Videopelaaminen on melkein aina oire jostain vakavammasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne pelit ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain pelannut, mutta jos käyttää tunteja päivässä pelaamiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "geimerit" pelaa kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin virtuaalitodellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" geimeri" vaikka se on sairaus.

Mitää pahaa siinä eskapismissa sitten on. Jos joku viihtuu virtuaalisessa maailmassa paremmin kuin oikeassa niin eihän siitä aiheudu mitään vaaraa kenellekään. Jos maailman asehullut alkais kans pelaamaan ja kehittelis niitä aseitaan virtuaalisesti ja sotis siellä niin sekin olisi yhteiskunnalle parempi juttu kuin tämä ihan oikeasti sotiminen. Virtuaalinen aistikokemuksien stimulointi on helvetin hauskaa ajanvietettä. Kyllähän jotkut sitä tvtäkin töllöttää tuntikausia ja onko ne kaikki psykoja?

Surkea fyysinen kunto, huono ryhti, nolla ihmissuhdetta, itsestä huolehtiminen hämärtyy, elämänhallinta häviää, kun pitää vain pelata.

Aivan sairasta minustakin. Lapseni viettää laitteilla koko päivän, jos saa. En usko hänestä kasvavan tervettä, ihmissuhteita saavaa aikuista. Hukkaan menee myös koko lapsuus.

Oon täysin samaa mieltä siis aloittajan kanssa. Mutta katsotaan 15-20 vuoden päästä, onko lapsellani elämä. Onko ihmissuhteita. Kuka nainen kiinnostuu, kun toinen on laitteella alvariinsa. Miten pääsee työelämään jne.

21

-

Isäni on juuri sitä mieltä, että pelaaminen on lapsellista, mutta itse ei kuitenkaan vapaa-ajallaan muuta tee, kuin tuijottaa telkkaria.

Se on kai sitten tietenkin paljon hienompaa tuijottaa passiivisesti televisiota tekemättä mitään, päivä alkaa monilla siitä ekasta hömppäsarjasta jatkuen yömyöhään. Se tuntuu olevan normaalia ja kukaan ei moista paheksu. 

Todellisuuspakoa voi tehdä monella eri tavalla. Pelaamalla, töllöttämällä telkkaria, viinalla, lukemalla tai huumeilla. Noista oikeasti vain lukeminen on sellainen josta on hyötyä. Pelaaminen - olipa rahapelit, videopelit tai mikä vaan - ovat pahasta. Jos on tarve paeta todellisuutta on masentunut, ahdistunut tai muuten ongelmainen.

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuspakoa voi tehdä monella eri tavalla. Pelaamalla, töllöttämällä telkkaria, viinalla, lukemalla tai huumeilla. Noista oikeasti vain lukeminen on sellainen josta on hyötyä. Pelaaminen - olipa rahapelit, videopelit tai mikä vaan - ovat pahasta. Jos on tarve paeta todellisuutta on masentunut, ahdistunut tai muuten ongelmainen.

Myös pelaamisesta on hyötyä. Se esim. kehittää tarkkaavaisuutta ja huomiokykyä, kielitaitoa, sosiaalisuutta ja tunnetaitoja jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellisuuspakoa voi tehdä monella eri tavalla. Pelaamalla, töllöttämällä telkkaria, viinalla, lukemalla tai huumeilla. Noista oikeasti vain lukeminen on sellainen josta on hyötyä. Pelaaminen - olipa rahapelit, videopelit tai mikä vaan - ovat pahasta. Jos on tarve paeta todellisuutta on masentunut, ahdistunut tai muuten ongelmainen.

Myös pelaamisesta on hyötyä. Se esim. kehittää tarkkaavaisuutta ja huomiokykyä, kielitaitoa, sosiaalisuutta ja tunnetaitoja jne.

Ja siis videopelejä tarkoitin. Videopelien pelaaminen ei myöskään automaattisesti tarkoita tarvetta paeta todellisuutta.

Keskustelupalstalla, jonka suosituimmat keskustelut ovat Temptation Island Official ja Bachelor Suomi Official, haukutaan videopelejä?

LOL

Tiesitkö ap, että todellisuus kanssasi on aivan h12vetin tylsää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan ne pelit ihan hauskoja, olen minäkin joskus jotain pelannut, mutta jos käyttää tunteja päivässä pelaamiseen, niin se on todellisuuspakoa. Kohta joku vertaa tv:n katseluun. Yleensä nämä "geimerit" pelaa kuitenkin kaiket vapaa-ajat jopa 10 tuntiakin päivässä voi mennä. Jos tuo ei ole sairaalloista, niin en tiedä mikä. Pakenemalla todellisuutta näihin virtuaalitodellisuuksiin sitä voi siirtää niiden omien ongelmiensa kohtaamista, mutta ei se olo siitä parane kuin hetkellisesti. Sikäli verrattavissa alkoholismiin ja kaikkiin muihin addiktioihin. Jostain syystä nykyään on trendikäst olla joku" geimeri" vaikka se on sairaus.

