Lue keskustelun säännöt.
Käly myllää meidän kodin
11.09.2016 |
Kälylläni miehineen on kaksivuotias poika, joka on varsin vilkas ja ehtiväinen. Sen lisäksi heillä on vauva.
Kutsumme meille kotiin usein vieraita, myös miehen ainoan veljen perheen kälyineen. He ovat oikein kivoja vieraita. Tykkään valmistella vierailuja, leipoa, pukea pöydät kauniisiin pitkiin liinoihin, hankkia tuoreet kukat maljakoihin ja sytytellä kynttilät.
Mutta nykyisin, kun tuon perheen poika on hyvin vilkkaassa vaiheessa, käly on ottanut tavakseen heti meille saavuttuaan järjestellä kotimme poikansa takia uuteen uskoon. Kukkamaljakot ja kynttilät lähtevät samantien kirjahyllyn päälle, pitkien pöytäliinojen helmat viikkaillaan niin, etteivät ne ulotu yhtään pöydänreunan yli, valmiiksi katetun pöydän kaikki astiat kasataan keskelle pöytää niin, ettei lapsi yllä niihin lattialta. Ylipäätään kaikki sellainen irtotavara, jonka ei toivota päätyvän pojan käsiin, pääsee hyllyn päälle.
Tämän jälkeen kotimme, jonne on kutsuttu yleensä samaan aikaan muitakin vieraita, ei näytä enää yhtään kivalta. Huolellinen ja mietitty valmistely tuntuu valuneen ihan hukkaan.
Otin asian jo puheeksi kälyn kanssa, että voisivatko he vaikka vahtia poikaa ja antaa kotimme olla rauhassa. Hän piti ajatusta mahdottomana, sillä silloin he kuulemma eivät saisi kylässä sekunnin rauhaa.
Meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, mutta odotamme esikoista.
Sanokaapa, mikä olisi oikea ratkaisu tällaisessa tilanteessa? Nyt on paha mieli jokaisen vierailun jälkeen!
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä? Sinulle on tärkeämpää, että sun pöytäliina on just sun haluamallasi tavalla kuin se, että käly ja lanko voivat välillä vähän seurustella teidänkin kanssa, eikä tarvitse ihan joka sekunti seurata lapsensa tekemisiä haukkana?
Miksi ylipäätään katat tuolla lailla, kun olet kutsunut langon perheen kylään? Anna olla, katat sitten liinasi silloin, kun on joku muu kylässä.
Onhn se nyt ihme, miten joustamaton voi aikuinen ihminen olla....Olisit iloinen, ettei se termiitti riko kamojasi. Ei tuota kauaa kestä, parivuotiaana lapset on ehtivimmillään ja järki ei vielä riitä varomiseen. Huomaat kyllä asian omakohtaisesti. On paljon rennompaa ja kivempaa, kun huusholli on lapsiturvallinen, ei tarvitse olla lapsen perässä joka sekunti.
Minun kodissa pöytäliina on juuri niin kuin minä haluan. Oli myös silloin kun 4 omaa lasta oli pieniä. Yhtään tavaraa meiltä ei nostettu ylös tai käännetty pöydän reunan yli. Yhtään 9 kakluunista ei jätetty polttamatta lasten takia. Minun kodissa lapset opetetaan siihen että on mihin saa koskea ja mihin ei. Jos joku ei viitsi nähdä opettamisen vaivaa niin voi voi. Kylässä vahditaan omaa lasta, kotona voi sitten pitää sen rennon hetken.
Sulla ei varmasti ole ollut vilkasta lasta. En mäkään ole voinut olla lämmittämättä tulisijoja, lapsi kyllä itsekin tajuaa, että ei siihen kannata koskea. Mutta joku liina - se ei polta tai pistä, joten toki lapsi sen mielellään vetää alas.
On vilkkaita lapsia mutta minulle se ei ole este opettaa lapselle käytöstapoja ja ei-sanaa.
