitysvaiheensa puolesta edes ymmärtää sellaisia laskuja. Ehkä joku yksi lapsi miljoonasta on sellainen tjms. Todennäköisesti lapsesi on ihan tavallinen, vähän aikaisemmin kehittynyt muihin lapsiin verrattuna. Jos ei lapsesi harjoittele ihan hurjaa tahtia niin joidenkin vuosien sisällä ikätoverit saavat hänet kiinni. 

Entä luokilla 5-6? Silloin ollaan vielä luokanopettajan kanssa. No joka tapauksessa tärkeintä on, että lapsi saa tasokasta opetusta niihin (matemaattisiin) asioihin, jotka hänelle tuottavat ongelmia olivat ne peruskoulun tai lukion juttuja. Lapsesta itsestä on kiinni kuinka nopeasti haluaa edetä

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan varhainen lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmän koulutettujen vanhempien lapset muuten oppivat lukemaan nuorempina kuin akateemisten. Akateemiset vanhemmat sallivat  lastensa viipyä kauemmin leikin, satujen ja mielikuvituksen maailmassa ja eivät tarkoituksella pyri opettamaan lastaan lukemaan. Lukemisen sijaan akateemiset vanhemmat tukevat lastaan hieno- ja karkeamotorisissa liikkumisen taidoissa (piirtäminen, käsityöt, maalaus, pianon soitto, kiipeilu, hyppimine, uinti, juoksu) , tarjoavat monipuolisemman äänimaailman tukemaan musikaalisuuden kehitystä (soitto- ja lauluharrastus ja kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, myös klassista). Musikaalisuus on sidoksissa siihen, että lapsi kehittyy matemaattisissa taidoissaan. Matematiikassa menestyminen korreloikin paremmin älykkyyden kanssa kuin lukemaan oppimisen ikä. Luontaisena ominaisuutena uteliaisuus taitaa olla ylitse muiden. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta niin oppii helpoiten. Lähikoulussa lapsi pääsee kenties tutustumaan paremmin erilaisista perhetaustoista tuleviin lapsiin? Suurin syy hakeutua pois lähikoulusta?

En voi ymmärtää, miksi jotkut vanhemmat opettavat alle kouluikäisiä lapsiaan lukemaan. Mitä sillä pyritään saavuttamaan?

Vierailija kirjoitti:

Sellaista koulua Suomessa ei olekaan, jossa lapsi voisi tehdä alakoulussa lukion pitkän matematiikan tehtäviä. Jos jotain sellaista haluat, niin ainoa mahdollisuus on ottaa lapsi kotiopetukseen tai muuttaa ulkomaille. Toisaalta myös koulu latistaa aika hyvin lapsen normaaliin muottiin. Kun koulun matematiikan tunneilla joutuu etenemään tuskastuttavan hitaaseen tahtiin, niin harvalla lapsella riittää enää kotona intoa siihen, että opiskelisi uusia asioita samaan tahtiin kuin ennen kouluikää.

Sinänsä en näe mitään estettä siihen, että esim. minä olisin pystynyt opiskelemaan joskus 4. luokalla lukion pitkän matematiikan juttuja, jos olisin siihen asti saanut edetä omaa tahtiani. Ei siinä lukion pitkässä matematiikassa ole käsitteellisesti mitään kovin vaikeaa. Esim. derivaatta ja integraali ovat hyvin suoraviivaisia juttuja, kunhan on ymmärtänyt funktion käsitteen.

Derivaatta ja integraali ovat molemmat myös lyhyen matikan juttuja, meidän tokaluokkalaisella lyhytmatikkalaisella lukiolaisella on niitä juuri nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakaan varhainen lukemaan oppiminen ei korreloi älykkyyden kanssa. Tutkimusten mukaan vähemmän koulutettujen vanhempien lapset muuten oppivat lukemaan nuorempina kuin akateemisten. Akateemiset vanhemmat sallivat  lastensa viipyä kauemmin leikin, satujen ja mielikuvituksen maailmassa ja eivät tarkoituksella pyri opettamaan lastaan lukemaan. Lukemisen sijaan akateemiset vanhemmat tukevat lastaan hieno- ja karkeamotorisissa liikkumisen taidoissa (piirtäminen, käsityöt, maalaus, pianon soitto, kiipeilu, hyppimine, uinti, juoksu) , tarjoavat monipuolisemman äänimaailman tukemaan musikaalisuuden kehitystä (soitto- ja lauluharrastus ja kuunnellaan musiikkia laidasta laitaan, myös klassista). Musikaalisuus on sidoksissa siihen, että lapsi kehittyy matemaattisissa taidoissaan. Matematiikassa menestyminen korreloikin paremmin älykkyyden kanssa kuin lukemaan oppimisen ikä. Luontaisena ominaisuutena uteliaisuus taitaa olla ylitse muiden. Kun on kiinnostunut vähän kaikesta niin oppii helpoiten. Lähikoulussa lapsi pääsee kenties tutustumaan paremmin erilaisista perhetaustoista tuleviin lapsiin? Suurin syy hakeutua pois lähikoulusta?

lähikouluista halutaan pois säästöjen, homeen ja rauhattomuuden takia.

Säästöjä ja hometta löytyy myös yksityiskouluista. Rauhattomuus on ehkä erilaista, mutta sitäkin riittää. Tietyllä tavalla ongelmana on myös se, että yksityiskouluissa oppilaiden vanhemmat ovat keskimäärin aika... vaativia. Sen takia ongelmia saatetaan pyrkiä salaamaan pitkäänkin. Näin ei liene kaikkialla, mutta ihan ongelmatonta se elo ei yksityiskouluissa tai kunnallisissa erityiskouluissakaan ole. Erityisesti yksityiskouluissa voi huonolla tuurilla sattua jos jonkinlaista opettajaa ja toiminta olla muutenkin mielenkiintoista. Eräässäkin yksityiskoulussa yksi opettaja teki 30+ viikkotuntia, koska oli rehtorin kaveri ja halusi hyvää liksaa. Sitä voi sitten miettiä, että miten hyvää pedagogiikka enää oli, kun opettaja oli täysin tillin tallin viimeistään keskiviikkona työmääränsä alla.

Meillä kokemusta kahdesta yksityiskoulusta ja Helsingin peruskoulusta ja kyllä se kaunpungin koulu on ollut sellaista kuraa, että oksat pois. Ja tämän pitäisi olla hyvätasoinen koulu!