Atopian lohduttomuus
Olen todella lohduttomassa elämäntilanteessa. Atooppinen ihoni ei vain millään ota rauhoittuakseen. Teen kaikkeni hoitaakseni ihoa, mutta se on silti suurelta osin hyvin epätyydyttävässä kunnossa. Tätä on jatkunut jo todella monta vuotta. Ihon ollessa huonona minua katsotaan ihmisten ilmoilla todella kieroon ja vieroksuen. En voi sietää sitä, että tuotan muille ihmisille ällötystä ja pahaa oloa omalla olemassaolollani.
Nyt on pikkuhiljaa tämä epätietoisuus ihoni kunnosta saanut minut jättämään kaiken yhteydenpidon kavereihin. Ei vain ole mitään mieltä suunnitella mitään menoja, koska en voi etukäteen tietää ihoni kuntoa. Mikäli näytän erityisen kuvottavalta, ei ole mitään mieltä seurustella muiden ihmisten kanssa. Puolisoni on tästä täysin eri mieltä. Hänestä se ei voi vaikuttaa kenenkään fiiliksiin, että toinen näyttää todella sairaalta ja kuvottavalta. Nyt on alkanut parisuhdekin voida todella huonosti tästä johtuen. En kertakaikkisesti keksi mitään ulospääsyä tästä helvetistä.
Auttaisi jo paljon jos edes tämä tärkein ihmiseni ymmärtäisi, mutta ei kuulemma halua pilata omaa elämäänsä sairauksista murehtimiseen. Hänen mielestään olen tehnyt pikkuvaivasta suuren sairauden. En voi sanoin kuvailla kuinka paljon tuskaa lisää tämä asian kanssa yksin murehtiminen. Miten kukaan voi väittää, että ihmiseen ei vaikuta se kun naama näyttää raastinrautaa raapineelta? Tai sitten se miten paljon kaikesta tästä johtuva masennus näkyy kaikessa muussa elämisessä ja halussa elää ja olla?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Aloitin juuri valohoidon ja vaikuttaa hyvältä! Tietääkö kukaan voiko valohoidosta olla pitempiaikainen apu? Pitääkö sen antaminen mennä niin, että esim 5 viikkoa hoitoa ja sitten 5 viikkoa ilman? Onko hoitojen määrässä joku vuosikatto?
Eli tällä hetkellä seuraavat viikot voivat olla mukavia.
Tämä on kuitenkin vain tämän hetken tilanne, eikä ole ongelmaa tänään. Ongelma on siinä, että ongelma ei poistu ja puolison mielestä se ei saisi elämäämme määrittää. Olen nyt jo pidemmän aikaa joutunut jättämään rakkaan harrastuksen sekä kavereiden tapaamiset jäihin. Aika isoja menetyksiä mielestäni elämässä. Tiedän että kuulostaa todella ehdottomalta, mutta tässä on kyse pitkäaikaisesta kehityksestä, jossa olen vain todennut, etten enää jaksa stressata tiettyä harrastus- tai kavereihin liittyvää päivää etukäteen. Tässä ei tunnu olevan hyviä vaihtoehtoja.
ap
Sulla on hyvä vaihtoehto atopian selättämiseen: ruokavalio.
Viljaton normaalirasvainen ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on hyvä vaihtoehto atopian selättämiseen: ruokavalio.
Viljaton normaalirasvainen ruoka.
Olen kokeillut viljatonta ruokavaliota vailla tuloksia. Vehnän syönnin lopettaminen taas helpotti jossain määrin oireita. ap
Mullakin on atopia. Nuorena ihoni oli käsistä vereslihalla monta vuotta. Sain sitten sormesta toiseen leviävän sienenkin.
Myöhemmin tuli vielä koko vartalon ihottuma ja kainaloihottuma ja rinnanpääihottuma.
En inhonnut noiden takia itseäni milloinkaan eikö kukaan muukaan, paitsi paras koulukaverini, jolla oli ihan samanlainen ihottuma.
