Lue keskustelun säännöt.
Käly myllää meidän kodin
11.09.2016 |
Kälylläni miehineen on kaksivuotias poika, joka on varsin vilkas ja ehtiväinen. Sen lisäksi heillä on vauva.
Kutsumme meille kotiin usein vieraita, myös miehen ainoan veljen perheen kälyineen. He ovat oikein kivoja vieraita. Tykkään valmistella vierailuja, leipoa, pukea pöydät kauniisiin pitkiin liinoihin, hankkia tuoreet kukat maljakoihin ja sytytellä kynttilät.
Mutta nykyisin, kun tuon perheen poika on hyvin vilkkaassa vaiheessa, käly on ottanut tavakseen heti meille saavuttuaan järjestellä kotimme poikansa takia uuteen uskoon. Kukkamaljakot ja kynttilät lähtevät samantien kirjahyllyn päälle, pitkien pöytäliinojen helmat viikkaillaan niin, etteivät ne ulotu yhtään pöydänreunan yli, valmiiksi katetun pöydän kaikki astiat kasataan keskelle pöytää niin, ettei lapsi yllä niihin lattialta. Ylipäätään kaikki sellainen irtotavara, jonka ei toivota päätyvän pojan käsiin, pääsee hyllyn päälle.
Tämän jälkeen kotimme, jonne on kutsuttu yleensä samaan aikaan muitakin vieraita, ei näytä enää yhtään kivalta. Huolellinen ja mietitty valmistely tuntuu valuneen ihan hukkaan.
Otin asian jo puheeksi kälyn kanssa, että voisivatko he vaikka vahtia poikaa ja antaa kotimme olla rauhassa. Hän piti ajatusta mahdottomana, sillä silloin he kuulemma eivät saisi kylässä sekunnin rauhaa.
Meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, mutta odotamme esikoista.
Sanokaapa, mikä olisi oikea ratkaisu tällaisessa tilanteessa? Nyt on paha mieli jokaisen vierailun jälkeen!
Kommentit (205)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Saanko kysyä, miksi koet tarpeelliseksi tuolla tavalla syyttää minua? Onko tuo mielestäsi hedelmällinen tyyli keskustella, vai onko tarkoituksesi vain tölviä ja väitellä? Kun oikeasti ajattelet asiaa, ymmärrät kyllä itsekin, että ei eläminen lasten kanssa ole pelkästään sitä, että ollaan siinä vieressä koko ajan, vaan kotona pitää touhata muutakin, esim. laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä.
-
Se, että pienellä lapsella ei ole impulssikontrollia on kiinni neurologisesta kehityksestä. Taapero ei kykene vielä hallitsemaan impulssejaan. Vilkkaan lapsen kanssa elämä on hieman erilaista kuin rauhallisen lapsen kanssa, sen olen saanut kokea aika konkreettisesti. Nyt, kun lapsi on hieman yli kaksi, alkaa jo helpottaa: pahin aika oli vuoden ja kahden vuoden välissä.
-
Mä oon huomannut, että kun puhutaan lapsista, täällä AV:lla puhutaan ihan hirveästi käytöstavoista. Se jännä juttu kuitenkin on, että nämä käytöstavoista puhujat eivät itse tunnu noudattavan niitä, vaan kirjoittavat hirveän epäkohteliaasti ja syytellen. Ensimmäinen reaktio on kirjoittaa epäystävällisesti sen sijaan, että lukisi rauhassa ja miettisi, mitä vastaisi (tämähän on sitä impulssikontrollia, jota meillä aikuisilla pitäisi olla, toisin kuin taaperoilla).
-
Ymmärrät muuten varmasti itsekin, että jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, silloin vanhempien ja muiden aikuisten on aika vaikea keskittyä seurustelemaan keskenään. Kiva, jos teillä on leikkikehä ja lapset ovat siellä viihtyneet. Aika harvalla niitä kuitenkaan on, jo siitäkin syystä, että niitä ei enää missään myydä.
Klassinen tapa puolustautua on väittää, että lapset ovat erilaisia ja siksi muiden (ei koskaan sinun) lapset osaavat olla ihmisiksi. Koskaan näissä keskusteluissa ei oteta huomioon sitä, että myös aikuiset ovat erilaisia. Osa viitsii ja jaksaa kasvattaa lapsiaan, osa toteaa, että ei sen tarvitse, kun se on vasta tuossa iässä, ei alle Xv osaa puhua/ymmärrä kiletoja/tajua mistään mitään. Ja siten voi sitten pestä kätensä koko kasvatuksesta. Samaan aikaan toinen vanhempi jossain muualla jaksaa olla lapsensa kanssa miettimättä, että onkohan tämä hankala tapaus ja mahtaako tämä tajuta. Ja kas - siinäpä kelpo lapsi otettavaksi mukaan myös vierailuille.
Jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, sillä ei ole mitään merkitystä. Joskus sen lapsen on pakko huomata, että kaikkea haluamaansa ei saa. Leikkikehä on osa "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia. Kylässä ei kukaan rieku ja riehu, ei edes se taapero, joten sille tehdään oma pesä lähelle vanhempia. Jos lapsi ei viihdy siellä, niin vanhempi varmasti ymmärtää, että lapsen paikka on kotona.
Ei ole klassinen tapa puolustautua, vaan totuus. En ole väittänyt, että vain minun nuorempi lapseni on se, joka ei osaa olla "ihmisiksi" - hän on ihan normaali taapero. Hän käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin moni muukin taapero.
-
Tuo, että lapsen haluilla ei ole mitään merkitystä, ei ole mitään kasvattamista. Se on sen unohtamista, että lapsikin on ihminen ja yksilö. Toisten mielestä heikommassa asemassa olevalla ihmisellä, vaikkapa pienellä puolustuskyvyttömällä lapsella tai laitoksessa olevalla vanhuksella, ei saisi olla mitään haluja tai mielipiteitä siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä tuntuu pahalta. Vahvin päättää, koska vahvin voi päättää. Ihmisarvoista kohtelua se ei kuitenkaan ole, ei lapsen eikä vanhuksen kohdalla.
-
Toki aikuinen joutuu päättämään monia asioita lapsen puolesta, mutta ei sillä tavalla, että sanotaan, että ihan sama, tykkääkö lapsi olla leikkikehässä vai ei. On varmasti monia taaperoita, jotka tykkäävät olla paikallaan pitkiä aikoja, ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää. Sanonpa, että sitten, kun ei tykkää, ei se seurustelukaan aikuisten kesken onnistu. Jos haluaa häiriötöntä aikaa aikuisten kesken, järjestetään aikuisten ilta. Jos taas kutsutaan lapsetkin mukaan, pitää ymmärtää se, että lapsen kehitystä ei saa yhdessä illassa sille tasolle, että hän kävisi pienestä aikuisesta. Käteväähän se toki olisi.
-
Ihmisiltä on kadonnut täysin ymmärrys siitä, millaisia lapset ovat. Kun lapsi ei käyttäydykään pikkuaikuisen tavoin, haukutaan vanhemmat keskustelupalstalla. En voi käsittää.
Ei lapsen tarvitse olla pikkuaikuinen, mutta vanhemman tulee olla aikuinen! Hän kulkee lapsensa vierellä, varmistaa, että mitään ei tapahdu ja hyväksyy sen, että lapsiperheen vierailu on sitä, että lapsi on koko ajan vierellä eikä omin päin tutki taloa.
Mikä teidät "ihan normaalien taaperoiden äidit" saisi uskomaan, että iso osa lapsista on ihmisiksi, jos heidät siihen opettaa. Mutta jos on kuten sinä, että ei edes halua opettaa lastaan olemaan tässä maailmassa muuten kuin keskipisteenä, niin ollaan kaukana hyvästä lapsuudesta.
Aikuistenkin tahdolla on merkitystä: jos aikuinen haluaa siistin, kauniin kodin, niin lapsen tahto riehumisesta ja sotkemisesta ei ole yhtään sen arvokkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Saanko kysyä, miksi koet tarpeelliseksi tuolla tavalla syyttää minua? Onko tuo mielestäsi hedelmällinen tyyli keskustella, vai onko tarkoituksesi vain tölviä ja väitellä? Kun oikeasti ajattelet asiaa, ymmärrät kyllä itsekin, että ei eläminen lasten kanssa ole pelkästään sitä, että ollaan siinä vieressä koko ajan, vaan kotona pitää touhata muutakin, esim. laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä.
-
Se, että pienellä lapsella ei ole impulssikontrollia on kiinni neurologisesta kehityksestä. Taapero ei kykene vielä hallitsemaan impulssejaan. Vilkkaan lapsen kanssa elämä on hieman erilaista kuin rauhallisen lapsen kanssa, sen olen saanut kokea aika konkreettisesti. Nyt, kun lapsi on hieman yli kaksi, alkaa jo helpottaa: pahin aika oli vuoden ja kahden vuoden välissä.
