Lue keskustelun säännöt.
vihaan mieheni lapsia!!
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te vaan asu yhdessä?
Minä ainakin asun rakastamani miehen kanssa, jonka kanssa haluan jakaa arkeni vaikka en voi sietää hänen lastaan. Ja sitä lasta ei tarvitse sääliä yhtään. Itsekäämpää lasta saa hakea. Isäkin vaan sietää, koska on pakko. Vuosi pari niin luulisi lapsen jo tajuavan, että tämä ei ole hänen koti. Tervetuloa todellisuuteen.
Kyllä se olet sinä, joka seuraavaksi lennät sieltä kuin leppäkeihäs. Tyhmä naikkonen voidaan dumpata, harvemmin omia lapsia.
Eikö ihan yleinen mielipide ole, että isät kääntävät selkänsä lapsilleen tavattuaan uuden naisen ja jättävät perheitään esim. nuorempien naisten takin?! Miten tämä asia nyt näin päin kääntyi?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas oikein wt-ämmien kokoontumisajot.
On toki olemassa hirviöäiti- ja isäpuolia, mutta melkein aina lasten huonoon käytökseen löytyy syy ihan niistä omista vanhemmista. Turha syyllistää uusia kumppaneita!
Sitten jo teini-ikäisten ollessa kyseessä kyllä siltä nuoreltakin voi jo alkaa olettaa vastuun ottamista ja käytöstapoja. Loputtomiin ei voi vastuuttaa vanhempiakaan, tai voi, mutta 18-vuotiaana vastuu omasta käytöksestä kuitenkin siirtyy itselle, oli kotikasvatus mitä hyvänsä. Joten ei se 15-16-17-vuotiaskaan enää ole mikään tahdoton toimija, johon vain vanhemmat vaikuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te vaan asu yhdessä?
Minä ainakin asun rakastamani miehen kanssa, jonka kanssa haluan jakaa arkeni vaikka en voi sietää hänen lastaan. Ja sitä lasta ei tarvitse sääliä yhtään. Itsekäämpää lasta saa hakea. Isäkin vaan sietää, koska on pakko. Vuosi pari niin luulisi lapsen jo tajuavan, että tämä ei ole hänen koti. Tervetuloa todellisuuteen.
Kyllä se olet sinä, joka seuraavaksi lennät sieltä kuin leppäkeihäs. Tyhmä naikkonen voidaan dumpata, harvemmin omia lapsia.
Miksi sitten niin moni isä ei tapaa lapsiaan ollenkaa eron jälkeen...
Ihme syyllistämistä, jos on ikinä kokenut uusperheen arkea niin luulisi ymmärtävän ettei aloittaja ole mikään luonnevikainen. Siinä totisesti käydään kaikki tunteet läpi, eikä niistä lapsista välttämättä opi koskaan pitämään, se on karu fakta. Ei auta muu kuin yrittää tulla jotenkin toimeen tai pysyä pois tieltä, jos ei kemiat kohtaa ja tuntee vihaavansa lapsia.
Tätä ei voi ymmärtää, ennen kuin sen itse todellakin kokee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanaa kun on viimeinkin paikka missä sanoa tämä ääneen, missään muualla ei voi!
En tiedä vihaanko miehen lapsia mutta ainakaan en ilahdu kun he meille ilmestyvät. Ehkä sanoisin inho, halveksunta, häpeä pentujen käytöksestä. Kuvotus tavoista/hygienian puutteesta. Yritän vaan pysyä sivussa / hajumatkan päässä.
Luulisi että koululaiset osaisi kiittää ja jonkinlaiset peruskäytöstavat mutta ei.... Suurin osa inhostani tulee siitä rumasta käytöksestä. Olen kuullut että lasten äiti on tiuskija joka ei turhia kiittele joten sieltähän se malli tulee. Perushygienia yms. ihan kaikki hakusessa. Joka v*tun vuosi täitä ja luoja ties mitä kun mutsi ei vaan osaa. Saatte arvata onko puhdasta vaatettakaan mukana tarpeeksi. Lapset kyllä riemastuu kun lämmitän heille saunan, äidin luona ei kuulemma koskaan saunota. Annoin isommalle kynsisakset käteen ja käskin leikata kynnet, alkoi itkeä ettei osaa. Ikää 10v. Mitäs sitä turhia kynsiä leikkaamaan.
