Lue keskustelun säännöt.
Huoh, te mammat nauratte varmaan parikymppisen rakkaushuolille mutta...
hohhoiiii
11.09.2016 |
Ehkä silti voitte joko antaa vinkkiä tai vähän arvostella toimintaani tässä tilanteessa.
Minun ihana ensimmäinen teinirakkaus jonka kanssa tallattu ja kasvettu yhdessä jo kuusi vuotta. Kyllähän aina epäiltiin että ei nuo kauaa jaksa yhdessä olla mutta oltiinpa silti. Mies minua pari vuotta vanhempi, heti mentiin kihloihin kun täytin 18v. Olin tosi rakastunut. Rakastunut kaiketi yhä, MUTTA. Jotainhan tässä on tapahtunut. Oikeastaan paljonkin asioita jotka askarruttavat. Mies lakkasi aste asteelta huolehtimasta itsestään. Ei nyt ihan resupekka ole, mutta on entisen hoikan ja urheilullisen sijaan ylipainoinen eikä suuremmin välitä vaatteistaan. Vuosipäivänä yllätti jopa minut tulemalla hienoon ravintolaan lenkkareissa ja suttuisessa (oikeasti tahraisessa) hupparissa. Pesee hampaitaan vähän miten sattuu, olen ihan varma ettei joka päivä pese vaikka niin väittää eikä ole käynyt vuosiin hammaslääkärissä. Käytti tuossa teinivuosina jossain vaiheessa nuuskaa ehkä 1,5v, se värjäsi etuhampaat eikä se näytä edes häntä vaivaavan.
Miehellä on vakituinen työpaikka, sai sen jo teininä harjoittelujen kautta. Koulua ei kuitenkaan ihan saanut taputeltua loppuun. Siihen oli mielestäni ihan hyvä syy jota nyt en tässä avaa, ymmärsin sen kyllä varsinkin kun mies sanoi että tekee puuttuvat tehtävät myöhemmin (silloin puhuttiin vuodesta). Nyt siitäkin on 4v ja varmaan arvaatte... Ja mitä muita vastaavia: auto hajosi. Uuden ostaminen edellyttäisi sitä että entinen laitettaisiin pois - eli myytäisiin - joko korjattuna tai tuollaisenaan. Vika ei ole kovin iso ja hän on sanonut että osaisi korjata itse mitä en epäile. Mutta ei, ei ole saanut aikaan. Auto on ollut pihassa turhanpanttina nyt pian vuoden. Mies myös harrasti moottoriurheilua ennen. Kun lopetti, olisi toki pitänyt myydä vehkeet pois. Niissä on kiinni useampia tonneja. Ei ole saanut aikaiseksi myydä. Ei siis ole kyse siitä ettei raaskisi, ei siis käytä rakkineita yhtään ja ne ruostuu ja mätänee pihassa. Myös joskus silloin kun täytti 18v niin siinä huumassa hänellä repesi vähän myös pelikoneen pelaaminen lapasesta, pelasi kerran päivässä 250e koneeseen. Tätä kesti kuitenkin alle kuukausi ja loppui kun sain tietää. Minulla on itselläni useampia lemmikkejä ja mies halusi oman. Kerroin hänelle mitä kaikkea se vaatii ja hän myönteli. Lemmikki tuli ja hän ei hoitanut sitä edes ensimmäistä päivää vaan se jäi niskoilleni. Tässä kuitenkin vielä pahin mikä minullakin jotenkin hävettää niin hirveästi... Vaihdoimme asuntoa tuossa vuosi sitten, mutta lopulta emme voineet asua siellä montaakaan kuukautta. 9kk sitten kämppä (miehen nimissä) jäi tyhjilleen kun muutimme tyhjäksi jääseeseen sukulaisten jo kalustettuun asuntoon. Hain vanhasta asunnosta kaikki omat tavarani ja sellaiset kalusteet huolehdin säilöön jotka ovat "minun". Mitä mies sitten... Noh, on maksanut 9kk vuokraa turhaan kun ei ole jaksanut hoitaa muuttoa. Siis ihan kauheaa... Tiedän mitä sanotte tästä MUTTA sanon ensin että näistä kaikista on juteltu monesti. Mies on itkenyt ja sanonut että kun ei vain ole JAKSANUT. Ei silti ole halunnut apua siivoamaan sitä asuntoa esimerkiksi, ei edes minulta. Ensin mietin olisiko mies masentunut, mutta en enää ole ihan sitäkään mieltä. Auta armias jos hänellä on vapaapäivä niin johan sitä ehtii aamusta iltaan tehdä kaikkea itselle mieleistä ja harrastaa ja kaikkea. Hän on muutenkin koko ajan hyväntuulinen, ei ole paljoa näyttänyt vaivaavan se että nakkaa 650e kuussa taivaan tuuliin.