-
Mä oon huomannut, että kun puhutaan lapsista, täällä AV:lla puhutaan ihan hirveästi käytöstavoista. Se jännä juttu kuitenkin on, että nämä käytöstavoista puhujat eivät itse tunnu noudattavan niitä, vaan kirjoittavat hirveän epäkohteliaasti ja syytellen. Ensimmäinen reaktio on kirjoittaa epäystävällisesti sen sijaan, että lukisi rauhassa ja miettisi, mitä vastaisi (tämähän on sitä impulssikontrollia, jota meillä aikuisilla pitäisi olla, toisin kuin taaperoilla).
-
Ymmärrät muuten varmasti itsekin, että jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, silloin vanhempien ja muiden aikuisten on aika vaikea keskittyä seurustelemaan keskenään. Kiva, jos teillä on leikkikehä ja lapset ovat siellä viihtyneet. Aika harvalla niitä kuitenkaan on, jo siitäkin syystä, että niitä ei enää missään myydä.
Klassinen tapa puolustautua on väittää, että lapset ovat erilaisia ja siksi muiden (ei koskaan sinun) lapset osaavat olla ihmisiksi. Koskaan näissä keskusteluissa ei oteta huomioon sitä, että myös aikuiset ovat erilaisia. Osa viitsii ja jaksaa kasvattaa lapsiaan, osa toteaa, että ei sen tarvitse, kun se on vasta tuossa iässä, ei alle Xv osaa puhua/ymmärrä kiletoja/tajua mistään mitään. Ja siten voi sitten pestä kätensä koko kasvatuksesta. Samaan aikaan toinen vanhempi jossain muualla jaksaa olla lapsensa kanssa miettimättä, että onkohan tämä hankala tapaus ja mahtaako tämä tajuta. Ja kas - siinäpä kelpo lapsi otettavaksi mukaan myös vierailuille.
Jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, sillä ei ole mitään merkitystä. Joskus sen lapsen on pakko huomata, että kaikkea haluamaansa ei saa. Leikkikehä on osa "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia. Kylässä ei kukaan rieku ja riehu, ei edes se taapero, joten sille tehdään oma pesä lähelle vanhempia. Jos lapsi ei viihdy siellä, niin vanhempi varmasti ymmärtää, että lapsen paikka on kotona.
Ei ole klassinen tapa puolustautua, vaan totuus. En ole väittänyt, että vain minun nuorempi lapseni on se, joka ei osaa olla "ihmisiksi" - hän on ihan normaali taapero. Hän käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin moni muukin taapero.
-
Tuo, että lapsen haluilla ei ole mitään merkitystä, ei ole mitään kasvattamista. Se on sen unohtamista, että lapsikin on ihminen ja yksilö. Toisten mielestä heikommassa asemassa olevalla ihmisellä, vaikkapa pienellä puolustuskyvyttömällä lapsella tai laitoksessa olevalla vanhuksella, ei saisi olla mitään haluja tai mielipiteitä siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä tuntuu pahalta. Vahvin päättää, koska vahvin voi päättää. Ihmisarvoista kohtelua se ei kuitenkaan ole, ei lapsen eikä vanhuksen kohdalla.
-
Toki aikuinen joutuu päättämään monia asioita lapsen puolesta, mutta ei sillä tavalla, että sanotaan, että ihan sama, tykkääkö lapsi olla leikkikehässä vai ei. On varmasti monia taaperoita, jotka tykkäävät olla paikallaan pitkiä aikoja, ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää. Sanonpa, että sitten, kun ei tykkää, ei se seurustelukaan aikuisten kesken onnistu. Jos haluaa häiriötöntä aikaa aikuisten kesken, järjestetään aikuisten ilta. Jos taas kutsutaan lapsetkin mukaan, pitää ymmärtää se, että lapsen kehitystä ei saa yhdessä illassa sille tasolle, että hän kävisi pienestä aikuisesta. Käteväähän se toki olisi.
-
Ihmisiltä on kadonnut täysin ymmärrys siitä, millaisia lapset ovat. Kun lapsi ei käyttäydykään pikkuaikuisen tavoin, haukutaan vanhemmat keskustelupalstalla. En voi käsittää.
Ei lapsen tarvitse olla pikkuaikuinen, mutta vanhemman tulee olla aikuinen! Hän kulkee lapsensa vierellä, varmistaa, että mitään ei tapahdu ja hyväksyy sen, että lapsiperheen vierailu on sitä, että lapsi on koko ajan vierellä eikä omin päin tutki taloa.
Mikä teidät "ihan normaalien taaperoiden äidit" saisi uskomaan, että iso osa lapsista on ihmisiksi, jos heidät siihen opettaa. Mutta jos on kuten sinä, että ei edes halua opettaa lastaan olemaan tässä maailmassa muuten kuin keskipisteenä, niin ollaan kaukana hyvästä lapsuudesta.
