Lue keskustelun säännöt.
Käly myllää meidän kodin
11.09.2016 |
Kälylläni miehineen on kaksivuotias poika, joka on varsin vilkas ja ehtiväinen. Sen lisäksi heillä on vauva.
Kutsumme meille kotiin usein vieraita, myös miehen ainoan veljen perheen kälyineen. He ovat oikein kivoja vieraita. Tykkään valmistella vierailuja, leipoa, pukea pöydät kauniisiin pitkiin liinoihin, hankkia tuoreet kukat maljakoihin ja sytytellä kynttilät.
Mutta nykyisin, kun tuon perheen poika on hyvin vilkkaassa vaiheessa, käly on ottanut tavakseen heti meille saavuttuaan järjestellä kotimme poikansa takia uuteen uskoon. Kukkamaljakot ja kynttilät lähtevät samantien kirjahyllyn päälle, pitkien pöytäliinojen helmat viikkaillaan niin, etteivät ne ulotu yhtään pöydänreunan yli, valmiiksi katetun pöydän kaikki astiat kasataan keskelle pöytää niin, ettei lapsi yllä niihin lattialta. Ylipäätään kaikki sellainen irtotavara, jonka ei toivota päätyvän pojan käsiin, pääsee hyllyn päälle.
Tämän jälkeen kotimme, jonne on kutsuttu yleensä samaan aikaan muitakin vieraita, ei näytä enää yhtään kivalta. Huolellinen ja mietitty valmistely tuntuu valuneen ihan hukkaan.
Otin asian jo puheeksi kälyn kanssa, että voisivatko he vaikka vahtia poikaa ja antaa kotimme olla rauhassa. Hän piti ajatusta mahdottomana, sillä silloin he kuulemma eivät saisi kylässä sekunnin rauhaa.
Meillä itsellämme ei ole vielä lapsia, mutta odotamme esikoista.
Sanokaapa, mikä olisi oikea ratkaisu tällaisessa tilanteessa? Nyt on paha mieli jokaisen vierailun jälkeen!
Kommentit (205)
Olen alakoulun opettaja ja minusta tässä keskustelussa näkyy ikävällä tavalla se, mikä näkyy yhä enemmän kouluissakin, toisen ihmisen kunnioittamista ei välttämättä enää opeteta lapsille kotona. On oikeastaan aika hurjaa, että tämä näkyy niin selvästi täällä, missä periaatteessa voivat olla keskustelemassa minunkin oppilaideni vanhemmat, lähinnä kai äidit.
On selvää, ettei parivuotias vielä hallitse käytöstään. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö häntä tulisi kasvattaa toisten ihmisten ja heidän tavaroidensa kunnioittamisen. Siltikin, että vahinkoja vielä sattuu ja sekin ymmärretään.
Myös vanha kaunis ajatus vieraanvaraisuuden erityisestä merkityksestä ja sen arvostamisesta näyttää olevan monelta täysin kateissa. Joidenkin kommenttien perusteella näyttäisi, että kyläily olisi kutsun saaneelle jokin ulosmittaustilanne, jolloin kylään tullaan paitsi vaatimaan palveluita myös käyttäytymään huonosti. Jos tuollaisia röyhkeitä kyläilyasenteita todella opetetaan kommentteja kirjoittaneiden kotona lapsille, ei ihme että koko kyläilykulttuuri on meillä jo pitkään ollut laskusuunnassa.
Onneksi on myös monia vastauksia, jotka tuovat esille terveeseen järkeen ja hyviin käytöstapoihin perustuvia näkökohtia. Koulussa se myös kyllä näkyy, miten kotona on kasvatettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mä en ikinä vienyt mitään mihinkään pois lasten taaperoaikanakaan. Tykkään sisustamisesta niin kuin ap ja mulla on aina ollut rikkoutuviakin esineitä esillä. Koskaan ei meillä mennyt mitään rikki, eikä lapset rikkoneet mitään kylässäkään. En muista edes joutuneeni kieltämään... lapset on erilaisia ja lapset totutetaan erilaisiin asioihin. Muistan kun meille tuli kerran (kutsumatta) eräs mieheni ystäväperhe "riiviö"lapsen kanssa, tämä sotki lastenhuoneen alta aikayksikön, repi kaiken lattialle kasoihin. Meidän lapset seisoi ovella ja hyvä etteivät itkua tirauttaneet, eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista: joku repii heidän tärkeitä tavaroita.