En suosittele kellekään miestä jolla lapset valmiina. Joudut sietämään metsäläisiä joka toinen viikonloppu, lomilla viikkokausia.
Sekö on LAPSEN vika jos kotona ei opeteta tapoja. Vittu mikä ääliö olet. Lapsi raukka. Lapsen syy ettei äiti lämmitä saunaa. Mieti nyt noita juttujasi. Ymmärrän että ärsyttää, mutta sä olet se tässä joka on aikuinen. Voit alkaa opettaa miten teillä käyttäydytään.
Oikeasti, oletko äitipuoli? Äitipuoli ei voi opettaa yhtään mitään, jos ei ole oikeiden vanhempien tukea mukana. Siinä olet oikeassa kyllä, että useimmat uusperheiden ongelmat kumpuavat aikuisista. Yleensä vaan se äiti/isäpuoli ei ole ainakaan eniten syypää, vaikka hänen niskaansa roska kaadetaankin.
Tämä on niin totta. Lasten ongelmat ovat lähteneet jo siitä, että vanhemmilla on ollut keskinäisiä ongelmia kotona, sitten tullut avioero, sitten lapsia käytetään valtataistelussa pelinappuloina ja lopulta kumpikin vanhemmista haluaa olla se suosikki eikä uskalla sanoa yhtäkään poikittaista sanaa lapselle, jolloin lapsi tuntee turvatonta oloa ja alkaa kapinoimaan ym. Kun äitipuoli tulee kuvioihin jossain vaiheessa, on soppa jo keitetty, eikä hänen läsnäolollaan ole mitään vaikutusta lapsen jo oppimiin käytösmalleihin. Tietysti jotkut täysin ihmishirviöäitipuolet ovat asia erikseen, mutta en usko että ihan perus äitipuolelle on niin paljon vaikutusta lapsiin, että vain hänen takiaan lapset muka käyttäytyvät kuin pienet riiviöt. Yleensä se äitipuoli saa haukut lasten äidiltä ja paskas kohtelua lapsilta, vaikka yrittäisi pysyä mahdollisimman kaukana lastenkasvatuksesta. Ja tietysti haukut tulevat myös jos äitipuoli sitten yrittääkin kasvattaa näitä lapsia. It's a lose-lose situation.
Vierailija kirjoitti:
Ihme syyllistämistä, jos on ikinä kokenut uusperheen arkea niin luulisi ymmärtävän ettei aloittaja ole mikään luonnevikainen. Siinä totisesti käydään kaikki tunteet läpi, eikä niistä lapsista välttämättä opi koskaan pitämään, se on karu fakta. Ei auta muu kuin yrittää tulla jotenkin toimeen tai pysyä pois tieltä, jos ei kemiat kohtaa ja tuntee vihaavansa lapsia.
Tätä ei voi ymmärtää, ennen kuin sen itse todellakin kokee.
Kyllä minä ymmärsin ennen uusperheen perustamista. Siksi sanoin miehelle miljoona kertaa ennen uusperheilyä, että minusta ei ole äitipuoleksi, enkä sitten ala kotia leikkimään. Mies sanoi hoitavansa omat lapsensa.
Meillä ei siksi ole mitään ongelmaa. Molemmat tietävät missä mennään. Minulla ei ole mitään velvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän. Omalla kohdalla lapset olivat jo 16 ja 21v. Nuorempi tietenkin isän lempilapsi (tyttö) jolle kaikki piti passata. Ruokavammainen tyttö jolle ei kelvannut kuin mama nuudelit, paahtoleipä ja mustikkajogurtti. Pojalla ei taas mitään käytöstapoja. Hänellä insuliinihoitoinen diabetes, nakkeli neulat mihin sattu nyt jäämään. Käytti vielä nuuskaakin ja nekin vaan törkeästi jätti täällä ollessaan sänkyyn käytetyt pussukat.
Mies oli kova arvostelemaan minun lastani, koska ei pidä kalasta. Jatkuvaa mäkinää jostakin, sanoin kerran josko opettaisi ensin omansa syömään ennenku alkaa mun lasta opettamaan. Enää en ota yhtäkään miestä tähän ennen kuin omani on muuttanut pois jos silloinkaan.
