Syy miksi kaikki eivät voi olla kotiäitejä
Jos lasket kaikkien työssäkäyvien äitien olevan 3 vuotta poissa työpaikaltaan ja paljonko yhteiskunta menettää verotuloja (heidän palkkatulostaan sinä aikana) sekä lisäät siihen kotihoidontuet yms. mahdolliset yhteiskunnan muut työstä poissaolosta johtuvat tuet.
Samoin sisämarkkinoiden kysyntä eli ostovoima laskee samassa suhteessa kuin on noiden erotus. (liittyy talouskehitykseen ja esimerkiksi yritysten tilittämään alv:n määrään)
Ja tähän voitanee vielä lisätä se, että jos hyvin koulutettu mamma tekee vaikka 3 lasta a 3 vuotta niin silloin yhteiskunnan koulutuspanos lepää 3 vuoden sijasta 9 vuotta vaippapyykissä.
Siitä tulee juuri sen verran rahaa että voitaisiin sitten VM:ssä (eli valtionvarainministeriössä) ynnä eduskunnassa ruveta miettimään notta pistetäänkös mihin putiikkiin lappu luukulle. Poistettaiskos kodinhoidontuki vai kenties alennettaisiin lapsilisiä? Entä jätetäänkö tärkeä perusparannus tekemättä tieverkkoon joka korreloi suoraan tieliikennekuolemiin? Vai olisiko tehokkaampaa sulkea kirjastot?
Eli yllämainituilla perusteilla on kestävää sanoa, että tämä yhteiskunta ei selviäisi nykyisellään siitä, että kaikki äidit olisivat kolme vuotta tai enemmän lapsensa kanssa kotona. Työssäkäyvät äidit mahdollistavat sen, että osa äideistä voi pitää pidempiä lomia. Sen tähden kotiäidit voisivat olla pikkuisen kiitollisempia työssäkäyville äideille ainaisen skeidanjauhamisen sijaan.
T.hoitoketjun no 16
Kommentit (50)
Tosin epäilen, riittääkö kaikkien AV-mammojen ymmärrys kaiken tuon tiedon sisäistämiseen, jonka kirjoituksesi sisälsi. Kansantalouskysymykset kun eivät ole asioihin perehtymättömille niitä kaikkein yksinkertaisimpia, vaikka ne kuinka yrittäisi rautalangasta vääntää.
Joku totesi edellä: Kotiäidit haukkuessaan työssäkäyviä äitejä haukkuvat sitä kättä, joka heitä ruokkii.
Vierailija:
tä sen takia pitäis jättää lapset vähemmälle huomiolle.t:kotiäiti
Ihanaa, kun on varaa esitellä heille maailmaa!
Suomen menestys kansainvälisissä kilpailukykyvertailuissa yms. perustuu pitkälti nimenomaan siihen, että täällä naiset ovat laajalti työelämässä mukana! Ja tämä ei ole luulo vaan tieto.
Vierailija:
Luulen kyllä että se ei Suomen taloutta kaataisi vaikka kaikki äidit olisikin kotona lasten kanssa, kun ei Suomessa syntyvyys kuitenkaan niin huimaa ole että kaikki naiset yhtä aikaa olisivat kotona.
i]
kotivuosistani.
Uraäidit eivät näytä ymmärtävän sitä, kuinka kalliiksi kunnalle tulee heidän lastensa hoidattaminen päiväkodissa. Lisäksi työnantajalle lapsisairaspäivät. Pienten lasten äiti ei todellakaan ole yrittäjälle mikään unelmatyöntekijä.
Työnantaja voittaa paljon siinä kun palkkaa töihin naisen, kenen lapset ovat jo vanhempia, eivätkä sairasta niin paljon. Joten makoilempa täällä kotona ihan hyvällä omallatunnolla ja palaan työelämään vasta sitten kun lapset ovat isompia.