Mitää pahaa siinä eskapismissa sitten on. Jos joku viihtuu virtuaalisessa maailmassa paremmin kuin oikeassa niin eihän siitä aiheudu mitään vaaraa kenellekään. Jos maailman asehullut alkais kans pelaamaan ja kehittelis niitä aseitaan virtuaalisesti ja sotis siellä niin sekin olisi yhteiskunnalle parempi juttu kuin tämä ihan oikeasti sotiminen. Virtuaalinen aistikokemuksien stimulointi on helvetin hauskaa ajanvietettä. Kyllähän jotkut sitä tvtäkin töllöttää tuntikausia ja onko ne kaikki psykoja?

Eskapismissa on se ongelma, että jos sitä tekee liikaa ja käyttää sitä ainoana selviämiskeinona, sitä ei tule koskaan ratkaistua niitä asioita, jotka oikeasti painaa. Ja sanon tämän ihmisenä, joka todellakin käyttää sitä liikaa ja ainoana keinona.

Sen sijaan siinä ei hirveästi ole järkeä, että osa todellisuuspakoisista toiminnoista tuomitaan jyrkästi, ja osa on ihan ok. Kukaan ei huolestunut minusta, kun luin lapsena suurimman osan vapaa-ajastani, eikä vieläkään huolestu, vaikka olisin nenä kiinni kirjassa koko päivän. Jos kerron jollekulle, että löysin Netflixistä niin hyvän sarjan, että katsoin siitä kaikki tuotantokaudet peräkanaa, niin joku saattaa järkyttyä, mutta osa myhäilee vain tietäväisenä että niin käy joskus. Mutta auta armias jos kerron, että kun ostin Dragon Age: Inquisitionin, niin siinä ei paljoa muuta vapaa-ajalla tehty ennen kuin peli oli läpi, niin olenkin yhtäkkiä riippuvainen.

Niin olet, sillä DAI on niin huono peli, että ongelmasi on jo aika pitkälle edennyt.

Asiahan ei minulle kuulu, mutta Ap on vuodelta 2016.

Ap on oikeassa. Mutta yhtä lailla se jatkuva kännyn räplääminen on todellisuuspakoa. Ihminen ei kestä olla yksin omien ajatustensa kanssa.

-

Vierailija kirjoitti:

Niin ja joku jopa tienaa sillä pelaamisella ihan mukavia summia  kuukaudessa. Puhutaan tuhansista. Ei ole mitään pään sisäisiä ongelmiakaan.

Niin eipä ole tainnut ryyppäämisestä, telkan tölläämisestä, somettamisesta saati av-palstailusta vielä tulla alaa jolla voi jopa tienata.

Nyt oli pakko nauraa. Voi elämän kevät.

AIkaisemmin radio, tv, elokuvat, ja rock-musiikki oli niitä, joiden sanottiin rappioittavan nuorison ja suunnilleen tuhoavan koko ihmiskunnan. Nykyään tämä antikristus nro1 on pelit.

On se ilmeisesti vaan kova paikka joillekin kun maailma muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Luin tutkimuksen jossa todettiin että pelien pelaaminen on aivoille parempi kuin television katsominen. Pelejä pelatessa täytyy ratkaista aktiivisesti ongelmia kun töllön katsominen on passiivisempaa.

Jos joku käyttää päivittäin aikaansa lähes 10 tuntia minkä tahansa ruudun tuijottamiseen niin on varmasti ongelmissa.

Kai ymmärrät, että on sellaisia leppoisia pelejä jotka jopa kehittävät ajattelua jne ja sitten on niitä "grindauspelejä" ,jossa jauhetaan samaa helvetin karttaa tai dunkkua jatkuvasti. Ensimmäiset yleensä yksinpelejä, vaikka jotkut seikkailupelit/strategiat jne ja sitten jälkimmäiseen kuuluu nämä dotat,wowit, counter-striket. Jotka ovat käytännössä pelkkää toistoa eivätkö taatusti kehitä mitään taitoja sen ekan 100h jälkeen. 

Provojen kirjoittelu av-palstalle se vasta onkin oire jostain vakavammasta ongelmasta.

-

-