Toisten ihmisten kunnioittaminen koskee myös toisten tavaroita. Jos ap:n käly alkaisi sisustaa mun kotia uusiksi, eikä suostuisi harkitsemaankaan mitään muutosta käytökseensä vaikka pyydän, niin vierailut olisi siinä.
Niin ne on lapset erilaisia. Ja vain osaan lapsen ominaisuuksista pystyt vaikuttamaan kasvatuksella. Osa lapsista on rauhallisia ja laimealuonteisia, osa taas vilkkaita ja temperamenttisia.
Sitä paitsi oma koti on aina vähän eri juttu kuin vieras koti. Lapsilla on taipumus inventoida ja tutkia vieraita paikkoja, omassa kodissa lapsi on rauhallisempi ja tietää, mitä saa koskea ja mitä ei.
Pointti olikin, että haluaako käly ja lanko viettää koko kyläilyaikanasa kyttäämällä ja kieltelemällä lastaan vai olisiko helpompaa, että ap opettelee toisenkin kattamistavan kuin sen perke..en pitkä pöytäliina-päähänpinttymänsä.
Mä ainakin osaan kattaa pöydän monella eri tavalla nätisti. Ap ilmeisesti ei osaa. Voisi ehkä opetella.
Just hei, rauhallinen lapsi = laimealuonteinen? Niinpä. Rauhallinen lapsi voi olla samalla hyvin reipas, energinen ja vahvaluonteinen. Mikä edes on laimealuonteinen?
Se, että tätä mielipidettä alapeukutetaan kertoo minulle kaiken ketjun mammoista: ne äidit, joiden lapsi ei koske kylässä kaikkeen ja revi tavaroita alas, ovat saaneet laimeluonteisen lapsen toisin kuin mammojen omat tempperamenttiset nico-petterit, jotka osoittavat jo pieninä vahvan ja pärjäävän luonteensa tuhoamalla kaiken mikä tielle sattuu. LAimeluonteiset jäävät tulevaisuudessa päiväkodeissa ja koulussa jalkoihin, kun ovat nössyköitä, ja räväkköjen kananpersetukkakouvolamammojen vahvat lapset selviää voittajina.
Laittamattomasti puhuttu :-D
Jostain syystä mäkin aina nään joittenkin kommenttien kohdalla sen kirjoittajan hiusmallin silmieni edessä :-D
Minusta tässä on puhuttu vähän yksisilmäisesti siitä, että taapero repii ja rikkoo vain huvikseen tavaroita, ja että vanhemmat ovat tällöin huonoja kasvattajia. Pienillä lapsilla motoriikka on kuitenkin vielä aika karkeaa ja vahinkoja tapahtuu. Lapsi ei siis ilkeyttään ja vanhempiensa lepsuudesta johtuen tee tuhoja, vaan se pöytäliinan kulma saattaa takertua lapseen, jonka seuraksena hänen päälle (sekä todennäköisesti myös muiden pöydässäolijoiden päälle) lähtevät ne palavat kynttilät, juomalasit, terävät aterimet, raskaat astiat, kuumat ruoat jne. Ihan sama joidenkin AP:n muiden koriste-esineiden kanssa; ei se lapsi välttämättä itse niitä lääpi, mutta silti ne voivat kaatua ja aiheuttaa vammoja särkyessään. (Joku jo kirjoittikin, mitä kuuma steariini voi saada aikaan lapsen kasvoille :( .)
Kyse on siis ennen kaikkea turvallisuudesta, johon nähden AP:n henkilökohtaiset esteettiset standardit ovat ainakin minusta aika vähäpätöinen asia, mistä voi tilapäisesti joustaa.