Jos koet olevasi korvaamaton niin kokeilepa sitä testiä, että työnnät sormen vesiämpäriin. Jos siihen jää kolo kun olet ottanut sormen pois, olet korvaamaton. Yleensä siihen ei jää.
Jos olette tyytyväisiä siihen ratkaisuun, että olette laittaneet 10 kuisen vauvan hoitoon ja palanneet töihin niin onnea teille. Minä olen tyytyväinen siihen, että minulla on taloudellinen mahdollisuus hoitaa omia lapsia kotona vielä pari vuotta. Ymmärrän kyllä jos teillä ei ole siihen mahdollisuutta, mutta turha teidän on kadehtia niitä parempiosaisia, joilla on mahdollisuus satsata elämänlaatuun.
Kommunismikin jo kannattaa sitä, että yhteiskunta hoitaa lapset ja tasapäistää heidät samalla palvelemaan valtiota. Yksilöllisyys on vaarallista ja vapaus valita vielä vaarallisempaa. Onneksi seuraava sukupolvi on jo saatu kasvatettua pois siitä vaarallisesta ajatuksesta, että elämässä on muutakin kuin palvella valtiota.
Mutta - äiti voi olla hyvin tuottavassa työssä, jolloin verotulojen ja kasvaneen kulutuksen lisäksikin hän tuottaa yhteiskunnalle muutakin merkittävää lisäarvoa. Äiti voi olla myös kalliisti koulutettu (esim lääkärin koulutus maksaa vähintään mummon millin), jolloin on yhteiskunnalle edullista, että sijoitukselle saadaan mahdollisimman paljon vastinetta.
- kansantaloustietelijä -
Nyt se onkin taas lepäilyä, kiireettömyyttä ja laatuaikaa.
Oikeasti kotiäidit, jos aiotte saada uskottavuutta ja arvostusta (jota ette vielä ole saaneet), koettakaa edes löytää yhtenäinen linja mitä miehellenne ja muille työssäkäyville milloinkin valehtelette.
Anna kun arvaan: " se ei ole juuri meidän perheellemme sopiva ratkaisu" . (Lue: en minä halua töissä raataa, se on miehen homma).
Ihme kätinää taas. Kalliiksi se tulee se päivähoitokin, sitä kun ei tosiaankaan kateta maksetuilla päivähoitomaksuilla. Ja iltapäivähoito.
Toki jokainen voi tehdä sen päätöksen minkä tekee, mutta jos tuntee noin huonoa omatuntoa töissäkäynnistään, että pitää itsensä korottaa koko yhteiskunnan pyörittäjäksi, niin kannattaa varmaan miettiä niitä valintojaan.
Vai että työssäkäyvät maksavat minun tukeni? Enköhän ole ihan itse maksanut veroja palkastani ja tulen maksamaan kun palaan töihin. Mieheni voisi elättää minut, jos verotus olisi kevyempää. Nyt siis raha otetaan häneltä ja pyöräytetään tukisysteemin kautta takaisin perheeseemme. Fiksu systeemi.
Eli ei minua tarvitse muiden elättää, vaikka tukia nostankin.
Tämäntyyppinen yhteiskunta ei pärjäisi, jos osa nykyisestä työvoimasta jäisi kotiin. Näinköhän on? Kun kuitenkin on työttömyyttä vaikka kuinka ja sen aiheuttamat kustannukset ovat suuret. Kun minä en ole töissä, tilalleni palkataan joku muu, kun paikkani vapautuu. Hän maksaa niitä veroja, joita minä en sillä hetkellä maksa. Nyt häntä ei tarvitse työllistää eikä maksaa hänelle työttömyyskorvausta ja muita mahdollisia tukia, kuten asumistukea.
Tässähän siis vain ihmiset vaihtavat paikkoja. Työpaikkoja on rajallinen määrä ja kun minä jään töistä, sinne tulee toinen tilalleni. Ei se sen kummempaa ole.
