Hullu mies on hurahtanut mökkeilyyn ja minä tulen mökkihöperöksi siellä!
Meillä on 2 mökkiä: toinen miehen isovanhempien entinen järvenrantahuvila, joka on työleiri. Joka kesä siellä pitää olla "pakolliset" pari viikkoa ja sitten siivotaan ja maalataan, hiotaan ja korjataan. En yhtään ole työleirillä vailla, kun on omakotitalo ja lapsia. Toissa syksynä mies tuli hulluksi ja osti pienen "metsästysmökin" halvalla. Hän sanoi, että siellä on lasten kiva harjoitella telttailua ja kalastusta. Ikävä paikka korven keskellä. Mies on viettänyt siellä jokaisen viikonlopun elo-syyskuussa, jos ei ole satanut. Minä jaksan olla korkeintaan yhden vuorokauden kerrallaan, koska siellä on tylsää. Kaksi keittolevyä ja takka löytyy ruuanlaittoon. Keittonurkassa ei ole tilaa edes salaatin pilkkomiseen. Netti toimii puhelimella hitaasti, telkkua ei ole eikä sähköjä tai sisävessaa. Uimarantaa ei ole, mutta rantasaunalla on laituri, jolta pääsee uimaan. Mitä järkeä siellä on kulkea joka viikonloppu tylsistymässä? Nyt illatkin pimenee. Sanoin jo valmiiksi, että tulevan viikonlopun vietän kaupungissa. Käydään lasten kanssa ostoksilla ja syömässä. Voiko miehen parantaa tuosta mökkivouhotuksesta vai pitääkö meidän alkaa viettää kaikki vapaapäivät erillään? Kokemuksia?
Kommentit (62)
Tämä aloitus on hyvä esimerkki siitä, miten nykyään ei saa olla tylsää. Ei osata olla, jos ei ole telkkaria ja muuta viihdykettä.
Mitä jos otat mukaan hyviä kirjoja, annat itsellesi luvan vain olla? Makaa vaikka riippumatossa ja jatso ohi lipuvia pilviä. Ole hetkessä, taatusti stressi vähenee.
Jep, näin meillä toimitaan. Sanoin jo ennen mökin ostoa että käyn siellä pari päivää vuodessa enkä osallistu talkoisiin. Mies käy siellä useasti ja me lasten kanssa tehdään mitä halutaan silloin. Lapset käy siellä joskus isänsä kanssa. Kaikilla hyvä olla. Ei meidän omakotitaloa tarvitse koko ajan hoitaa, pysyy ne seinät pystyssä pitämättäkin. En koe oloa stressaavana. Kukin tehköön mitä haluaa.