Tai sitten yksinkertaisesti olette kutsumatta pikkulapsiperheitä kotiinne sellaisiin tilaisuuksiin, joissa sisustuksen puitteista on AP:n mielestä mahdotonta tinkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on puhuttu vähän yksisilmäisesti siitä, että taapero repii ja rikkoo vain huvikseen tavaroita, ja että vanhemmat ovat tällöin huonoja kasvattajia. Pienillä lapsilla motoriikka on kuitenkin vielä aika karkeaa ja vahinkoja tapahtuu. Lapsi ei siis ilkeyttään ja vanhempiensa lepsuudesta johtuen tee tuhoja, vaan se pöytäliinan kulma saattaa takertua lapseen, jonka seuraksena hänen päälle (sekä todennäköisesti myös muiden pöydässäolijoiden päälle) lähtevät ne palavat kynttilät, juomalasit, terävät aterimet, raskaat astiat, kuumat ruoat jne. Ihan sama joidenkin AP:n muiden koriste-esineiden kanssa; ei se lapsi välttämättä itse niitä lääpi, mutta silti ne voivat kaatua ja aiheuttaa vammoja särkyessään. (Joku jo kirjoittikin, mitä kuuma steariini voi saada aikaan lapsen kasvoille :( .)
Kyse on siis ennen kaikkea turvallisuudesta, johon nähden AP:n henkilökohtaiset esteettiset standardit ovat ainakin minusta aika vähäpätöinen asia, mistä voi tilapäisesti joustaa.
Tai sitten yksinkertaisesti olette kutsumatta pikkulapsiperheitä kotiinne sellaisiin tilaisuuksiin, joissa sisustuksen puitteista on AP:n mielestä mahdotonta tinkiä.
Ymmärsin kyllä, että ap:n käly halusi nimenomaan olla itse rauhassa kylässä eikä vahtia lasta, jonka takia teki muutokset ap:n kodin järjestelyihin. Vahingoista ei kai ollut puhetta.
Minusta ap on ollut kiltti ja joustava. Itse jättäisin enempiä pohtimatta noin tapaturma-alttiit vieraat kutsumatta. Helpointa kaikille. Kaikista ei kai sitten ole kyläilijöiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä on puhuttu vähän yksisilmäisesti siitä, että taapero repii ja rikkoo vain huvikseen tavaroita, ja että vanhemmat ovat tällöin huonoja kasvattajia. Pienillä lapsilla motoriikka on kuitenkin vielä aika karkeaa ja vahinkoja tapahtuu. Lapsi ei siis ilkeyttään ja vanhempiensa lepsuudesta johtuen tee tuhoja, vaan se pöytäliinan kulma saattaa takertua lapseen, jonka seuraksena hänen päälle (sekä todennäköisesti myös muiden pöydässäolijoiden päälle) lähtevät ne palavat kynttilät, juomalasit, terävät aterimet, raskaat astiat, kuumat ruoat jne. Ihan sama joidenkin AP:n muiden koriste-esineiden kanssa; ei se lapsi välttämättä itse niitä lääpi, mutta silti ne voivat kaatua ja aiheuttaa vammoja särkyessään. (Joku jo kirjoittikin, mitä kuuma steariini voi saada aikaan lapsen kasvoille :( .)
Kyse on siis ennen kaikkea turvallisuudesta, johon nähden AP:n henkilökohtaiset esteettiset standardit ovat ainakin minusta aika vähäpätöinen asia, mistä voi tilapäisesti joustaa.
Tai sitten yksinkertaisesti olette kutsumatta pikkulapsiperheitä kotiinne sellaisiin tilaisuuksiin, joissa sisustuksen puitteista on AP:n mielestä mahdotonta tinkiä.
Ymmärsin kyllä, että ap:n käly halusi nimenomaan olla itse rauhassa kylässä eikä vahtia lasta, jonka takia teki muutokset ap:n kodin järjestelyihin. Vahingoista ei kai ollut puhetta.
Minusta ap on ollut kiltti ja joustava. Itse jättäisin enempiä pohtimatta noin tapaturma-alttiit vieraat kutsumatta. Helpointa kaikille. Kaikista ei kai sitten ole kyläilijöiksi.
Siinä tapauksessa kutsujen ulkopuolelle jäisivät aina taaperoikäiset, liikuntarajoitteiset, vanhukset jne. jos heitä ei huomioitaisi erikseen vieraanvaraisuudessa.
Voisin veratta ap. kälyn taaperoikäistä, isoäitiini, jonka liikkuminen on kömpelöä ja eikä enää hänen reagointikyky paras mahdollinen. Ihan samalla kun taaperoikäinen voi sotkeutua isoihin pöytäliinoihin, niin samalla tavalla vanhus voi sotkeutua niihin istuessaan ja vetää palavat kynttilät muiden syliin. Näin kävi meillä, kun en äitini kehotuksesta ymmärtänyt laittaa kotiani vierailun ajaksi vanhuststävälliseksi, tapaturmien välttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Minä toimin tuollaisessa tapauksessa niin kuin aina kun olen itse kutsunut vieraita kotiini: huomioin vieraat. Esim. kasvissyöjälle teen kasvisruokaa, kaliaakolle gluteenitonta, pyörätuolilla/ kolmipistekepillä liikkuvalle varaan helpon istumapaikan jne. Ei ole tämän vaikeampaa.
