Miten aspergerin erottaa ujoudesta?

Itse olen assi, ja otin lapsena hieman liiankin suoraan kontaktia vieraisiin ihmisiin ja kyselin heiltä asioita yksityiskohtaisesti. Neurotyypillinen siskoni puolestaan oli todella ujo.

Oudot jutut, ihmiset kummeksuvat, myös lievästi outo puhetapa. Itseäkin joskus nolottaa, usein ei onneksi tajua kuinka oudosti käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa (ei pysty parempaan). Outo nauru - ja usein väärässä paikassa. Small Talk on tosi hankalaa ja uuvuttaa, jos siihen teatteriin osallistuu. Muutenkin kaikki keskustelut rasittavat, äänet, häly... Aina ulkopuolinen olo. Aistit yliherkkiä. Ei ujoutta, mutta outoutta. Ei silmiinpistävästi, mutta selvästi. Jotkut ihmiset eivät voi sietää. Totuudenlaukoja. Out of the box - kokemus lähes kaikesta elämässä. Outolintu. Erakko..Mielenkiinnonkohteet henkisyydessä. Lapsena kympin tyttö.

Taidan sitten olla ujo asbergeri kun uudet ja oudot ihmiset esim. työpaikalla tekee sitä ettei uskalla ottaa sosiaalista kontaktia ja kestää kauan ennenkuin pääsee "sinuiksi". Siinä missä ne normaalit on heti tekemässä tuttavuutta ja hyvää pataa alta aikayksikön, minä olen täysin outo parhaassa tapauksessa vielä puolenkin vuoden päästä.

Itsellä Asperger enkä ole ujo ollenkaan. En ehkä viihdy isoissa porukoissa ja saatan niissä ottaa hieman etäämmän tarkkailijan roolin. Itse osaan kyllä lukea ihmisten elekieltä ja ilmeitä hyvin. En ymmärrä kyllä ihmisten tunteiden varjelua. Saatan olla hieman ns. poliittisesti epäkorrekti totuuden torvi. En ole kuitenkaan pahansuopainen  ihminen, enkä mene persoonallisuuksiin. Yleisesti olen kohtelias ja hyväkäytöksinen. Jaan vaan näkemyksiäni melko auliisti. Ehkä itsellä Asperger tulee eniten esiin joinakin erityisinä lahjakkuuksina, aistiyliherkkyytenä ja siinä että tahtomattakin pomppaan joukosta. 

Jos ei erota ehkä on itse asperger.