Oudoin työhaastattelu jossa olet ollut?

Ai, sä olet niitä, no eiköhän tämä ollut sitten tässä.

Would'nt work for you - hell for enything!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Koulun jumppasalin laidalla (erään yhdistyksen tilaisuudessa) pöydän reunalla istuen, juteltiin mukavia tulevan pomon kanssa ja vaihdettiin muutama sana siitä työpaikastakin. Sain paikan ja laitoin hakemuksen perään samana iltana. Kyllä, sain paikan suhteilla ja ohi useiden pätevämpien hakijoiden.

Valmistuttuani olin ollut töissä menestyvissä yrityksissä ja työtodistukset näistä olivat kehuvat. Ennen valmistumistani olin työskennellyt valtion omistamassa, suuressa konsernissa ja nauttinut hyvää palkkaa.

Uutta työpaikkaa hakiessani jätin mainitsematta, että en ollut jäänyt edeltäviin työtehtäviin epämoraalisen esimiehen, työehtosopimuksen vastaisen palkkauksen tai muiden kohtuuttomuuksien vuoksi.

Haastattelija katsoi minua alusta asti kuin halpaa makkaraa ja teki sanavalinnoillaan ja eleillään selväksi etten olisi tarpeeksi hyvä edes hänen hikisukkiensa pesijäksi. Vähätteli ja tahallisesti vääristeli cv:ni tietoja ja kertoi kuinka pahalta tietyt asiat näyttävät. Tämä pahuus oli se, että en ollut 2,5 vuotta aiemmin valmistuttuani ehtinyt tehdä kuin juuri tämän mainitun ajan alan töitä tutkinnon turvin. Olisi pitänyt olla työkokemusta alalta mieluiten 4-10 vuotta...

Ihmettelin ja ihmettelen yhä miksi minut kutsuttiin edes haastatteluun kun tietoni olivat hakemukseni liitteissä. Piti erikseen lähteä kuuntelemaan pikkusieluisen, keski-ikäisen, bättre folk-asenteella pätevän miehen kettuilua.

Olin ryhmähaastattelussa, jossa en edes saanut puhutuksi, koska muut puhuivat koko ajan. Sain paikan (?!?).

Pöydälle eteeni laitettiin ajastin. 20min aikaa ja 10 kysymystä paperilla. Kaikkiin piti vastata. Haastattelijoita neljä rivissä edessäni pöytiensä ääressä. Olo oli kuin syytetyllä kuulustelussa.

Ihan hirveää vastata sitä kelloa tuijottaen, en muista kommentoivatko ne haastattelijat edes mitään koko aikana.

Ihan hirveän stressaava tilanne. Työpaikka terveydenhuollossa. En saanut onneksi paikkaa.

Haastattelija oli niin kiireinen mies, että hän hoiti syömisen siinä samalla. Hotki jotain hodaria tms. niin etten meinannut saada puheesta selvää. En saanut paikkaa, mutta ei siinä vaiheessa oikein enää  tehnyt mielikään, sillä miehestä olisi tullut pomoni.

Oudoin kysymys onko mulla luottotiedot kunnossa? Vastasin rehellisesti että on ja jatkoin että miksi kysyt tuollaista? Siihen vastaus oli niin epäselvää muminaa etten saanut siitä tolkkua. En saanut paikkaa mutta jäi vähän vaivaamaan mitä se työnantajalle kuuluu miten mun luottotiedot on?

Tarkkaan ottaen ei olisi saanut kysyä luottotietoja.

Kaksi outoa tapausta:

1) Ilmeisesti oli kokonaan unohdettu, että minut on kutsuttu haastatteluun. Odottelin aulassa aikani, sitten menin respaan kyselemään, mikä on tilanne. Sieltä soitettiin jonnekin, ja n. 10 minuutin päästä luokseni saapui kyllästyneen oloinen tiuskiva täti, joka "haastatteli", eli minä kyselin paikasta lisää ja esittelin itseäni. Lieneekö tuolla sitten mitään paikkaa edes ollut auki; ainakaan en saanut sitä.