Aikuistenkin tahdolla on merkitystä: jos aikuinen haluaa siistin, kauniin kodin, niin lapsen tahto riehumisesta ja sotkemisesta ei ole yhtään sen arvokkaampi.
Niin, no missähän kohdassa olen sanonut, ettei pitäisi vahtia? Eri asia on sitten se, kannattaako lapsen ulottuville jättää kaikkea. Musta on ainakin kätevämpää ja turvallisempaa nostaa ne tavarat pois ulottuvilta. Vähän niin kuin menee koko kyläilyn idea siinä, että koko aika menee siinä, että koko ajan joutuu ottamaan lapselta tavaroita kädestä ja kieltämään. Se on todella stressaavaa kaikille osapuolille. En ymmärrä, miten tuo "lapsen oleminen kaiken keskipisteenä" nyt tähän liittyy. Tai joo, kyllä musta tuntuu, että lapsi on kaiken keskipisteenä, jos kyläilyn aikana ei voi tehdä mitään muuta, kun olla jatkuvasti lapsen perässä.
-
VOin muuten kertoa, että olen jättänyt todella monet kyläilyt väliin nuoremman lapsen takia. Olen nukkunut kaksi vuotta todella huonosti hänen takiaan, enkä siksi kaipaa tarpeetonta stressiä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Saanko kysyä, miksi koet tarpeelliseksi tuolla tavalla syyttää minua? Onko tuo mielestäsi hedelmällinen tyyli keskustella, vai onko tarkoituksesi vain tölviä ja väitellä? Kun oikeasti ajattelet asiaa, ymmärrät kyllä itsekin, että ei eläminen lasten kanssa ole pelkästään sitä, että ollaan siinä vieressä koko ajan, vaan kotona pitää touhata muutakin, esim. laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä.
-
Se, että pienellä lapsella ei ole impulssikontrollia on kiinni neurologisesta kehityksestä. Taapero ei kykene vielä hallitsemaan impulssejaan. Vilkkaan lapsen kanssa elämä on hieman erilaista kuin rauhallisen lapsen kanssa, sen olen saanut kokea aika konkreettisesti. Nyt, kun lapsi on hieman yli kaksi, alkaa jo helpottaa: pahin aika oli vuoden ja kahden vuoden välissä.
-
Mä oon huomannut, että kun puhutaan lapsista, täällä AV:lla puhutaan ihan hirveästi käytöstavoista. Se jännä juttu kuitenkin on, että nämä käytöstavoista puhujat eivät itse tunnu noudattavan niitä, vaan kirjoittavat hirveän epäkohteliaasti ja syytellen. Ensimmäinen reaktio on kirjoittaa epäystävällisesti sen sijaan, että lukisi rauhassa ja miettisi, mitä vastaisi (tämähän on sitä impulssikontrollia, jota meillä aikuisilla pitäisi olla, toisin kuin taaperoilla).
-
Ymmärrät muuten varmasti itsekin, että jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, silloin vanhempien ja muiden aikuisten on aika vaikea keskittyä seurustelemaan keskenään. Kiva, jos teillä on leikkikehä ja lapset ovat siellä viihtyneet. Aika harvalla niitä kuitenkaan on, jo siitäkin syystä, että niitä ei enää missään myydä.
Klassinen tapa puolustautua on väittää, että lapset ovat erilaisia ja siksi muiden (ei koskaan sinun) lapset osaavat olla ihmisiksi. Koskaan näissä keskusteluissa ei oteta huomioon sitä, että myös aikuiset ovat erilaisia. Osa viitsii ja jaksaa kasvattaa lapsiaan, osa toteaa, että ei sen tarvitse, kun se on vasta tuossa iässä, ei alle Xv osaa puhua/ymmärrä kiletoja/tajua mistään mitään. Ja siten voi sitten pestä kätensä koko kasvatuksesta. Samaan aikaan toinen vanhempi jossain muualla jaksaa olla lapsensa kanssa miettimättä, että onkohan tämä hankala tapaus ja mahtaako tämä tajuta. Ja kas - siinäpä kelpo lapsi otettavaksi mukaan myös vierailuille.
Jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, sillä ei ole mitään merkitystä. Joskus sen lapsen on pakko huomata, että kaikkea haluamaansa ei saa. Leikkikehä on osa "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia. Kylässä ei kukaan rieku ja riehu, ei edes se taapero, joten sille tehdään oma pesä lähelle vanhempia. Jos lapsi ei viihdy siellä, niin vanhempi varmasti ymmärtää, että lapsen paikka on kotona.
Ei ole klassinen tapa puolustautua, vaan totuus. En ole väittänyt, että vain minun nuorempi lapseni on se, joka ei osaa olla "ihmisiksi" - hän on ihan normaali taapero. Hän käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin moni muukin taapero.
