Mielummin minusta tulee akateeminen vanhapiika kuin mamma isolla ämmällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. :-) Ei oo pakko valita. T: väitellyt 3 lapsen uraäiti jolla vaativa asiantuntijatyö

Ei akateemisessa maailmassa siltikään oteta mammoja yhtä vakavasti kuin miehiä tai lapsettomia. Lisäksi et ole esimerkiksi yhtä haluttu työntekijä, koska sinulla on lapsia, jotka voivat sairastua tai saatat saada päähäsi lisääntyä vielä, jolloin äitilomasi sotkevat työnantajan pasmat.

Ensinnäkin mikä helkkari on tässä tapauksessa "akateeminen maailma"?

Loputtomat apurahan anelukirjeet postdoc tutkimuksen rahoittamiseksi?

Proffien hanurien nuoleskelu ja toisten tutkijoiden selkäänpuukotus oman "akateemisen uran" edistämisen toivossa?

Sen vihoviimeisen räkäjulkaisun metsästys joka suostuisi sun tusinapaperin kelpuuttamaan?

Se ihana helpotuksen huokaus kun se viimeinen räkäjulkaisu on sun paperisi hyväksynyt, vaikka eivät kommenttien perusteella ymmärtäneet siitä yhtään mitään..

Hakeutukaa järkevälle alalle opiskelemaan ja menkää oikeisiin töihin!

Niissä työnantajat kilpailevat parhaista tekijöistä! Voi rauhassa olla avoin perhesuunitelmista ja joustoakin tarvittaessa löytyy myös työnantajalta.

Ihmisen elämä on pääsääntöisesti kurjaa ja kärsimyksen täyttämää. Kun katselen taakseni sukupolvien ketjuja,  kaikki ovat olleet hyvin köyhiä ja heidän elämänsä on ollut monin tavoin surkeaa.  Omakin elämäni on ollut sellaista jo lapsesta alkaen. Synnyin hyvin köyhään suurperheeseen "ei-toivttuna" lapsena ja vielä tyttönä. Samoin olivat vanhempani syntyneet . Ehkäisyvälineitä ei ollut vielä keksitty ja jos kondomi olikin jo olemassa, sen saatavuus oli heikkoa ja apteekit kaukana. Vanhemmillani oli hyvin raskas taakka huolehtia meistä kaikista ja olimme koulukiusattuja, myös opettajien taholta. Minä itse voin päättää lasteni lukumäärästä. Minulla onkin vain yksi lapsi. Oli hyvin vaikeaa kasvattaa häntä vuorotyöläisenä, mieheni työttömyyden seurauksena jouduin yksinhuoltajaksi. Poikani on nyt kuitenkin hyväpalkkainen ja -tapainen insinööri hyvässä työpaikassa, jossa päivät ovat tosin pitkiä ja uuvuttavia. Hän ei oikein välitä mennä naimisiin tai hankkia lapsia. Sanoo, ettei uskalla ottaa riskiä, koska tilanne on niin epävakaa täällä Suomessa. Olen päättänyt, etten koskaan painosta häntä minun mielikseni hankkimaan perhettä tai lapsia, jos hän ei itse halua. Miksi jatkaa elämän kärsimystä. Jokainen sukulinja katkeaa joskus ja lopulta koko ihmiskunta tuhoutuu. Miksi ei nyt heti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. :-) Ei oo pakko valita. T: väitellyt 3 lapsen uraäiti jolla vaativa asiantuntijatyö

Ei akateemisessa maailmassa siltikään oteta mammoja yhtä vakavasti kuin miehiä tai lapsettomia. Lisäksi et ole esimerkiksi yhtä haluttu työntekijä, koska sinulla on lapsia, jotka voivat sairastua tai saatat saada päähäsi lisääntyä vielä, jolloin äitilomasi sotkevat työnantajan pasmat.

No esim. minä en työskentele "akateemisessa maailmassa", jos tarkoitat sillä tutkimusta. Vaan paljon paremmin palkatulla alalla. :-) Väitelleenä voi tehdä muutakin. Ja mulla on pysyvä työpaikka, ollut jo ajasta ennen lapsia, joten on aika samantekevää ollut olenko "haluttu" vai en. Ylennetty mua on ihan samaan tapaan kuin lapsettomia ikätovereitani.

Kiva kun kerroit, voin nukkua yöni rauhassa kun tiedän että anonyymi nettikirjoittelija päättää jäädä vanhaksipiiaksi. 