Käytöstapojen ja kieltojen oppiminen on prosessi. Se, että niitä opetellaan, ei tarkoita, että 2-vuotias jo osaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Sano kälylle että lapsi voi kyllä tulla mukaan mutta vain jos vahtivat häntä ja jos tämä ei käy niin toivota tervetulleeksi ilman lasta. En kyllä käsitä että miksi kutsua lapsi kylään ja laittaa pöytäliinat sun muut niin että vahinko voi käydä. Itseä se kai vain harmittaa jos jotain hajoaa mutta jos tavaroilla ei ole tunnearvoa niin sitten antaa mennä vaan. Tai no muista kysäistä kälyltä että kai hän korvaa kaiken mitä lapsi rikkoo ettei sitten tule siitäkin kamalaa säätöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Saanko kysyä, miksi koet tarpeelliseksi tuolla tavalla syyttää minua? Onko tuo mielestäsi hedelmällinen tyyli keskustella, vai onko tarkoituksesi vain tölviä ja väitellä? Kun oikeasti ajattelet asiaa, ymmärrät kyllä itsekin, että ei eläminen lasten kanssa ole pelkästään sitä, että ollaan siinä vieressä koko ajan, vaan kotona pitää touhata muutakin, esim. laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä.
-
Se, että pienellä lapsella ei ole impulssikontrollia on kiinni neurologisesta kehityksestä. Taapero ei kykene vielä hallitsemaan impulssejaan. Vilkkaan lapsen kanssa elämä on hieman erilaista kuin rauhallisen lapsen kanssa, sen olen saanut kokea aika konkreettisesti. Nyt, kun lapsi on hieman yli kaksi, alkaa jo helpottaa: pahin aika oli vuoden ja kahden vuoden välissä.
-
Mä oon huomannut, että kun puhutaan lapsista, täällä AV:lla puhutaan ihan hirveästi käytöstavoista. Se jännä juttu kuitenkin on, että nämä käytöstavoista puhujat eivät itse tunnu noudattavan niitä, vaan kirjoittavat hirveän epäkohteliaasti ja syytellen. Ensimmäinen reaktio on kirjoittaa epäystävällisesti sen sijaan, että lukisi rauhassa ja miettisi, mitä vastaisi (tämähän on sitä impulssikontrollia, jota meillä aikuisilla pitäisi olla, toisin kuin taaperoilla).
-
Ymmärrät muuten varmasti itsekin, että jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, silloin vanhempien ja muiden aikuisten on aika vaikea keskittyä seurustelemaan keskenään. Kiva, jos teillä on leikkikehä ja lapset ovat siellä viihtyneet. Aika harvalla niitä kuitenkaan on, jo siitäkin syystä, että niitä ei enää missään myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Kehä on hyvä ajatus. Olinkin jo unohtanut sellaisen olemassaolon!
En voi ymmärtää, että joidenkin röyhkeiden vanhempien mielestä täälläkin moneen kertaan ihan päättömäksi kuvatulla ipanalla pitäisi olla täysi vapaus mellastaa toisen juhlakuntoon laitetussa kodissa, rikkoa siellä tavaroita ja isäntäväen pitäisi heidän mukaansa vielä tarjoutua tuo lysti maksamaan!
Ap saa laittaa kotinsa tasan sellaiseksi kuin haluaa. Vieraiden velvollisuus on olla tuottamatta talonväelle harmia. Siksihän niitä vieraita ylipäätään kutsutaan että olisi kivaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni joko kestät tilanteen tai sanot että jos jotain menee rikki niin otat siitä itse tappiota. Tehtäväsi on tehdä kutsutuille vieraille mukava olo. Käly tekee viisaasti kun yrittää suojella tavaroitasi ja omaa kukkaroa.
Ei helv....!!! Että itse pitäisi maksaa sen, joka muutenkin tarjoaa toisille koko illan, myös vieraiden huonostikasvatettujen kakaroiden tekemät tuhotyöt!! Ei kuule, lasku vaan perään korkojen kera eikä ikinä enää kutsua tuollaiselle roskajoukolle!
Onko pieneen kananpersetukkapäähäsi ikinä pälkähtänyt, että vieraillakin voisi olla jotain velvollisuuksia? Vai oletko sellainen ulosmittaajaloinen, mistä joku ope tuolla edellä kirjoitti? Joo et, arvasin. No nyt ainakin tiedät syyn, miksei sua koskaan kutsuta minnekään.
:DD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullekin tunnelmallinen, kiva koti on tärkeä. Koska pienet lapset, olen kehitellyt systeemejä: hankkinut kauniita, ikkunoiden eteen kattoon kiinnitettäviä kynttilälyhtyjä, kiinnittänyt olohuoneen suurten ikkuinoiden eteen hyllyt (katosta), jossa on kauniita, ei lasten pieniin käsiin sopivia esineitä jne. Joitain asioita olen jättänyt ja kieltäynyt koskemasta - mutta niiden lähelle olen laittanut asioita, esim. pieniä kiviä, joihin lapset saavat koskea jne.
