Lue keskustelun säännöt.
Miksi et muuta elämääsi?
11.09.2016 |
Mulla on ystävä (Kohta varmaan ex-ystävä kun en jaksa kuunnella ainaista ruikutust) jolla on aina kaikki huonosti. Töissä on kamalaa ja jatkuva yt-uhka päällä, poikystävä vaan pelaa tietokoneella ja juo kaljaa eikä huomioi ystävääni, rahat on aina loppu, työmatka liian pitkä, pylly liian iso, kanssaihmiset ilkeitä ja pukeutuvatkin rumasti, kaverit haluavat aina vääränlaisiin ravintoloihin syömään.....
Mutta ystävä ei tee mitään muuttaakseen mitään näistä asioista. Minä ja muut ystävät ollaan vinkattu sille avoimista työpaikoista, viilattu sen cv, otettu mukaan tilaisuuksiin jotka olisivat verkostoitumisen kannalta kullanarvoisia, kuunneltu loputonta valitusta poikaystävän urpoudesta ja yritetty hienotunteisesti kysyä onko siinä silti jotain hyvää, ja jos ei niin miksi tuhlata aikaansa suhteessa. Ollaan kehuttu, tuettu ja kannustettu kaikin mahdollisin keinoin mutta mitään ei tapahdu.
Silloin joskus kun ystävä ottaa hetkeksi pään pois perseestään niin se on hauska, fiksu ja todella monipuolisesti lahjakas ja mun on vaikea ymmärtää ettei se tee mitään muuttaakseen elämäänsä. Sillä on isoja (ja mun mielestä ihan toteutettavissa olevia) unelmia mutta siitä on ilmeisesti mukavampaa valittaa kuin ottaa pienintäkään askelta kohti haaveitaan.
Mikä saa ihmisen toimimaan näin? Mitkä ovat sinuna syyksi ja tekosyysi sille ettet ponnistele kohti parempaa elämää? Haluaisin kuulla omakohtaisia kokemuksia jos vaikka oppisin ymmärtämään ja auttamaan ystävääni paremmin.
Kommentit (26)
Saatana riivaa ihmistä monilla tavoille. Ajan kuva. Tuskin ne instagramissa vartaloitaan esittelevät ja "menestyvät" oikeasti ovat sen onnellisempia. Illuusiot on vain isommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän muuttaa elämääni mutta tuntuu että asiat eivät muutu parempaan suuntaan. Voiko 40-vuotiaana valmistuva (alempi korkeakoulututkinto) oikeasti odottaa saavansa hyvän työpaikan? Jos taas jatkan opintojani olen vielä vanhempi saadessani ylemmän korkeakoulututkinnon suoritettua.
Omalla kohdallani jarruttavia tekijöitä on ollut
- uskalluksen puute. Olisin halunnut pyrkiä ulkomaille opiskelemaan, mutta ajattelin, että en pääse tai ainakaan pärjää siellä
- viitsiminen. Tekisi mieli harrastaa enemmän, mutta todellisuudessa en ole niin innostunut, että se ylittäisi laiskuuteni
- liikaa tai liian vähän aikaa. Opiskeluaikana aikaa oli vaikka lampaat söisi, ja se vain passivoitti minua. Työelämässä aikaa ei ole nimeksikään, jolloin ei vain ehdo juuri mitään, koska välillä pitää kuitenkin vähän levätäkin jaksaakseen ympäripyöreät päivät
Eräällä kaverillani on mt-ongelmia, mutta hän kyllä valittaa huomionhakuisuutensa ja itsekeskeisyytensä takia. Ongelmia voi vatvoa pitkään, niitä hyvin meneviä hommia ei.
Kaikista pahinta on se, että aina kun ongelmaam löytyy ratkaisu, niin hän keksii uuden ongelman.
Haluan olla graafikki.
Hae opiskelemaan.
Mutku ei mulla varaa.
Hae opintotukea.
Mutku nii vähän se on.
Tee töitä.
Mutku mulla 30 h soppari.
Pyydä pienempi tai vaihda.
Mutku jotain.
Ja toista 20 kertaa.
Kyllä se kuulostaa siltä että kaverisi on valittaja enemmän kuin että hänellä olisi todellisia ongelmia. Valittajat tykkäävät valittaa eivätkä tosiaankaan halua että asiat muuttuisivat, sittenhän ei olisi enää mitään mistä valittaa. Kun ystäväsi saa tarpeekseen, hän kyllä muuttaa asioita. Hyvä että annat neuvoja, voi olla että ne jonain päivänä menevät perillekin.
Itsekin olen tavannut tuollaisia ihmisiä. Ensin olin tietenkin todella huolestunut, yritin miettiä ja ehdotella eri vaihtoehtoja, mutta aina löytyy selityksiä miksi niitä ei voi tehdä. Nykyään olen muuttanut ehdotukseni ("oletko katsellut uusia työpaikkoja, oletko harkinnut eroa") muotoon: "sellaista se on jos ei halua vaihtaa työpaikkaa, sellainen se ukkos on ja hyvä niin kun et halua erotakaan".
Jotkut ihmiset lopulta tajuavat että vain itse voivat vaikuttaa ongelmiinsa. Ja ehkä jopa sen että hekin voivat olla onnellisia jos tekevät muutoksia haluttuun suuntaan. Yksi kaverini on muuttunut vuosikausien valittamisen jälkeen ja on nykyään onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä!
Kokeilepa sellaista että otatte kellosta ajan, vaikkapa 15minuuttia jonka keskitytte valittamiseen.
Sitten 15min keskitytte siihen mitä voisi tehdä asioitten eteen
Sitten loppuaika iloisia aiheita ja kuulumisia.