Lue keskustelun säännöt.
Oudoin työhaastattelu jossa olet ollut?
13.09.2016 |
Hain joskus yli 10 vuotta sitten Jyskiin töihin.
No, sieltä sitten soitteli mp ja oli jo puhelimessa kovasti huolissaan miten pääsisin kulkemaan työpaikalle, työpiste oli kyllä samassa kaupungissa kuin asuin mutta toisella laidalla, julkiset kulki. Kutsui kuitenkin haastatteluun. Mutta kun olin sitten sovittuna ajankohtana matkalla sinne mutten vielä perillä, soitti ja sanoi että älä tulekaan nyt, he ovat sitten myöhemmin yhteydessä kun sopii tulla (oli sairaana tms). Tuota uutta puhelua ei koskaan tullut.
Mutta ovat ne vähän outoja työhaastatteuja olleet ne jotka ovat oikeasti toteutuneet - olen joka kerta saanut paikan! Parissa on samalta istumalta menty tekemään työsopimus ja siis ihan vakituisesta kunnollisesta työstä kyse (kaupan ala), ei silloin ennen vanhaan mitään nykyisiä 0-sopimuksia edes tunnettu.
Kommentit (95)
Muutama viikko sitten olin eräässä haastattelussa, jossa esimies kertoi pelkästään työkohteesta. Mietin arki kyseisessä kohteessa on todellisuudessa, kun tuollaista tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain harjoitteluun valtiovarainministeriöön. Paikalla oli mies ja nainen. Se mies kyseli ihan asiallisia juttuja. Nainen vaan jankutti, että mistä löydät asunnon ja miten voit olla erossa miehestäsi niin pitkään. Ei auttanut vaikka kerroin tehneeni kesätöitä Helsingissä jo vuosia (tämä kävi ilmi myös cvstäni). Kyseessä oli siis kahden kkn harjoittelu. Sain sitten paikan toisesta maasta.
Vierailija kirjoitti:
Oudoin kysymys onko mulla luottotiedot kunnossa? Vastasin rehellisesti että on ja jatkoin että miksi kysyt tuollaista? Siihen vastaus oli niin epäselvää muminaa etten saanut siitä tolkkua. En saanut paikkaa mutta jäi vähän vaivaamaan mitä se työnantajalle kuuluu miten mun luottotiedot on?
Tarkkaan ottaen ei olisi saanut kysyä luottotietoja.
Itse asiassa pankki ja vakuutusalalla pitää olla luottotiedot kunnossa ja ne myös tarkistetaan.
Ehdottomasti oudoin rekry oli eräällä energiansäästöön liittyvällä yrityksellä, joka rekrysi myyjää tuotteilleen. Ensin headhunter oli yhteydessä, että kiinnostaako ja tämän jälkeen hän hoiti ensimmäisen haastattelun. Seuraavassa vaiheessa tehtiin parin tunnin psykologinen testi, jonka jälkeen pääkonttorille kuulemaan tulokset. Paikalla toimari, psykologi ja rekryä duunaavan firman toimari. tapaamisen tarkoitus oli tosiaan vain ja ainoastaan käydä läpi testin tulokset.
Seuraava steppi oli sitten koko päivän kestävä rekrytapahtuma, jossa oli muistaakseni neljä eri rastia, joita hakijat kiersivät vuorollaan. Näistä mieleen jäi myyntijohtajan pitämä rasti, jossa hän pyysi minua myymään kynän itselleen. Olisi pitänyt siinä vaiheessa vaan kävellä ovesta ulos.
En tullut valituksi tehtävään, tunsin kaverin joka siihen valittiin, mutta hän ei ottanut paikkaa vastaan. Mietin vaan että firma painaa kymmeniä tuhansia rekryyn, eikä edes saa ketään rekryttyä.727
Oudoin työhaastattelu oli se, kun olin työhakemukseen kirjoittanut, että minä tulen halvaksi työntekijäksi, sillä en aio hankkia lapsia eikä minulle siis tarvitse maksaa äitiysloma-ajan palkkaa tekemättömästä työstä. Tähän viitaten haastattelija kysyi, että olenko minä raskausvastainen, kun en halua hankkia omia lapsia.
