Oudoin työhaastattelu jossa olet ollut?

80-luvulla lukion jälkeen. Sain työkkäristä lapun, menin kysymään töitä, silloin se oli vielä työnvälitys Työnantaja oli saanut jo tietää, että olin ollut samanlaisessa hommassa aiemmin, ja että olin maaseudulta, työkkäristä oli soitettu. Haastattelussa tehtiin mulla tasan kaksi kysymystä: onko sulla kiirettä mihinkään ja kun kerroin varanneeni päivän työnhakuun, seuraava kysymys oli, että voisinko aloittaa nyt samantien. Mitään muuta ei kysytty. Olin siellä vähän yli vuoden, kunnes lähdin opiskelemaan.

Asiantuntija haastattelussa vihasi minua ensi silmäyksellä. Ei mitään käsitystä miksi. Älytön vihamielisyys koko kysymyksien ajan joihin sinällään osasin vastata. En saanut duunia, todella outo fiilis jäi.

Yks vuosi sitten oli siitä outo työhaastattelu, että siinä ei ehdotettu seksuaalisten palveluiden tekemistä haastattelutilanteessa työpaikan saamiseksi.

Mä kävin joskus (porvari"kaupunki")-talot firmassa, niin mun piti kuvailla äkkiä itseäni muutamalla adjektiiveillä ja siihen nyt keksin äkkiä jotain ja sen jälkeen mun piti tehdä joku hemmetin persoonallisuustesti. No enpähän siinä aluksi kehunut itseäni hirveästi, mutta kun testin tulokset oli suurinpiirtein: huolellinen, vastuullinen, johtamishaluinen ja kaikkea ns. firmalle hyvää toisin ehkä mitä aiemmin itse kuvaavat, niin tämä haastattelija veti tästä herneen nenäänsä ja rupesi kyseinalaistamaan, että "tämähän on ihan eri mitä juuri äsken vastasit!?" "Selitätkö miksi testin tulos on eri mitä sanoit?". No jaa´a...Miksi ette laittanut sitä testiä samantien naaman eteen, jos kerta se määrää? Myös todistukseni oli kirjaimellisesti surkea heidän mielestä. Tämän jälkeen haastattelija kävi jossain ja vei mut yhden tyypin luo joka selitti seuraavat puoli tuntia omasta työstään ja tämän puolen tunnin jälkeen se sanoi, "mutta joo sellasta on mun työ, mutta sä et ole sitä mitä me etsimme, kiitos kun kävit" Siis jos se oli jo puoli tuntia sitten selvää, että ette aio ottaa, niin miksi mun piti kuunnella jaarittelua jonkun tyypin työstä viimeset puoli tuntia?

No mitäpä tuosta, kävin isommissa firmoissa haastatteluissa ja itseasiassa sainkin kaksi paikkaa josta toisessa olen edelleenkin ja kyseinen firma onkin alansa kolmanneksi suurin toimia Suomessa

Tämä ei ihan ole haastattelu tms, mutta erikoisin tapa päästä/aloittaa työt. Olin ollut sesonkityöläisenä vianorissa ja sesonki ohi ja siinä menin parin päivän jälkeen sitten hakemaan omia renkaita(sesonkityöläiset saa ostaa yhdet renkaat sisäänostohinnalla), niin pomo tuli kysymään, että onko sulla mitään töitä tiedossa vielä ja sanoin, että eipää ole vielä ilmaantunut, niin seuraava kysymys oli, että onko sulla mitään suunnitelmia tälle päivälle, niin sanoin, että nuo renkaat aattelin vaihtaa, mutta eipä muuta. Siihen pomo sanoi, että laita haalarit päälle ja mee hallille, siellä olis hommia ja vaihda renkaat päivän päätteeksi alle täällä. Sillon tuli oltua oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Haastattelija vilkaisi cv:täni ja alkoi sen jälkeen paniikinomaisesti markkinoida työpaikkaa. Hän ei kysynyt minusta tai työkokemuksestani oikeastaan mitään. Olisin saanut paikan, mutta en ottanut, koska haastattelija vaikutti niin epätoivoiselta.

Vierailija kirjoitti:

Hain joskus yli 10 vuotta sitten Jyskiin töihin.

No, sieltä sitten soitteli mp ja oli jo puhelimessa kovasti huolissaan miten pääsisin kulkemaan työpaikalle, työpiste oli kyllä samassa kaupungissa kuin asuin mutta toisella laidalla, julkiset kulki. Kutsui kuitenkin haastatteluun. Mutta kun olin sitten sovittuna ajankohtana matkalla sinne mutten vielä perillä, soitti ja sanoi että älä tulekaan nyt, he ovat sitten myöhemmin yhteydessä kun sopii tulla (oli sairaana tms). Tuota uutta puhelua ei koskaan tullut.