Hätä keinot keksii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Kehä on hyvä ajatus. Olinkin jo unohtanut sellaisen olemassaolon!
En voi ymmärtää, että joidenkin röyhkeiden vanhempien mielestä täälläkin moneen kertaan ihan päättömäksi kuvatulla ipanalla pitäisi olla täysi vapaus mellastaa toisen juhlakuntoon laitetussa kodissa, rikkoa siellä tavaroita ja isäntäväen pitäisi heidän mukaansa vielä tarjoutua tuo lysti maksamaan!
Ap saa laittaa kotinsa tasan sellaiseksi kuin haluaa. Vieraiden velvollisuus on olla tuottamatta talonväelle harmia. Siksihän niitä vieraita ylipäätään kutsutaan että olisi kivaa!
Onko täällä ihan oikeasti joku mielestäsi ollut sitä mieltä, että lapsi saa mellastaa ihan vapaasti? Vai onko kuitenkin mietitty niitä elämän realiteetteja?
-
Meillä käy usein vieraita ja myös itse käydään paljon vieraisilla. Mä sanoisin, että on aika yksisuuntainen katu sanoa, että vieraiden velvollisuus on olla tuottamatta isäntäväelle harmia. Parempi ajatus on se, että isäntäväki ja vieraat ottavat toisensa huomioon. Esim. kun naapurin pappa tulee meille, olen tosi tarkka, ettei hänen tiellään ole mitään sellaista, johon hän voisi kompastua, hänellä nimittäin on rajoittunut näkökenttä eikä hän näe alaspäin lainkaan. Naapurin mummolle taas haen olkkariin pinnatuolin, koska hän ei mielellään istu sohvalle (polviin sattuu istua matalalle). Ja kun minä menen heille mukanani kuopukseni, joka on vilkas ja kova menemään, he nostavat tietyt tavarat ylös ja telkeävät yhden oven. Näin meille jää enemmän aikaa jutella sen sijaan, että mä juoksen koko ajan kahvipöydästä sen taaperon perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Nooh, ootas kun oma tuleva lapsesi on sama ikäinen. Katatko silloin enää kynttilöitä ja maljakoita joka puolelle. Että voi se "monen vuoden ongelma" tulla ihan oman perheesikin sisältä vuoden-parin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Nooh, ootas kun oma tuleva lapsesi on sama ikäinen. Katatko silloin enää kynttilöitä ja maljakoita joka puolelle. Että voi se "monen vuoden ongelma" tulla ihan oman perheesikin sisältä vuoden-parin päästä.
Ei välttämättä. Meillä on neljä lasta ja hyvin vähän on mitään heidän ulottuviltaan raivattu pois. Ovat oppineet kun tarpeeksi kärsivällisesti on jaksettu opettaa. Ovat kai siten olleet sen sorttisiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju on ihan mainio esimerkki syistä joiden takia minä en kutsu lapsiperheitä kylään kahden aikuisen kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan mainio esimerkki syistä joiden takia minä en kutsu lapsiperheitä kylään kahden aikuisen kotiin.
Niin, kaikille ystävyyssuhteet eivät ole sillä tavalla tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat niin erilaisia. Madden lapsista kaksivuotias on oikea villikko, jonka kanssa vanhemmat ovat helisemässä. Yksivuotias veli taas on itse rauhallisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni joko kestät tilanteen tai sanot että jos jotain menee rikki niin otat siitä itse tappiota. Tehtäväsi on tehdä kutsutuille vieraille mukava olo. Käly tekee viisaasti kun yrittää suojella tavaroitasi ja omaa kukkaroa.
Ei helv....!!! Että itse pitäisi maksaa sen, joka muutenkin tarjoaa toisille koko illan, myös vieraiden huonostikasvatettujen kakaroiden tekemät tuhotyöt!! Ei kuule, lasku vaan perään korkojen kera eikä ikinä enää kutsua tuollaiselle roskajoukolle!
Onko pieneen kananpersetukkapäähäsi ikinä pälkähtänyt, että vieraillakin voisi olla jotain velvollisuuksia? Vai oletko sellainen ulosmittaajaloinen, mistä joku ope tuolla edellä kirjoitti? Joo et, arvasin. No nyt ainakin tiedät syyn, miksei sua koskaan kutsuta minnekään.
Kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin alkaa höyrytä. Lainaamasi henkilöhän juuri kirjoittaa että käly suojelee ap:n tavaroita ja omaa kukkaroaan (eli siis kälyn omaa kukkaroa sillä, ettei anna lapsen hajottaa mitään). Joskus tuntuu että tämä palsta on lukutaidottomia höyrypäitä täynnä. Ap kertoo että käly nostelee tavarat ja liinat pois taaperon ulottuvilta. Eli juuri estää taaperoa rikkomasta mitään. Ja tämä ärsyttää ap:tä, koska tavaroiden suojaaminen rikkoo ap:n sisustushärpäkkeiden luoman "tunnelman". Ongelmaan on just tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko ap opettelee luomaan "tunnelman" siten, että ei ole vaaranpaikkoja taaperolle. (On muuten ihan helppoa tehdä kaunis koti ilman että tekee siitä vaarallisen taaperolle. Vaatii vain vähän etukäteisajattelua. Lukuisista sisustusblogeista voi ottaa mallia, jos oma mielikuvitus ei riitä.) Tai sitten jättää taaperon vanhemmat kutsumatta. Yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Saanko kysyä, miksi koet tarpeelliseksi tuolla tavalla syyttää minua? Onko tuo mielestäsi hedelmällinen tyyli keskustella, vai onko tarkoituksesi vain tölviä ja väitellä? Kun oikeasti ajattelet asiaa, ymmärrät kyllä itsekin, että ei eläminen lasten kanssa ole pelkästään sitä, että ollaan siinä vieressä koko ajan, vaan kotona pitää touhata muutakin, esim. laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä.
-
Se, että pienellä lapsella ei ole impulssikontrollia on kiinni neurologisesta kehityksestä. Taapero ei kykene vielä hallitsemaan impulssejaan. Vilkkaan lapsen kanssa elämä on hieman erilaista kuin rauhallisen lapsen kanssa, sen olen saanut kokea aika konkreettisesti. Nyt, kun lapsi on hieman yli kaksi, alkaa jo helpottaa: pahin aika oli vuoden ja kahden vuoden välissä.
-
Mä oon huomannut, että kun puhutaan lapsista, täällä AV:lla puhutaan ihan hirveästi käytöstavoista. Se jännä juttu kuitenkin on, että nämä käytöstavoista puhujat eivät itse tunnu noudattavan niitä, vaan kirjoittavat hirveän epäkohteliaasti ja syytellen. Ensimmäinen reaktio on kirjoittaa epäystävällisesti sen sijaan, että lukisi rauhassa ja miettisi, mitä vastaisi (tämähän on sitä impulssikontrollia, jota meillä aikuisilla pitäisi olla, toisin kuin taaperoilla).
-
Ymmärrät muuten varmasti itsekin, että jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, silloin vanhempien ja muiden aikuisten on aika vaikea keskittyä seurustelemaan keskenään. Kiva, jos teillä on leikkikehä ja lapset ovat siellä viihtyneet. Aika harvalla niitä kuitenkaan on, jo siitäkin syystä, että niitä ei enää missään myydä.
Klassinen tapa puolustautua on väittää, että lapset ovat erilaisia ja siksi muiden (ei koskaan sinun) lapset osaavat olla ihmisiksi. Koskaan näissä keskusteluissa ei oteta huomioon sitä, että myös aikuiset ovat erilaisia. Osa viitsii ja jaksaa kasvattaa lapsiaan, osa toteaa, että ei sen tarvitse, kun se on vasta tuossa iässä, ei alle Xv osaa puhua/ymmärrä kiletoja/tajua mistään mitään. Ja siten voi sitten pestä kätensä koko kasvatuksesta. Samaan aikaan toinen vanhempi jossain muualla jaksaa olla lapsensa kanssa miettimättä, että onkohan tämä hankala tapaus ja mahtaako tämä tajuta. Ja kas - siinäpä kelpo lapsi otettavaksi mukaan myös vierailuille.
Jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, sillä ei ole mitään merkitystä. Joskus sen lapsen on pakko huomata, että kaikkea haluamaansa ei saa. Leikkikehä on osa "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia. Kylässä ei kukaan rieku ja riehu, ei edes se taapero, joten sille tehdään oma pesä lähelle vanhempia. Jos lapsi ei viihdy siellä, niin vanhempi varmasti ymmärtää, että lapsen paikka on kotona.
Meillä käy usein lapsiperheitä. Ei kyllä ole mikään ongelma katsoa etukäteen, että vaaralliset asiat on laitettu pois.
Kaikilla on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse pelätä, että jotain ikävää sattuu vain sen vuoksi, että veitsi on jätetty alalaatikkoon tai hieno perintövaasi lattialle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju on ihan mainio esimerkki syistä joiden takia minä en kutsu lapsiperheitä kylään kahden aikuisen kotiin.
