Miten aspergerin erottaa ujoudesta?

Asperger on socially akward. Ujo ei välttämättä ole vaan ymmärtää tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

Asperger on socially akward. Ujo ei välttämättä ole vaan ymmärtää tilanteita.

Kerro lisää, millainen on socially akward, miten käyttäytyy?

Aspergerilla omat erityiset mielenkiinnon kohteet ja epätasainen lahjakkuusprofiili. Ujolla ei tällaista. Asperger-tytöt/naiset eivät yleensä ole edes kovin ujoja.

Asperger on se jolla on oudot jutut. Ujo on se hiljainen. Tosin kaikki hiljaiset ei tunne itseään ujoksi, mutta tehdään nyt tuollainen yleistys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger on socially akward. Ujo ei välttämättä ole vaan ymmärtää tilanteita.

Kerro lisää, millainen on socially akward, miten käyttäytyy?

Assi kertoo (liiankin) rehellisesti mitä ajattelee, "normaali" pelaa sosiaalisia pelejä. Normaali osaa lukea yhtäaika monia eri signaaleja kuten puhetta, kasvojen ilmeitä jne. Assin täytyy keskittyä kerrallaan yhteen asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Voiko ujo ja hiljainen olla introvertti?

Aspergerista mitään ymmärtämättä mutta nyt taisi mennä jo kolme asiaa sekaisin... Asperger ei ole sama kuin introvertti tai ujo. Eikä ujo ole sama kuin asperger tai introvertti. Jne.

Eiköhän niillä asperger-piirteisillä ole vaikeuksia tunnistaa toisten ihmisten tunnelmia. Niinkin voi olla, että joku käyttää sitä lääkärin puolihuolimattomasti heittämää "diagnoosia" tekosyynä jatkaa huonoa käytöstä muita ihmisiä kohtaan.

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tuli mieleen sellainen kysymys, että tajuaako asperger, jos joku juonittelee hänen päänsä menoksi tai muuten ihmisen käytöksestä, että mitä hänen mielessään liikkuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tuli mieleen sellainen kysymys, että tajuaako asperger, jos joku juonittelee hänen päänsä menoksi tai muuten ihmisen käytöksestä, että mitä hänen mielessään liikkuu?

Yleensä kai oletetaan että ei, mutta kyllä minä ainakin olen koko ikäni lukenut ihmisiä juuri niin. Sanoisin jopa tunnistavani esim epärehellisen ihmisen paremmin kuin moni muu. Olen joskus tuttaville sanonut, että eivätkö he huomaa mitä on meneillään. Minua pidetään tuolloin tietenkin vainoharhaisena, mutta aina ne tuntemukset ovat oikeaan osuneet. Kun seuraan ihmisiä, voin ikään kun ennalta tietää miten asiat tulevat etenemään. Mutta toisaalta minulla ei olekaan koskaan ollut juuri muita mielenkiinnon kohteita kun ihmismieli ja ihmisten käyttäytyminen. Eli se on se mihin olen itse lapsesta saakka uppoutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger on socially akward. Ujo ei välttämättä ole vaan ymmärtää tilanteita.

Kerro lisää, millainen on socially akward, miten käyttäytyy?

Assi kertoo (liiankin) rehellisesti mitä ajattelee, "normaali" pelaa sosiaalisia pelejä. Normaali osaa lukea yhtäaika monia eri signaaleja kuten puhetta, kasvojen ilmeitä jne. Assin täytyy keskittyä kerrallaan yhteen asiaan.

Hän ei kysyny sitä sulta kylläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asperger on socially akward. Ujo ei välttämättä ole vaan ymmärtää tilanteita.

Kerro lisää, millainen on socially akward, miten käyttäytyy?

Assi kertoo (liiankin) rehellisesti mitä ajattelee, "normaali" pelaa sosiaalisia pelejä. Normaali osaa lukea yhtäaika monia eri signaaleja kuten puhetta, kasvojen ilmeitä jne. Assin täytyy keskittyä kerrallaan yhteen asiaan.