Onko ap kangistunut kaavoihinsa eikä osaa laittaa kotiaan kauniiksi kuin yhdellä tavalla? Kyllä meillä on aina pöytäliinat pöydässä ja muita koristeita (kynttilä, kukkia jne.) mutta tietenkin laitan ne niin, ettei kukaan kutsumani vieras voi niihin sotkeutua. Ne maata laahaavat pöytäliinat ovat oikeasti aika hankalia kaikille vieraille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Minä toimin tuollaisessa tapauksessa niin kuin aina kun olen itse kutsunut vieraita kotiini: huomioin vieraat. Esim. kasvissyöjälle teen kasvisruokaa, kaliaakolle gluteenitonta, pyörätuolilla/ kolmipistekepillä liikkuvalle varaan helpon istumapaikan jne. Ei ole tämän vaikeampaa.
Minä puolestani kutsun kotiini vain sellaisia vieraita, jotka tajuavat huolehtia lapsistaan. Se se vasta yksinkertaista on.
Mieheni ainoan veljen perheen kälyineen?
Siis kenet?
Miehen perheen ja heidän kälyn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Mitäs sitten kun teille itselle tulee lapsi? Joudut joka tapauksessa laittamaan ne maljakot ja kynttilät ylennöksille pariksi vuodeksi. Mikä teidän illanvietoissa on tärkeintä, ne liinat ja maljakot, vai ihmiset?
Mä en ikinä vienyt mitään mihinkään pois lasten taaperoaikanakaan. Tykkään sisustamisesta niin kuin ap ja mulla on aina ollut rikkoutuviakin esineitä esillä. Koskaan ei meillä mennyt mitään rikki, eikä lapset rikkoneet mitään kylässäkään. En muista edes joutuneeni kieltämään... lapset on erilaisia ja lapset totutetaan erilaisiin asioihin. Muistan kun meille tuli kerran (kutsumatta) eräs mieheni ystäväperhe "riiviö"lapsen kanssa, tämä sotki lastenhuoneen alta aikayksikön, repi kaiken lattialle kasoihin. Meidän lapset seisoi ovella ja hyvä etteivät itkua tirauttaneet, eivät olleet koskaan nähneet mitään sellaista: joku repii heidän tärkeitä tavaroita.
Toisten ihmisten kunnioittaminen koskee myös toisten tavaroita. Jos ap:n käly alkaisi sisustaa mun kotia uusiksi, eikä suostuisi harkitsemaankaan mitään muutosta käytökseensä vaikka pyydän, niin vierailut olisi siinä.
Niin ne on lapset erilaisia. Ja vain osaan lapsen ominaisuuksista pystyt vaikuttamaan kasvatuksella. Osa lapsista on rauhallisia ja laimealuonteisia, osa taas vilkkaita ja temperamenttisia.
Sitä paitsi oma koti on aina vähän eri juttu kuin vieras koti. Lapsilla on taipumus inventoida ja tutkia vieraita paikkoja, omassa kodissa lapsi on rauhallisempi ja tietää, mitä saa koskea ja mitä ei.
Pointti olikin, että haluaako käly ja lanko viettää koko kyläilyaikanasa kyttäämällä ja kieltelemällä lastaan vai olisiko helpompaa, että ap opettelee toisenkin kattamistavan kuin sen perke..en pitkä pöytäliina-päähänpinttymänsä.
Mä ainakin osaan kattaa pöydän monella eri tavalla nätisti. Ap ilmeisesti ei osaa. Voisi ehkä opetella.
Just hei, rauhallinen lapsi = laimealuonteinen? Niinpä. Rauhallinen lapsi voi olla samalla hyvin reipas, energinen ja vahvaluonteinen. Mikä edes on laimealuonteinen?
