Lue keskustelun säännöt.
Videopelaaminen on melkein aina oire jostain vakavammasta
10.09.2016 |
Onhan ne pelit ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain pelannut, mutta jos käyttää tunteja päivässä pelaamiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "geimerit" pelaa kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin virtuaalitodellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" geimeri" vaikka se on sairaus.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne kirjat ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain lukenut, mutta jos käyttää tunteja päivässä lukemiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "kirjatoukat" lukee kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin kirjoitettuihin todellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" kirjatoukka" vaikka se on sairaus.
Huono vertaus. Harva lukutoukkakaan lukee 10h päivässä, mikä on taas yleistä näiden "geimerien" keskuudessa. Sitä paitsi lukeminen kehittää ajattelua ja kirjallista ilmaisua. Videopeleistä ei opi paljon mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne kirjat ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain lukenut, mutta jos käyttää tunteja päivässä lukemiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "kirjatoukat" lukee kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin kirjoitettuihin todellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" kirjatoukka" vaikka se on sairaus.
Huono vertaus. Harva lukutoukkakaan lukee 10h päivässä, mikä on taas yleistä näiden "geimerien" keskuudessa. Sitä paitsi lukeminen kehittää ajattelua ja kirjallista ilmaisua. Videopeleistä ei opi paljon mitään.
Ei se kymmenen tuntia ole yleistä niiden pelaajienkaan keskuudessa. Uutta trollia vaan kirjoittamaan, tämä on vanha ja kulunut eikä tässä ollut mitään uutta twistiäkään.
Puolisoni on kyllä aivan normaali tasapainoinen ihminen vaikka harrastaakin pelaamista. Kiitos hatusta vedetystä analyysistänne kuitenkin.
Vastapäisen talon ikkuna näkyy meiltä. Siellä on pelattu jotain seikkailu/räiskintäpeliä kahdella monitorilla viimeiset kolme vuotta joka yö. Mitäköhän siitä nuoresta on tulossa?
Vierailija kirjoitti:
Vastapäisen talon ikkuna näkyy meiltä. Siellä on pelattu jotain seikkailu/räiskintäpeliä kahdella monitorilla viimeiset kolme vuotta joka yö. Mitäköhän siitä nuoresta on tulossa?
Pelipohatta, joka miljoonatuloistaan maksaa veroilla sinun tuet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja joku jopa tienaa sillä pelaamisella ihan mukavia summia kuukaudessa. Puhutaan tuhansista. Ei ole mitään pään sisäisiä ongelmiakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu tietokoneella pelaaminen on yhtä vaarallista kuin viinan vetäminen just joo. Peleistä mä enkunkin opin ja kymppejä tuli peruskoulusta lukioon asti.
Jaaha, jälleen yksi parantaja sairaita vailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne pelit ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain pelannut, mutta jos käyttää tunteja päivässä pelaamiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "geimerit" pelaa kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin virtuaalitodellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" geimeri" vaikka se on sairaus.
Mitää pahaa siinä eskapismissa sitten on. Jos joku viihtuu virtuaalisessa maailmassa paremmin kuin oikeassa niin eihän siitä aiheudu mitään vaaraa kenellekään. Jos maailman asehullut alkais kans pelaamaan ja kehittelis niitä aseitaan virtuaalisesti ja sotis siellä niin sekin olisi yhteiskunnalle parempi juttu kuin tämä ihan oikeasti sotiminen. Virtuaalinen aistikokemuksien stimulointi on helvetin hauskaa ajanvietettä. Kyllähän jotkut sitä tvtäkin töllöttää tuntikausia ja onko ne kaikki psykoja?
Vierailija kirjoitti:
Vastapäisen talon ikkuna näkyy meiltä. Siellä on pelattu jotain seikkailu/räiskintäpeliä kahdella monitorilla viimeiset kolme vuotta joka yö. Mitäköhän siitä nuoresta on tulossa?
Pitäisköhän sun hankkia vaikka koira tai ostaa verhot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin tutkimuksen jossa todettiin että pelien pelaaminen on aivoille parempi kuin television katsominen. Pelejä pelatessa täytyy ratkaista aktiivisesti ongelmia kun töllön katsominen on passiivisempaa.
Jos joku käyttää päivittäin aikaansa lähes 10 tuntia minkä tahansa ruudun tuijottamiseen niin on varmasti ongelmissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan ne pelit ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain pelannut, mutta jos käyttää tunteja päivässä pelaamiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "geimerit" pelaa kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin virtuaalitodellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" geimeri" vaikka se on sairaus.
Mitää pahaa siinä eskapismissa sitten on. Jos joku viihtuu virtuaalisessa maailmassa paremmin kuin oikeassa niin eihän siitä aiheudu mitään vaaraa kenellekään. Jos maailman asehullut alkais kans pelaamaan ja kehittelis niitä aseitaan virtuaalisesti ja sotis siellä niin sekin olisi yhteiskunnalle parempi juttu kuin tämä ihan oikeasti sotiminen. Virtuaalinen aistikokemuksien stimulointi on helvetin hauskaa ajanvietettä. Kyllähän jotkut sitä tvtäkin töllöttää tuntikausia ja onko ne kaikki psykoja?
Eskapismissa on se ongelma, että jos sitä tekee liikaa ja käyttää sitä ainoana selviämiskeinona, sitä ei tule koskaan ratkaistua niitä asioita, jotka oikeasti painaa. Ja sanon tämän ihmisenä, joka todellakin käyttää sitä liikaa ja ainoana keinona.
Sen sijaan siinä ei hirveästi ole järkeä, että osa todellisuuspakoisista toiminnoista tuomitaan jyrkästi, ja osa on ihan ok. Kukaan ei huolestunut minusta, kun luin lapsena suurimman osan vapaa-ajastani, eikä vieläkään huolestu, vaikka olisin nenä kiinni kirjassa koko päivän. Jos kerron jollekulle, että löysin Netflixistä niin hyvän sarjan, että katsoin siitä kaikki tuotantokaudet peräkanaa, niin joku saattaa järkyttyä, mutta osa myhäilee vain tietäväisenä että niin käy joskus. Mutta auta armias jos kerron, että kun ostin Dragon Age: Inquisitionin, niin siinä ei paljoa muuta vapaa-ajalla tehty ennen kuin peli oli läpi, niin olenkin yhtäkkiä riippuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin tutkimuksen jossa todettiin että pelien pelaaminen on aivoille parempi kuin television katsominen. Pelejä pelatessa täytyy ratkaista aktiivisesti ongelmia kun töllön katsominen on passiivisempaa.
Jos joku käyttää päivittäin aikaansa lähes 10 tuntia minkä tahansa ruudun tuijottamiseen niin on varmasti ongelmissa.
Ette uskoisi miten saatanan hyvin ajaa autoa kun on pelannut World Of Warcraftin Arenaa vuosikausia. Havainnointikyky on aivan järjettömän hyvä ja samalla voi keskustella autossaolijoiden kanssa, cruisailisi Pariisin keskustassa kahdella renkaalla liikenneympyrässä ja vetäisi käteen.
Vierailija kirjoitti:
Pelaaminen on lapsellista!
Sano se Ninjalle tai DrDisRespectille...
Just laitoin hakemuksen xamkiin opiskeleen game designeriksi
Onhan ne kirjat ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain lukenut, mutta jos käyttää tunteja päivässä lukemiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "kirjatoukat" lukee kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin kirjoitettuihin todellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" kirjatoukka" vaikka se on sairaus.