Tosin lääkärit kauhistelivat, että varmaan kärsin paljon kosmeettisesta haitasta, mutta niin ei ollut. (Kutina ja kirvely sen sijaan todellakin haittasi)
24 jatkaa: ihottuma parani vuosien Tyksissä ramppaamisen ja osastohoitojen jälkeen lopulta riittävän vahvalla kortisonivoiteella (celestoderm) yhdistettynä valohoitoon. Lisäksi oli lopetettava kainalokarvojen ajelu ja otettava saumattomat kupit rintsikoihin.
Ap, olen elänyt tilanteessasi ja kokenut sen lohduttomuuden. Toivoa on! Vuosien vaikean/keskivaikean ja pahasti elämää rajoittaneen atopian jälkeen olen nyt jo monta vuotta elänyt ihan normaalia elämää, atopia vaivaa enää käsi-ihottuman muodossa eikä juurikaan vaikuta mihinkään.
Huono puoli on se, että on kyllä melkoista salatiedettä, mikä kenelläkin atopiaan auttaa. Tuntuu, että tauti elää omaa elämäänsä ja pahenee tai paranee mielensä mukaan... Mulla pahimmillaan atopia pakotti lähes kokonaan neljän seinän sisälle ensinnäkin siitä syystä, että tuntui pahalta olla ihmisten ilmoilla, mutta myös siksi, että aivan kaikki vaatteet pahensivat ihottumaa. Kävin töissä, koska oli pakko, mutta muuten oleskelin kotioloissa jossain luomupuuvillapikkareissa... :(
Mulla pahin jakso ajoittui noin 32-36 vuoden ikään. Paranemiseeni liitän ainakin nämä asiat:
- vehnätön ja sokeriton ruokavalio
- irtisanoutuminen stressaavasta työstä
- runsas d-vitamiinin käyttö (100 mikrogrammaa/päivässä)
Nyt olen yli nelikymppinen ja iho voi hyvin. Aikoinaan ihottumaa oli koko vartalolla ja pahiten kasvoissa+kaulassa. Nyt ainoastaan käsissä, mikä rajoittaa hitusen esim. keittiöhommia, mutta ei haittaa muuten.
Voi kun osaisin sanoa taikakeinot ihottuman taltuttamiseen! En osaa, mutta haluan luoda toivoa. Tiedän, miten käsittämättömän toivottomalta ihottuma ja elämä sen kanssa pahimmillaan tuntuu ja ymmärrän myös täysin, että se rajoittaa sosiaalista elämää. Mutta joskus se voi olla mennyttä! Joskus voit elää ihan tavallista elämää, nähdä kavereita, tuntea olosi normaaliksi ja terveeksi. Siihen asti, voimia!!!
Millaiset allergiatestit sinulle on tehty? Prick ihotesti on vain suuntaa antava ja ei kerro todellisista allergioista. Veritestit ehdottomasti allergioiden toteamiseksi. Kuinka monta allergeenia sinulla on testattu? Oletko kokeillut itsenäisesti välttävää ruokavaliota ts. Karsit ruokavaliostasi kaikki yleisimmät aiheuttajat ( ulkomaiset hedelmät, hajustetut pesuaineet, huuhteluaineet, shampoot, valmisruuat, limsat, karkit, shipsit, hillot) ja alat lisäämään perusruokavalioon pikkuhiljaa aineen kerran kahdessa viikossa. Aloituksessa et kerro tarkasti mitä olet tehnyt allergian syyn selvittämiseksi muuta kuin käynyt lääkärilla. Se ei selvästi riitä. Pallo on sinulla.
Jos tuo henkisesti vaivaa, niin käy ihmeessä terapiassa ettei rupea liikaa rajoittamaan. Mutta jos tuo on todella pahana useinkin, niin eikö sulle ole mitään biologisia lääkkeitä kokeiltu? Onhan ne aika stydiä kamaa, mutta kyllä ne monet saa täysin tai lähes oireettomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio kuntoon! Ja käy MSAS-analyysissa. Monet toki pitävät sitä täysin huuhaana, mutta itse olen omin silmin nähnyt sen opastamat muutokset. Vaikka järkeni yhä epäilee, miten ko.testi oikein voi toimia!