-
Tuo, että lapsen haluilla ei ole mitään merkitystä, ei ole mitään kasvattamista. Se on sen unohtamista, että lapsikin on ihminen ja yksilö. Toisten mielestä heikommassa asemassa olevalla ihmisellä, vaikkapa pienellä puolustuskyvyttömällä lapsella tai laitoksessa olevalla vanhuksella, ei saisi olla mitään haluja tai mielipiteitä siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä tuntuu pahalta. Vahvin päättää, koska vahvin voi päättää. Ihmisarvoista kohtelua se ei kuitenkaan ole, ei lapsen eikä vanhuksen kohdalla.
-
Toki aikuinen joutuu päättämään monia asioita lapsen puolesta, mutta ei sillä tavalla, että sanotaan, että ihan sama, tykkääkö lapsi olla leikkikehässä vai ei. On varmasti monia taaperoita, jotka tykkäävät olla paikallaan pitkiä aikoja, ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää. Sanonpa, että sitten, kun ei tykkää, ei se seurustelukaan aikuisten kesken onnistu. Jos haluaa häiriötöntä aikaa aikuisten kesken, järjestetään aikuisten ilta. Jos taas kutsutaan lapsetkin mukaan, pitää ymmärtää se, että lapsen kehitystä ei saa yhdessä illassa sille tasolle, että hän kävisi pienestä aikuisesta. Käteväähän se toki olisi.
-
Ihmisiltä on kadonnut täysin ymmärrys siitä, millaisia lapset ovat. Kun lapsi ei käyttäydykään pikkuaikuisen tavoin, haukutaan vanhemmat keskustelupalstalla. En voi käsittää.
Ei lapsen tarvitse olla pikkuaikuinen, mutta vanhemman tulee olla aikuinen! Hän kulkee lapsensa vierellä, varmistaa, että mitään ei tapahdu ja hyväksyy sen, että lapsiperheen vierailu on sitä, että lapsi on koko ajan vierellä eikä omin päin tutki taloa.
Mikä teidät "ihan normaalien taaperoiden äidit" saisi uskomaan, että iso osa lapsista on ihmisiksi, jos heidät siihen opettaa. Mutta jos on kuten sinä, että ei edes halua opettaa lastaan olemaan tässä maailmassa muuten kuin keskipisteenä, niin ollaan kaukana hyvästä lapsuudesta.
Aikuistenkin tahdolla on merkitystä: jos aikuinen haluaa siistin, kauniin kodin, niin lapsen tahto riehumisesta ja sotkemisesta ei ole yhtään sen arvokkaampi.
Niin, no missähän kohdassa olen sanonut, ettei pitäisi vahtia? Eri asia on sitten se, kannattaako lapsen ulottuville jättää kaikkea. Musta on ainakin kätevämpää ja turvallisempaa nostaa ne tavarat pois ulottuvilta. Vähän niin kuin menee koko kyläilyn idea siinä, että koko aika menee siinä, että koko ajan joutuu ottamaan lapselta tavaroita kädestä ja kieltämään. Se on todella stressaavaa kaikille osapuolille. En ymmärrä, miten tuo "lapsen oleminen kaiken keskipisteenä" nyt tähän liittyy. Tai joo, kyllä musta tuntuu, että lapsi on kaiken keskipisteenä, jos kyläilyn aikana ei voi tehdä mitään muuta, kun olla jatkuvasti lapsen perässä.
-
VOin muuten kertoa, että olen jättänyt todella monet kyläilyt väliin nuoremman lapsen takia. Olen nukkunut kaksi vuotta todella huonosti hänen takiaan, enkä siksi kaipaa tarpeetonta stressiä elämääni.
Olen sellaisessa saumassa, että en juurikaan pääse seuraamaan aloittamaani keskustelua. Mutta muutama lyhyt kommentti pikaisesti tähän väliin.
Kälyni ei ole röyhkeä ihminen, päinvastoin, yleensä hyvinkin tahdikas. Nyt olen kuitenkin ollut vähän hämmentynyt hänen suhteensa.
Yllä olevassa lainauksessa joku kirjoittaa koskettavasti siitä, mikä juuri tekee tästä asiasta vaikean: tiedän, että kälynikin on väsynyt vilkkaan poikansa kanssa, varsinkin kun vauvakaan ei ole niitä helpoimpia. Ymmärrän, että hän kaipaa ja oikeasti tarvitsee rauhallisia hetkiä elämäänsä.