Se, että tätä mielipidettä alapeukutetaan kertoo minulle kaiken ketjun mammoista: ne äidit, joiden lapsi ei koske kylässä kaikkeen ja revi tavaroita alas, ovat saaneet laimeluonteisen lapsen toisin kuin mammojen omat tempperamenttiset nico-petterit, jotka osoittavat jo pieninä vahvan ja pärjäävän luonteensa tuhoamalla kaiken mikä tielle sattuu. LAimeluonteiset jäävät tulevaisuudessa päiväkodeissa ja koulussa jalkoihin, kun ovat nössyköitä, ja räväkköjen kananpersetukkakouvolamammojen vahvat lapset selviää voittajina.
No, laimealuonteinen kertoo minusta hyvin sen, millaisia oikein superrauhalliset ja kiltit lapset ovat. Hiljaa siististi leikkivät ja piirtelevät sillä välin, kun aikuiset keskenään kahvittelevat ja juttelevat.
Mieti nyt itsekin.
Tässä puhuttiin kaksivuotiaista. Siis KAKSIVUOTIAISTA, jotka hädin tuskin ymmärtävät vasta puhetta ja osaavat vastata useammalla kuin yhdellä sanalla.
Semmoiset eivät ole vielä "kasvatettuja hyväkäytöksisiksi". Jos sen ikäinen ei töhellä ja tutkiskele ympäristöään tarmolla, siitä ei voi kyllä mamma - paitsi tietysti kaltaisesi av-mamma - oikeasti onnitella Hyvää Kasvattajuuttaan. Kyse on persoonallisuuseroista, siis niistä synnynnäisistä.
Jaa joo, mutta kas kun sinä se sen sijaan voit tehdä johtopäätöksiä lasten vanhempien tukkamalliin asti siitä, miten lapsi käyttäytyy, kun ikävystyy aikuisten ruokakekkereillä.
Ei tsiisus...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Minä toimin tuollaisessa tapauksessa niin kuin aina kun olen itse kutsunut vieraita kotiini: huomioin vieraat. Esim. kasvissyöjälle teen kasvisruokaa, kaliaakolle gluteenitonta, pyörätuolilla/ kolmipistekepillä liikkuvalle varaan helpon istumapaikan jne. Ei ole tämän vaikeampaa.
Tämä on itsestäänselvää, näinhän kaikki tänä päivänä toimivat.
Sen sijaan käytöshäiriöisiin, sen enempää lapsiin kuin heidän vanhempiinsakaan, ei tarvitse erikseen varautua. Heidät yksinkertaisesti vain jätetään kutsumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Minä toimin tuollaisessa tapauksessa niin kuin aina kun olen itse kutsunut vieraita kotiini: huomioin vieraat. Esim. kasvissyöjälle teen kasvisruokaa, kaliaakolle gluteenitonta, pyörätuolilla/ kolmipistekepillä liikkuvalle varaan helpon istumapaikan jne. Ei ole tämän vaikeampaa.
Tämä on itsestäänselvää, näinhän kaikki tänä päivänä toimivat.
Sen sijaan käytöshäiriöisiin, sen enempää lapsiin kuin heidän vanhempiinsakaan, ei tarvitse erikseen varautua. Heidät yksinkertaisesti vain jätetään kutsumatta.
Jos sä ihan selvin päin nyt väität, että KAKSIVUOTIAS on käytöshäiriöinen, jos rikkoo jotakin, niin voin tehdä sinusta johtopäätöksen, että sinä olet persoonallisuushäiriöinen.
PS. Ap:lta ei kukaan vaadi mitään, kunhan nyt kestää sen tuskan, että voi hirviä, ihan ei saa nyt voimaannuttavia riepuja tunkea lautastensa alle. Siitähän päinvastoin on vähemmän vaivaa....
Vierailija kirjoitti:
Olen alakoulun opettaja ja minusta tässä keskustelussa näkyy ikävällä tavalla se, mikä näkyy yhä enemmän kouluissakin, toisen ihmisen kunnioittamista ei välttämättä enää opeteta lapsille kotona. On oikeastaan aika hurjaa, että tämä näkyy niin selvästi täällä, missä periaatteessa voivat olla keskustelemassa minunkin oppilaideni vanhemmat, lähinnä kai äidit.
On selvää, ettei parivuotias vielä hallitse käytöstään. Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö häntä tulisi kasvattaa toisten ihmisten ja heidän tavaroidensa kunnioittamisen. Siltikin, että vahinkoja vielä sattuu ja sekin ymmärretään.