jahas, foorumi sanoo että liian pitkä teksti.. laitan loput kommenttina heti perään
Kommentit (22)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen on ihan olemassa syy, miksi käytetään kappalejakoa. Se syy ei ole äidinkielenopettajan niuho luonne.
Se on luettavuus. Sori, en pystynyt lukemaan. Kirjoittajan täytyy ajatella myös lukijaa, jos haluaa tulla luetuksi. Fact of life.
Minusta sinä toimit aivan oikein. Kaikkea hyvää sinulle :-)
Olen täysin samaa mieltä, olet tehnyt oikean ratkaisun. Tsemppiä :)
Aika raskaalta kuulostaa sun kannalta. Eikö miehen vanhemmat ole ollenkaan kiinnostuneita poikansa elämästä? Epäilen, että isä ei ainakaan ole kovin aktiivisesti mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lohdutukseksi" sinulle: Samaan pystyy 3-kymppinen ja 4-kymppinen "mies".
Terv. Kypsähkö vaimo.
P.S. Onnittelut sulle asenteestasi. Se on juuri kohdallaan.
Hyvin tehty, ehkä poika saa vihdoin kasvatettua rintakarvansa ja alkaa hoitaa asioitaan. Mieti sitä, että olisit vasta vuosia myöhemmin tajunnut olevasi jumissa mieslapsen kanssa, silloin olisi ollut vaikeampaa laittaa miestä kasvamaan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo kuulostaa aika paljon ensimmäiseltä seurustelusuhteeltani lukioihastuksen kanssa. Lukiossa kun asuttiin molemmat vanhempien kanssa niin kaikki meni jotenkin mutta sitten kun olin valmistunut lukiosta niin vanhemmat osti minulle asunnon johon me molemmat tavallaan muutettiin. Hän ei saanut lukiota loppuun, hänelle ei riittänyt edes neljä vuotta vaan hän tarvi vaikka kuinka monta en edes tiedä montako koska erottiin ennen kuin hän sai sen käytyä.
Hän ei arvostanut sitä asuntoa yhtään vaikka se oli ihan hieno vaan hän eli siellä kuin sikolätissä ja sotki siis koko ajan heitti aina suoraan lattialle kaikki ruokien pakkaukset yms, eikä auttanut vaikka sanoin. Minulla ei riittänyt aina aika ja energia siivota suursiivousta parin päivän välein ja äiti joskus näki missä kunnossa asunto oli ja minähän siitä sain hirveät haukut vaikka olen itse ihan siisti ja yleensä siivosin hänen jälkiään minkä ehdin (pienessä yksiössä pienikin sotku näkyy heti) Lisäksi kun monsti äidin kanssa tultiin sinne niin nähtiin että tää idiootti oli kerta toisensa jälkeen jättänyt kaikki valot päälle lähtiessään ja siitäkin minä jälleen sain haukut jostain syystä.
Sitten oli just tää että se ei huolehtinut vaatteiden hygieniasta enää saati hampaiden vaan sen hengitys haisi kauan uskonattoman pahalta kun joku sen hammas ilmeisesti mätäni suuhun kunnes jaksoi mennä hammaslääkäriin.