Assit kyllä kanssa valehtelevat tarkoituksellisesti vähintään siinä missä muutkin, mutta eivät osaa ns. kauniita valkoisia valheita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tuli mieleen sellainen kysymys, että tajuaako asperger, jos joku juonittelee hänen päänsä menoksi tai muuten ihmisen käytöksestä, että mitä hänen mielessään liikkuu?

Jos sama henkilö on juonitellut jo monesti aijemminkin. Olen kuitenkin naiivi ja ajattelen että ihmiset tarkoittavat aina hyvää ja ettei heillä ole syytä valehdella.

No ei aspergerit välttämättä kerro kaikkea suoraan. Kyllä minä ainakin osaan aika hyvinkin uskotella ihmisille etten ajattele jostain jotenkin ikävästi tms. Olen myöskin kohtelias enkä halua pahoittaa kenenkään mieltä.

Mulla ei myöskään ole ongelmia lukea muita ihmisiä.

T. 18v asperger

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tää kyllä kuulostaa ihan vaan introvertiltä. Mistä syystä diagnoosi? Pakkomielteisestä suhtautumisesta yhteen aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tää kyllä kuulostaa ihan vaan introvertiltä. Mistä syystä diagnoosi? Pakkomielteisestä suhtautumisesta yhteen aiheeseen?

Diagnoosi on yksi niistä aiheista jotka ei minua kiinnosta, siksi tuntuu kun vieraasta maailmasta kirjoittaisi, mutta koitan muistaa jotain.. Sain diagnoosin aikuisena siis. Lapsena minua pidettiin vain outona, ei silloin näihin tartuttu. Ainoa asia oli maskuliinisuuteni ja maskuliininen ajattelu tjs. 80 luvun terkkarilta. Olen siis nainen. Nuorena koulussa olin joissain aineissa todella huono (en voinut keskittyä) ja toisissa loistin. Ja kun näitä taitoja myöhemmin testattiin, osasin kuitenkin molemmissa kaiken yli keskitason. Olin alisuoriutuja. En sietänyt ääniä, valoja, ihmisiä metriä lähemmäs. Lapsena minua kiusattiin siitä, kun en halunnut mennä sateeseen. "oletko tehty sokerista, sulatko?" no se oli se oma todellinen tuntemus! Edelleen sade iholla, samoin kun suihku tekee niin kuvottavan olen, etten tiedä miten olla. Nukun myös painopeiton alla. Olen perfektionisti aivan turhanpäiväisissä asioissa. Ihmisten läsnäolo väsyttää, vaikken olisi heidän kanssa tekemisissä. Tarvitsen sen jälkeen tolkuttoman paljon omaa aikaa. Ja tuo mitä kerroin ihmisten tarkkailusta. En ole tyypillinen assi siinä suhteessa, mutta vaikka olen kahlannut läpi kaiken psykologian jne. silti pelkään että tämä ei ole normaalia miten asiat näen. Siis näen ihmiset ja heidän mielen ja käytöksen jotenkin kaavioina (en keksi parempaa sanaa) se on sellainen asia mitä ei voi piirtää tai kirjoittaa. Kaava mitä ei ole olemassa. En ole lahjakas kielellisesti tai matemaattisesti kuten moni assi, mutta tämä kaava tuntuu itsestä asettuvan johonkin noiden välimaastoon. Ja tiedän miten tyhmältä tämä neurotyypeistä kuulostaa, siksi olen aivan yksin :/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tää kyllä kuulostaa ihan vaan introvertiltä. Mistä syystä diagnoosi? Pakkomielteisestä suhtautumisesta yhteen aiheeseen?