Myös vanha kaunis ajatus vieraanvaraisuuden erityisestä merkityksestä ja sen arvostamisesta näyttää olevan monelta täysin kateissa. Joidenkin kommenttien perusteella näyttäisi, että kyläily olisi kutsun saaneelle jokin ulosmittaustilanne, jolloin kylään tullaan paitsi vaatimaan palveluita myös käyttäytymään huonosti. Jos tuollaisia röyhkeitä kyläilyasenteita todella opetetaan kommentteja kirjoittaneiden kotona lapsille, ei ihme että koko kyläilykulttuuri on meillä jo pitkään ollut laskusuunnassa.
Onneksi on myös monia vastauksia, jotka tuovat esille terveeseen järkeen ja hyviin käytöstapoihin perustuvia näkökohtia. Koulussa se myös kyllä näkyy, miten kotona on kasvatettu.
Niin, tässä on kyse 2-vuotiaasta. Siis 2-vuotiaasta. Osa tuon ikäisistä on vasta oppinut kävelemään. Todella huonoa kasvatusta ja käytöstä kun 2-vuotias ei osaa varoa ap:n vahvoja kattauksia kauhtanapöytäliinoine ja kynttilöineen. Mutta onneksi ap:n siskon perheen ipanat osaa varoa. :DD
Siitä kyllä olen samaa mieltä, että käytöstapoja nykyään on harvalla ja toisten huomioiminen on minimissä. Mutta sillä ei kyllä ole mitään tekemistä sen kanssa, että taaperoiden vanhemmat juoksevat vierailulla ollessaan lastensa perässä, etteivät he satuta itseään tai riko mitään emännän luomia sisustusviritelmiä. Sen sijaan sillä on paljonkin tekemistä sen kanssa, että nykyään kaikki on vain minä, minä, minä ja mun tunteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni joko kestät tilanteen tai sanot että jos jotain menee rikki niin otat siitä itse tappiota. Tehtäväsi on tehdä kutsutuille vieraille mukava olo. Käly tekee viisaasti kun yrittää suojella tavaroitasi ja omaa kukkaroa.
Jos kaksivuotias on ihan vasta oppinut kävelemään, kyseessä on kehityksen viive. Terveet lapset oppivat kävelemään noin vuoden ikäisenä.
Myös puheen kehitys on kaksivuotiaalla jo pitkällä, tytöillä yleensä pidemmällä kuin pojilla. Puheen ymmärrys on tuossa vaiheessa lisäksi selvästi puheen tuottamista pidemmällä. Lapsi ymmärtää jo monimutkaisia lauseita.
Ei siis ole yhtäkään syytä, miksi normaali kaksivuotias ei ymmärtäisi sanaa EI.
Se, että vieras sotkee toisen juhlakuntoon järjestetyn kodin, on aivan pöyristyttävä ajatuskin! Mitä perämetsän juntteja täällä palstalla oikein pesii?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Minä toimin tuollaisessa tapauksessa niin kuin aina kun olen itse kutsunut vieraita kotiini: huomioin vieraat. Esim. kasvissyöjälle teen kasvisruokaa, kaliaakolle gluteenitonta, pyörätuolilla/ kolmipistekepillä liikkuvalle varaan helpon istumapaikan jne. Ei ole tämän vaikeampaa.
Tämä on itsestäänselvää, näinhän kaikki tänä päivänä toimivat.
Sen sijaan käytöshäiriöisiin, sen enempää lapsiin kuin heidän vanhempiinsakaan, ei tarvitse erikseen varautua. Heidät yksinkertaisesti vain jätetään kutsumatta.
Miten KAKSIVUOTIAS voi olla käytöshäiriöinen, sillä tuossa iässä monet eivät edes puhu lauseita, eivätkä ymmärrä kaikkien sanojen merkitystä, mahdollisesti oppinut edes kävelemään muutama kuukausi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni joko kestät tilanteen tai sanot että jos jotain menee rikki niin otat siitä itse tappiota. Tehtäväsi on tehdä kutsutuille vieraille mukava olo. Käly tekee viisaasti kun yrittää suojella tavaroitasi ja omaa kukkaroa.