Kyllä se aikuisten romanssi voi ihan oikeasti hiipua kummankin lapsiin, vaikka kuinka yritettäisiin olla järkeviä, suvaitsevia ja empaattisia aikuisia. Veri on vettä sakeampaa, ja joskus teeskentely loppuu. Olkoon se sitten vaikka vaistoa, että lapset tai toinen vanhempi tuntee olonsa epämukavaksi yhdessä.
Parempi alkaa seurustella vasta sitten tosissaan, kun lapset ovat omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te vaan asu yhdessä?
Minä ainakin asun rakastamani miehen kanssa, jonka kanssa haluan jakaa arkeni vaikka en voi sietää hänen lastaan. Ja sitä lasta ei tarvitse sääliä yhtään. Itsekäämpää lasta saa hakea. Isäkin vaan sietää, koska on pakko. Vuosi pari niin luulisi lapsen jo tajuavan, että tämä ei ole hänen koti. Tervetuloa todellisuuteen.
Kyllä se olet sinä, joka seuraavaksi lennät sieltä kuin leppäkeihäs. Tyhmä naikkonen voidaan dumpata, harvemmin omia lapsia.
Tuota en usko. Se pidetään, johon on suurempi tunneside. Miehillä harvemmin on yhtä voimakasta tunnesidettä omiin lapsiinsa kuin naisilla. Ja seksin merkitystä ei pidä aliarvioida.
Ohis
Näin taisi kuvitella myös se nainen, joka ne lapsetkin sen ukon kanssa teki... no pari vuotta ja ukolla on taas uusi nuorempi ja paremman näköinen versio kierroksessa, koska "tunneside".
Oma kokemukseni: lapsipuolille pitää olla aina kiva, viedä shoppailemaan, huvituksiin, laittaa lempiruokia, siivota jäljet mukisematta, kuskata harrastuksiin jnejne. Jos alat kasvattaa, kyseenalaistaa tai jotain, saat kimppuusi vihaiset lapset ja äidin. Mieskin herkästi selittelee lasten huonon käytöksen mustasukkaisuudeksi “uudesta“ puolisosta vielä vuosienkin jälkeen. Pitäisi ymmärtää ja antaa aikaa. Toisaalta jos olet liian kiva, saat sittenkin bioäidin kimppuusi.
T. Ex-äitipuoli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettehän te vaan asu yhdessä?
Minä ainakin asun rakastamani miehen kanssa, jonka kanssa haluan jakaa arkeni vaikka en voi sietää hänen lastaan. Ja sitä lasta ei tarvitse sääliä yhtään. Itsekäämpää lasta saa hakea. Isäkin vaan sietää, koska on pakko. Vuosi pari niin luulisi lapsen jo tajuavan, että tämä ei ole hänen koti. Tervetuloa todellisuuteen.
Kyllä se olet sinä, joka seuraavaksi lennät sieltä kuin leppäkeihäs. Tyhmä naikkonen voidaan dumpata, harvemmin omia lapsia.
Miksi hän sitten erosi lastensa äidistä? Eikö tämän tunnesiteen pitäisi sitoa perhe yhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanaa kun on viimeinkin paikka missä sanoa tämä ääneen, missään muualla ei voi!
En tiedä vihaanko miehen lapsia mutta ainakaan en ilahdu kun he meille ilmestyvät. Ehkä sanoisin inho, halveksunta, häpeä pentujen käytöksestä. Kuvotus tavoista/hygienian puutteesta. Yritän vaan pysyä sivussa / hajumatkan päässä.
Luulisi että koululaiset osaisi kiittää ja jonkinlaiset peruskäytöstavat mutta ei.... Suurin osa inhostani tulee siitä rumasta käytöksestä. Olen kuullut että lasten äiti on tiuskija joka ei turhia kiittele joten sieltähän se malli tulee. Perushygienia yms. ihan kaikki hakusessa. Joka v*tun vuosi täitä ja luoja ties mitä kun mutsi ei vaan osaa. Saatte arvata onko puhdasta vaatettakaan mukana tarpeeksi. Lapset kyllä riemastuu kun lämmitän heille saunan, äidin luona ei kuulemma koskaan saunota. Annoin isommalle kynsisakset käteen ja käskin leikata kynnet, alkoi itkeä ettei osaa. Ikää 10v. Mitäs sitä turhia kynsiä leikkaamaan.
En suosittele kellekään miestä jolla lapset valmiina. Joudut sietämään metsäläisiä joka toinen viikonloppu, lomilla viikkokausia.