No varmaan jos elää konservatiivisessa kuplassa niin ei ehkä ole huomannut, että nykyaikana monikaan nainen ei halua hankkia lapsia ollenkaan eikä siinä ole mitään erikoista.
Toinen outo haastattelu oli se, kun lähetin avoimen hakemuksen ja minut kutsuttiin työhaastatteluun ja työnantaja kertoi paljon työpaikasta ja sain itse kertoa itsestäni ja lopuksi työnantaja vain totesi, että heillä ei ole tällä hetkellä tarvetta palkata uusia työntekijöitä. No miksi hän sitten kutsui minut työhaastatteluun 150 km matkan päästä jos kerta hänellä ei ole edes aikomustakaan palkata uutta työntekijä ä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti oudoin rekry oli eräällä energiansäästöön liittyvällä yrityksellä, joka rekrysi myyjää tuotteilleen. Ensin headhunter oli yhteydessä, että kiinnostaako ja tämän jälkeen hän hoiti ensimmäisen haastattelun. Seuraavassa vaiheessa tehtiin parin tunnin psykologinen testi, jonka jälkeen pääkonttorille kuulemaan tulokset. Paikalla toimari, psykologi ja rekryä duunaavan firman toimari. tapaamisen tarkoitus oli tosiaan vain ja ainoastaan käydä läpi testin tulokset.
Seuraava steppi oli sitten koko päivän kestävä rekrytapahtuma, jossa oli muistaakseni neljä eri rastia, joita hakijat kiersivät vuorollaan.
Siis monenako päivänä sinun piti käydä rekrytointitilaisuuksissa ?
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti oudoin rekry oli eräällä energiansäästöön liittyvällä yrityksellä, joka rekrysi myyjää tuotteilleen. Ensin headhunter oli yhteydessä, että kiinnostaako ja tämän jälkeen hän hoiti ensimmäisen haastattelun. Seuraavassa vaiheessa tehtiin parin tunnin psykologinen testi, jonka jälkeen pääkonttorille kuulemaan tulokset. Paikalla toimari, psykologi ja rekryä duunaavan firman toimari. tapaamisen tarkoitus oli tosiaan vain ja ainoastaan käydä läpi testin tulokset.
Seuraava steppi oli sitten koko päivän kestävä rekrytapahtuma, jossa oli muistaakseni neljä eri rastia, joita hakijat kiersivät vuorollaan.
Siis monenako päivänä sinun piti käydä rekrytointitilaisuuksissa ?
Kolmeen otteeseen, testi tehtiin netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävelin 1994 erään tuotantolaitoksen pihaan ja siinä oli röökillä pari tyyppiä. Sanoin että haen töitä ja mistä löytäisin pomon jolta voin kysyä. Se toinen soitti pomolle ja se tuli siihen ulos ja sanoin nimeni ja että työtä etsin. Niin pomo sanoi OK. Voitko aloittaa heti. Sanoin jep. Ja siinä työssä olin pari vuotta. Outoa oli että ei mitään haastattelua ollut. Ei yhtään mitään todistuksia tarvinnut näyttää eikä kertoa itsestään. Se oli paras haastatttelu ikinä
-70 luvun lopussa töitä saattoi vielä saada niin, että käveli firmaan sisään, mutta aika yllätys, että vielä 1994 onnistui sama. Hyvä näin.
Juurikin vielä vuonna 1994 minäkin sain työtä noin.
Olin muuttanut tyttöystävän perässä uudelle paikkakunnalle, kiertelin etsimässä töitä.
Kävelin erääseen mielenkiintoisen näköiseen tehtaaseen. Kysyin respasta, mikäs pulju tämä on ja olisiko kellään pomolla aikaa jutella, töitä olisi tarvis.
Minut ohjattiin tuotantopäällikön huoneeseen, harmaahapsinen rouva haastatteli minua, tai jutustelua se oli.
Teimme myös lyhyen tutustumiskierroksen tehtaaseen.
Hän kirjoitti tietoni työsopimuslomakkeeseen, mutta valitteli, ettei töitä ole juuri nyt tarjolla, mutta otetaan yhteyttä jos jotsin ilmaantuu...
Parin kuukauden päästä sain puhelinsoiton, työtä olisi tarjolla, pitkän sairausloman sijaisuus.
4 vuotta vierähti siinä tehtaassa.
