Miksi ihmiset ennemmin hylkäävät toisen, jolle ovat tehneet väärin, kuin pyytävät anteeksi?

Kyllä on tehty. Koska sellaisilla ihmisillä on niin hankalaa itsensä kanssa.

Saadakseen hyvän omatunnon, pyytävät anteeksi, mutta hylkäävät silti. Se vasta on loukkaavaa, kun itse on antanut anteeksi ja valmis unohtamaan koko asian. Loukkaaja setvii asiaa jonkun toisen kanssa ja alkaa uskoa, että on itse pyhimys. Asiaa ei siis selvitetä erimielisyyden osapuolten kesken kasvokkain ja aikuismaisesti.

Riidoilla on aina kaksi puolta, sinun ja sen toisen. Yritä ajatella asia toisen näkökulmasta niin voi ymmärtää paremmin miksi toinen toimii niin. Ja ehkä miettiä miten itse toiminut että asiat mennyt siihen pisteeseen. Toinen hlö peilaa omaa käytöstämme vaikka sitä emme aina tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Riidoilla on aina kaksi puolta, sinun ja sen toisen. Yritä ajatella asia toisen näkökulmasta niin voi ymmärtää paremmin miksi toinen toimii niin. Ja ehkä miettiä miten itse toiminut että asiat mennyt siihen pisteeseen. Toinen hlö peilaa omaa käytöstämme vaikka sitä emme aina tajua. 

Ai että mua ei voi loukata ilman, että se olikin oma syyni? Oletko todella tätä mieltä?

Ehkä he eivät ole omasta mielestään tehneet väärin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on tehty. Koska sellaisilla ihmisillä on niin hankalaa itsensä kanssa.

Tämä on varmaan ihan totta. Mutta ei minullakaan itseni kanssa mitenkään helppoa ole. Mietin vain sitä, että nämä ihmiset ovat olleet sellaisia, joille toivoisin hyvää, eli jos heillä on hankalaa niin uskon, että voisin ennemmin jopa auttaa. Niin hemmetti sitten olen vihollinen. Tai ehkä luulen liikoja, en tiedä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ehkä he eivät ole omasta mielestään tehneet väärin?

Niin... Ja kenenköhän kanssa hekin kuvittelevat sillälailla tulevansa toimeen?

öö ehkä eivät koe tehneensä mitään väärää. Mulla loppui yhteydenpito henkilöön, joka loukkaantui ihan jokaisesta asiasta ja koko ajan olisi pitänyt mennä hänen toiveidensa mukaan. Jos ehdotin jotain, niin hänestä ei kuulunut mitään, mutta jos hän ehdotti jotain, niin olisi heti pitänyt olla valmis lähtemään niin kuin partiotyttö

Anteeksi pyytääkseen pitäisi ensin tunnustaa tehdeensä vääryyttää ja jotku ihmisethän ovat täydellisiä eivätkä tee virheitä.

PS. kannattaa hylätä ihminen joka ei näe virheitään eikä pyydä anteeksi.

Ehkä se väärin tekeminen johtui alun perinkin siitä, että ei halua enää olla tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi pyytääkseen pitäisi ensin tunnustaa tehdeensä vääryyttää ja jotku ihmisethän ovat täydellisiä eivätkä tee virheitä.

PS. kannattaa hylätä ihminen joka ei näe virheitään eikä pyydä anteeksi.

Niin noille joillekin kommentoijille olisi pitänyt laittaa aloitukseen, että ei vängätä nyt oliko kyseessä sen toisen osapuolen virhe, vaan jos on kyseessä sellainen tilanne. Halusin vain pohtia teemaa jonkun kanssa, kun tämän takana on niin iso asia, etten halua rasittaa sillä keitään joita tunnen. En sitä koe tarpeelliseksi avata.

ap

Äitini on mielummin pyytämättä anteeksi kuin pitää yhteyttä minuun ja lapsenlapsiinsa. Ei ole ikinä myöntänyt olevansa väärässä ennenkään ja olen yleisen sovun vuoksi vältellyt ristiriitatilanteita viimeiset 20v.. nyt vaan tuli tää soppa, muutama viikko sitten. Vetää myös mukaan isäni joka kärsii tästä loppujen lopukSi enemmän. Epäilen äitin olevan masentunut mutta hän ei koskaa myöntäisi. Ja jos ehdittaisin jotain avun hakemista niin se olisi valtava loukkaus. Jiten en sano mitään.. taaskaan.

Joillakin ihmisillä on vaikea myöntää virheitään ja erityisesti ottaa vastuuta niistä. Lienee seurausta huonosta itsetunnosta. Mieluiten piiloudutaan kuin kohdataan sitä että joutuu myöntämään syyllisyytensä toisen edessäja ja kokea olevansa huono.

Minun yksi lapsuudenystäväni katkeroitui minulle osittain siksi, etten vastannut hänen tunteisiinsa minua kohtaan, ja osittain siksi, etten yltänytkään hänen "täydellisen ihmisen standardeihinsa", jotka henkilön täytyy täyttää ollakseen hänen silmissään riittävän hyvä ihminen. Minusta tuli syntipukki kaikkiin hänen elämässään pieleen menneisiin asioihin, ja kaikki hänen ilkeilynsä ja loukkauksensa olivat ansaittuja minun kelvottomuuteni vuoksi. Tyyppi pisti välit poikki, mitä surin aluksi, mutta nyt olen sitä mieltä, että jos hän ei kykene ottamaan vastuuta itsestään ja omasta käytöksestään, on hänen parempikin mennä menojaan.

Koska se toinen ei enää halua elää yhdessä väärintekijän kanssa. Eikä se anteeksipyyntö enää korjaa vauriota.

Ei ole käynyt minulle ainakaan. Minulla onkin ilmeisen kivoja tasapainoisia ihmisiä ympärillä. En jaksa mitään draamailuja enää tällä ikää. Sellaiset saakin tippua kyydistä.

Ei halua kohdata omaa epätäydellisyyttään?

Ei halua tuntea syyllisyyttä?

Jotkut ovat sellaisia, että kun he tekevät jotain väärin ja heille "suuttuu" siitä, niin he suuttuvat tästä "suuttumisesta". "Suuttuminen" on lainausmerkeissä, koska kyseessä voi olla vain pieni huomautus tms. toisen käytöksestä, mihin tämä toinen ylireagoi, niin kuin huomauttaja olisi tehnyt jotain väärin. Tämä hämmentää minua.

Pakko opetella tiputtamaan. En jaksa minäkään.

Aloittaja.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi pyytääkseen pitäisi ensin tunnustaa tehdeensä vääryyttää ja jotku ihmisethän ovat täydellisiä eivätkä tee virheitä.

PS. kannattaa hylätä ihminen joka ei näe virheitään eikä pyydä anteeksi.

Tässä se asian ydin tulikin. Joo ei kannata pitää yllä tuollasia ihmissuhteita, tuollaiset sekopäät eivät muutu ikinä. Ikinä.

Korjaan homman sanomalla, " ei se mitään, huomenna on uus päivä"

Tai jos itse olen hälmöilly niin pyydän anteeksi...eiks se niin mee?

*-IISAK SONNI