Sekö on LAPSEN vika jos kotona ei opeteta tapoja. Vittu mikä ääliö olet. Lapsi raukka. Lapsen syy ettei äiti lämmitä saunaa. Mieti nyt noita juttujasi. Ymmärrän että ärsyttää, mutta sä olet se tässä joka on aikuinen. Voit alkaa opettaa miten teillä käyttäydytään.
Oikeasti, oletko äitipuoli? Äitipuoli ei voi opettaa yhtään mitään, jos ei ole oikeiden vanhempien tukea mukana. Siinä olet oikeassa kyllä, että useimmat uusperheiden ongelmat kumpuavat aikuisista. Yleensä vaan se äiti/isäpuoli ei ole ainakaan eniten syypää, vaikka hänen niskaansa roska kaadetaankin.
Kyllä olen myös äitipuoli. Miehen tyttö jo 16 v. Toimeen on tultu. Minäkin pidän hänen äitiänsä pikkasen moukkana, juuri käytöstapojen suhteen. Mutta hyvin tullaan toimeen puolin toisin.
Tyttö myös tosi rajoittunut sen suhteen mitä syö. Silti kannustin aina kokeilemaan uutta. Tyttö oli meidän mukanamme tänä kesänä lomamatkalla etelässä. Hän itse halusi mukaan.
Tosi hieno matka meille kaikille. Joskus katson läpi sormien tytön touhuja. Isänsä saa puuttua jos katsoo asiakseen.
Olen tytölle tehnyt selväksi mitkä säännöt meillä kotona on. Nykyään tyttö kertoo minulle enemmän omista asioistaan kuin isällensä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeasti, miksi vanhemmille ei järjestetä eron jälkeen pakollista ammattiapua. Voitaisiin keskustella puolueettomassa seurassa kuinka nyt tulee toimia lasten kasvatuksen kanssa ja myös miten sen ex-puolisoon nyt tulisi suhtautua. Lapsille ei ole hyväksi passiivis-aggressiivinen ympäristö, jossa äiti mustamaalaa isää ja hänen mahdollista uutta puolisoaan tai isä mustamaalaa äitiä ja tämän mahdollista uutta miestä. Onko niin vaikeeta olla aikuinen ihminen ja ihan KESKUSTELLA sen toisen vanhemman kanssa säännöistä ja yhtenäisistä kasvatusperiaatteista? Ei mikään ihme että erolapset ovat täysin flipetifloppeja kun vanhemmille on tärkeämpää kiillottaa omaa sädekehää kuin oikeasti huolehtia lasten parhaasta tai että äidin luona on eri säännöt kuin isän luona. Ja ne isätkin vois oikeesti laittaa rajoja, vaikka olisivat vain joka toinen vkl lasten kanssa. Ei lapset ala isäänsä sen takia vihaamaan, vaikka alussa varmasti kapinoivat. Ja nää psykoottiset ex-vaimot vois ottaa vähän (tai paljonkin) rauhallisemmin. Jos lapsilla ei ole ongelmaa uuden äitipuolen kanssa niin miksi teillä pitää olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanaa kun on viimeinkin paikka missä sanoa tämä ääneen, missään muualla ei voi!
En tiedä vihaanko miehen lapsia mutta ainakaan en ilahdu kun he meille ilmestyvät. Ehkä sanoisin inho, halveksunta, häpeä pentujen käytöksestä. Kuvotus tavoista/hygienian puutteesta. Yritän vaan pysyä sivussa / hajumatkan päässä.
Luulisi että koululaiset osaisi kiittää ja jonkinlaiset peruskäytöstavat mutta ei.... Suurin osa inhostani tulee siitä rumasta käytöksestä. Olen kuullut että lasten äiti on tiuskija joka ei turhia kiittele joten sieltähän se malli tulee. Perushygienia yms. ihan kaikki hakusessa. Joka v*tun vuosi täitä ja luoja ties mitä kun mutsi ei vaan osaa. Saatte arvata onko puhdasta vaatettakaan mukana tarpeeksi. Lapset kyllä riemastuu kun lämmitän heille saunan, äidin luona ei kuulemma koskaan saunota. Annoin isommalle kynsisakset käteen ja käskin leikata kynnet, alkoi itkeä ettei osaa. Ikää 10v. Mitäs sitä turhia kynsiä leikkaamaan.