Ison viestintätoimiston tj. kysyi kesken asiallisen työhaastattelun, voisinko kuvitella esiintyväni töissä korsetissa.
Vastasin aika nopeasti, että ei kyllä kuulosta sopivalta työasulta.
Kieltämättä oli aika yllättävä kysymys - ja ällöttävä. Silloin selitin itselleni, että ukko halusi vaan testata, miten nuori nainen reagoi.
Olisin lopulta saanut paikan ko. toimiston tutkimuspuolelta, mutta toinenkin paikka oli kiikarissa ja menin mieluummin sinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hain asiantuntijatehtävään. Täytin kaikki ilmoituksen kriteerit ja minulla oli täsmälleen hommaan sopivaa työkokemustakin ja palkkatoivekin kohdallaan. Ensin haastatteli rekrytointifirman tyyppi ja sitten muutama ihminen itse yrityksestä. Kuvittelin, että tässä yrityksen haastattelussa olisi kyselty olennaista osaamista työtehtävään liittyen, mutta ei. Kysymykset olivat turhia itsestäänselvyyksiä, tyylin kun olet stressaantunut, annatko sen näkyä työssä. Juu annan tietenkin, huudan silloin kaikille.... öö, mitä järkeä on kysyä tällaista mihin kukaan ei vastaa myöntävästi?! Sitten kysyttiin työn kannalta merkityksettömistä ohjelmista, joita toki osaan käyttää, mutta joiden käyttö ei liittynyt tehtävään. Yritin sitten itse kysyä asioita, joista kävi ilmi oikea, tehtävään liittyvä osaamiseni.
Minulle oli kerrottu haastattelua edeltävänä päivänä, että tämä oli viimeinen haastattelukierros, jolle valittiin kolme hakijaa, ja valinta tehdään nopeasti heti sen jälkeen, mutta haastattelun lopuksi ilmoitettiinkin, että onkin vielä lisäkierroksia ja valinta tehdään vasta aikaisintaan parin viikon päästä. Vaikutti hieman ylimitoitetulta, että tällaiseen työhön oli niin monta kierrosta, kun kyse oli ihan perustason asiantuntijahommasta. Olisivat haastatelleet kunnolla tuolla toisella kierroksella niin ei olisi tarvinnut lisäkierroksia.
Tosin en saanut kutsua lisäkierroksille enkä siis paikkaakaan. Jäi hyvin hämmentynyt olo, että miten he näiden haastattelujen perusteella pystyivät tekemään valinnan kun mitään oikein työhön liittyvää ei kysytty. Työ oli kuitenkin sellainen, että siinä on pakko olla tietty osaaminen että sitä ylipäätään voi tehdä - ja tästä osaamisesta ei siis kysytty yhtäkään kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehkä tämä nykyisen menee kakkoseksi. Tunnin haastattelu ja lopuksi iskettiin jo valmiiksi kirjoitettu työsopimus nenän eteen allekirjoitettavaksi. Sitä ennen oli pomo soittanut ja puhunut puolisen tuntia puhelimessa. Muita ei haastateltukaan, vaikka pari oli ollut ehdolla, heitä ei oltu vielä ennen minua kutsuttu. En ole mikään huippuosaaja, olin vain sopiva henkilö juuri tähän paikkaan. 10 vuotta olen nyt ollut.
Omituisin oli se, kun soitin vain kysyäkseni tarkemmin työtehtävistä ja alettiinkin tehdä haastattelukysymyksiä, kun kuulivat kokemuksestani laskivat yksi yhteen ja kysyivät ikää - olin 35. Siihen loppui haastattelu, hakivat nuorempaa, vieläpä sanoivat että sulla on jo aika paljon ikää.
Haastattelevalla esimiehellä ei ollut ennestään esimieskokemusta eikä oikein kunnolla toimialakokemustakaan (minkä selvitin jälkeenpäin Linkedinistä kun ihmetytti koko haastattelu) ja haastattelukysymykset olivat nämä kaikkein kuluineimmat ja kliseisimmät, joihin jokainen työnhakija nykyään on valmistautunut ja osaa vastata oikein. Kuka olet, mitkä ovat vahvuutesi/heikkoutesi, miten kestät stressiä, missä näet itsesi 5 vuoden päästä jne. Työtehtävästä ei osannut kertoa eikä vastata. Ihmettelen millä meriiteillä HÄN oli päässyt tehtäväänsä!