Mutta ovat ne vähän outoja työhaastatteuja olleet ne jotka ovat oikeasti toteutuneet - olen joka kerta saanut paikan! Parissa on samalta istumalta menty tekemään työsopimus ja siis ihan vakituisesta kunnollisesta työstä kyse (kaupan ala), ei silloin ennen vanhaan mitään nykyisiä 0-sopimuksia edes tunnettu.

Että oikein vakituista ja kunnollista työtä olet tehnyt.

Onnea!!

Voisitko kertoa enemmänkin meille nuoren sukupolven edustajille, millaista se työ "ennen vanhaan" oli, niin tiedettäs mekin mitä tehdään väärin.

Menin työhaastatteluun, ihan hyvissä ajoin ja valmistautuneena.

Haastattelijalla ei ilmeisesti ollut muuta tekemistä, joten käytti sen varatun puoli tuntia siihen että kyseli multa kysymyksiä, kertoi työstä ja palkkatoiveista, sanoi että kaikki vaikuttaa olevan ihan ok ja sopimus voidaan allekirjoittaa. Mutta ei kunnioittanut palkkatoivettani vaan tarjosi suurempaa palkkaa kun odotin ja työsopimus olisi kirjoitettu vasta seuraavana päivänä, olisin omalla kustannuksellaan siis joutunut menemään paikalle uudestaan. En todellakaan ottanut paikkaa vastaan. Jäi kyllä vähän ikävä kuva muutenkin, vaikka haastattelija ihan asiallinen olikin.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija vilkaisi cv:täni ja alkoi sen jälkeen paniikinomaisesti markkinoida työpaikkaa. Hän ei kysynyt minusta tai työkokemuksestani oikeastaan mitään. Olisin saanut paikan, mutta en ottanut, koska haastattelija vaikutti niin epätoivoiselta.

Tuo epätoivo oli minustakin outoa eräässä paikassa.

Menin haastateltavaksi sihteerin tehtävään. Siellä pari äijää istui törkyisessä toimistossa laatikkopinojen ja mappien keskellä ja asenne oli selläinen että:"Tuus tyttö kahvia tänne meille keittelemään ja siivoilemaan." Haastattelun edetessä huomasin, että kovasti pyrittiin kaupittelemaan paikkaa minulle. Kaikki CV:ssäni oli kuin juuri tätä tehtävää varten. Kaikki osaamiseni oli täydellisen mahtavaa ja se mitä en osannut, ei haitannut yhtään. He alkoivat puhella, koska voisin aloittaa eli homma oli ikään kuin siinä jo selvä. Minua epäilytti ja halusin mietintäaikaa. Heti seuraavana päivänä soittelivat ja vastasin, että sain toisen tehtävän, jota olin hakenut myös ja päätin aloittaa siinä.

Jotenkin ankea paikka. Onneksi en ottanut, pääsin oikeasti parempaan pestiin muualle. Tuolta olisin varmasti lähtenyt jo koeajan puitteissa pois, tuntui niin nihkeältä.

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin joskus (porvari"kaupunki")-talot firmassa, niin mun piti kuvailla äkkiä itseäni muutamalla adjektiiveillä ja siihen nyt keksin äkkiä jotain ja sen jälkeen mun piti tehdä joku hemmetin persoonallisuustesti. No enpähän siinä aluksi kehunut itseäni hirveästi, mutta kun testin tulokset oli suurinpiirtein: huolellinen, vastuullinen, johtamishaluinen ja kaikkea ns. firmalle hyvää toisin ehkä mitä aiemmin itse kuvaavat, niin tämä haastattelija veti tästä herneen nenäänsä ja rupesi kyseinalaistamaan, että "tämähän on ihan eri mitä juuri äsken vastasit!?" "Selitätkö miksi testin tulos on eri mitä sanoit?". No jaa´a...Miksi ette laittanut sitä testiä samantien naaman eteen, jos kerta se määrää? Myös todistukseni oli kirjaimellisesti surkea heidän mielestä. Tämän jälkeen haastattelija kävi jossain ja vei mut yhden tyypin luo joka selitti seuraavat puoli tuntia omasta työstään ja tämän puolen tunnin jälkeen se sanoi, "mutta joo sellasta on mun työ, mutta sä et ole sitä mitä me etsimme, kiitos kun kävit" Siis jos se oli jo puoli tuntia sitten selvää, että ette aio ottaa, niin miksi mun piti kuunnella jaarittelua jonkun tyypin työstä viimeset puoli tuntia?

