Äiti ahdistaa

Löytyykö vertaistukea? 65-vuotias äitini on eläkkeelle jäätyään saanut jonkun egobuustin, jota on kestänyt siis jo parisen vuotta. Matkailee, harrastaa, mökkeilee ym. eikä ole juuri koskaan kotona ainakaan kesäaikaan, että voisi käydä siellä. Välimatkaa 300 km ja 4 kertaa vuodessa ollaan käyty hänen luonaan. Lisäksi on aina tervetullut tänne (ei käy kuin lasten syntymäpäivillä ja silloinkin saattaa viipyä vain muutaman tunnin, koska on menossa muualle). Tämä kaikki on ihan ok - saahan sitä viimeiset, toimintakykyiset vuotensa viettää, miten haluaa.

Ongelma on, että samanaikaisesti hänen elinpiirinsä jostain syystä pienenee. Liikkuu vain miesystävänsä seurassa käytännössä. Jos tulee mikä tahansa ongelma, nostaa kätensä pystyyn. Esimerkiksi pitää meitä ATK-apunaan. Kun käydään kylässä, saadaan asennella verhotangot, ostaa ja asentaa laitteita ja selvittää tietokoneongelmia, joissa tavallisesti menee jopa 5 tuntia vierailuajasta. Ketään muuta (naapuria, miedystäväänsä tai ystäviään) ei halua vaivata, eikä pyytää apua mihinkään. Nykyään ei soita meille muissa asioissa, kun vain jos haluaa meiltä jotain apua. Ahdistaa jopa vastata hänen puheluihinsa. Ja kun kerron, ettei nyt vähään aikaan ehdittäisi käymään, äiti loukkaantuu ja valittaa. Pelottaa, mitä tästä vielä tulee, kun äiti vanhenee ja avun tarve kasvaa. Tiedän hänen toivovan, että muuttaisimme lähemmäksi. Itse hän ei ole valmis muuttamaan, vaan lähtee talostaan vain jalat edellä :(