Olen täysin korvattavissa uudella veronmaksajalla. Kotona sen sijaan en ole korvattavissa. Siksi minun valintani on olla kotona. Ei se ole kummoinen rasite yhteiskunnassa, jossa kaikille ei yksinkertaisesti ole töitä. Niiden luomiseen tässä enemmän pitäisi panostaa ja työmarkkinat jättää niille, jotka haluavat töissä käydä.
Minä ja mieheni maksamme elämämme aikana taatusti tarpeeksi veroja, jotta yhteiskunta ei ihan meidän valintaamme murene.
Ap voi korottaa itsensä ylimmäksi yhteiskunnan pyörittäjäksi, mutta sivistyneempi ihminen on paremmin perillä siitä, kuinka nämä hommat menevät.
Kotiäitiydestä maksetaan niin vähän että se ei kyllä syö verorahoja mitenkään paljon siinä mielessä että äidit kasvattavat tulevia veronmaksajia. Suurempi menoerä ovat työttömät jne.
On hyvä että on mahdollisuus mennä töihin kun lapsi on pieni mutta on myös tärkeää että on mahdollisuus olla kotona hoitamassa lapsia, koska kaikkien tutkimusten perusteella alle kolmevuotiaalle lapselle paras hoitopaikka on oma koti.
Ei oo joo kummonen summa jonka kotona saa.. MUTTA jos 10 vuotta vierähtää kotona muutaman vuoden sijaan, niin se hinta tulee kalliimmaksi koska henkilö ei ole tuottava (ei tuo verorahoja maalle).
Jos näitä ihmisiä on sitten paljon niin se on hyvin iso summa rahaa joka siitä " yhdestä" jää saamatta!
Siis ei oo kyse siitä mitä mää ajattelen yhden perheen valinnoista, vaan kyse on nyt siitä että ajatellaan vähän pidemmälle.
Suomessa työttömyys on pääosin rakenteellista tai siis se, että naiset jäisivät kotiin EI ratkaisi lainkaan työttömyysongelmaa. Tilanne on saman tyyppinen, että MOL:lissa on jatkuvasti satoja/tuhansia työpaikkoja auki, mutta niin vaan on työttömiäkin.
Olin 8 vuotta pois töistä ja koko ajan paikkaani teki nuori mies. Hän olisi muuten ollut kortistossa, mutta näin hän uskalsi ottaa talolainaa ja ostivat vaimonsa kanssa talon. Samoin he uskalsivat tehdä lapsia, koska mies sai pitkäaikaisen työsuhteen.
Kun palasin töihin, mies tietenkin joutui työttömäksi, mutta koska hänellä oli pitkä työkokemus, hän sai vakituisen paikan sen jälkeen.
Jos olisin mennyt heti töihin, mies olisi ollut pätkätöissä ja työttömänä. He eivät olisi ostaneet taloa ja eivät olisi ehkä uskaltaneet harkita perheenlisäsytä.
Joten turha tulla minulle tupisemaan siitä, että ratkaisuni ei olisi hyödyllinen kenellekään.
1) useimmat ihmiset haluavat tehdä lapsia, ja jo sen Yhteiskunnan ;) vuoksi lapsia " pitää" tulla.
2) pienen lapsen paras hoitaja on pääsääntöisesti oma vanhempi.
Oletetaanpa, ettei yhteiskunta tällaisenaan pyörisi, jos kaikissa perheissä vanhempi (tasa-arvon vuoksi) jäisi kotiin kolmeksi vuodeksi. Sehän tarkoittaa vain sitä, että yhteiskunnan täytyy muuttua. Ei elämä Suomessa lakkaisi, jos kaikki vanhemmat panostaisivat kotihoitoon, se vain muuttuisi. Pahimmillaan palattaisiin viiskytlukulaiseen kotiäitimalliin (mitä kukaan meistä ei varmaan halua), parhaimmillaan koko yhteiskunta muuttuisi lapsiystävällisemmäksi ja perheitä kunnioittavammaksi. Työelämän epäinhimillinen oravanpyörä saattaisi myös kehittyä terveempään suuntaan.