Tämä kyllä on käynyt aiemminkin mielessä. Vielä kun saisi hieman enemmän sellaisen fiiliksen ettei ole mitään huuhaata. ap
Kun tuttuni meni lapsensa kanssa tuohon analyysiin, pidin häntä suorastaan hulluna. Mutta kun näin mitä ruokavalion muutoksella sai aikaan, niin pakkohan se oli alkaa uskoa. Kahden lapseni kanssa olen analyysissa käynyt ja saimme apua. Lääkärissä oli ravattu vuosia ja sieltä annettiin vain resepti toisensa perään, 2-vuotiaalle lapselle! Analyysissa todettiin, ettei maito sovi ja sen koommin ei ole lääkettä tarvittu! Ja yksikään lääkäri ei koskasn edes vihjannut, että voisi johtua maidosta! Tuossa analyysissa on se hyvä puoli,ettei se ole ns.hoitoa vaan sieltä saa ehdotuksen vältettävistä ruoka-aineista ja mitä vitamiineja ym.kannattaisi syödä. Suosittelen! Kyseinen laite löytyy muuten joltain lääkäriasemaltakin.
Hei. Jos et ole jo kokeillut, niin VAADI lääkäriltä allergiatestejä lisäaineille. Harvoin niitä itsestään tarjoavat mutta niitä voidaan myös testata ja tuttavapiirissäni 2 atopiaa oli lisäaineen aiheuttamaa.
Eri ruokavalioita on myös hyvä kokeilla. Histamiiniton myös yksi johon atopikon hyvä kokeilla.
Jos atopia paha ja todettu valohoidon auttavan, voit saada hoitomatkoja etelään.
Oletko kokeillut suokasoodaa rasvan seassa? Kannattaa kokeilla.
oletko ollut valohoidoissa? minulla se teki ihmeitä!!!
Ja 30 jatkaa... MSAS- analyysi on ihan toimiva juttu. Suosittelen.
Minulla on lapsesta saakka ollut atoopinen ihottuma. Käytin jatkuvasti perusrasvoja ja harvemmin kortisonia.
Kunnes sain akuutin aurinkoihottoman koko vartaloon ja sain kortisonia piikkinä ja tabletteina.
Lääkäri määräsi jättämään kaiken rasvaamisen. Samoin kuumat kylvyt ja pesuaineet menivät pannaan.
Nyt peseydyn haalealla vedellä ja kissasaippualla.
Vuosi on mennyt ilman rasvoja ja iho voi hyvin.
Toisinaan esim. hiki saattaa aiheuttaa kutinaa joka lähtee pesemällä.
Minulla tämä toimi ja elämänlaatu parani. Tässä voi olla se takana että iho saa elää rauhassa luonnontilassa ilman luontaisten rasvojen poistoa kuumapesulla ja kemikaaleilla ja huokosten tukkimista paksulla rasvalla.
Minulla on Psoriasis, olisin kaunis nainen ilman sitä. Niin katkeraa, en voi pukeutua kauniisiin paljastaviin kesävaatteisiin niinkuin muut naiset. Välillä mietin itsemurhaa, on niin raskasta elää tämän kanssa. Kaikki hoidot kokeiltu, biologisetkin.
Lopetin maitotuotteiden käytön omatoimisesti noin 25-vuotiaana ja atopia, josta olin kärsinyt KOKO SIIHEN ASTISEN ELÄMÄNI, hävisi muutamassa viikossa. Lapsena minua juoksutettiin ihotautilääkäreillä, ja mm. minulle todella rakkaat lemmikkikissat annettiin pois lääkärin määräyksestä, missään vaiheessa ei epäilty maitoa. Olen ollut kohta 15 vuotta terve ilman maitoa, mutta joulun aikaan tulee aina sorruttua maitosuklaaseen ja juuston, ja kyynärtaipeet, ranteet, suupielet ja kaulan iho räjähtää auki aina. Ei epäilystäkään mistä johtuu, vaikka virallisesti tätä ei koskaa olekaan testattu.