Kyseessä oli kuitenkin it-alan tuotekehityksen tehtävä, jollaiseen ei ilman koulutusta ja/tai työkokemusta voi palkata, joten olisi olettanut jotain tasoa haastattelultakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjoitteluun haku, kun haastattelija rakasti puhumista niin paljon, että muodon vuoksi kysyi minultä välillä jotain ja antoi ehkä minuutin aikaa vastata ja jatkoi taas itse puhumista. Haastattelijaa ei oikeesti kiinnostanut yhtään mitä toinen sanoo. No riitti, että kuuntelin ja nyökyttelin, hymyilin sopivissa kohdissa vähän enemmän ja näytin kiinnostuneelta. Välillä saatoin heittää jonkun sopivan kysymyksen tai kommentin aiheesta väliin.
Oudoin oli varmaan tilanne kun yksi projektiryhmän (osa koulun loppytyötä) tuutoreista alkoi markkinoida yhtä ryhmän jäsentä asiakkaalle työntekijäksi. Tuli silleen vähän puskista ja vilkuiltiin toisiamme hämmentyneinä nolostuttavan palopuheen ajan. Kaikki paitsi kohde, tietenkin. Vähän jäi outo fiilis enkä ole ihan varma mitä yrityksen edustajat tilanteesta ajatteli.
Haastattelija oli nuori insinööri, joka tunnusti heti alkuun, että tämä on hänen ensimmäinen työhaastattelu. Hän oli miettinyt muutaman kysymyksen valmiiksi, nämä kysymykset oli käsitelty parissa minuutissa. Sitten hän sanoi, että jotain kysyttävää pitäisi vielä keksiä ja tarjosi tupakan. Siinä kessutellessamme sanoin hänelle olleeni monta kertaa ja molemmilla puolilla pöytää, eli olin vetänyt kymmeniä haastatteluja entisessä työpaikassani. Haastattelinkin sitten oikeastaan itse itseäni ja insinööri kirjoitti. Sain paikan ja meistä tuli oikeastaan hyvät kaverit, hän luuli minua viisaaksi ja kävi usein kysymässä neuvoa asioissa, joita ei osannut itse ratkaista.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävelin 1994 erään tuotantolaitoksen pihaan ja siinä oli röökillä pari tyyppiä. Sanoin että haen töitä ja mistä löytäisin pomon jolta voin kysyä. Se toinen soitti pomolle ja se tuli siihen ulos ja sanoin nimeni ja että työtä etsin. Niin pomo sanoi OK. Voitko aloittaa heti. Sanoin jep. Ja siinä työssä olin pari vuotta. Outoa oli että ei mitään haastattelua ollut. Ei yhtään mitään todistuksia tarvinnut näyttää eikä kertoa itsestään. Se oli paras haastatttelu ikinä
-70 luvun lopussa töitä saattoi vielä saada niin, että käveli firmaan sisään, mutta aika yllätys, että vielä 1994 onnistui sama. Hyvä näin.
Juurikin vielä vuonna 1994 minäkin sain työtä noin.
Olin muuttanut tyttöystävän perässä uudelle paikkakunnalle, kiertelin etsimässä töitä.
Kävelin erääseen mielenkiintoisen näköiseen tehtaaseen. Kysyin respasta, mikäs pulju tämä on ja olisiko kellään pomolla aikaa jutella, töitä olisi tarvis.
Minut ohjattiin tuotantopäällikön huoneeseen, harmaahapsinen rouva haastatteli minua, tai jutustelua se oli.
Teimme myös lyhyen tutustumiskierroksen tehtaaseen.Hän kirjoitti tietoni työsopimuslomakkeeseen, mutta valitteli, ettei töitä ole juuri nyt tarjolla, mutta otetaan yhteyttä jos jotsin ilmaantuu...
Parin kuukauden päästä sain puhelinsoiton, työtä olisi tarjolla, pitkän sairausloman sijaisuus.
4 vuotta vierähti siinä tehtaassa.