Mutta en vaan voi mitään sille, että kälyn operaatioiden jälkeen oma tunnelma on pilalla ja paha minulla on paha mieli, vaikka en sitä haluaisi. Siisti, kaunis koti ja juhlahetket siinä ovat minulle todella tärkeitä asioita, oli se sitten jonkun mielestä pinnallista tai ei.
Ja näiden monien viestienkin innoittamana lähden kyllä siitä, että omaa tyttöämme kasvatetaan tosissaan tällaisissa asioissa. Aika näyttää, osoittautuuko tehtävä mahdottomaksi. Kaikkien kohdalla ei ole osoittautunut.
Hyvää illanjatkoa!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos koti on organisoitu sellaiseksi, että mitään ei tarvitse varoa, niin lapsi osaa kylässäkään sitä tehdä. Siksi olisi fiksumpaa, että jo kotona olisi asioita, jotka jätetään rauhaan, oli se sitten kaukosäädin tai lasimaljakko. Silloin lapsi tajuaisi kylässä, että kaikkeen ei saa käydä käsiksi.
Minua hämmentävät aikuiset, jotka eivät osaa/uskalla sanoa lapselleen, että esim. suljettuja ovia ei auota. Vieressä ihaillaan, että saatko sen makkarin oven auki ja pääsetkö siellä kapuamaan sängylle hyppimään.
Mutta kun tämäkin riippuu lapsesta. Kirjoitin tuossa ylempänä nuoremmasta lapsesta, joka menee joka paikkaan, kokeilee kaikkea. En ole kokenut järkeväksi jättää hänen ulottuvilleen rikkoutuvia esineitä vain periaatteesta. Kotona on muutakin tekemistä kuin koko ajan vahtia, ettei pieni lapsi ota tätä tai tuota ja riko sitä/vahingoita sillä itseään/muita. Taaperous on asia, joka katoaa iän mukana. Lapsen impulssikontrolli paranee, päähän tulee järkeä.
Niin, haluat itse selvitä kasvatusvastuusta olematta lapsen kanssa.
meillä on tuollaisille lapsille oma paikkansa ja se on leikkikehä. Jos lapsi ei ymmärrä kieltoja ja jos vanhemmat eivät halua katsoa lapsensa perään, on vieraisille tullut lapsi leikkikehässä turvassa pahalta maailmalta. Siellä on leluja, siellä on pehmeä alusta, siellä ei ole vaarallisia kynttilöitä. Vanhemmat voivat keskittyä seurustelemaan muiden aikuisten kanssa, koska lasta ei tarvitse vahtia.
kaikki voittavat. Paitsi että vanhempien mielestä on kamalaa, kun lapsi joutuu häkkiin. Mitä nyt joku kaadettu huonekasvi tai rikottu esine on sen rinnalla, että heidän impulissikontrolliton lapsensa ei saa toteuttaa itseään koko asunnossa.
Saanko kysyä, miksi koet tarpeelliseksi tuolla tavalla syyttää minua? Onko tuo mielestäsi hedelmällinen tyyli keskustella, vai onko tarkoituksesi vain tölviä ja väitellä? Kun oikeasti ajattelet asiaa, ymmärrät kyllä itsekin, että ei eläminen lasten kanssa ole pelkästään sitä, että ollaan siinä vieressä koko ajan, vaan kotona pitää touhata muutakin, esim. laittaa ruokaa ja pestä pyykkiä.
-
Se, että pienellä lapsella ei ole impulssikontrollia on kiinni neurologisesta kehityksestä. Taapero ei kykene vielä hallitsemaan impulssejaan. Vilkkaan lapsen kanssa elämä on hieman erilaista kuin rauhallisen lapsen kanssa, sen olen saanut kokea aika konkreettisesti. Nyt, kun lapsi on hieman yli kaksi, alkaa jo helpottaa: pahin aika oli vuoden ja kahden vuoden välissä.
-
Mä oon huomannut, että kun puhutaan lapsista, täällä AV:lla puhutaan ihan hirveästi käytöstavoista. Se jännä juttu kuitenkin on, että nämä käytöstavoista puhujat eivät itse tunnu noudattavan niitä, vaan kirjoittavat hirveän epäkohteliaasti ja syytellen. Ensimmäinen reaktio on kirjoittaa epäystävällisesti sen sijaan, että lukisi rauhassa ja miettisi, mitä vastaisi (tämähän on sitä impulssikontrollia, jota meillä aikuisilla pitäisi olla, toisin kuin taaperoilla).
-
Ymmärrät muuten varmasti itsekin, että jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, silloin vanhempien ja muiden aikuisten on aika vaikea keskittyä seurustelemaan keskenään. Kiva, jos teillä on leikkikehä ja lapset ovat siellä viihtyneet. Aika harvalla niitä kuitenkaan on, jo siitäkin syystä, että niitä ei enää missään myydä.