Diagnoosi on yksi niistä aiheista jotka ei minua kiinnosta, siksi tuntuu kun vieraasta maailmasta kirjoittaisi, mutta koitan muistaa jotain.. Sain diagnoosin aikuisena siis. Lapsena minua pidettiin vain outona, ei silloin näihin tartuttu. Ainoa asia oli maskuliinisuuteni ja maskuliininen ajattelu tjs. 80 luvun terkkarilta. Olen siis nainen. Nuorena koulussa olin joissain aineissa todella huono (en voinut keskittyä) ja toisissa loistin. Ja kun näitä taitoja myöhemmin testattiin, osasin kuitenkin molemmissa kaiken yli keskitason. Olin alisuoriutuja. En sietänyt ääniä, valoja, ihmisiä metriä lähemmäs. Lapsena minua kiusattiin siitä, kun en halunnut mennä sateeseen. "oletko tehty sokerista, sulatko?" no se oli se oma todellinen tuntemus! Edelleen sade iholla, samoin kun suihku tekee niin kuvottavan olen, etten tiedä miten olla. Nukun myös painopeiton alla. Olen perfektionisti aivan turhanpäiväisissä asioissa. Ihmisten läsnäolo väsyttää, vaikken olisi heidän kanssa tekemisissä. Tarvitsen sen jälkeen tolkuttoman paljon omaa aikaa. Ja tuo mitä kerroin ihmisten tarkkailusta. En ole tyypillinen assi siinä suhteessa, mutta vaikka olen kahlannut läpi kaiken psykologian jne. silti pelkään että tämä ei ole normaalia miten asiat näen. Siis näen ihmiset ja heidän mielen ja käytöksen jotenkin kaavioina (en keksi parempaa sanaa) se on sellainen asia mitä ei voi piirtää tai kirjoittaa. Kaava mitä ei ole olemassa. En ole lahjakas kielellisesti tai matemaattisesti kuten moni assi, mutta tämä kaava tuntuu itsestä asettuvan johonkin noiden välimaastoon. Ja tiedän miten tyhmältä tämä neurotyypeistä kuulostaa, siksi olen aivan yksin :/

Mulla on vähän samoja piirteitä juuri tuon aistiyliherkkyyden suhteen. Musiikkia voin kuunnella kovalla volyymillä mutta kaikki melu rasittaa minua suunnattomasti, myös esim. pienten lasten itku (vaikkei ole mitään lapsia vastaan) aiheuttaa ihan hirmuisen rasituksen jotenkin hermostolleni, jo 5 minuuttia rasittaa, tämä kyllä riippuu vähän että kuinka väsynyt on muuten, pirteämpänä ollessaan sietää meluakin paremmin.

Samoin ihmisten lähelle päästäminen (varsinkin vähän vieraiden ihmisten) on vaikeaa.

Koulussa olin hyvä, kirjoitin 6 laudaturia ja pääsin opiskelemaan arvostettuun paikkaan, mutta silti välillä erittäin huono keskittymiskyky, yleensä pitää aina pakottaa itsensä keskittymään.

Smalltalk on yhtä painajaista, yleensäkin kaikki juhlatilaisuudet, tarpeeksi kännissä menee paremmin. 

Ja tosiaan jos on joutunut olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, saattaa se vaatia parin vuorokauden toipumisen henkisesti.

Suvussa molemmin puolin assi-tyyppisiä henkilöitä, serkkuni (nainen) on ihan täysi assi, työelämässä menestynyt kyllä mutta muutoin ihan täysin assi. Itse olen miespuolinen henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen assi mutta itsellä ei ole koskaan ollut ongelmia lukea toisia ihmisiä tai ymmärtää heidän singnaaleja, puhetta, ilmeitä jne. Ihmiset jotka eivät tiedä diagnoosiani, luulevat minua usein ujoksi. Itse koen taas niin, että tykkään enemmän seurata ihmisiä sivusta ja toisaalta en myöskään jaksa mitään smalltalkkia tai (minun mielestäni) turhanpäiväistä jutustelua. Sellaiseen osallistuminen tuntuu väsyttävältä, eikä kuulu minun mielenkiinnon kohteisiin. Mutta tosiaan tykkään seurata ihmisten käytöstä, puhetta ja pohtia kaikkea sen taustalla.

Tää kyllä kuulostaa ihan vaan introvertiltä. Mistä syystä diagnoosi? Pakkomielteisestä suhtautumisesta yhteen aiheeseen?