2) Kaikki menee hienosti, haastattelija vaikuttaa todella innostuneelta, eräs äskettäinen useamman vuoden työkokemukseni vastaa sisällöltään hyvin tehtävänkuvaa. Sitten siinä vaiheessa kun kysytään, milloin voin aloittaa, käy ilmi että olenkin käytännössä työtön (olen nollatuntisopimuksella, eikä töitä ole viime aikoina ollut). Yhtäkkiä onkin toinen ääni kellossa, aletaan tarjota vuorotteluvapaansijaisuutta, vaikka vakipaikka piti olla kyseessä. Sanon että sekin käy. Haastattelun jälkeen saan tietää, ettei minua valittu, osaamisessani arveltiin olevan niin olennaisia puutteita. 

Kysyttiin, olenko kiinnostunut yhteissaunomisesta.

Puhuttiin pitkät pätkät alueen vesistöjen pinnankorkeuksista, virtauksista, syvyyksistä jne. Minulta ei juuri mitään kysytty. Hain sosiaalial. töitä.

Kerran päähaastattelija selasi kännykkäänsä pääosan ajasta.

Vierailija kirjoitti:

Koulun jumppasalin laidalla (erään yhdistyksen tilaisuudessa) pöydän reunalla istuen, juteltiin mukavia tulevan pomon kanssa ja vaihdettiin muutama sana siitä työpaikastakin. Sain paikan ja laitoin hakemuksen perään samana iltana. Kyllä, sain paikan suhteilla ja ohi useiden pätevämpien hakijoiden.

Öööö? XDD Miksi hait haastattelun jälkeen samaa paikkaa? XD

Erikoisin oli se kun minua pyydettiin lähettämään etukäteen tietoja itsestäni ja edellisistä työnantajistani ja kun menin valmistautuneena haastatteluun niin ainoat kysymykset oli että milloin voin aloittaa ja palkkatoive. Olivat kyselleet minusta edelliseltä työnantajalta joka oli kehunut minut maasta taivaisiin.

"Nauttinut hyvää palkkaa" XDDD

Oudoin oli se kun haastattelua edeltävänä yönä heräsin yöllä ja menin tokkurassa ottamaan rauhoittavan lääkkeen. En tajunnut että kello oli jo paljon ja että haastattelu olisi muutaman tunnin kuluttua.

Oudon siitä tekee sen, että en ole täysin varma olenko edes ollut siellä haastattelussa. Minulla on hataria muistikuvia haastattelutilanteesta, mutta en ole varma onko haastattelua edes tapahtunut. Muistan että pyöräilin haastatteluun, mutta tuo voi olla valemuisto. Ota tästä sitten selvää. Muistin tuon koko tilanteen vasta paljon myöhemmin.

Ryhmähaastattelu puoli vuotta kestävään työkokeiluun. Haastattelun järjestäjä oli naapurikunnan hiihtoseuran sihteeri ja paikka oli kotikuntani kyläyhdistys. Minut olisi haluttu sinne leipuri-sihteeriksi ja myös kylämetsuriksi. Haastattelijat alkoivat tapella keskenään vastuuvapaudesta sun muusta ja kun sanoin, että en ole koskaan yhtäkään puuta kumonnut, enkä ole myöskään mikään sihteeri, niin hiihtoseuran kaveri hermostui ja heitti minut haastattelusta pihalle...

Menin työhaastatteluun, jonka eräs ystäväni mulle hoiti, jolla oli hyvät suhteet ko. paikkaan. Ja joo, kävi kyllä selväksi, että mut oli pyydetty haastatteluun vain ystäväni vuoksi, haastattelija oli kyllä ystävällinen, kierrätti minua koko työpaikassa ja näytti missä tehdään mitäkin, ja jutusteli ja kertoi kaikenlaista. Kuitenkin haastattelun lopulla, kun aloin vähän kysellä että niin, milloin mahdollinen työ alkaisi, haastattelija sanoi suoraan että heillä on kyllä jo työntekijä tehtävään valittuna, että ystäväsi pyysi meitä haastattelemaan sua. Mutta että kiva kun kävit. Minä siinä sitten hölmönä suu auki että jaa, no kiito vaan ajastanne.

Ja vitutti kotimatka. Olin intoillut mahdollisesta uudesta työstä, valmistautunut huolella, ostanut uudet vaatteet haastattelua varten, hankkinut lapsenvahdin ja ajanut yht. 100 km.

