Lue keskustelun säännöt.
Ystävä suuttui lapsensa lahjasta!
16.09.2016 |
Olin viikonloppuna ystäväni tyttären kaksivuotissynttäreillä. Vein tytölle lahjaksi kirpparilta löytämiäni vanhoja puisia palikoita, joissa oli numeroja ja kirjaimia. Mieheni vajassa vielä fiksasin palikoiden kuluneet numerot uudenveroisiksi ja hioin karheita kohtia. Mieheni nikkaroi palikoille soppelin puisen laatikon, jossa niitä on hyvä säilyttää. Noh, ystäväni ensin tykkäsi lahjasta, mutta menin sanomaan, että kirpparilta löysin. Johan muuttui ääni kellossa. Piti minulle mykkäkoulua loppupäivän ja illalla laittoi viestiä, että kuinka kehtasin olla niin pihi, että toin kirpparikamaa hänen lapselleen! Uskomatonta! Kyllä, tienaamme mieheni kanssa ihan keskiverto hyvin, että olisin voinut ostaa lapselle jotain uutta kaupasta, mutta pidän kierrättämistä kestävämpänä vaihtoehtona. Olen kyllä nyt itsenkin jo niin loukkaantunut, että taidan pitää tovin etäisyyttä ystävääni.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikse sitä piti korostaa, että ovat kirpparilta?! Olisit voinut olla hiljaa siitä asiasta. Anteeksi nyt vaan, mutta siitä voi saada hieman sellaisen kuvan, että sinulle kelpaa minulta vain kirpparikama.
Vierailija kirjoitti:
Olin viikonloppuna ystäväni tyttären kaksivuotissynttäreillä. Vein tytölle lahjaksi kirpparilta löytämiäni vanhoja puisia palikoita, joissa oli numeroja ja kirjaimia. Mieheni vajassa vielä fiksasin palikoiden kuluneet numerot uudenveroisiksi ja hioin karheita kohtia. Mieheni nikkaroi palikoille soppelin puisen laatikon, jossa niitä on hyvä säilyttää. Noh, ystäväni ensin tykkäsi lahjasta, mutta menin sanomaan, että kirpparilta löysin. Johan muuttui ääni kellossa. Piti minulle mykkäkoulua loppupäivän ja illalla laittoi viestiä, että kuinka kehtasin olla niin pihi, että toin kirpparikamaa hänen lapselleen! Uskomatonta! Kyllä, tienaamme mieheni kanssa ihan keskiverto hyvin, että olisin voinut ostaa lapselle jotain uutta kaupasta, mutta pidän kierrättämistä kestävämpänä vaihtoehtona. Olen kyllä nyt itsenkin jo niin loukkaantunut, että taidan pitää tovin etäisyyttä ystävääni.
Mikä vaivaa ihmisiä, jotka eivät kelpuuta lahjaksi kirppistavaraa? Pitääkö materialisteille olla kaikki uutta ja kallista? Yksi kavereistani on tuollainen, ei huoli kirppikseltä tavaraa itselleen tai lapselleen. Eikä uutenakaan "liian" halpaa. Toisen kaverin kanssa taas vaihdellaan useimmiten juurikin käytettyä tavaraa, kirppikseltä kun löytää aarteita mitä kaupoista ei uutena enää saa.
Vierailija kirjoitti:
Jännäksi on mennyt lahjojen hankkiminen todellakin! Ystävälläni on uusperhe ja lapsia siis yhteensä viisi. Köymme jokaisen lapsen syntymäpäivillä ja synttärisankarille ostamme aina n 20e maksavan lahjan.
Tässä muutama reaktio lahjoihin: Koottava lennokki,jota voi kasaamisen jälkeen lennättää (tämä lahja ystäväni poikapuolelle). Ystäväni poika alkoi itkemään,koska halusi samanlaisen itselleen. Reaktio:ystäväni soitti äidilleen,joka lähti hakemaan samanlaista lennokkia citymarketista.
Alias sanapeli ystäväni tyttärelle. Reaktio: Ystäväni palautti lahjan seuraavana päivänä,koska lahjan olisi pitänyt olla vain tyttärelle,nythän muutkin lapset saivat nauttia ko. lahjasta.
Varvassukat ystäväni juoksua harrastavalle tyttärelle. Äidin reaktio: vääränväriset, ei saa olla keltaiset!
Puinen brio magneettijuna ystäväni ja hänen uuden miehensä pojalle. Reaktio: Ei voida ottaa vastaan koska heidän koira tykkää nakerrella "puisia juttuja" ja magneetti on vaarallinen kun joutuu masuun.
Näitä loputtomiin,kunnes päätimme antaa 20 e rahana ,aina, jokaiselle vuorollaan. No ei sekään hyvä,koska Mikamarketalla on nyt sit enemmän säästössä ku miiapetterillä ja alkoi kauheet rahanlaskusulkeiset!!!
"Hauskinta" tässä lahjan antamisessa rahana oli se, kun ekaa kertaa annoimme rahalahjan, ystäväni lapsi tarkasti netistä,että hänen lahjansa arvo (puolivuotta aiemmin) oli 16.95 ja nyt sisar sai 20e!!!
Voi helvetti :D Itse varmaan poimisin matkalla risun ja veisin sen, jos ees jaksaisin mennä. Jos olisin tosi anteliaalla tuulella niin solmisin rusetin siihen risun ympärille.
En tajua miten jollakin on pokkaa nirsoilla lahjojen kanssa, oon itsekkin saanut paljon kamalia ja turhia lahjoja mutta ei tulis mieleenkään valittaa ja marista.
Mä kyllä arvostan tuollaisia itsetehtyjä tai -tuunattuja lahjoja. Noissa on todellakin ajatusta mukana, ei pelkkää materiaa. Toki mulle on tärkeää, oli lelu sitten itse tehty, tuunattu tai kaupasta ostettu, että se on turvallinen. (Kuten esim. tässä tapauksessa maalin valinta).
Käytin empire maalia, minulla on sitä monessa eri värissä tuolla miehen vajassa, se sopii lasten leluihin ja muihin kalusteisiin. Ei kaks vuotias enää niin kovasti kaikkea suuhunsa laita, mutta varma ei voi olla niin maalien pitää olla käyttöön sopivia.