Diagnoosi on yksi niistä aiheista jotka ei minua kiinnosta, siksi tuntuu kun vieraasta maailmasta kirjoittaisi, mutta koitan muistaa jotain.. Sain diagnoosin aikuisena siis. Lapsena minua pidettiin vain outona, ei silloin näihin tartuttu. Ainoa asia oli maskuliinisuuteni ja maskuliininen ajattelu tjs. 80 luvun terkkarilta. Olen siis nainen. Nuorena koulussa olin joissain aineissa todella huono (en voinut keskittyä) ja toisissa loistin. Ja kun näitä taitoja myöhemmin testattiin, osasin kuitenkin molemmissa kaiken yli keskitason. Olin alisuoriutuja. En sietänyt ääniä, valoja, ihmisiä metriä lähemmäs. Lapsena minua kiusattiin siitä, kun en halunnut mennä sateeseen. "oletko tehty sokerista, sulatko?" no se oli se oma todellinen tuntemus! Edelleen sade iholla, samoin kun suihku tekee niin kuvottavan olen, etten tiedä miten olla. Nukun myös painopeiton alla. Olen perfektionisti aivan turhanpäiväisissä asioissa. Ihmisten läsnäolo väsyttää, vaikken olisi heidän kanssa tekemisissä. Tarvitsen sen jälkeen tolkuttoman paljon omaa aikaa. Ja tuo mitä kerroin ihmisten tarkkailusta. En ole tyypillinen assi siinä suhteessa, mutta vaikka olen kahlannut läpi kaiken psykologian jne. silti pelkään että tämä ei ole normaalia miten asiat näen. Siis näen ihmiset ja heidän mielen ja käytöksen jotenkin kaavioina (en keksi parempaa sanaa) se on sellainen asia mitä ei voi piirtää tai kirjoittaa. Kaava mitä ei ole olemassa. En ole lahjakas kielellisesti tai matemaattisesti kuten moni assi, mutta tämä kaava tuntuu itsestä asettuvan johonkin noiden välimaastoon. Ja tiedän miten tyhmältä tämä neurotyypeistä kuulostaa, siksi olen aivan yksin :/

Mulla on vähän samoja piirteitä juuri tuon aistiyliherkkyyden suhteen. Musiikkia voin kuunnella kovalla volyymillä mutta kaikki melu rasittaa minua suunnattomasti, myös esim. pienten lasten itku (vaikkei ole mitään lapsia vastaan) aiheuttaa ihan hirmuisen rasituksen jotenkin hermostolleni, jo 5 minuuttia rasittaa, tämä kyllä riippuu vähän että kuinka väsynyt on muuten, pirteämpänä ollessaan sietää meluakin paremmin.

Samoin ihmisten lähelle päästäminen (varsinkin vähän vieraiden ihmisten) on vaikeaa.

Koulussa olin hyvä, kirjoitin 6 laudaturia ja pääsin opiskelemaan arvostettuun paikkaan, mutta silti välillä erittäin huono keskittymiskyky, yleensä pitää aina pakottaa itsensä keskittymään.

Smalltalk on yhtä painajaista, yleensäkin kaikki juhlatilaisuudet, tarpeeksi kännissä menee paremmin. 

Ja tosiaan jos on joutunut olemaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä, saattaa se vaatia parin vuorokauden toipumisen henkisesti.

Suvussa molemmin puolin assi-tyyppisiä henkilöitä, serkkuni (nainen) on ihan täysi assi, työelämässä menestynyt kyllä mutta muutoin ihan täysin assi. Itse olen miespuolinen henkilö.

Saisko sinuun yhteyttä jotenkin? Ja tietnkii ymmärrän jos et sitä halua .. T: Tuo aiempi assi.

Psykologia ekkona. :D Enpä olisi kuvitellut, että jollain voi olla se. Yleensä ainakin psykan opiskelijat tuppaa olemaan opiskelijoista vähiten as-piirteisiä ja menevät kai aika fiilispohjalla. Toisaalta assi jos kuka vaistoaa, milloin ihmisessä on jokin vinksallaan ja, jos omaehtoisuutta riittää, voi oppia luottamaan tähän tuntemukseen. Miksei?

Ei ne ole yhtään sama asia.