Näistä tulee lähinnä mieleen, kuinka kuitenkin on vähän katkera perheellisille.. Ei minullakaan onnellisella perheenäidillä tule mieleenkään aloittaa ketjua siitä miten en ainakaan halua olla kissojen valtakunnassa velana ja iljettävänä krokotiilin syöttäjänä. Heh heh ;) ei kertakaikkiaan kiinnosta jonkun tyypillinen valinta olla hankkimatta perhettä. Parastahan olisi jos me kaikki saamme toivomaamme elämän, minä sen todellakin sain ja niin titetenkin tosi moni lapsettomuudenkin valinnut, ap:lta en tätä tyytyväisyyttä oikein niele...

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun kerroit, voin nukkua yöni rauhassa kun tiedän että anonyymi nettikirjoittelija päättää jäädä vanhaksipiiaksi. 

Juu huh, onneksi saimme tämän tiedon!

Tiedoksenne: minä en ainakaan halua:

-kissoja

-kaupalliselle alalle

-kihloihin

-mustikanpoimijaksi

-muuttaa rivitaloon

-tampata mattoja

-syödä sushia

-harrastaa kuviokelluntaa

-ostaa sijoitusasuntoa

-valmistaa marenkeja

-käyttää kuukuppia

-käyttää punaista huulipunaa

-hiivasientä

-opiskella ammattikorkeassa

-applen tietokonetta

-asua Rovaniemellä

-hankkia kuutta lasta

-naida naista

-työskennellä suklaatehtaalla

Huh kyllä näitä riittää, voin jatkaa huomenna niin varmasti jo helpottaa kaikkia lukijoita :)

Juu, no koen saaneeni lapsiltani huomattavasti enemmän kuin mitä olen antanut. En viitsi alkaa selittämään, kun epäilen ap:n ymmärryskykyä. Ja ihan mulla on akateeminen ura perheen lisäksi. Olen jopa opiskellut perheenäitinä toisen akateemisen tutkintoni, teen mielenkiintoista työtä, palkkani on hyvä ja olen johtavassa asemassa. Ei perhe estä mitään, se on vain yksi positiivinen lisä elämässä. Avioliitto on onnellinen, mulla on ystäviä ja harrastuksia, en todellakaan koe jääneeni mistään paitsi.

En ymmärrä miksi ap tulet tänne huutelemaan valintojasi? Ole ihan vapaasti lapseton, ei se kuulu kenellekään, eikä sun tarvitse puolustella valintojasi. Ihan hassua kirjoittelua.

Miksikähän kun painan nuolta ylöspäin jollekin kommentille, tulee samalla jopa 5 nuolta alaspäin? Onko täällä aina ollut näin, vai onko joku uusi systeemi? Mikä tarkoitus tällä on?

Et halua äidiksi koska se vaatii loputtoman listan verran töitä. Ja sitten kuitenkin kiillottelet kruunuasi kun olet töissä niin ahkera. Voi hellanlettas.

Juu, ei se äitiys eroa mitenkään oikeastaan muistakaan huippuduuneista. Useimmat niistä vaatii hemmetisti töitä, jotta pääsee nauttimaan työn hedelmistä. Äitiys ei todellakaan sovi kellekkään "rusinat pullasta" ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli mielummin keskityt rahaan kuin rakkauteen.

Täälläkin tulee ilmi kuinka monet näistä mammoista elävät rakkaudettomassa ja seksittömässä suhteessa, siksi kuluttavat aikaansa tällä palstalla 24/7 negativiisia ketjuja tehtaillen.

Touce'

Vierailija kirjoitti:

Juu, no koen saaneeni lapsiltani huomattavasti enemmän kuin mitä olen antanut. En viitsi alkaa selittämään, kun epäilen ap:n ymmärryskykyä. Ja ihan mulla on akateeminen ura perheen lisäksi. Olen jopa opiskellut perheenäitinä toisen akateemisen tutkintoni, teen mielenkiintoista työtä, palkkani on hyvä ja olen johtavassa asemassa. Ei perhe estä mitään, se on vain yksi positiivinen lisä elämässä. Avioliitto on onnellinen, mulla on ystäviä ja harrastuksia, en todellakaan koe jääneeni mistään paitsi.

En ymmärrä miksi ap tulet tänne huutelemaan valintojasi? Ole ihan vapaasti lapseton, ei se kuulu kenellekään, eikä sun tarvitse puolustella valintojasi. Ihan hassua kirjoittelua.

Miksikähän kun painan nuolta ylöspäin jollekin kommentille, tulee samalla jopa 5 nuolta alaspäin? Onko täällä aina ollut näin, vai onko joku uusi systeemi? Mikä tarkoitus tällä on?

Akateemikkona voisit edes yrittää ymmärtää, että nuolitilanne päivittyy kun painat oman "nuolesi". Ihan hassu olet tuon akateemisuutesi kanssa.

