Lue keskustelun säännöt.
Oudoin työhaastattelu jossa olet ollut?
13.09.2016 |
Hain joskus yli 10 vuotta sitten Jyskiin töihin.
No, sieltä sitten soitteli mp ja oli jo puhelimessa kovasti huolissaan miten pääsisin kulkemaan työpaikalle, työpiste oli kyllä samassa kaupungissa kuin asuin mutta toisella laidalla, julkiset kulki. Kutsui kuitenkin haastatteluun. Mutta kun olin sitten sovittuna ajankohtana matkalla sinne mutten vielä perillä, soitti ja sanoi että älä tulekaan nyt, he ovat sitten myöhemmin yhteydessä kun sopii tulla (oli sairaana tms). Tuota uutta puhelua ei koskaan tullut.
Mutta ovat ne vähän outoja työhaastatteuja olleet ne jotka ovat oikeasti toteutuneet - olen joka kerta saanut paikan! Parissa on samalta istumalta menty tekemään työsopimus ja siis ihan vakituisesta kunnollisesta työstä kyse (kaupan ala), ei silloin ennen vanhaan mitään nykyisiä 0-sopimuksia edes tunnettu.
Kommentit (95)
Hain elektroniikkatuotetehtaaseen tuotantolinjalle.
Minulla oli alan koulutus ja työkokemustakin.
Jouduin kummalliseen ristikuulusteluun, kaksi naista tenttasi minua, kolmas kirjoitti muistiinpanoja.
En päässyt.
Haastattelu oli kuin olisin hakenut jotain pikkupäällikön paikkaa, todella kummallista.
Saman tyyppinen haadyattelu oli vuosia myöhemmin, kun hain saman konsernin tuotekehitysosastolle.
Silloin kysymykset ja paineensiedon koettelu oli ihan ymmärrettävää.
Sain sen paikan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ollut kaupungilla siivoojana määräaikaisissa pätkissä useamman vuoden. Olin ollut eräässä kohteessa pitkään määräaikaisena ja sitten se paikka laitettiin avoimeen hakuun vakituisena. Hain paikkaa ja mietin iloisena, että josko vihdoin saisin vakituisen paikan, olinhan ollut sijaisena jo 8 vuotta. Olin viihtynyt työpaikassa ja minusta pidettiin siellä. Haastattelu olikin ryhmähaastattelu. Olen aika ujo, enkä oikein pärjää noissa tilanteissa. Jouduin kertomaan muille hakijoille työstäni, päivän kulusta ja yleisesti siitä paikasta. Tuli tunne, että minut otettiin sinne vain kertomaan työpaikasta.
En päässyt ryhmähaastattelusta toiselle kierrokselle, koska en ollut tarpeeksi rohkea ja puhelias. Tuli nöyryytetty olo.
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut kaupungilla siivoojana määräaikaisissa pätkissä useamman vuoden. Olin ollut eräässä kohteessa pitkään määräaikaisena ja sitten se paikka laitettiin avoimeen hakuun vakituisena. Hain paikkaa ja mietin iloisena, että josko vihdoin saisin vakituisen paikan, olinhan ollut sijaisena jo 8 vuotta. Olin viihtynyt työpaikassa ja minusta pidettiin siellä. Haastattelu olikin ryhmähaastattelu. Olen aika ujo, enkä oikein pärjää noissa tilanteissa. Jouduin kertomaan muille hakijoille työstäni, päivän kulusta ja yleisesti siitä paikasta. Tuli tunne, että minut otettiin sinne vain kertomaan työpaikasta.
En päässyt ryhmähaastattelusta toiselle kierrokselle, koska en ollut tarpeeksi rohkea ja puhelias. Tuli nöyryytetty olo.