Ihan kauheeta että olin sen kanssa niinkin pitkään, oli jotenkin kauhean itseään täynnä asenteellisestikin vaikka esitti aina olevansa joku jeesus. Sanoi jopa ettei usko että kukaan muu mies haluaisi olla kanssani mutta olen tarpeeksi hyvä hänelle. Hah, niin siinä vain kävi että todellisuudessa hyvin monikin mies on halunnut olla kanssani ja olen nyt kihloissa oikeasti ihanan miehen kanssa joka kaikin tavoin toimii ja käyttäytyy niin kuin oikea ihminen ja arvostaa minua, ei ikinä piilovittuillen sanoisi minulle mitään niin kamalaa. Tässä lukioloisessa oli paljon muutakin inhottavaa piirrettä mutta eiköhän tässä ollut avautumista tarpeeksi.. Kyllä oli hyvä että sain hänet jätettyä.
Olihan juttusi pitkä, mutta joskus on paljon sanottavaa.
Mielestäni teit oikean ratkaisun. Poikaystäväsi (tai ex-p) täytyy ottaa itseään niskasta kiinni ja vastuu tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Jotkut eivät koskaan kykene siihen ja säälin vilpittömästi sekä heitä että etenkin niitä raukkoja, jotka päätyvät heidän holhoojikseen ja taloudenhoitajikseen, eivätkä kykene irrottautumaan velvollisuudentunnosta ja haaskaavat oman elämänsä hoitamalla & ymmärtämällä loputtomasti näitä henkisiä lapsukaisia. Mutta jotkut havahtuvat toimimaan saatuaan potkun persauksiinsa. Toivottavasti nytkin käy niin.
Hyvää jatkoa sinulle! Se mitä teit, on teidän molempien hyväksi :) Muista se, jos katumus uhkaa iskeä päälle tai ex-poikakaverisi yrittää anella tai syyllistää sinua ottamaan hänet takaisin helmojesi suojiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit joku kolmesta kaksikymppisetä tyttärestäni, olisin sanonut sinulle kaikella rakkaudella jo jokin aika sitten, että jssap. Heti. Tilanne menee ajan kanssa vain huonompaan.
Vierailija kirjoitti:
Aika raskaalta kuulostaa sun kannalta. Eikö miehen vanhemmat ole ollenkaan kiinnostuneita poikansa elämästä? Epäilen, että isä ei ainakaan ole kovin aktiivisesti mukana.
No aika pinnallisesti vain. Eivät kyllä pahemmin ikinä vaikkapa soittele. Äitinsä on jonkinverran koettanut tsempata ainakin jossain vaiheessa, mutta kun tosiaan aika harvoin näkevät eivätkä puhu edes puhelimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masentunut?
Sitäkin olen miettinyt ja mielessäni pyöritellyt minkä vuoksi mietin että toiminko oikein jos näin on, mutta kun hänellä on tarmoa vaikka miten tehdä kaikkea mistä tykkää. Puuhaisi itselleen mieluisia asioita aamusta iltaan, mutta kaikki velvollisuudet jää hoitamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En pystynyt lukemaan loppuun, koska tekstiä ei ollut edes yritetty tiivistää, ja kappalejaot puuttuivat. Nämä saattavat oikeasti tuntua pikkujutuilta, mutta annat itsestäsi paljon paremman kuvan, jos oikoluet tekstisi kunnolla ja mietit, miten helppo lukijan on sitä seurata.
Ymmärsikö poikaystäväsi tarkalleen syyt, joiden takia jätit hänet? Joskus on liian sokea omalle käytökselleen ja olemukselleen. Hänellä on hyvät mahdollisuudet muuttua toimeliaammaksi, jos ei ole päihdeongelmaa tai saamattomuus ei johdu masennuksesta. Toivon mukaan saa itsensä jaloilleen.
Vierailija kirjoitti:
En pystynyt lukemaan loppuun, koska tekstiä ei ollut edes yritetty tiivistää, ja kappalejaot puuttuivat. Nämä saattavat oikeasti tuntua pikkujutuilta, mutta annat itsestäsi paljon paremman kuvan, jos oikoluet tekstisi kunnolla ja mietit, miten helppo lukijan on sitä seurata.