Joissain liike-elämän aloilla ihmisten tarve elämänlaatuun panostamiseen myös työuran aikana on jo huomattu, ja yhtiöt ovat alkaneet panostaa työntekijöidensä perheiden hyvinvointiin. Valitettavasti nämä ovat hyvin usein vain sellaisia aloja, joilla työskentelee korkeasti palkattuja erityisammattilaisia, jotka voivat oman ainutlaatuisuutensa vuoksi " kiristää" työnantajaltaan mittavia etuisuuksia.
Silloin kun ei yhteiskunnalta saa rahaa ollenkaan. Ja yleensä sitten näiden kotirouvien miehet ovat sen verran kovapalkkaisia että maksavat veroja vaimonkin edestä.
Ja ainakin Kelan sanomien mukaan keskivertohotovapaa kestää kunnes lapsi on n. 1,5v. Eli 10v. kotonaolijat ovat kyllä vähemmistöä.
Vierailija:
Ja ainakin Kelan sanomien mukaan keskivertohotovapaa kestää kunnes lapsi on n. 1,5v. Eli 10v. kotonaolijat ovat kyllä vähemmistöä.
koska yhteiskunta ei enää elätä. Elleivät sitten tee lapsia tasaiseen tahtiin eläkeikään saakka...
Minusta kotiäiti on sellainen, joka hoitaa lapset ja kodin pidempään kuin tuon maagiset 3 vuotta. Sellainen, joka haluaa hoitaa lapsiaan kotona ainakin kunnes he ovat kouluiässä -rahasta viis! Siinä on aitoa lapsesta välittämistä, ilman rahanahneutta! Eikä vain yhteiskunnan elatusten pumppaamista!
Oma äitini oli kotiäiti. Meitä lapsiakin oli neljä, mutta äiti ei koskaan halunnut mennä töihin ja oli siksi kotona.
Meidän alpsien hyväksi se ei ollut. Toki saimme puhtaat vaatteet ja ruokaa, mutta teimme sisarusten kanssa ruokia kymmene vuotiaasta alkaen ja pesimme myös pyykkiä, kun äiti makoili sohvalla lukemassa lehtiä.
Menemiset ja tulemiset vahdattiin kyllä todella tarkkaan ja joka asiaan puututtiin niin, että mummoni hommasi minulle vuokra-asunnon, että pääsen vähän itsenäistymään. Se olikin todella hyvä asia!
Nyt kun minulla on oma perhe, äiti koittaa järjestää meidänkin elämäämme mielensä mukaan, ja kun se ei käy, alkaa valitus siitä, kuinka hän on tuhlannut parhaat työvuotensa meidän kasvattamiseen, eikä häntä enää kuunnella.
Ai niin, miehenikään ei kelvannut äidilleni, kun ei ollut niin rikas, että olisi voinut ostaa äidille oman talon. Tosin, jos äiti olisi käynyt töissä, hän olisi voinut ostaa sen talon itse.
Tehkää niin kuin itse parhaaksi katsotte, mutta älkää vaan kuvitelko, että lapsi olisi aikuistuessaan teille jotain velkaa. Että kun minä teen nyt näin, niin lapsi tekee sitten näin ja näin.
Se vanhempien maksama 200¿/lapsi kun ei ole ne todelliset kustannukset.
Mutta toki työssäkäyviä tarvitaan. Luulen kyllä että se ei Suomen taloutta kaataisi vaikka kaikki äidit olisikin kotona lasten kanssa, kun ei Suomessa syntyvyys kuitenkaan niin huimaa ole että kaikki naiset yhtä aikaa olisivat kotona.
Ei kukaan ole korvaamaton työssään.