No mitäpä tuosta, kävin isommissa firmoissa haastatteluissa ja itseasiassa sainkin kaksi paikkaa josta toisessa olen edelleenkin ja kyseinen firma onkin alansa kolmanneksi suurin toimia Suomessa

Mulla kävi lähes samalla lailla. Firma toimitusjohtaja ja tuleva pomoni kehuivat itseään ja toisiaan. Kukaan muu ei kuulemma osaa tehdä niitä töitä yhtä hyvin. No, en saanut paikka, yllätys. Mutta ollessani sitten toisen työnantajan palveluksessa, niin meidän yritys osti k.o yrityksen ja koko henkilökunta siirtyi meille vanhoina työntekijöinä. Mutta mikä parasta, nämä kaksi mestaria ja ainoat tosiosaajat siirtyi minun alaisuuteeni. Kyllä oli herroilla naamanliikkeitä kun tunsivat kuka on heidän pomonsa. Ja vielä nainen!

Haastattelija tuoksahti tuoreelta viinalta, mutta vaikutti aluksi normaalilta. Haastattelun edetessä alkoi sammaltaa aina vain enemmän. Oli ilmeisesti vetäissyt juuri ennen haastattelua reippaasti, ja viina alkoi vaikuttaa kesken kaiken.

Siinä vaiheessa kun haastattelija nukahti, lähdin.

Ai miten siinä työnhaussa sitten kävi? No tämä haastatt

No tämä ei nyt liity työpaikkahaastatteluun, mutta kerran olen saanut työpaikan ilman haastattelua. Hain terveyskeskuslääkärin virkaan, minuun ei oltu otettu mitään yhteyttä, mutta työkaveri oli huomannut Lääkärilehdestä, että olin tullut valituksi ja onnitteli. Jouduin kyllä perumaan sen, koska olin siinä vaiheessa saanut jo silloiselta asuinpaikkakunnaltani terveyskeskuslääkärin töitä. 

Rautakaupan kassalle hain. Nainen haastatteli, hänen puhelimensa soi kaksi kertaa, puhui pitkään molemmilla kerroilla. Itse mietin miten epäkohteliasta tuollainen on. Selasi paperipinoja ja ihan lopussa selvisi, että hän oli luullut minua toiseksi tytöksi, joka oli hakenut. ko. myymälän kahvioon töihin. Kysyi haluanko osa-aikaisen vai täydet tunnit. Sanoin että täydet, ek siinä paikanhaussakaan mainittu muusta. Itse olin odotellut kahvion seinustalla haastattelun alkamista, siitä taisi sekoittaa, itseni esittelystä huolimatta. Viimeinen niitti oli, kun myönsin, etten osaa viroa enkä venäjää. Hakukriteereissä ei edes mainittu niistä. Kuulemma asiakkaissa niin paljon. ko. asiakkaita että olisi hyvä osata.

Kerran oli todella outo kokemus. Olin siellä ehkä 10 minuuttia ja haastattelija ei kysellyt juuri mitään. Aluksi hän ihmetteli, miksi työkkäri ei ollut lähettänyt tietojani (tms.) sinne. Hän selasi paperipinot monta kertaa ja piti sitä epäilyttävänä. Hän kysyi hämmästyneen kuuloisena, että eikö työkkäri ole lähettänyt minullekaan mitään työtarjousta. Ei ollut. Ihan työkkärin sivuilta löysin paikan. Lisäksi hän puhui puhelimessa aika pitkään kesken haastattelun.

En saanut paikkaa ja todella hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija tuoksahti tuoreelta viinalta, mutta vaikutti aluksi normaalilta. Haastattelun edetessä alkoi sammaltaa aina vain enemmän. Oli ilmeisesti vetäissyt juuri ennen haastattelua reippaasti, ja viina alkoi vaikuttaa kesken kaiken.

Siinä vaiheessa kun haastattelija nukahti, lähdin.

Ai miten siinä työnhaussa sitten kävi? No tämä haastatt

Eli miten?

Lyhyet nopeat haastattelut on outoja ja antaa kuvan ettei haastattelijaa kiinnosta. Kiireen näyttäminen ja tuskastelu mahdolliselle uudelle työntekijälle on turn off... Joskus niistäkin on tärpännyt.. Ei vaan kestänyt pitkään kyseinen työsuhde. Viimeksi sellaisen oltua jäi firmasta surkea kuva. Kaks hapannaamaa haastattelee niin ei todellakaan kerro mitään hyvää työpaikasta. En ottanut paikkaa, koska sain paremman tarjouksen aivan huipputyöpaikasta missä oon ollut nyt vuoden. En kadu päätöstäni.

