Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksanut tiukkaa imetysdieettiä, järjettömän huono omatunto vaikka ei kai pitäisi olla?
12.09.2016 |
Purskahdin tänään itkuun neuvolassa asian takia ja ihana terveydenhoitaja silitti ja vannoi, että olen parhaani tehnyt. Silti mieltä kaihertaa se, että asian voi ilmaista myös niin, että minulle oli tärkeämpää mässyttää croissantteja ja juustoja kuin imettää suolistosairasta lastani.
Dieetti oli siis sitä luokkaa, että monien yksittäisten raaka-aineiden lisäksi ruokavaliostani puuttui kaikki kotimaiset viljat, maito, kananmuna ja soija. Ruoka on aina ollut minulle tärkeä asia, ja voin ihan äärettömän huonosti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, kun ruokailuun liittyneet sosiaaliset tilanteet kuivuivat olemattomiksi ja elämäni oli yhtä tattaripuuroa, banaania ja broilerin rintafileetä. Pienen säädön jälkeen lapselle löytyi sopiva hypoallergeeninen korvike ja arki tuntui helpottaneen. Mutta sitten ne äidit, jotka kestävät vieläkin tiukempia dieettejä "eikä tunnu edes missään", koska mitäpä sitä ei oman lapsen eteen tekisi ja suolisto-oireiselle äidinmaito on aivan erityisen tärkeää ja niin päin pois :(
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten ne äidit, jotka kestävät vieläkin tiukempia dieettejä "eikä tunnu edes missään", koska mitäpä sitä ei oman lapsen eteen tekisi ja suolisto-oireiselle äidinmaito on aivan erityisen tärkeää ja niin päin pois :(
No niistä nyt ei kannata välittää. Minä seurasin sellaisen mamman blogia aikoinaan, ja hohhoijaa. Mamma ei voinut syödä kun ihan muutamaa elintarviketta, sillä oli jatkuva nälkä, laihtui paljon, hiukset tippui päästä ja koko ajan se kitisi kun kaikki on niin vaikeaa. Sitten kun monet lukijat kommentoi sille, että tuossa ei ole mitään järkeä, siirrä lapsi korvikkeelle (lapsi oli jo siinä vaiheessa lähemmäs vuoden ikäinen), aloitti mamma marttyrointinsa ja varajeesustelunsa. Koska kyllä hän aikoo imettää ihan ns. loppuun asti koska se on lapselle parasta ja mitä sitten vaikka hän kuihtuu ja terveytensä rapistuu. Siis se sen meno oli ihan uskomatonta.
Kyseinen mamma oli muutenkin sellainen kitisijä, kaikki oli aina niin vaikeaa ja ennen kaikkea se teki kaikesta aina niin vaikeaa. Esim. talvella pyöräili pääkallokeleillä töihin, pelkäsi kaatuvansa ja telovansa itsensä, mutta ei siltikään voinut käyttää perheen autoa työmatkoihin koska työpaikka oli kuulemma liian lähellä (useampi kilometri matkaa). Sen spesialiteetti oli tuo jatkuva kitinä ja marttyrointi, siksi lopetinkin bloginsa lukemisen.
Mulla tulee kyllä ekana mieleen, että saakohan se lapsikaan enää sitä parasta ravintoa jos äitikin kuihtuu kasaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta sitten ne äidit, jotka kestävät vieläkin tiukempia dieettejä "eikä tunnu edes missään", koska mitäpä sitä ei oman lapsen eteen tekisi ja suolisto-oireiselle äidinmaito on aivan erityisen tärkeää ja niin päin pois :(
No niistä nyt ei kannata välittää. Minä seurasin sellaisen mamman blogia aikoinaan, ja hohhoijaa. Mamma ei voinut syödä kun ihan muutamaa elintarviketta, sillä oli jatkuva nälkä, laihtui paljon, hiukset tippui päästä ja koko ajan se kitisi kun kaikki on niin vaikeaa. Sitten kun monet lukijat kommentoi sille, että tuossa ei ole mitään järkeä, siirrä lapsi korvikkeelle (lapsi oli jo siinä vaiheessa lähemmäs vuoden ikäinen), aloitti mamma marttyrointinsa ja varajeesustelunsa. Koska kyllä hän aikoo imettää ihan ns. loppuun asti koska se on lapselle parasta ja mitä sitten vaikka hän kuihtuu ja terveytensä rapistuu. Siis se sen meno oli ihan uskomatonta.
Kyseinen mamma oli muutenkin sellainen kitisijä, kaikki oli aina niin vaikeaa ja ennen kaikkea se teki kaikesta aina niin vaikeaa. Esim. talvella pyöräili pääkallokeleillä töihin, pelkäsi kaatuvansa ja telovansa itsensä, mutta ei siltikään voinut käyttää perheen autoa työmatkoihin koska työpaikka oli kuulemma liian lähellä (useampi kilometri matkaa). Sen spesialiteetti oli tuo jatkuva kitinä ja marttyrointi, siksi lopetinkin bloginsa lukemisen.
Mulla tulee kyllä ekana mieleen, että saakohan se lapsikaan enää sitä parasta ravintoa jos äitikin kuihtuu kasaan?
Juuri näin.
Tämä seuraava ei ketjun aiheeseen tai ap:hen mitenkään liity, mutta otan kuitenkin puheeksi, koska tästä asiasta tuntuu palstalla olevan paljon väärinkäsityksiä.
Imetysdieettiä ei saa koskaan aloittaa omin päin. Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä. Olin sössiä yhden imetyksen, kun seurasin tämän palstan silloisia "jätä nyt varmuuden vuoksi se ja se ja se" -ohjeita.
Alue: Aihe vapaa
Entä jos sopivaa korvikettakaan ei ole? Vauva kärsii edelleen, ja äidinmaidon tärkeät ja suojaavat aineet jäävät saamatta. Vauvoilla on ikävä kyllä tapana kärsiä vatsakivuista, ja harvoin niiden syitä saadaan yksiselitteisesti selvitettyä. Suolisto kypsyy jatkuvasti, mutta samanaikaisesti voi puhjeta uusia allergioita.
Ap:n päätös on varmasti hänen tapauksessaan oikea. Äidin jaksaminen on tärkeää. Mutta yleisellä tasolla äidinmaito on nimenomaisesti sitä sopivaa ruokaa.