Kerro miten voin asiakkaana helpottaa työtäsi.

En ymmärrä miten koko jengille kerralla tilaaminen nidastaa hommaa?

[/quote]

Siten että siellä on monta muutakin yhtä kärsimätöntä, kuin se kossubatteryjengi.

Samassa ajassa kun väsään niitä kossuja olisin ehtinyt palvella USEAMPAA asiakasta.

harvempia ihmisiä sinä silloin olisit ehtinyt palvella.

Aina on mukava jos asiakas vastaa tervehdykseen (tämä ei todellakaan ole itsestäänselvyys) ja sanoo lähtiessäänkin ehkä hei tai jotain vastaavaa. Se piristää kummasti, uskokaa tai älkää!



Työskentelen pikkuputiikissa yksin, ja soisin useamman uskaltavat kauppaan sisään (näen liikkeestä kun asiakkaat ihailevat näyteikkunoita). Voin vakuuttaa että myyjä ei todellakaan loukkaannu vaikka asiakas käy katselemassa eikä osta mitään. On ihan kiva esitellä tuotteita ja jutustella asiakkaiden kanssa ilman niitä eurojakin.



Se on myös mukavaa kun asiakkaat kertovat mitä he hakevat ja minkälaisia tuotteita he kaipaisivat! Sehän helpottaa taas sisäänostoja ja saa uusia ideoita.



Mukavaa päivänjatkoa kaikille!

harvempia ihmisiä sinä silloin olisit ehtinyt palvella.

Silloin kun itse olin baarissa töissä, ei mua koskaan harmittanut jos joku tilasi ison satsin JA MAKSOI KAIKEN. Tai enintään lasku meni puoliksi tai jotenkin hyvin selkeästi eriteltynä pariin tai kolmeen osaan. Esim. tilaus olisi 5 olutta, 4 siideriä, 9 lonkeroa 1 kossubattery, 1 campari tuoremehulla ja 2 kossuvissyä. Ja sitten se tilaaja maksaa kaiken - tai se jaetaan tyyliin "mä maksan noi oluet, siiderit ja yhden kossubatteryn ja tää kaveri tässä maksaa loput".

Mutta SE harmittaa, jos tilataan huudellen "yks kossubattery, ja mullakin ja tollekin ja sit rapelle ja sit yks siideri ja kolme olutta ja sit toinen siideri ja sit pate ottaa kans kossubatteryn ja mulle ei sit jäitä ja tepalle tulee viis jääpalaa ja pirtsu ottaa pillin siideriin". Yleensä kännissä se meno on tuollaista.

Jos ei ole kiire, tuommoisestakin tilauksesta kyllä selviää, mutta jos asiakkaita on kohtuuttomasti jonossa ja pahantuulisina odottamassa, nykimässä, huutamassa, vislaamassa ja kiskomassa hihasta, että "mulle seuraavaks hei se mustaryssä", niin silloin harmittaa sellainen sekava tilaus, jossa tietysti vielä porukka tilaa niin, että loppujen lopuksi maksajaa ja juojaa ei löydy "kun se onkin vessassa" ja "hei odota, kartsa on tuolla tanssimassa ja se tulee sit maksamaan puolet tosta kossuvissystä ja yhden lonkeron".

Joskus baarissa on vähän laskutilaa drinkeille, mutta kun baaritiskille kerran olet juomat laskenut ja ne ovat siitä häipyneet, saa aika hyvämuistinen olla, että pysyy kärryillä siitä mitä on käsistään päästänyt.

huusi perääni kun lähdin, että on se kumma kun ei ole varaa ostaa edes pikku matkamuistoa!

Pankkikortilla maksaminen helpottaa suuresti kassanlaskua ja vähentää virheiden mahdollisuutta esim. vaihtorahojen kanssa. Kolikko- ja seteliliikenne maksaa aikaa ja rahaa ja kuluttaa luonnonvaroja.