Tunnen ihan identtisiä tapauksia useammalta paikkakunnalta (pääosin pieniltä). Usein paljastunut, että työ mennyt jonkun kunnan työntekijän sukulaiselle tai tutulle 🤯
Hain lähihoitajan määräaikaista työtä yksityiseltä säätiöltä. Menin paikalle ja omituisen hitaalla käyvä nainen ilmoittaa, että ei ehdi nyt haastatella. Kiva, että ajoin 30 kilometriä huvin vuoksi. Pyysi kuitenkin istumaan ja juttelemaan "vähän aikaa". Tämä venyi noin puoleen tuntiin ja oli käytännössä haastattelu. Esittelin lääkehoitolupani, jotka keskussairaalan ylilääkäri oli myöntänyt ja tämä vain huvitti haastattelijaa. Heillä kun on ihan "omat" luvat. Siinä vaiheessa pyörittelin silmiä ja ennustin vaikeuksia. Olin kuitenkin uuden työn tarpeessa ja ajattelin tämän olevan tyhjää parempi.
Haastattelija tarjosi lopulta perehdyttämispäivää ja lupasi soittaa tiettyyn päivään mennessä, olisiko viikkoa myöhemmin perjantaina. Odotin puhelua koko päivän, kunnes sain tekstiviestin. Hän ilmoitti, että ei voi nyt sopia perehdytystä ja pyysi soittamaan seuraavalla viikolla. Siinä vaiheessa sain tarpeekseni. Olin muutenkin lähdössä lomalle enkä todellakaan aikonut soitella sieltä. Jos näin yksinkertaisen asian hoitaminen ei onnistu, en edes halua tietää miten vaikeaa jokapäiväinen arki voi olla ja vaihtoehtoja oli kuitenkin aina. Sama firma etsii uusia hoitajia säännöllisesti enkä enää suostu hakemaan.
Kävelin 1994 erään tuotantolaitoksen pihaan ja siinä oli röökillä pari tyyppiä. Sanoin että haen töitä ja mistä löytäisin pomon jolta voin kysyä. Se toinen soitti pomolle ja se tuli siihen ulos ja sanoin nimeni ja että työtä etsin. Niin pomo sanoi OK. Voitko aloittaa heti. Sanoin jep. Ja siinä työssä olin pari vuotta. Outoa oli että ei mitään haastattelua ollut. Ei yhtään mitään todistuksia tarvinnut näyttää eikä kertoa itsestään. Se oli paras haastatttelu ikinä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin ollut kaupungilla siivoojana määräaikaisissa pätkissä useamman vuoden. Olin ollut eräässä kohteessa pitkään määräaikaisena ja sitten se paikka laitettiin avoimeen hakuun vakituisena. Hain paikkaa ja mietin iloisena, että josko vihdoin saisin vakituisen paikan, olinhan ollut sijaisena jo 8 vuotta. Olin viihtynyt työpaikassa ja minusta pidettiin siellä. Haastattelu olikin ryhmähaastattelu. Olen aika ujo, enkä oikein pärjää noissa tilanteissa. Jouduin kertomaan muille hakijoille työstäni, päivän kulusta ja yleisesti siitä paikasta. Tuli tunne, että minut otettiin sinne vain kertomaan työpaikasta.
En päässyt ryhmähaastattelusta toiselle kierrokselle, koska en ollut tarpeeksi rohkea ja puhelias. Tuli nöyryytetty olo.
Kuin olisit hakeut teatterikouluun, eikä siivoojan paikkaa. Esimiehet taas pääsi pätemään.
Hain yhtä työpaikkaa ja täytin kaikki ilmoituksessa mainitut edellytykset. Sain kutsun haastatteluun ja työnantaja pamautti sitten heti suoraan että " Mä en kyl voi sua tähän palkata kun sulla ei oo tarpeeksi työkokemusta"
Olin aivan ihmeissäni siitä että miksi minun piti ylipäätänsä sitten mennä paikan päälle kuulemaan tuo. Kysyin sitten että kuinka monen vuoden kokemusta työ sitten vaatii, kun hakemuksessa ei mainittu siitä mitään. Kuulemma halusivat sitten jonkun YAMK-pohjaisen siihen hommaan useamman vuoden kokemuksella . Tätäkään ei mainittu hakemuksessa. Työ ei edes ollut tasoltaan sellaista että se olisi edellyttänyt tuota.
