Huoh, te mammat nauratte varmaan parikymppisen rakkaushuolille mutta...

Ehkä silti voitte joko antaa vinkkiä tai vähän arvostella toimintaani tässä tilanteessa.

Minun ihana ensimmäinen teinirakkaus jonka kanssa tallattu ja kasvettu yhdessä jo kuusi vuotta. Kyllähän aina epäiltiin että ei nuo kauaa jaksa yhdessä olla mutta oltiinpa silti. Mies minua pari vuotta vanhempi, heti mentiin kihloihin kun täytin 18v. Olin tosi rakastunut. Rakastunut kaiketi yhä, MUTTA. Jotainhan tässä on tapahtunut. Oikeastaan paljonkin asioita jotka askarruttavat. Mies lakkasi aste asteelta huolehtimasta itsestään. Ei nyt ihan resupekka ole, mutta on entisen hoikan ja urheilullisen sijaan ylipainoinen eikä suuremmin välitä vaatteistaan. Vuosipäivänä yllätti jopa minut tulemalla hienoon ravintolaan lenkkareissa ja suttuisessa (oikeasti tahraisessa) hupparissa. Pesee hampaitaan vähän miten sattuu, olen ihan varma ettei joka päivä pese vaikka niin väittää eikä ole käynyt vuosiin hammaslääkärissä. Käytti tuossa teinivuosina jossain vaiheessa nuuskaa ehkä 1,5v, se värjäsi etuhampaat eikä se näytä edes häntä vaivaavan.
Miehellä on vakituinen työpaikka, sai sen jo teininä harjoittelujen kautta. Koulua ei kuitenkaan ihan saanut taputeltua loppuun. Siihen oli mielestäni ihan hyvä syy jota nyt en tässä avaa, ymmärsin sen kyllä varsinkin kun mies sanoi että tekee puuttuvat tehtävät myöhemmin (silloin puhuttiin vuodesta). Nyt siitäkin on 4v ja varmaan arvaatte... Ja mitä muita vastaavia: auto hajosi. Uuden ostaminen edellyttäisi sitä että entinen laitettaisiin pois - eli myytäisiin - joko korjattuna tai tuollaisenaan. Vika ei ole kovin iso ja hän on sanonut että osaisi korjata itse mitä en epäile. Mutta ei, ei ole saanut aikaan. Auto on ollut pihassa turhanpanttina nyt pian vuoden. Mies myös harrasti moottoriurheilua ennen. Kun lopetti, olisi toki pitänyt myydä vehkeet pois. Niissä on kiinni useampia tonneja. Ei ole saanut aikaiseksi myydä. Ei siis ole kyse siitä ettei raaskisi, ei siis käytä rakkineita yhtään ja ne ruostuu ja mätänee pihassa. Myös joskus silloin kun täytti 18v niin siinä huumassa hänellä repesi vähän myös pelikoneen pelaaminen lapasesta, pelasi kerran päivässä 250e koneeseen. Tätä kesti kuitenkin alle kuukausi ja loppui kun sain tietää. Minulla on itselläni useampia lemmikkejä ja mies halusi oman. Kerroin hänelle mitä kaikkea se vaatii ja hän myönteli. Lemmikki tuli ja hän ei hoitanut sitä edes ensimmäistä päivää vaan se jäi niskoilleni. Tässä kuitenkin vielä pahin mikä minullakin jotenkin hävettää niin hirveästi... Vaihdoimme asuntoa tuossa vuosi sitten, mutta lopulta emme voineet asua siellä montaakaan kuukautta. 9kk sitten kämppä (miehen nimissä) jäi tyhjilleen kun muutimme tyhjäksi jääseeseen sukulaisten jo kalustettuun asuntoon. Hain vanhasta asunnosta kaikki omat tavarani ja sellaiset kalusteet huolehdin säilöön jotka ovat "minun". Mitä mies sitten... Noh, on maksanut 9kk vuokraa turhaan kun ei ole jaksanut hoitaa muuttoa. Siis ihan kauheaa... Tiedän mitä sanotte tästä MUTTA sanon ensin että näistä kaikista on juteltu monesti. Mies on itkenyt ja sanonut että kun ei vain ole JAKSANUT. Ei silti ole halunnut apua siivoamaan sitä asuntoa esimerkiksi, ei edes minulta. Ensin mietin olisiko mies masentunut, mutta en enää ole ihan sitäkään mieltä. Auta armias jos hänellä on vapaapäivä niin johan sitä ehtii aamusta iltaan tehdä kaikkea itselle mieleistä ja harrastaa ja kaikkea. Hän on muutenkin koko ajan hyväntuulinen, ei ole paljoa näyttänyt vaivaavan se että nakkaa 650e kuussa taivaan tuuliin.

jahas, foorumi sanoo että liian pitkä teksti.. laitan loput kommenttina heti perään