Hain työpaikkaa ja pääsin haastatteluun.  Työnantaja vain ihmetteli kovasti sitä, että miksi minä olen heille hakenut ja enkö viihdy nykyisessä työssäni . Olin määräaikaisena silloin ja se kyllä luki cv:ssä ja sanoin sitten että määräaikaisuus päättyy ja olen siksi hakemassa uutta työpaikkaa. Työnantaja ihmetteli kovasti sitä että enkö olisi mieluummin nykyisessä työssäni kun se vastaa koulutustani enemmän. Kerroin sitten että tykkään nykyisestä työstäni paljon, mutta se on määräaikainen ( olin ollut vuoden siellä) ja työnantajalla ei ole tarjota jatkoa , koska vakkari palaa takaisin . Kerroin myös että tämä hakemani paikka kiinnostaa minua ,koska pidän ohjaus ja asiakastyöstä ja tässä sitä pääsisi tekemään enemmän. Työnantaja ihmetteli tätä kovasti ja tuli tunne että hän oletti minulla olevan jotain ongelmia nykyisessä työssä kun en viihdy ns "Omalla alalla"  . Kerroin sitten että tähän ammattiini kuuluu myös ohjaustyö ja tällä nimikkeellä voi työskennellä erilaisissa työpaikoissa ja koen että ohjaus painotteinen asiakastyö on enemmän se minun juttuni.

Muutenkin aika erikoista kun miettii sitä että kyseiseen työpaikkaan vaadittiin sama koulutus mikä minulla on ja sitten työnantaja piti sitä outona kun olin hakenut.

Työnantaja pamautti sitten vain että " eli sä vaan niinku meet työpaikasta toiseen ja et pysy vakituisena missään".  Siinä sitten selitin että pysyn kyllä työpaikassa  ja en niitä huvikseen vaihtele,mutta jos työt loppuu , niin silloin luonnollisestikin haen itselleni uutta työpaikkaa.

en saanut paikkaa :D

Työhaastattelu oli ihan normaali siihen asti kun palosireeni alkoi huutamaan (n. 15 min jälkeen). Siinä HR-mamman ja tulevan pomon kanssa huudettiin sitten sireenin yli ja loppuhaastattelu käytiin kävellessä alas paloportaita.

Kotimatkalla nauratti. Ja sain työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hain joskus yli 10 vuotta sitten Jyskiin töihin.

No, sieltä sitten soitteli mp ja oli jo puhelimessa kovasti huolissaan miten pääsisin kulkemaan työpaikalle, työpiste oli kyllä samassa kaupungissa kuin asuin mutta toisella laidalla, julkiset kulki. Kutsui kuitenkin haastatteluun. Mutta kun olin sitten sovittuna ajankohtana matkalla sinne mutten vielä perillä, soitti ja sanoi että älä tulekaan nyt, he ovat sitten myöhemmin yhteydessä kun sopii tulla (oli sairaana tms). Tuota uutta puhelua ei koskaan tullut.

Mutta ovat ne vähän outoja työhaastatteuja olleet ne jotka ovat oikeasti toteutuneet - olen joka kerta saanut paikan! Parissa on samalta istumalta menty tekemään työsopimus ja siis ihan vakituisesta kunnollisesta työstä kyse (kaupan ala), ei silloin ennen vanhaan mitään nykyisiä 0-sopimuksia edes tunnettu.

Että oikein vakituista ja kunnollista työtä olet tehnyt.

Onnea!!

Voisitko kertoa enemmänkin meille nuoren sukupolven edustajille, millaista se työ "ennen vanhaan" oli, niin tiedettäs mekin mitä tehdään väärin.

Nollatuntisopimuksissa ei ole mitään kunnollista. Tehty työntekijöiden kyykyttämiseen. Onnea itsellesi jos puolustelet itseesi kohdistuvaa hyväksikäyttöä.

Toinen oli sellainen, että kun soitin työpaikasta ja kyselin toimenkuvasta vähän lisää, niin alettiin haastatella puhelimessa. Kun haastattelija kuuli koulutuksesta ja kokemuksestani, hän kysyi, minkä ikäinen olet. Olin 34, minkä rehellisesti sanoin. Tuohon loppui haastattelu kuin seinään, haastattelija sanoi palataan asiaan  ja pisti luurin kiinni. Ei tullut mitään vastausta varsinaiseen hakemukseen koskaan. 

Toinen oli ryhmähaastattelu, otettiin aina neljä kerrallaan.  Minulla oli kokemusta alasta, joten haastattelije ei muilta kysynyt juuri mitään. Vaikutti siltä, että minut oli jo lähes valittu tehtävään. Sitten haastattelija kysyi asumisesta. Asuin lapsuudenkodissani 45 km päässä työpaikasta. Haastattelijan mielestä se oli liian pitkä siihen työhön ja asuntojakin kuulemma oli vaikea saada. Sanoi siinä sitten, että muuten olisit ollut vahvoilla, mutta matka estää. Sääli niitä muita, joihin ei kiinnitetty mitään huomiota. No lopulta sain paikan samalta alalta toisesta paikasta, vieläpä 500 metriä tuosta missä tuo ryhmähaastattelu oli. Sain sen asunnonkin, ihan helposti yhdellä ilmoituksella.  

Näistä molemmista on jo kauan aikaa.