Olin naimisissa espanjalaisen mieheni kanssa 10 vuotta ja asuimme Madridissa. Tulin Suomeen n. 7 vuotta sitten ja erosimme. Olen uusissa naimissa ja nyt perheellinen, mutta tunnen yhä kuin olisin oikeasti exäni vaimo ja häntä rakastan loppuelämäni. Elämäni siellä on nyt kuin unta. Kaipaus jäi, ja olen päättänyt joskus vielä muuttaa takaisin, sillä sovin paremmin espanjalaisten joukkoon luonteeltani. Suomessa olen kuin puoliksi kuollut.

Älä anna koskaan Suominostalgian vallata mieltäsi, pysy siellä. Jos asut pidempään siellä et ole enää Suomessa onnellinen.

Vastaa

Lainaa

Ilmoita asiattomaksi

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Keskustelun etusivu | Aihe vapaa

Edellinen ketju

Seuraava ketju

Aloita uusi keskustelu