Pahoittelen ja tiedän sen kyllä, mutta puhelimeni temppuili kovasti kirjoittaessani joten naputtelin vain villisti luuriani ja jätin kappalejaot laittelematta ja tekstin oikolukematta kun koko vauvafoorumi hyppi näytöllä ihan hurjana. Osaan kyllä tarpeen niin vaatiessa kirjoittaa järkevämminkin!
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsikö poikaystäväsi tarkalleen syyt, joiden takia jätit hänet? Joskus on liian sokea omalle käytökselleen ja olemukselleen. Hänellä on hyvät mahdollisuudet muuttua toimeliaammaksi, jos ei ole päihdeongelmaa tai saamattomuus ei johdu masennuksesta. Toivon mukaan saa itsensä jaloilleen.
Mielestäni ymmärsi. Ollaan tosin käyty samat keskustelut todella moneen kertaan... Nyt tosin väänsin oikein rautalangasta. Oli siinä jotain keskusteluakin, mutta aika köyhänlaista. Kuitenkin mies sanoi että ymmärtää miksi olen kypsynyt hänen toimintaansa ja aikoi laittaa asiat paremmalle tolalle. Toivoisin että näin on, mutta enpä uskalla olla kovin toiveikas kuitenkaan.
Ap, kyllä masentuneellakin on asioita, joita jaksaa tehdä. Ei se, että mies puuhailee mieluisia asioita vapaalla ollessaan sulje masennusta pois.
Mutta silti, on taustalla masennusta tai jotakin muuta, niin se, että sinä teet kaiken hänen puolestaan ei auta asiaa.
Eli siinä mielessä voi olla hyväkin, että pakotat miehen ottamaan vastuuta itsestään. Voi olla paras teko sinulta tuossa tilanteessa!
Mikään ei ole kummennut juttelemalla hyvässä eikä pahassa hengessä, uhkailemalla tai mitään muutakaan joten tänään nakkasin sitten laiskurin ulos ja sanoin ettei näytä naamaansa minulle ennen kuin on laittanut oman elämänsä järjestykseen koska minä en halua huolehtia tuollaista aikuista vauvaa. Hän on tosi kiinni minussa joten oli ihan murskana ja järkyttynyt. Toisaalta omatunto kolkuttaa jos tässä vuosien alamäessä onkin jotain taustalla, mutta en minä vain jaksa huolehtia. Toki hänkin on tukenut minua huonoina hetkinäni ja minullakin meni välillä surkeasti, mutta olen mielestäni tehnyt kohtuuden rajoissa saman hänelle mutta tämä menee jotenkin jo niin yli hilseen. :( En minä voi hänen puolestaan hänen asioitaan hoitaa: enkä edes halua. En halua seurustella huvikseni ja eihän tässä tilanteessa olevan ihmisen kanssa voi mitenkään suunnitella mitään järkevää ja turvattua ja vakavaa yhteiselämää! Meillä on edelleen hauskaa yhdessä ja omat juttumme, mutta tämä on nyt jotenkin totaalisesti ylittänyt sietokykyni jo monta monituista kertaa... Nyt saisi mies jo löytää selkärankansa ja pallinsa ja tehdä jotain konkreettista. Toisaalta en tiedä katoaako tämä outo inhon tunne enää... Mutta aion antaa mahdollisuuden jos hän ilmestyy nyt jonain päivänä ja kertoo että se kämppä on vihdoin poissa, autot ja muut romut myyty tai myynnissä, pitkäksi levähtänyt rasvainen hamppiletti kadonnut, hammaslääkäriaika varattu ja päällä toivonmukaan jotain muuta kuin joku öljyrasvainen ja reikäinen isoisoisän vanha pusakka. Olisi varmaan paljon muutakin tästä aiheesta mutta en nyt jaksa ajatella, on aika surkea olo. Toisaalta helpottunutkin. Mutta aivot on jokatapauksessa jumissa.