Klassinen tapa puolustautua on väittää, että lapset ovat erilaisia ja siksi muiden (ei koskaan sinun) lapset osaavat olla ihmisiksi. Koskaan näissä keskusteluissa ei oteta huomioon sitä, että myös aikuiset ovat erilaisia. Osa viitsii ja jaksaa kasvattaa lapsiaan, osa toteaa, että ei sen tarvitse, kun se on vasta tuossa iässä, ei alle Xv osaa puhua/ymmärrä kiletoja/tajua mistään mitään. Ja siten voi sitten pestä kätensä koko kasvatuksesta. Samaan aikaan toinen vanhempi jossain muualla jaksaa olla lapsensa kanssa miettimättä, että onkohan tämä hankala tapaus ja mahtaako tämä tajuta. Ja kas - siinäpä kelpo lapsi otettavaksi mukaan myös vierailuille.
Jos lapsi ei halua olla leikkikehässä, sillä ei ole mitään merkitystä. Joskus sen lapsen on pakko huomata, että kaikkea haluamaansa ei saa. Leikkikehä on osa "koko kylä kasvattaa" -mentaliteettia. Kylässä ei kukaan rieku ja riehu, ei edes se taapero, joten sille tehdään oma pesä lähelle vanhempia. Jos lapsi ei viihdy siellä, niin vanhempi varmasti ymmärtää, että lapsen paikka on kotona.
Ei ole klassinen tapa puolustautua, vaan totuus. En ole väittänyt, että vain minun nuorempi lapseni on se, joka ei osaa olla "ihmisiksi" - hän on ihan normaali taapero. Hän käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin moni muukin taapero.
-
Tuo, että lapsen haluilla ei ole mitään merkitystä, ei ole mitään kasvattamista. Se on sen unohtamista, että lapsikin on ihminen ja yksilö. Toisten mielestä heikommassa asemassa olevalla ihmisellä, vaikkapa pienellä puolustuskyvyttömällä lapsella tai laitoksessa olevalla vanhuksella, ei saisi olla mitään haluja tai mielipiteitä siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä tuntuu pahalta. Vahvin päättää, koska vahvin voi päättää. Ihmisarvoista kohtelua se ei kuitenkaan ole, ei lapsen eikä vanhuksen kohdalla.
-
Toki aikuinen joutuu päättämään monia asioita lapsen puolesta, mutta ei sillä tavalla, että sanotaan, että ihan sama, tykkääkö lapsi olla leikkikehässä vai ei. On varmasti monia taaperoita, jotka tykkäävät olla paikallaan pitkiä aikoja, ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää. Sanonpa, että sitten, kun ei tykkää, ei se seurustelukaan aikuisten kesken onnistu. Jos haluaa häiriötöntä aikaa aikuisten kesken, järjestetään aikuisten ilta. Jos taas kutsutaan lapsetkin mukaan, pitää ymmärtää se, että lapsen kehitystä ei saa yhdessä illassa sille tasolle, että hän kävisi pienestä aikuisesta. Käteväähän se toki olisi.
-
Ihmisiltä on kadonnut täysin ymmärrys siitä, millaisia lapset ovat. Kun lapsi ei käyttäydykään pikkuaikuisen tavoin, haukutaan vanhemmat keskustelupalstalla. En voi käsittää.
Ei lapsen tarvitse olla pikkuaikuinen, mutta vanhemman tulee olla aikuinen! Hän kulkee lapsensa vierellä, varmistaa, että mitään ei tapahdu ja hyväksyy sen, että lapsiperheen vierailu on sitä, että lapsi on koko ajan vierellä eikä omin päin tutki taloa.
Mikä teidät "ihan normaalien taaperoiden äidit" saisi uskomaan, että iso osa lapsista on ihmisiksi, jos heidät siihen opettaa. Mutta jos on kuten sinä, että ei edes halua opettaa lastaan olemaan tässä maailmassa muuten kuin keskipisteenä, niin ollaan kaukana hyvästä lapsuudesta.
Aikuistenkin tahdolla on merkitystä: jos aikuinen haluaa siistin, kauniin kodin, niin lapsen tahto riehumisesta ja sotkemisesta ei ole yhtään sen arvokkaampi.