En suosittele kellekään miestä jolla lapset valmiina. Joudut sietämään metsäläisiä joka toinen viikonloppu, lomilla viikkokausia.
Sekö on LAPSEN vika jos kotona ei opeteta tapoja. Vittu mikä ääliö olet. Lapsi raukka. Lapsen syy ettei äiti lämmitä saunaa. Mieti nyt noita juttujasi. Ymmärrän että ärsyttää, mutta sä olet se tässä joka on aikuinen. Voit alkaa opettaa miten teillä käyttäydytään.
Oikeasti, oletko äitipuoli? Äitipuoli ei voi opettaa yhtään mitään, jos ei ole oikeiden vanhempien tukea mukana. Siinä olet oikeassa kyllä, että useimmat uusperheiden ongelmat kumpuavat aikuisista. Yleensä vaan se äiti/isäpuoli ei ole ainakaan eniten syypää, vaikka hänen niskaansa roska kaadetaankin.
Kyllä olen myös äitipuoli. Miehen tyttö jo 16 v. Toimeen on tultu. Minäkin pidän hänen äitiänsä pikkasen moukkana, juuri käytöstapojen suhteen. Mutta hyvin tullaan toimeen puolin toisin.
Tyttö myös tosi rajoittunut sen suhteen mitä syö. Silti kannustin aina kokeilemaan uutta. Tyttö oli meidän mukanamme tänä kesänä lomamatkalla etelässä. Hän itse halusi mukaan.
Tosi hieno matka meille kaikille. Joskus katson läpi sormien tytön touhuja. Isänsä saa puuttua jos katsoo asiakseen.
Olen tytölle tehnyt selväksi mitkä säännöt meillä kotona on. Nykyään tyttö kertoo minulle enemmän omista asioistaan kuin isällensä. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Oletan, että miehesi ei kyseenalaista tai kumoa, kun tyttöä kasvatat?
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, miksi vanhemmille ei järjestetä eron jälkeen pakollista ammattiapua. Voitaisiin keskustella puolueettomassa seurassa kuinka nyt tulee toimia lasten kasvatuksen kanssa ja myös miten sen ex-puolisoon nyt tulisi suhtautua. Lapsille ei ole hyväksi passiivis-aggressiivinen ympäristö, jossa äiti mustamaalaa isää ja hänen mahdollista uutta puolisoaan tai isä mustamaalaa äitiä ja tämän mahdollista uutta miestä. Onko niin vaikeeta olla aikuinen ihminen ja ihan KESKUSTELLA sen toisen vanhemman kanssa säännöistä ja yhtenäisistä kasvatusperiaatteista? Ei mikään ihme että erolapset ovat täysin flipetifloppeja kun vanhemmille on tärkeämpää kiillottaa omaa sädekehää kuin oikeasti huolehtia lasten parhaasta tai että äidin luona on eri säännöt kuin isän luona. Ja ne isätkin vois oikeesti laittaa rajoja, vaikka olisivat vain joka toinen vkl lasten kanssa. Ei lapset ala isäänsä sen takia vihaamaan, vaikka alussa varmasti kapinoivat. Ja nää psykoottiset ex-vaimot vois ottaa vähän (tai paljonkin) rauhallisemmin. Jos lapsilla ei ole ongelmaa uuden äitipuolen kanssa niin miksi teillä pitää olla?
Juttu lähti liikkeelle siitä, että joku vihaa miehensä lapsia - miten ihmeessä sinä pääsitkin ylläolevaan johtopäätökseen siitä? Kuka tuossa yhtälössä on lapsellinen? Vinkki: se ei ole lasten äiti. Syytön hän siihen on, minkälaisia naisia lastensa isä eron jälkeen raahaa kotiinsa. Ja minkälainen kaakatus täällä nousisi, jos joku mies kertoisi vihaavansa sinun lapsiasi? Et varmaan kauhean kauaa olisi siinä suhteessa, jos vähänkään olet normaali.