Siitä vaan. Kai se on helpompaa esittää AV:lla niin erinomaista ja haukkua kaiki miehet paskoiksi kuin hoitaa kiljuvia mukuloita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. :-) Ei oo pakko valita. T: väitellyt 3 lapsen uraäiti jolla vaativa asiantuntijatyö

Ei akateemisessa maailmassa siltikään oteta mammoja yhtä vakavasti kuin miehiä tai lapsettomia. Lisäksi et ole esimerkiksi yhtä haluttu työntekijä, koska sinulla on lapsia, jotka voivat sairastua tai saatat saada päähäsi lisääntyä vielä, jolloin äitilomasi sotkevat työnantajan pasmat.

Onko sinulla kokemusta tästä? Itse olen edennyt urallani nopeammin kuin suurin osa miehistä, kaksi lasta ei ole sitä estänyt. Ja suurin osa akateemisista naisista joilla näkyvä ura ovat tehneet lapsen/lapsia.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinua ryhtymästä ihan miksi haluat, mutta oletko tullut ajatelleeksi ollenkaan sitä, että voit yhtä hyvin ryhtyä akateemiseksi, haasteellista työtä tekeväksi mammaksi, joka tasavertaisesti lasten isän kanssa pyörittää perhettä, kotia ja työkuvioita. Se nimittäin on ihan mahdollista.

T. myös kolmen lapsen mutsi

Täällä avaudutaan jatkuvasti siitä, miten perhe-elämä takkuaa, oma kunnianhimo ei tyydyty, älyllisiin ja luoviin tarpeisiin ei saa vastinetta, mies ei osallistu, työn tekemisestä on huono omatunto, perheen laiminlyönnistä on huono omatunto, yhtenään joutuu tekemään kipeitä kompromisseja. Jo tämä riittää kertomaan, että akateemisen, haastavan työn tekeminen ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen ei todellakaan ole mahdollista kaikille.

Täällä on paljon "akateemisia" naisia, jotka ovat suoraan sanoneet olevansa kunnianhimottomia. Ovat valinneet opiskelualansa kehnosti, eivät ole löytäneet kunnollisia töitä. Mutta yhtä paljon täällä on akateemisia lapsettomia naisia joilla sama juttu, ei vain voi syyttää edes lapsia tuosta. Ja ilman muuta elämässä on rajallinen määrä tunteja vuorokaudessa, ja oli elämäntilanne mikä vaan joutuu pohtimaan mihin nuo tunnit käyttää - jo parisuhde on aikaavievä juttu, mutta silti monet uraatekevät siihen haluavat aikaa löytää. Kuten monet myös omiin lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Molempi parempi. :-) Ei oo pakko valita. T: väitellyt 3 lapsen uraäiti jolla vaativa asiantuntijatyö

Ei akateemisessa maailmassa siltikään oteta mammoja yhtä vakavasti kuin miehiä tai lapsettomia. Lisäksi et ole esimerkiksi yhtä haluttu työntekijä, koska sinulla on lapsia, jotka voivat sairastua tai saatat saada päähäsi lisääntyä vielä, jolloin äitilomasi sotkevat työnantajan pasmat.

Onko sinulla kokemusta tästä? Itse olen edennyt urallani nopeammin kuin suurin osa miehistä, kaksi lasta ei ole sitä estänyt. Ja suurin osa akateemisista naisista joilla näkyvä ura ovat tehneet lapsen/lapsia.

Sama kokemus täällä, hyvin on sujunut post-doc -tutkimus huolimatta kahdesta lapsesta ja hoitovapaista. Tutkijan työ on mielestäni varsin helppoa yhdistää vanhemmuuteen. Mutta tämä nyt ei varsinaisesti kuulunut ap:n avaukseen. Ei kenenkään tarvitse lapsia hankkia, hyvä vain jos sen tietää.

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinua ryhtymästä ihan miksi haluat, mutta oletko tullut ajatelleeksi ollenkaan sitä, että voit yhtä hyvin ryhtyä akateemiseksi, haasteellista työtä tekeväksi mammaksi, joka tasavertaisesti lasten isän kanssa pyörittää perhettä, kotia ja työkuvioita. Se nimittäin on ihan mahdollista.

T. myös kolmen lapsen mutsi

Täällä avaudutaan jatkuvasti siitä, miten perhe-elämä takkuaa, oma kunnianhimo ei tyydyty, älyllisiin ja luoviin tarpeisiin ei saa vastinetta, mies ei osallistu, työn tekemisestä on huono omatunto, perheen laiminlyönnistä on huono omatunto, yhtenään joutuu tekemään kipeitä kompromisseja. Jo tämä riittää kertomaan, että akateemisen, haastavan työn tekeminen ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen ei todellakaan ole mahdollista kaikille.