Tiedäthän, että stressi ja murehtimen pahentaa ihosi kuntoa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on Psoriasis, olisin kaunis nainen ilman sitä. Niin katkeraa, en voi pukeutua kauniisiin paljastaviin kesävaatteisiin niinkuin muut naiset. Välillä mietin itsemurhaa, on niin raskasta elää tämän kanssa. Kaikki hoidot kokeiltu, biologisetkin.
Kim Kardashianillakin on psoriasis!
https://www.psoriasis.org/media/press-releases/kim-kardashian-has-psori…
Tiedän täsmälleen, mitä käyt läpi, ap. Huonossa kunnossa oleva iho masentaa ja tekee elämästä raskasta. Jopa aamulla kouluun / töihin lähteminen on paljon monimutkaisempaa, kun ihonhoitorutiinit ja meikkausyritykset vievät niin paljon aikaa. Puhumattakaan siitä, että tulehtunut, haavainen iho on niin kipeä. Itselläni oli vaikeuksia esim. selvitä muutaman tunnin tenteistä, kun ei ollut rasvatuubia ulottuvilla ja iho alkoi halkeilla erityisesti käsissä ilman jatkuvaa rasvausta.
Toivoa kuitenkin on. Itselläni oli muutama vuosi sitten jakso, jolloin iho oli vuosia kauttaaltaan ihottuman peitossa, selässä, mahassa ja reisissä näkyi vain satunnaisia laikkuja tervettä ihoa. Kokeilin kaikkea mahdollista (ruokavalio, lisäravinteet, rasvat, öljyt), mutta merkittäviä vaikutuksia ei näkynyt. Hoitorutiinien ylläpitäminen oli aivan hemmetin raskasta, kun tulosta ei tullut. Sitten iho yhtäkkiä vaan parani. Nykyään on ihottumaa on vain taipeissa, erityisen iloinen olen siitä, että ihottumaiset kasvoni ovat nyt terveet. Pointtini on siis se, että kärsivällisyys ja sitkeys palkitaan. Paljon riippuu suoliston kunnosta. Ihon pintapuolinen hoito voi vaikuttaa nopeastikin suuntaan tai toiseen, mutta suoliston paraneminen ja ruokavalion vaikuttaminen kunnolla vie helposti puolikin vuotta, ehkä kauemminkin. On vaikeaa olla sitkeä ja reipas, kun mitään tuloksia ei vaivannäöstä huolimatta näy kuukaudesta toiseen, mutta olen varma, että se lopulta palkitsee.
Täällä on tullut paljon hyviä ihonhoitovinkkejä. Yksi oma oivallukseni oli se, että tulehtuneelle iholle ei kannata laittaa kovin rasvaisia voiteita. Ne hautovat vain tulehdusta. Pieni määrä luonnonöljyä (esim. jojoba) riittää, muutoin kiristykseen ja punoitukseen ja märkimiseen kannattaa käyttää kosteuttavia hydrogeelejä (esim. Apobasella ja Dermosililla on). Kannattaa kastella ihoa viileällä vedellä ennen geelin levitystä, kosteutus maksimoituu.
Lohdullista on myös se, että iän myötä atooppinen ihottuma tuppaa kaikilla vähenemään, vaikka nuorena aikuisena tilanne olisi paha. Lisäksi, kun kerran ihon saa kunnolla terveeksi, siihen ei tule ihottumaa enää niin helposti, vaan sillä on vastustuskykyä. Ihottumasta juuri parantuneella iholla ei aluksi vielä kunnollista vastustuskykyä ole, vaikka se näyttäisi terveeltä, vaan siinä menee jonkin verran aikaa, joten ihottumakierre syntyy helposti.
Hirveästi tsemppiä, ap, kyllä se siitä. <3 Ja sanon "kyllä se siitä", koska niin se asia on, itsekin olen sen omakohtaisesti kokenut, vaikka joskus luulin, että loppuelämäni on sellaista taistelua ihon kanssa.
Naama ihottuman peitossa, silmät punaisena. En näytä millään lailla terveeltä ihmiseltä. Ole siinä sitten oma itsesi. Aika paljon muita ihmisiä tekee pahaa olla mun seurassa. Voin vakuuttaa että todella harva ihminen ymmärtää millaista keskivaikea tai vaikea atopia oikeasti on. ap