On ihan ok väsyä omiin lapsiin ja valittaa kuinka vaikeaa lapset ja lapsiperheen arki voi olla. Äiti- tai isäpuoli taas ei saisi tuntea muuta kuin positiivisia tuntemuksia tai hänet leimataan automaattisesti itsekkääksi ja mielenvikaiseksi ihmiseksi. Biologiset vanhemmat välillä väsyvät lapsiensa itsekkyyteen ja kiukutteluun, joten miksi äiti- ja isäpuolien pitäisi vain hyväksyä kaikki, koska "pitää ottaa koko paketti" ja itsehän jokainen omat valntansa tekee. Miksi biologiset vanhemmat saavat valittaa, koska eivätkö hekin ole samalla tavalla valintansa tehneet, kun ovat päättäneet lapsia hankkia.
En sano vihaavani mieheni lapsia, mutta en minä heitä erityisesti ole elämääni halunnutkaan. Aluksi he olivat luonamme vain välillä, mutta nyt lapset asuvat luonamme pysyvästi. Tämäkään ei ollut asia, jonka olisin itse valinnut, mutta koska lapsien äiti ei halua lapsistaan huolehtia, niin enhän minä voi mitenkään kieltää heitä meille muuttamasta. Tässä tilanteessa valinnat molempiin suuntiin tekisi minusta itsekkään. On itsekästä jättää mies vain siksi, että hänellä on lapsia. Ja on itsekästä olla rakastamatta miehen lapsia. Teen tai tunnen mitä vain, niin se on jonkun mielestä joka tapauksessa väärin.
Oli kyse lapsista tai aikuisista, niin rakkaus ei synny pakottamalla. Ketään ei saa kohdella huonosti, mutta ketään ei myöskään saa syyllistää omista tunteistaan. En minä pakottamalla saa itseäni ketään rakastamaan. Sillä aikaa kun lasten äiti huitelee vapaana omia menojaan, niin minä olen osallisena huolehtimassa lasten perustarpeista ja osallistun myös ruoka tms. kustannuksiin. Silti minä olen itsekäs ja huono ihminen, jos joskus erehdyn sanomaan, että en aina jaksaisi ja haluaisi olla osa mieheni lasten elämään. Omien lasten itsekkyyden ja kiukuttelen sietäminen on varmasti joskus vaikeaa, joten kuvitelkaa miltä tuntuu sietää niitä asioita toisten ihmiseten lapsilta. Sinulla ei tosiaan ole muuta kuin velvollisuuksia. Aikuisena sinulla on velvollisuus huolehtia lapsista, mutta lapsilta ei paljon kiitosta heru. Valitusta ja vaatimuksia kyllä kuuluu sitäkin enemmän.
Äiti- ja isäpuolillakin on oikeus väsyä ja tuntea negatiivisia tunteita ilman syyllisyyttä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti, miksi vanhemmille ei järjestetä eron jälkeen pakollista ammattiapua. Voitaisiin keskustella puolueettomassa seurassa kuinka nyt tulee toimia lasten kasvatuksen kanssa ja myös miten sen ex-puolisoon nyt tulisi suhtautua. Lapsille ei ole hyväksi passiivis-aggressiivinen ympäristö, jossa äiti mustamaalaa isää ja hänen mahdollista uutta puolisoaan tai isä mustamaalaa äitiä ja tämän mahdollista uutta miestä. Onko niin vaikeeta olla aikuinen ihminen ja ihan KESKUSTELLA sen toisen vanhemman kanssa säännöistä ja yhtenäisistä kasvatusperiaatteista? Ei mikään ihme että erolapset ovat täysin flipetifloppeja kun vanhemmille on tärkeämpää kiillottaa omaa sädekehää kuin oikeasti huolehtia lasten parhaasta tai että äidin luona on eri säännöt kuin isän luona. Ja ne isätkin vois oikeesti laittaa rajoja, vaikka olisivat vain joka toinen vkl lasten kanssa. Ei lapset ala isäänsä sen takia vihaamaan, vaikka alussa varmasti kapinoivat. Ja nää psykoottiset ex-vaimot vois ottaa vähän (tai paljonkin) rauhallisemmin. Jos lapsilla ei ole ongelmaa uuden äitipuolen kanssa niin miksi teillä pitää olla?
Juttu lähti liikkeelle siitä, että joku vihaa miehensä lapsia - miten ihmeessä sinä pääsitkin ylläolevaan johtopäätökseen siitä? Kuka tuossa yhtälössä on lapsellinen? Vinkki: se ei ole lasten äiti. Syytön hän siihen on, minkälaisia naisia lastensa isä eron jälkeen raahaa kotiinsa. Ja minkälainen kaakatus täällä nousisi, jos joku mies kertoisi vihaavansa sinun lapsiasi? Et varmaan kauhean kauaa olisi siinä suhteessa, jos vähänkään olet normaali.