Kuukausien päästä sain tietää kuka siihen hommaan valittiin. Ei varmaan tarvitse arvata että suhteilla se paikka meni valitulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt korona-aikana olen ollut haastatteluissa Teamsin kautta. Pari haastattelua on mennyt niin, että minulla on ollut kamera päällä, mutta haastattelijoilla ei. En tiedä, onko jotain teknisiä ongelmia, mutta tulee vähän outo olo, kun minut nähdään, mutta minä en näe ketään.
Haastattelu kesti jotain 1,5h, josta suurimman osan haastattelija eli paikan pomo kertoi elämänkertaansa, joka ei liittynyt millään lailla hakemaani paikkaan. Eipä tuollaisessa tilanteessa juuri kehtaa alkaa keskeyttämäänkään, vaan kiltisti kuuntelin. Enkä saanut edes paikkaa!
Jälkikäteen kuulin kyllä, että ko. paikka on melko mätä, että ehkä mua sit kuitenkin onnisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudointa oli se etten edes päässyt koko haastatteluun, että ovi oli lukossa eikä kukaan tullut avaamaan. Olin 100% varmasti oikeana päivänä oikeassa paikassa. Aikani ihmettelin vesisateessa ja lopulta lähdin kotiin.
Erikoisi oli kun oli haastattelu kaupungissani hotellin loungessa englanniksi. Sen jälkeen tuli kutsu kaksipäiväiseen haastatteluun toiseen isoon kaupunkiin, kaksipäiväinen tapahtuma. Vasta perillä selvisi että haastattelu onkin 3-päiväinen. Ekana päivänä ei selvinnyt mitä firma teki, mutta osalle porukasta suositeltiin että voitte lähteä kotiin. Toisena päivänä selvisi mitä oltiin tekemässä ja haastattelut muuttuivat enemmän koulutukseksi. Viimeisenä päivänä sitten valitut henkilöt saivat työsopimuksen joka piti toimittaa seuraavana maanantaina allekirjoitettuna. Ja koulutus kokonaan englanniksi.
Niin ja mikä se työ oli? Imurikauppias. Sain paikan, mutta käytännössä provikkapalkkaus niin ei palkkaa kun en saanut myytyä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräästä katsastusketjusta hain sihteerin äitiysloman sijaisuuden paikkaa. Haastattelija oikein bisnesleidi, ketjun omistajia. Hän ei ollut yhtään kiinnostunut musta, ei ollut perehtynyt cv:seen. Kertoi mun olevan 10 haastattelija ja että hän ei enää jaksaisi haastatella. Kaiken kruunasi kysymys: onkos sinulla lapsia suunnitteilla? Heillä kun on parikin sihteeriä eri toimipaikoista nyt raskaana. Ja kertoi kuinka yksi oli menossa naimisiin ”että sieltäkin suunnalta tulee varmaan kohta vauvauutisia”.
En saanut paikkaa.. onneksi
Erikoisin haastattelu oli kun ei ollut ollenkaan, enkä edes hakenut töitä. Mun julkisista tiedoista oli selvitetty osaaminen ja mulle tuli puhelu että lähdenkö töihin heille, palkkakin nousisi n. 25%. Sanoin että olen kiinnostunut, tämän jälkeen tietoni oli käsitelty jossain palaverissa ja sähköpostissa oli työsopimus. Tällaista erikoisasiantuntija-alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyhyt haastattelu, jonka piti toimitusjohtaja ja henkilö jonka tilalle tulin. Samalla sain paikan ja oli pettymys kun voin aloittaa vasta parin viikon päästä kun olin lähdössä reissuun ensin.
Vierailija kirjoitti:
Pöydälle eteeni laitettiin ajastin. 20min aikaa ja 10 kysymystä paperilla. Kaikkiin piti vastata. Haastattelijoita neljä rivissä edessäni pöytiensä ääressä. Olo oli kuin syytetyllä kuulustelussa.