Myös -90 luvulla, laitoin hakemuksen ja sain kutsun haastatteluun. Siellä sitten haastattelija sanoi, kiva kun tulit käymään, milloin voisit aloittaa? Vastasin siihen ja sovittuna päivänä sitten aloitin työt.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti oudoin rekry oli eräällä energiansäästöön liittyvällä yrityksellä, joka rekrysi myyjää tuotteilleen. Ensin headhunter oli yhteydessä, että kiinnostaako ja tämän jälkeen hän hoiti ensimmäisen haastattelun. Seuraavassa vaiheessa tehtiin parin tunnin psykologinen testi, jonka jälkeen pääkonttorille kuulemaan tulokset. Paikalla toimari, psykologi ja rekryä duunaavan firman toimari. tapaamisen tarkoitus oli tosiaan vain ja ainoastaan käydä läpi testin tulokset.
Seuraava steppi oli sitten koko päivän kestävä rekrytapahtuma, jossa oli muistaakseni neljä eri rastia, joita hakijat kiersivät vuorollaan. Näistä mieleen jäi myyntijohtajan pitämä rasti, jossa hän pyysi minua myymään kynän itselleen. Olisi pitänyt siinä vaiheessa vaan kävellä ovesta ulos.
En tullut valituksi tehtävään, tunsin kaverin joka siihen valittiin, mutta hän ei ottanut paikkaa vastaan. Mietin vaan että firma painaa kymmeniä tuhansia rekryyn, eikä edes saa ketään rekryttyä.727
Toi kynänmyynti on ihan klassinen myyntitesti, ei mikään merkki kävellä ovesta ulos. Lonkalta vaan heittää kynästä jonkun ominaisuuden. Nykypäivänä vaikka "tiedätkö, tästä ei lopu virta kesken, voit kirjoittaa vaikka aamuun asti".
Mutta tämmöistä se rekry ja muutenkin elämä nykyään on. Kauhealla tohinalla etsitään epärealistista ylitäydellistä tyyppiä ja kun sellaista ei löydy, ei oteta ketään.
Vierailija kirjoitti:
Valmistuttuani olin ollut töissä menestyvissä yrityksissä ja työtodistukset näistä olivat kehuvat. Ennen valmistumistani olin työskennellyt valtion omistamassa, suuressa konsernissa ja nauttinut hyvää palkkaa.
Uutta työpaikkaa hakiessani jätin mainitsematta, että en ollut jäänyt edeltäviin työtehtäviin epämoraalisen esimiehen, työehtosopimuksen vastaisen palkkauksen tai muiden kohtuuttomuuksien vuoksi.
Haastattelija katsoi minua alusta asti kuin halpaa makkaraa ja teki sanavalinnoillaan ja eleillään selväksi etten olisi tarpeeksi hyvä edes hänen hikisukkiensa pesijäksi. Vähätteli ja tahallisesti vääristeli cv:ni tietoja ja kertoi kuinka pahalta tietyt asiat näyttävät. Tämä pahuus oli se, että en ollut 2,5 vuotta aiemmin valmistuttuani ehtinyt tehdä kuin juuri tämän mainitun ajan alan töitä tutkinnon turvin. Olisi pitänyt olla työkokemusta alalta mieluiten 4-10 vuotta...
Ihmettelin ja ihmettelen yhä miksi minut kutsuttiin edes haastatteluun kun tietoni olivat hakemukseni liitteissä. Piti erikseen lähteä kuuntelemaan pikkusieluisen, keski-ikäisen, bättre folk-asenteella pätevän miehen kettuilua.
Barona 2000-luvun alussa???
Mulla kävi vähän sama 80-luvulla, mutta niin, että sain työkkäristä osoitteen, ylioppilaaksi päästyäni seuraavana syksynä, kun en saanut heti opiskelupaikkaa. Olin pikkukunnasta, mutta silloin sai ilmoittuatua myös isompiin kaupunkeihin hakijaksi, ei ainoastaan omaan kuntaan. Virkalija soitti sinne puolestani kun olin kaupungissa valmiiksi, eihän silloin ollut kännyköitä, ja varmisti että tyyppi, jonka luokse piti mennä on paikalla. No oli ja menin. Hän kysyi vain, että olitko kesätöissä jossain ja sanoin olleeni firmassa X kesätöissä. Siinä se haastattelu olikin. Seuraava kysymys oli, "onko sinulla kiire johonkin vai voisitko aloittaa nyt tässä samantien". Mulla meni siellä vähän yli vuosi.