Niin, kaikille ystävyyssuhteet eivät ole sillä tavalla tärkeitä.
Ystäviä voi tavata muuallakin kuin kotona. Ihmeesti se 2v saa äidin peräänsä, kun mennään kaupungille kahvilaan. Siellä ei yllättäen oleteta, että kaikki tavarat on yli 1.5 m korkeudella eikä pöydissä ole liinoja. Kumma juttu, että en ole vielä nähnyt ketään mammaa kahvilassa kanniskelemassa astioita pois pöydiltä, ettei se oma lapsi vain nappaa niitä alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni joko kestät tilanteen tai sanot että jos jotain menee rikki niin otat siitä itse tappiota. Tehtäväsi on tehdä kutsutuille vieraille mukava olo. Käly tekee viisaasti kun yrittää suojella tavaroitasi ja omaa kukkaroa.
Ei helv....!!! Että itse pitäisi maksaa sen, joka muutenkin tarjoaa toisille koko illan, myös vieraiden huonostikasvatettujen kakaroiden tekemät tuhotyöt!! Ei kuule, lasku vaan perään korkojen kera eikä ikinä enää kutsua tuollaiselle roskajoukolle!
Onko pieneen kananpersetukkapäähäsi ikinä pälkähtänyt, että vieraillakin voisi olla jotain velvollisuuksia? Vai oletko sellainen ulosmittaajaloinen, mistä joku ope tuolla edellä kirjoitti? Joo et, arvasin. No nyt ainakin tiedät syyn, miksei sua koskaan kutsuta minnekään.
Kannattaisi opetella lukemaan ennen kuin alkaa höyrytä. Lainaamasi henkilöhän juuri kirjoittaa että käly suojelee ap:n tavaroita ja omaa kukkaroaan (eli siis kälyn omaa kukkaroa sillä, ettei anna lapsen hajottaa mitään). Joskus tuntuu että tämä palsta on lukutaidottomia höyrypäitä täynnä. Ap kertoo että käly nostelee tavarat ja liinat pois taaperon ulottuvilta. Eli juuri estää taaperoa rikkomasta mitään. Ja tämä ärsyttää ap:tä, koska tavaroiden suojaaminen rikkoo ap:n sisustushärpäkkeiden luoman "tunnelman". Ongelmaan on just tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko ap opettelee luomaan "tunnelman" siten, että ei ole vaaranpaikkoja taaperolle. (On muuten ihan helppoa tehdä kaunis koti ilman että tekee siitä vaarallisen taaperolle. Vaatii vain vähän etukäteisajattelua. Lukuisista sisustusblogeista voi ottaa mallia, jos oma mielikuvitus ei riitä.) Tai sitten jättää taaperon vanhemmat kutsumatta. Yksinkertaista.
Onpa erikoista syyttää toista lukutaidon puutteesta kun samaan aikaan suorastaan kierosti tipautat omasta viestistäsi pois juuri sen pointin, johon sinulle vastasin. Eli kirjoitit:
"Mielestäni joko kestät tilanteen tai sanot että jos jotain menee rikki niin otat siitä itse tappiota. Tehtäväsi on tehdä kutsutuille vieraille mukava olo."
Lukutaidon lisäksi tarvitsisit loogisen ajattelun harjoituksia ja vielä kunnon ripauksen rehtiä itsekritiikkiä!
Ymmärtää ja ymmärtää. Kyllä mun 2-vuotiaani ovat molemmat ymmärtäneet puhetta todella hyvin 2-vuotiaana. Olen huomannut, että monet pitävät 2-vuotiasta vielä ihan ymmärtämättömänä. Mutta se on sitten eri asia, "totteleeko" 2-vuotias sitä komentoa vai ei. 2-vuotiaan maailma ja ajatteluprosessi on aika erilainen kuin aikuisen. Mulla on omien lasten kautta kokemusta kahdesta erilaisesta 2-vuotiaasta, esikoisesta, joka oli hyvin rauhallinen ja kuopuksesta, joka on hyvin vilkas. Kyllä hänelle voi sanoa ei, mutta se ei aina tarkoita sitä, että hän tottelisi sitä. Aina uudelleen ja uudelleen yritetään samoja asioita. Nyt on uhmakin toden teolla alkanut. Koko ajan kieltäminen ja kieltäminen tekee tunnelman kireäksi sekä aikuisille että lapsille, eikä se ainakaan vahvista sitä ein merkitystä. Lapsi tulee sille kuuroksi.