No, nykyiseen työhön esimies soitti mulle kotiin, kertoi saaneensa työkkäristä tietoni. Kysyi koska voisin aloittaa, ja että tulisinko "työhaastatteluun" niin antaa työvuorolistan ja näyttää paikkoja. Siellä olen ollut nyt 5 vuotta, lähäreistä on pulaa. :D

Olin jo saanut työpaikan ja työsopimuksen allekirjoitustilaisuudessa oli mukana yksikön johtaja. Siellä tämä henkilö kysyi aivan outoja... onko lapsillani korvatulehduskierteitä tms jotka aiheuttavat paljon poissaoloja tai onko kotiasiat kunnossa tai onko henkilökohtaisia ongelmia tai jotakin minkä takia olen pois töistä. No, onneksi elämänkokemusta on jo kertynyt sen verran että osasin luovia nuo kysymykset - mieli teki kyllä sanoa että minun ei ole mikään pakko vastata moisiin kysymyksiin..

Haastattelu ei sinänsä ollut mitenkään muuten outo, paitsi että se kesti 5 minuuttia mikä etukäteen kerrottiinkin. Oudoksi sen teki se, että kun haastattelija soitti ja sanoi paikan menneen toiselle hän odottamatta lisäsi "en ajatellutkaan palkata sinua, halusin vain nähdä millainen ihminen olet kun olet jo iälläkin... Oli tosi kiva huomata, että tuonikäinen voi olla noin reipas ja pirteä!"

T: N54

Hetki oltiin keskusteltu työhaastattelussa ja toinen haastattelijoista sanoi, että selvä halutaan sinut tähän tehtävään. En ollut valmistautunut tähän ja hiukan häkellyin.

Olin hakenut myös toiseen työpaikkaan ja siellä,rekryprosessi oli kesken. Oli sitten sanottava, että myös toinen työ kiikarissa.

Soittivat vielä,sitten perään, että, mitä haluaisin palkkaa, että suostuisin heille töihin.

En sitten kuitenkaan mennyt vaan valitsin sen toisen työn...

1) Opiskeluaikana hain kesäksi puutarhatöitä jostain yrityksestä, joka oli laittanut ilmoituksen yliopistolle. Soitin firmaan ja sovin puhelimeen vastanneen miehen kanssa haastatteluun tulosta. Pidin vähän erikoisena, että mies halusi tavata Kappelin kahvilassa, mutta menin kuitenkin paikalle. Ikinä en kuvauksen mukaista miestä paikalta löytänyt. Ei siihen aikaan ollut kännyköitäkään, joten en voinut soittaakaan, että onko tulossa.

2) Hain isoon tietotekniikka-alan yritykseen. Haastattelussa mies, joka olisi ollut tuleva esimieheni, tuijotti jatkuvasti rintojani. Lisäksi ei osannut vastata kysymykseen työajoista mitään järkevää, vastaus oli jotain "kyllä täällä painetaan töitä ihan niska limassa". Varsin kohtuullista palkkapyyntöäni piti korkeana, mutta sanoin, etten alemmalla palkalla tule. Lopulta olisi minut palkannut, mutta koko tyyppi oli niin epäilyttävä, etten halunnut mennä, varsinkin kun olin saanut toisen työpaikan.

Menin nuorena hakemaan perus varasto- ja asiakaspalveluhommaa eli ei mitään kovin vaativaa. Kyseisessä paikassa yrittäjä haastatteli ja sitten iski eteeni kaavakkeen, jossa piti vastata pikkutarkkoihin kysymyksiin: juotko kahvia? Ei/Kyllä (montako kupillista per pvä?), tupakoitko? Ei/Kyllä (montako tupakkaa per pvä), urheiletko?... jo tästä lomakkeesta olisin voinut arvata, että kyseessä on niuho perheyritys, jossa nuoria pomotetaan 6-0 ja joustot on aina työntekijän puolelta. Valitsivat sitten minut (ikävä kyllä) ja kuulin jälkeenpäin, että läheiseen viherkasvitiheikköön oli piilotettu kamera, jolla haastattelu kuvattiin. Siitä ei mainittu mitään. 8-0

Oli elämäni paskin työkokemus ja vaikuttanut negatiivisesti mielikuvaani perheyrityksistä. Never again!