Lue keskustelun säännöt.
Syy miksi kaikki eivät voi olla kotiäitejä
05.03.2006 |
Jos lasket kaikkien työssäkäyvien äitien olevan 3 vuotta poissa työpaikaltaan ja paljonko yhteiskunta menettää verotuloja (heidän palkkatulostaan sinä aikana) sekä lisäät siihen kotihoidontuet yms. mahdolliset yhteiskunnan muut työstä poissaolosta johtuvat tuet.
Samoin sisämarkkinoiden kysyntä eli ostovoima laskee samassa suhteessa kuin on noiden erotus. (liittyy talouskehitykseen ja esimerkiksi yritysten tilittämään alv:n määrään)
Ja tähän voitanee vielä lisätä se, että jos hyvin koulutettu mamma tekee vaikka 3 lasta a 3 vuotta niin silloin yhteiskunnan koulutuspanos lepää 3 vuoden sijasta 9 vuotta vaippapyykissä.
Siitä tulee juuri sen verran rahaa että voitaisiin sitten VM:ssä (eli valtionvarainministeriössä) ynnä eduskunnassa ruveta miettimään notta pistetäänkös mihin putiikkiin lappu luukulle. Poistettaiskos kodinhoidontuki vai kenties alennettaisiin lapsilisiä? Entä jätetäänkö tärkeä perusparannus tekemättä tieverkkoon joka korreloi suoraan tieliikennekuolemiin? Vai olisiko tehokkaampaa sulkea kirjastot?
Eli yllämainituilla perusteilla on kestävää sanoa, että tämä yhteiskunta ei selviäisi nykyisellään siitä, että kaikki äidit olisivat kolme vuotta tai enemmän lapsensa kanssa kotona. Työssäkäyvät äidit mahdollistavat sen, että osa äideistä voi pitää pidempiä lomia. Sen tähden kotiäidit voisivat olla pikkuisen kiitollisempia työssäkäyville äideille ainaisen skeidanjauhamisen sijaan.
T.hoitoketjun no 16
Kommentit (50)
Itse arvostan enemmän lapsen psykologista kehitystä, mutta ymmärrän myös talouden realiteetit. Tosin tärkeitä verorahoja säästyisi sitäkin kautta, että kotona olevat äidit hoitaisivat myös vanhemmat lapsensa itse, eikä veisi heitä ylitäysiin päiväkoteihin!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt unohdetaan kustannuspuoli ja mietitään tätä kehityspsykogista aspektia, jonka edellinen kirjoittaja nosti esiin, niin milloin kotihoidosta tuli absoluuttisesti hyvä lapselle ja päivähoidosta absoluuttisesti paha?
Ns. kotiäidit tuntuvat usein perustelevan valintaansa sillä, että se on lapsen kehitykselle parempi. Eiköhän kokonaisuus kuitenkin ratkaise ts. pelkästään sen perusteella, onko lapsi kotona vai hoidossa, ei voi sanoa juuta eikä jaata lapsen psykologisesta kehityksestä.
Veikkaisin, että tässä maassa suuri(n) osa kotiäideistä on kotona siksi, ettei heillä yksinkertaisesti ole työtä, johon palata äitiyslomalta. Sitten perustellaan kotona olemista lapsen parhaalla, vaikka monissa tilanteissa lapselle voisi olla ihan hyväkin saada vähän muitakin kontakteja kuin ne, mitä tylsistynyt, turhautunut, lapsen parhaasta jo aikoja sitten vieraantunut mamma tarjoaa...
se niin sattuu, että joku haluaa hoitaa lapsensa kotona. Jos sinulla on kaikki hyvin, niin miksi kirjoituksestasi paistaa niin selvästi kateus ja halu haukkua kotiäitejä.
mutta eikö noin yleensä ottaen maalaisjärki jo sano, että eläimen pentua ei lähdetä vieroittamaan emosta ennen kuin se on valmis? Me ihmiset ollaan vielä hyvin lähellä eläimiä, ja mitä pienempi lapsi, sitä lähempänä luontoa hän on, ja sitä vähemmän hänelle merkitsee järkipuheet Kulttuurista, Yhteiskunnasta ja Kehityspsykologiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäisikö minun todella työssäkäyviä äitejä miellyttääkseni laittaa kolme 2-4 -vuotiasta lastani hoitoon ja olla itse kotona vain vauvan kanssa ja samalla maksaa monta sataa euroa hoitomaksuja. Ei kai kukaan nyt niin tyhmä ole.
Mutta ap, teoriasi EI PÄDE EDES KANSANTALOUDELLISESTI.
Jaa kuinka niin?
No siten, että ei ne työt/verotulot mihinkään katoa, vaikka äidit olisivatkin kolme vuotta kotona. Luuletko ihan selvin päin, ettei tilalle ikuna palkata ketään?
Tilallepa palkataan kyllä, usein joku nuori vastavalmistunut NAINEN, joka saa arvokasta työkokemusta, maksaa veroja ja saa jalkansa työmarkkinoille.
Kustannuksiltaan lapsen päivähoito on yhä moninverroin kalliimpaa yhteiskunnalle kuin kotihoito. Lapsi maksaa 700-800 e kuussa, mutta päivähoitomaksu on MAX 200 e. Jos lapsia on 2-3, niin saa äiti työssäkäydessään ansaita jo aika lailla yli keskipalkan, että hänen työssäkäyntinsä PLUS lastensa päivähoito tulee yhteiskunnalle edullisemmaksi siinäkään harvinaisessa tapauksessa, että hänen hoitovapaansa aikana hänen työnsä jäisi tekemättä ja verotulot yhteiskunnalta saamatta.
Ap lähtee siis liikkelle kahdesta harhaperusolettamuksesta:
-ettei hoitovapaalaisia kukaan tuuraisi ja siten veroeurot jäisivät saamatta
-että työssäkäyvät maksavat todelliset päivähoitokustannukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätän nämä kansantaloudelliset puolet muiden mietittäväksi, mutta tuohon iänikuiseen " haluan kiireettömät aamut ja jakaa lapseni kasvunhetket" lässytykseen on kyllä pakko älähtää ;)
Ainakin oman lähipiirini kotiäidit on kyllä kaukana siitä pullantuoksuisesta idyllistä, mitä täällä kotiäitiydestä maalaillaan. Höpöhöpö... Äidit on kireitä kuin viulunkielet ja väsyneinä kätisevät leikkipuistoissa. Juteltavaa on sitten ihan turha odottaa muusta kuin omien lasten erinomaisista tekemisistä.
Ja töissäkäyvänä äitinä lisäisin, että vaikka molemmat vanhemmat ovat töissä se ei todellakaan tarkoita että lapset olisivat hoidossa viisi päivää viikossa aamusta iltaan.
ei sitä ehkä näe tarkasti... Ymmärräthän?
Nämäkin äidit ovat sokeasti siinä uskossa että heillä otetaan rennosti ja haluavat sen uskoa :D
päivähoito. Lapseni aloitti kunnallisessa hoitopaikassa 3-vuotiaana. Kuitenkin minä olen tehnyt töitä kotona olemisen rinnalla ja se sopi minulle, eikä tarkoita sitä että se sopisi jollekin muulle.
Mutta jo pelkästään ajattelemalla Suomessa olevia naisvaltaisia aloja, niin kova olisi kato, jos jokainen kahden lapsen äiti olisi kotona lapsiaan hoitamassa vaikkapa 5-6 vuotta. Tämä yhteiskunta tarvitsee myös sen naisten ammattitaidon (tietenkään kotona lapsia hoitaessa kertynyttä kokemusta väheksymättä!)