Lue keskustelun säännöt.
Videopelaaminen on melkein aina oire jostain vakavammasta
10.09.2016 |
Onhan ne pelit ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain pelannut, mutta jos käyttää tunteja päivässä pelaamiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "geimerit" pelaa kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin virtuaalitodellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" geimeri" vaikka se on sairaus.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Todellisuuspakoa voi tehdä monella eri tavalla. Pelaamalla, töllöttämällä telkkaria, viinalla, lukemalla tai huumeilla. Noista oikeasti vain lukeminen on sellainen josta on hyötyä. Pelaaminen - olipa rahapelit, videopelit tai mikä vaan - ovat pahasta. Jos on tarve paeta todellisuutta on masentunut, ahdistunut tai muuten ongelmainen.
Mietitäänpä asiaa hiukan.
Esimerkiksi itselläni tavallinen arkipäivä sisältää 8 tunnin työpäivän. Toiset 8 tuntia menee nukkumiseen. Tämän lisäksi aikaa vie esimerkiksi ruoanlaitto, siivoaminen, peseytyminen ym. hygieniasta huolehtiminen. Itse en opiskele työn ohella eikä minulla ole lapsia, mutta monilla nämä asiat vievät myös aikaa.
Kysymys kuuluu, mitä helvetin todellisuuspakoa se on jos haluaa käyttää tämän kaiken jälkeen jäljelle jäävän ajan johonkin, joka on kivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Videopelaaminen? Kuka käyttää enää tuota termiä :D. Et taida tietoinesi ja faktoinesi olla yhtään ajan tasalla.
No, itse olen yliopisto-opskelija ja joskus esim. tentin jälkeen tykkään rentoutua pelaamalla vaikka Tomb Raideria tai Wolfensteinia. Myös monien opiskelukaverien (niin miesten kuin naisten) kanssa voidaan joskus pelata jotain yhdessä, tosin lähinnä yksinpelejä, sillä verkkopelejä en itse juuri harrasta. Eli pelaaminen on sitä, että joku pelaa jotain, ja muut seuraavat vierestä, ja juttelevat samalla mukavia.
Ap:n kaltaiset ihmiset ovat yleensä sellaisia, jotka ovat joskus vuosia sitten tunteneet jonkun ongelmapelaajan, ja sen perusteella kuvittelevat, että kaikki pelaamisesta tykkäävät ihmiset ovat samanlaisia. Se, että joku saattaa olla koukussa vaikka WoWiin, ei tee minun Tomb Raiderin tai Wolfenstein pelaamisesta samanlaista peliongelmaa.
Mutta mitäpä ap:n kaltaiset ihmiset tällaisista asioista mitään ymmäräisivät. Tärkeintä on vain oman mutuilun ja peleihin kohdistuvan antipatian esilletuonti.
Jaa. Mä myönnän että sen jälkeen kun hankin virtuaalilasit, olen tykännyt olla enemmän virtuaalimaailmoissa kuin todellisessa. Todelllisessa olen kyllä pakosti sen verran kiinni että käyn it-alan töissä. Muuten saan uppoutua rauhassa mitä kauneimpiin fantasiamaailmoihin, joissa saa seikkailla mielenkiintoisissa tarinoissa, sen sijaan että ns. tosielämä on: töihin, päivällinen, siivousta ja kotitöitä, pakkolenkkeily, iltapaa, nuku, töihin, päivällinen.... ad infinitum.