Oli ehkä ohis, mutta tarkoitinkin yleisellä tasolla. Aika yleistä näyttää olevan, että eroperheiden/uusperheiden ongelmat ovat tuon suuntaisia.
puolikas kirjoitti:
On ihan ok väsyä omiin lapsiin ja valittaa kuinka vaikeaa lapset ja lapsiperheen arki voi olla. Äiti- tai isäpuoli taas ei saisi tuntea muuta kuin positiivisia tuntemuksia tai hänet leimataan automaattisesti itsekkääksi ja mielenvikaiseksi ihmiseksi. Biologiset vanhemmat välillä väsyvät lapsiensa itsekkyyteen ja kiukutteluun, joten miksi äiti- ja isäpuolien pitäisi vain hyväksyä kaikki, koska "pitää ottaa koko paketti" ja itsehän jokainen omat valntansa tekee. Miksi biologiset vanhemmat saavat valittaa, koska eivätkö hekin ole samalla tavalla valintansa tehneet, kun ovat päättäneet lapsia hankkia.
En sano vihaavani mieheni lapsia, mutta en minä heitä erityisesti ole elämääni halunnutkaan. Aluksi he olivat luonamme vain välillä, mutta nyt lapset asuvat luonamme pysyvästi. Tämäkään ei ollut asia, jonka olisin itse valinnut, mutta koska lapsien äiti ei halua lapsistaan huolehtia, niin enhän minä voi mitenkään kieltää heitä meille muuttamasta. Tässä tilanteessa valinnat molempiin suuntiin tekisi minusta itsekkään. On itsekästä jättää mies vain siksi, että hänellä on lapsia. Ja on itsekästä olla rakastamatta miehen lapsia. Teen tai tunnen mitä vain, niin se on jonkun mielestä joka tapauksessa väärin.
Oli kyse lapsista tai aikuisista, niin rakkaus ei synny pakottamalla. Ketään ei saa kohdella huonosti, mutta ketään ei myöskään saa syyllistää omista tunteistaan. En minä pakottamalla saa itseäni ketään rakastamaan. Sillä aikaa kun lasten äiti huitelee vapaana omia menojaan, niin minä olen osallisena huolehtimassa lasten perustarpeista ja osallistun myös ruoka tms. kustannuksiin. Silti minä olen itsekäs ja huono ihminen, jos joskus erehdyn sanomaan, että en aina jaksaisi ja haluaisi olla osa mieheni lasten elämään. Omien lasten itsekkyyden ja kiukuttelen sietäminen on varmasti joskus vaikeaa, joten kuvitelkaa miltä tuntuu sietää niitä asioita toisten ihmiseten lapsilta. Sinulla ei tosiaan ole muuta kuin velvollisuuksia. Aikuisena sinulla on velvollisuus huolehtia lapsista, mutta lapsilta ei paljon kiitosta heru. Valitusta ja vaatimuksia kyllä kuuluu sitäkin enemmän.
Äiti- ja isäpuolillakin on oikeus väsyä ja tuntea negatiivisia tunteita ilman syyllisyyttä,
Tottakai saa väsyä. Mutta Ap:n aloitus aika raju. Vihaan mieheni lapsia. En ole koskaan noin sanonut omista lapsistanikaan vaikka heitä hoitanut ajoittain yksin24/7.
Olen myös äitipuoli, joskus ärsyttäny, väsyttänyt. Mutta en voisi ikinä sanoa, että vihaan mieheni lasta. Mitä vanhempi hän on, sen paremmin meillä sujuu. Olen aina ollut hänelle ystävällinen.
Nostan kyllä sulle todella hattua. Ei varmasti ollut helppo asia ottaa miehen lapset pysyvästi teille asumaan. Tsemppiä sulle. Joskus kun ovat aikuisia. Kumpaakihan lapset arvostavat enemmän. Sinua vai äitiänsä.
Tuota en usko. Se pidetään, johon on suurempi tunneside. Miehillä harvemmin on yhtä voimakasta tunnesidettä omiin lapsiinsa kuin naisilla. Ja seksin merkitystä ei pidä aliarvioida.
Ohis