Suurin osa perhe-elämän valittajanaisista ei ole akateemisia, aika monet ovat pikemminkin pienipalkkaisissa duunaritasoisissa töissä. Meillä akateemisilla naisilla oma palkka mahdollistaa avun palkkaamisen lastenhoitoon ja siivoukseen eikä kehnoon parisuhteeseen tarvitse jäädä rahan puutteen takia.

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinua ryhtymästä ihan miksi haluat, mutta oletko tullut ajatelleeksi ollenkaan sitä, että voit yhtä hyvin ryhtyä akateemiseksi, haasteellista työtä tekeväksi mammaksi, joka tasavertaisesti lasten isän kanssa pyörittää perhettä, kotia ja työkuvioita. Se nimittäin on ihan mahdollista.

T. myös kolmen lapsen mutsi

Täällä avaudutaan jatkuvasti siitä, miten perhe-elämä takkuaa, oma kunnianhimo ei tyydyty, älyllisiin ja luoviin tarpeisiin ei saa vastinetta, mies ei osallistu, työn tekemisestä on huono omatunto, perheen laiminlyönnistä on huono omatunto, yhtenään joutuu tekemään kipeitä kompromisseja. Jo tämä riittää kertomaan, että akateemisen, haastavan työn tekeminen ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen ei todellakaan ole mahdollista kaikille.

Suurin osa perhe-elämän valittajanaisista ei ole akateemisia, aika monet ovat pikemminkin pienipalkkaisissa duunaritasoisissa töissä. Meillä akateemisilla naisilla oma palkka mahdollistaa avun palkkaamisen lastenhoitoon ja siivoukseen eikä kehnoon parisuhteeseen tarvitse jäädä rahan puutteen takia.

Lisäksi korkeasti koulutetut miehet jäävät useammin hoitovapaalle (ja todennäköisesti jakavat vanhemmuutta muutenkin tasaisemmin).

hanska kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei estä sinua ryhtymästä ihan miksi haluat, mutta oletko tullut ajatelleeksi ollenkaan sitä, että voit yhtä hyvin ryhtyä akateemiseksi, haasteellista työtä tekeväksi mammaksi, joka tasavertaisesti lasten isän kanssa pyörittää perhettä, kotia ja työkuvioita. Se nimittäin on ihan mahdollista.

T. myös kolmen lapsen mutsi

Täällä avaudutaan jatkuvasti siitä, miten perhe-elämä takkuaa, oma kunnianhimo ei tyydyty, älyllisiin ja luoviin tarpeisiin ei saa vastinetta, mies ei osallistu, työn tekemisestä on huono omatunto, perheen laiminlyönnistä on huono omatunto, yhtenään joutuu tekemään kipeitä kompromisseja. Jo tämä riittää kertomaan, että akateemisen, haastavan työn tekeminen ja perhe-elämän onnistunut yhdistäminen ei todellakaan ole mahdollista kaikille.

Ei olekaan, jos ei ole ns. värkeissä varaa. Ja jos asennoituu niin, ettei takuulla onnistu.

Mutta kyllä sen eteen voi tehdä paljon, jos vain haluaa.

Kaksi asiaa on kuitenkin välttämättömiä: ensteksi, pitää osata valita puolisoksi sellainen, joka arvostaa naista opiskelu- ja työelämässä ja osallistuu perheen pyörittämään tasavertaisena kumppanina. Toiseksi, työnantaja, joka antaa hoitaa työt joustavasti, on kullanarvoinen. Minulla on ollut sellainen yhtä kahden vuoden jaksoa lukuun ottamatta 20 vuotta ja arvostan sitä todella.  Meillä on paljon koulutettua väkeä, joilla valtaosalla on 3-4 lasta perheessä sitten kun perhe on tullut valmiiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Perheenäidin funktio on olla olemassa muita varten.

Imettää, pestä kakat, hoivata, ruokkia, puhdistaa, pyykätä, siivota, huolehtia, antaa, luopua, joustaa, venyä, paukkua, myötäillä, myöntyä, tuskastua, tympiintyä, fakkiintua.

Hyi helv sanon minä!

Jos pitäisi valita, mielummin olisin sinkku uraihminen lopun ikäni.

Onneksi sitä ei tartte vielä miettiä.

Ei mul muuta terv N20

Olet kyllä vielä niin nuori, että mieli ehtii muuttua moneen kertaan. Tule kymmenen vuoden päästä kertomaan, mikä on tilanteesi? Kuinka ihmeessä olet muuten eksynyt tänne av-palstalle, kun inhoat noin kovasti noita perheenäidin töitä? Luulisi, että kierrät kaukaa vai kiinnostaako perhe-elämä kuitenkin :)?