Haaveilen ajasta jolloin kassaraportissa lukisi pankki- ja luottokorttimyyntisummat eikä riviäkään käteismyyntiä, senkun latoisi paperit mappiin ja kassanlasku olisi siinä. Kassa täsmäisi sentilleen.

Luottokorttihan on ihana olemassa, mutta muista että liikkeen täytyy maksaa siitä luottofirmalle prosenttiosuus. Jos pystyt maksamaan pikkuliikkeessä pankkikortilla niin maksa mieluummin sillä kuin luottokortilla.

korttilaite on "rikki" jne.

Tiedän kyllä miksi: jos sitten onnistut jostain kaivamaan käteissumman, niin kuittia on turha odotella. Sen sijaan se korttimaksu on aina lyötävä kassaan...

Pankkikortilla maksaminen helpottaa suuresti kassanlaskua ja vähentää virheiden mahdollisuutta esim. vaihtorahojen kanssa. Kolikko- ja seteliliikenne maksaa aikaa ja rahaa ja kuluttaa luonnonvaroja.

Haaveilen ajasta jolloin kassaraportissa lukisi pankki- ja luottokorttimyyntisummat eikä riviäkään käteismyyntiä, senkun latoisi paperit mappiin ja kassanlasku olisi siinä. Kassa täsmäisi sentilleen.

Luottokorttihan on ihana olemassa, mutta muista että liikkeen täytyy maksaa siitä luottofirmalle prosenttiosuus. Jos pystyt maksamaan pikkuliikkeessä pankkikortilla niin maksa mieluummin sillä kuin luottokortilla.

Ei siis niin, että flunssa, joo-o, ollut tätä nuhaa vähän, ei kuumetta, --- koko ajan jotenkin odottava ilme mutta mitään ei sano, ja sitten lopulta saa suustaan että tarttis kyllä sairaslomaa. En voi tietää, oletko huolissasi oireista vai odotatko vaan sitä lappua kunhan lopetan puhumisen, enkä edes tiedä oletko työelämässä..



Eikä niin, että tällainen olkapäävaiva, ja jokaisen tiedon (kauanko ollut, missä tutkittu, onko kuvattu, onko ultrattu, ootko käynyt erikoislääkärillä) saa kaivaa erikseen.



Kyllähän se noinkin sujuu, ja nuoret ihmiset kuitenkin keskimäärin on paljon helpompia potilaita kuin vanhukset, mutta erityisesti toi sairasloma-asia joskus nyppii.



t. toinen lääkäri

huolestunut oireista ETTÄ sairasloman tarpeessa? Ja eikös se ole lääkärin tehtävä tietää, onko sairasloman tarpeessa vai ei? (työtön ja opiskelijakin tarvitsevat sairaslomalaput, koska pitkänpäälle se vaikuttaa tukiin)

kun on tullut just tuommoinen olo että lääkäri haluaa tietää olenko hakemassa siis sairaslomaa. Lääkärin asiahan se on tietää tarvinko sairaslomaa vai en!

mitään hoidontarvetta ei siis ole

kun on tullut just tuommoinen olo että lääkäri haluaa tietää olenko hakemassa siis sairaslomaa. Lääkärin asiahan se on tietää tarvinko sairaslomaa vai en!

Mennä siis lääkäriin hakemaan sairaslomaa ilman että mitään hoidontarvetta on!



Olen luullut että on lääkärin tehtävä tehdä diagnoosit eikä potilaan.

Olen ensisijaisesti huolestunut oireista, ja jos lääkäri sanoo, että arvioi mun tarvitsevan sairaslomaa, sitten saan sairaslomaa. En todellakaan kehtaa itse diagnosoida itseäni sairaslomalle, odotan että lääkäri arvioi sairasloman todellisen tarpeen.