Ihan hirveää vastata sitä kelloa tuijottaen, en muista kommentoivatko ne haastattelijat edes mitään koko aikana.
Ihan hirveän stressaava tilanne. Työpaikka terveydenhuollossa. En saanut onneksi paikkaa.
Itselläni on myös haastattelukokemus jossa istun keskellä huonetta jossa kaksi haastattelijaa istuu edessä ja kaksi selän takana.
Vähän tuli tunne, että haastattelijat olivat lukeneet liikaa keittiöpsykologiaa, mutta niinhän sitä sanotaan, että haastattelu antaa kuvan firmasta. Jos siis haastattelu ei tunnu mukavalta niin voitte olla vain tyytyväisiä, että ette saaneet paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kävelin 1994 erään tuotantolaitoksen pihaan ja siinä oli röökillä pari tyyppiä. Sanoin että haen töitä ja mistä löytäisin pomon jolta voin kysyä. Se toinen soitti pomolle ja se tuli siihen ulos ja sanoin nimeni ja että työtä etsin. Niin pomo sanoi OK. Voitko aloittaa heti. Sanoin jep. Ja siinä työssä olin pari vuotta. Outoa oli että ei mitään haastattelua ollut. Ei yhtään mitään todistuksia tarvinnut näyttää eikä kertoa itsestään. Se oli paras haastatttelu ikinä
-70 luvun lopussa töitä saattoi vielä saada niin, että käveli firmaan sisään, mutta aika yllätys, että vielä 1994 onnistui sama. Hyvä näin.
Vierailija kirjoitti:
'"Eiköhän tää ollu tässä." kaksi kysymystä ja ylimielinen vilkaisu. Ammattiasioista ei sanaakaan. Jos hänestä olisi tullut esimieheni, luultavasti ensimmäinen viikko olisi saanut minut toivomaan potkuja.
En tiedä "näytinkö" homolta, tai liivijengin jäseneltä, tai oliko haastattelijalla jotain "kampauksellisesti haasteellisia" vastaan. Sori, hiusten kasvu loppui kolmekymppisenä, en ole skini.
Ei haittaa, kustantakaa mun elämä.
Minulta on kysytty haastattelussa suoraan, viitaten kampaukseeni (kalju) onko minulla ongelmia yrityksen arvojen kanssa. Kuten sinullakin niin hiuskasvu muuttui negatiiviseksi päälaella kahdenkympin jälkeen joten millikone otettiin käyttöön.
Pidin kysymystä asiattomana ja esitystavaltaan loukkaavana, mutta vastasin silti, että minulla ei ole arvojen suhteen ristiriitaa. En olisi vastaanottanut paikkaa vaikka olisin sen saanut.
Hain joskus parikymppisenä Ylivieskan Shellille töihin, haastattelijana n.35v tuiman oloinen nainen, joka katseli minua kokoajan nenänvarttaan pitkin. Kysyi lopuksi, mitä teen, jos joku vanhus varastaa jotakin. Vastasin tyyliin, että ”Jaa-a, menen sinne viereen kertomaan, että pitää käydä kassalla maksamassa ensin, ennenkun voi lähteä pihalle niiden tavaroiden kanssa.” Ei ollut kuulemma oikein. Mysteeriksi jäi sitten, mikä se oikea tapa olisi ollut. Lopussa nainen sanoi että soitellaan, vastasin myös että juu soitellaan ja lähdin samantien pihalle.
En antanut numeroani heille😇
'"Eiköhän tää ollu tässä." kaksi kysymystä ja ylimielinen vilkaisu. Ammattiasioista ei sanaakaan. Jos hänestä olisi tullut esimieheni, luultavasti ensimmäinen viikko olisi saanut minut toivomaan potkuja.
En tiedä "näytinkö" homolta, tai liivijengin jäseneltä, tai oliko haastattelijalla jotain "kampauksellisesti haasteellisia" vastaan. Sori, hiusten kasvu loppui kolmekymppisenä, en ole skini.
Ei haittaa, kustantakaa mun elämä.