Niin, no missähän kohdassa olen sanonut, ettei pitäisi vahtia? Eri asia on sitten se, kannattaako lapsen ulottuville jättää kaikkea. Musta on ainakin kätevämpää ja turvallisempaa nostaa ne tavarat pois ulottuvilta. Vähän niin kuin menee koko kyläilyn idea siinä, että koko aika menee siinä, että koko ajan joutuu ottamaan lapselta tavaroita kädestä ja kieltämään. Se on todella stressaavaa kaikille osapuolille. En ymmärrä, miten tuo "lapsen oleminen kaiken keskipisteenä" nyt tähän liittyy. Tai joo, kyllä musta tuntuu, että lapsi on kaiken keskipisteenä, jos kyläilyn aikana ei voi tehdä mitään muuta, kun olla jatkuvasti lapsen perässä.
-
VOin muuten kertoa, että olen jättänyt todella monet kyläilyt väliin nuoremman lapsen takia. Olen nukkunut kaksi vuotta todella huonosti hänen takiaan, enkä siksi kaipaa tarpeetonta stressiä elämääni.
Olen sellaisessa saumassa, että en juurikaan pääse seuraamaan aloittamaani keskustelua. Mutta muutama lyhyt kommentti pikaisesti tähän väliin.
Kälyni ei ole röyhkeä ihminen, päinvastoin, yleensä hyvinkin tahdikas. Nyt olen kuitenkin ollut vähän hämmentynyt hänen suhteensa.
Yllä olevassa lainauksessa joku kirjoittaa koskettavasti siitä, mikä juuri tekee tästä asiasta vaikean: tiedän, että kälynikin on väsynyt vilkkaan poikansa kanssa, varsinkin kun vauvakaan ei ole niitä helpoimpia. Ymmärrän, että hän kaipaa ja oikeasti tarvitsee rauhallisia hetkiä elämäänsä.
Mutta en vaan voi mitään sille, että kälyn operaatioiden jälkeen oma tunnelma on pilalla ja paha minulla on paha mieli, vaikka en sitä haluaisi. Siisti, kaunis koti ja juhlahetket siinä ovat minulle todella tärkeitä asioita, oli se sitten jonkun mielestä pinnallista tai ei.
Ja näiden monien viestienkin innoittamana lähden kyllä siitä, että omaa tyttöämme kasvatetaan tosissaan tällaisissa asioissa. Aika näyttää, osoittautuuko tehtävä mahdottomaksi. Kaikkien kohdalla ei ole osoittautunut.
Hyvää illanjatkoa!
Ap
On tullut jo selväksi, että AP ei halua ajatella muita kuin itseään ja omaa iloaan. Jos juhlahetket kauniissa kodissa ovat tärkeitä, pitäisi osata huomioida myös vieraat ei vain itseään. APlle ei vaan ole kelvannut ehdotukset lasten huomioimisesta mitenkään. Ihan hyvä oli se ehdotus lastenhoitajan palkkaamisesta, jos ei tykkää siitä, että kodista tehdään lapsiystävällinen.
Ei ole klassinen tapa puolustautua, vaan totuus. En ole väittänyt, että vain minun nuorempi lapseni on se, joka ei osaa olla "ihmisiksi" - hän on ihan normaali taapero. Hän käyttäytyy ihan samalla tavalla kuin moni muukin taapero.
-
Tuo, että lapsen haluilla ei ole mitään merkitystä, ei ole mitään kasvattamista. Se on sen unohtamista, että lapsikin on ihminen ja yksilö. Toisten mielestä heikommassa asemassa olevalla ihmisellä, vaikkapa pienellä puolustuskyvyttömällä lapsella tai laitoksessa olevalla vanhuksella, ei saisi olla mitään haluja tai mielipiteitä siitä, mikä tuntuu hyvältä ja mikä tuntuu pahalta. Vahvin päättää, koska vahvin voi päättää. Ihmisarvoista kohtelua se ei kuitenkaan ole, ei lapsen eikä vanhuksen kohdalla.
-
Toki aikuinen joutuu päättämään monia asioita lapsen puolesta, mutta ei sillä tavalla, että sanotaan, että ihan sama, tykkääkö lapsi olla leikkikehässä vai ei. On varmasti monia taaperoita, jotka tykkäävät olla paikallaan pitkiä aikoja, ja sitten on niitä, jotka eivät tykkää. Sanonpa, että sitten, kun ei tykkää, ei se seurustelukaan aikuisten kesken onnistu. Jos haluaa häiriötöntä aikaa aikuisten kesken, järjestetään aikuisten ilta. Jos taas kutsutaan lapsetkin mukaan, pitää ymmärtää se, että lapsen kehitystä ei saa yhdessä illassa sille tasolle, että hän kävisi pienestä aikuisesta. Käteväähän se toki olisi.
-
Ihmisiltä on kadonnut täysin ymmärrys siitä, millaisia lapset ovat. Kun lapsi ei käyttäydykään pikkuaikuisen tavoin, haukutaan vanhemmat keskustelupalstalla. En voi käsittää.