Olen aina luullut, että lääkäreitä ärsyttäisi enemmänkin sellainen potilas, joka jo ovella kertoo itse tekemänsä diagnoosin, vaatii antibiootit ja sairasloman ennen kuin lääkäri on ehtinyt potilasta vilkaistakaan.

Mä haluaisin vähän tietää käytännöistä, miten te lääkäri yleensä toimitte kun teille tulee asiakas, näettekö esim sen että minkä syyn asiakas on ilmoittanut aikaa varatessaan? Ja jos asiakas tulee valittamaan jotain vähän epämääräistä vaivaa, katsotteko koneelta/kansioista aiempaa sairaushistoriaa vai oletteko vain sen varassa mitä potilas kertoo?

Sanotaan nyt esimerkkitapaukseksi tällainen tilanne, oireina on ollut väsymystä ja epämääräistä kolotusta, kerronko vain kyseiset oireet vai kerronko että minulla taustalla aiemmin sairastettu syöpä? Kuulostanko hysteerikolta jos asian mainitsen?

Miksei keskustella siitä, että miten asiakkaalle asiointitapahtuma olisi helpompi? Miksi asiakkaan pitää itse latoa mahdollisimman nopsaan kamat kassiin? Miksi kaupassa ei ole henkilökunntaa auttamassa pakkaamisessa? Miksi asiakkaan pitää itse raivata kahvilassa omat ja muiden astiansa? Miksi ei voi olla pöytiintarjoilua?

että ajattelevatko lääkärit potilaiden olevan luulosairaita kovinkin heppoisin perustein? Missä tilanteessa lääkärit epäilevät, että kyseessä voisi olla oikeasti joku täysin luulosairas ihminen?

Kyllä minusta myös asiakkaalta voi odottaa huomaavaisuutta asiakaspalvelijaa kohtaan. Usein on kuitenkin ihan pienistä asioista kyse, jotka eivät vaadi mitään ylimääräisiä ponnisteluja.



Itse hermostun esim. mäkkärissä kun jonossa on perhe joka alkaa vasta siinä kassalla miettimään että mitähän me syötäisiin ja kyselemään lapsilta että mitä nämä ottavat. Jos ei tiedä voi mennä siihen jonon viereen miettimään ja antaa niiden mennä tiskille jotka jo tietävät mitä ottavat.

minä olen asiakas ja sinä olet työksesi asiakaspalvelija. Hoida vaan tuotteiden kääntely viivakoodit kohdilleen hymyssä suin. Minä kirjoitan palautetta laatikkoon joka kerta, kun kohtaan yrmeän työpaikkaansa arvostamattoman ja asiakasta halveksivan kassaneidin.

Niin tekisin mielelläni, mutta olen juuri se inhoamanne viikon ostokset kerralla hakeva, joten kärry on ihan täysi kassalle mentäessä. Eli ihan siitä päältä aloitan kassalle latomisen. Ne kaupan hyllyt kun ei olekaan järjestetty niin, että kärryyn saisi tavarat kevyimmästä painavimpaan - eikä se systeemi edes taitaisi toimia.

Mieti jo briffausvaiheessa, mitä haluat saavuttaa, ja miten tulokset mitataaan. Hahmottele myös realistinen aikataulu - jos haluat nähdä konseptin kahdessa päivässä ja koko kampanjan neljässä, et _voi_ saada parasta mahdollista laatua.



Luova työ vie aikansa, ja meillä on muitakin asiakkaita kuin sinä. Sinun pitää tottakai tuntea olevasi arvokas ja tärkeä, mutta ylihuomiseksi on suunniteltu jo monta muutakin asiaa kuin sinun viime hetkessä ilmoittamasi palaveri.



Jos sinulla on budjetti tiedossa, kerro se vaikka vähän alakanttiin, mutta anna jotakin osviittaa - turhauttavaa on se, kun halutaan "parasta", mutta se paras ei tietysti saisi maksaa juuri mitään.



Kiitos!

t. mainostoimiston proikkari