Ei helv....!!! Että itse pitäisi maksaa sen, joka muutenkin tarjoaa toisille koko illan, myös vieraiden huonostikasvatettujen kakaroiden tekemät tuhotyöt!! Ei kuule, lasku vaan perään korkojen kera eikä ikinä enää kutsua tuollaiselle roskajoukolle!
Onko pieneen kananpersetukkapäähäsi ikinä pälkähtänyt, että vieraillakin voisi olla jotain velvollisuuksia? Vai oletko sellainen ulosmittaajaloinen, mistä joku ope tuolla edellä kirjoitti? Joo et, arvasin. No nyt ainakin tiedät syyn, miksei sua koskaan kutsuta minnekään.
Ap, kumpi sulle on tärkeämpää, ne sun tuikkusi vai mukavat illat ystäväpiirin kanssa? Tai kivat välit miehesi veljen perheeseen? Aika kurja ajatus eristää miehen veli ystäväpiiristään sen takia, että sun käsitys tunnelmasta ja viihtyvyydestä ovat liinat ja kipot. Ihmiset sen lämpimän ja voimaannuttavan tunnelman tekevät - ylimpänä isäntäperhe, joka on tehnyt parhaansa ottaakseen vieraansa huomioon (esim. sen, että ympäristöä voi tehdä vähän taaperoturvallisemmaksi jättämällä särkyvimmät esineet laittamatta esille, nostamalla käsilaukut, veitset jne. tarpeeksi ylös, ym.).
Miehen veljenpoikien taaperoikä on yhteensäkin laskettuina aika lyhyt verrattuna siihen, että miehesi suhde veljeensä ja veljenpoikiinsa tulisi olla elämänmittainen. Valitettavasti sellaisiin suhteisiin eristämiset ja syrjäänjättämiset joidenkin kippojen ja miehen veljen kälyn estetiikantajun takia tekevät ikäviä lommoja. (Suomeksi: miehen veljeä voi kirpaista hieman jäädä syrjään omasta veljestään ja ystäväpiiristään, koska hänen kälynsä pitää pöytäliinoja ja tuikkukippoja tärkeämpinä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun haluatte nähdä tätä ko perhettä, älkää pyytäkö muita. Ja jätät moiset kodin tuunaukset ja kynttilät nyt heidän tullessaan vähemmälle.
Meillä on sellainen tiivis ystäväporukka ainakin kymmenen vuoden ajalta, ja miehen veljen perhe kuuluu siihen porukkaan. En haluaisi jättää heitä yhteiskutsujen ulkopuolelle ja luulen, että hekin pahoittaisivat siitä mielensä.
Tuntuu vaan raskaalta, että poika on nyt kaksivuotias ja seuraava vauvapoika kasvamassa, että kuinkahan monen vuoden ongelma tästä tuleekaan.
Miten muut on tällaisia tilanteita ratkaisseet, vai onko perheellisillä ihmisillä yleensä edes tapana järjestää tällaisia illanviettoja?
Ap
Minä toimin tuollaisessa tapauksessa niin kuin aina kun olen itse kutsunut vieraita kotiini: huomioin vieraat. Esim. kasvissyöjälle teen kasvisruokaa, kaliaakolle gluteenitonta, pyörätuolilla/ kolmipistekepillä liikkuvalle varaan helpon istumapaikan jne. Ei ole tämän vaikeampaa.
Tämä on itsestäänselvää, näinhän kaikki tänä päivänä toimivat.
Sen sijaan käytöshäiriöisiin, sen enempää lapsiin kuin heidän vanhempiinsakaan, ei tarvitse erikseen varautua. Heidät yksinkertaisesti vain jätetään kutsumatta.
Miten KAKSIVUOTIAS voi olla käytöshäiriöinen, sillä tuossa iässä monet eivät edes puhu lauseita, eivätkä ymmärrä kaikkien sanojen merkitystä, mahdollisesti oppinut edes kävelemään muutama kuukausi sitten.
Ei tarvi osata kaikkien sanojen merkityksiä. Riittää kun ymmärtää mitä tarkoittaa ei. Ja sen ymmärtää jokainen normaali 2-vuotias.
Myöskään lapsen kävelyhistorialla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
Sarkasmitutka on pois päältä tällä palstalla, niin käsittämättömän kaheleita tyyppejä täällä on välillä kommentoimassa. En ymmärrä miten sellaiset tyypit pärjää sekuntiakaan missään, missä on muitakin ihmisiä! Sori jos meni ohi!