Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ikävät seuraukset aiheettomasta lastensuojeluilmoituksesta
hellolel
10.09.2016 |
Meistä teki joku nimettömän ja tekaistun lastensuojeluilmoituksen keväällä. Ilmoitus itsessään oli täysin älytön, ja sosiaalityöntekijätkin sen tajusivat, mutta halusivat silti laittaa meidät prosessiin, tai kai se oli sääntöjen mukaan pakkokin, eli meille seurasi ensin parin kuukauden piinallinen odottelu, ja sen jälkeen kotikäynti, joka oli aivan kamala stressi, mutta käynnillä työntekijät totesivat, että on tosiaan ihan tuulesta temmattu ilmoitus. Ilmoituksen teki hyvin todennäköisesti häiriintynyt naapurimme, koska hän ei siedä sitä, että lapsemme pelaavat pallopelejä pihallamme. Hän on valittanut noista pallopeleistä useita kertoja taloyhtiön hallituksen ja isännöitsijän kautta, vaatinut esim korvauksia kun joutuu kuuntelemaan lasten ääntä, valittanut nurmikon kunnosta yms aivan älytöntä. Lapsemme eivät pelaa hänen pihallaan eikä nurmikkomme ole kärsinyt peleistä. Lapset eivät myöskään potki palloa seinään tms vaan pelaavat ihan normaalisti pihassa.
Minulle oli valtava shokki saada kirje lastensuojelusta, jossa ilmoitettiin että meistä on tehty tällainen ilmoitus ja siitä seuraavat toimenpiteet. Tuntui kamalalta ja mielivaltaiselta, että joku tuntematon tulee kotiimme arvostelemaan meitä ja lapsiamme. Järki sanoi että mitään syytä ilmoitukseen ei ole, mutta se sisälsi sen verran ilkeitä ja henkilökohtaisia väitteitä, että ne menivät kyllä ihon alle. Koko sen ajan, kun odotimme kotikäyntiä, vähensin sosiaalista elämäämme, en halunnut kutsua meille toisia lapsiperheitä kylään, tai leikkiä lasten kanssa pihassa. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt ehkä hakea sairaslomaa töistä, koska stressasin niin paljon ja nukuin huonosti. Mietin, miksi joku sanoo noin ilkeitä asioita meistä, ja miten paljon pahaa voi kenelle tahansa aiheuttaa suutuksissaan nimettömänä, koska ilmoituksesta seuraa aina tämä kamala kotikäynti ja piinallinen odotus. Lapsemmekin ovat jo aika isoja, joten emme oikein tienneet miten tämä vaikutti heihin.
Nyt kesän jälkeen tajuan, ettemme ole vieläkään toipuneet. Emme syöneet kertaakaan pihallamme kesällä, koska emme halua naapurin kuuntelevan juttujamme ruokapöydässä. Emme kertaakaan kutsuneet ystäviä meille grillaamaan tai syömään kesällä. En enää vie pyykkejä pihalle kuivumaan, niin että hän näkisi ne. Tuntuu ihan hullulta, mutten tunne oloani turvalliseksi omassa pihassamme, vaan pelkään irrationaalisesti, että hän kyttää ja kuuntelee, ja tekee taas uusia ilmoituksia.
Lapseni putosi puusta (ei edes minun valvonnassani) ja sai kipsin. Pelkään nyt että siitäkin tehdään ilmoitus, ja jotenkin väännetään se lastensuojeluasiaksi. Lisäksi joka kerta, kun esiteini korottaa ääntään kotona, pelkään hysteerisesti että naapuri siellä jo näpyttelee sos.toimiston puhelinnumeroa. Olemme ihan tavallinen perhe, jonka sosiaalityöntekijätkin totesivat, mutta nyt pelkään hulluna että naapuri keksii tehdä saman uudelleen. Olisi mahtavaa muuttaa, mutta taloudellsista syistä se ei ole muutamaan vuoteen mahdollista, ja asunto on muuten ihana ja täydellinen, lapsilla kaikki kaverit täällä ja koulu ja harrastukset lähellä. Tuntuu ihan hullulta että tuollainen ilmoitus ja hullu naapuri voi tällä tavalla onnistua tekemään kiusaa ja saada elämästä paljon kurjempaa kuin ennen tuota pelkoa.
Kommentit (489)
Kyllä on ärsyttänyt nämä muutamat postaukset siitä kuinka yhdestä ilmoituksesta joka on vielä todettu aiheettomaksi on jäänyt traumat ja kuinka kamalaa ja stressaavaa se koko asia oli. Monesti jopa näkee täsin valheellisia tietoja siitä että mitä merkintöjä mukamas menee kellekin lastensuojeluilmoituksesta ja mitä siitä mukamas seuraa kun totuus on se, että ilmoitus joko johtaa toimenpiteisiin eli siihen että avataan lastensuojeluasiakkuus, tai sitten ei. Ja yleensä asian selvittämiseen ei tarvita muuta kun yksi käynti, joko kotona ja toimistolla ja haastattelujen perusteella päätetään asiasta. Ja vaikka syntyisi asiakkuus, niin ei siinä olla lähelläkään mitääns huostaanottoa.
Aivan älytöntä hysteeristä ajattelumallia täällä jollain. Tai sitten joskus tuntuu että täällä tahallaan peloitetaan muita, jotta syntyisi pelkoa lastensuojelua kohtaan. Valitettavasti jotkut käyttävät ilmoituksia lyömäaseenaan ja jopa vahingoniloa ja vaivaa saadakseen, mutta loppujen lopuksi sinä itse päätät sen kuinka ison mörön siitä teet mieleesi.
Minua ei ainakaan haittaisi jos joku tekisi ilmoituksen häiritäkseen, sillä ei siellä lastensuojelussakaan mennä sitten täysin sitten ilmoittajan annettujen tietojen perusteella vaan todellakin tutkitaan tilanne ja ei se ilmoitus johda automaattisesti mihinkään useiden kertojen tapaamisiin tai kotikäynteihin. Ongelma on lähinnä siinä, että silloin kun oikeasti ei tarvita lastensuojelun apua niin turhaa aikaa ja resursseja käytetään hukkaan. Valitettavasti kaikki eivät aina edes tiedä, mitkä asiat kuuluisi lastensuojelulle, edes esim. päiväkodin henkilöstö puhumattakaan taviksista eli joskus huudetaan sitä lastensuojelua selvittämääna asioita jotka eivät oikeastaan heidän taholle edes kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lasu kokemukseni. Saimme lasun vilkkaasta nuorimmasta lapsesta, joka halusi jäätelön. Ennen kauppareissua oli sovittu, että ei jäätelöä, mutta sai kaupassa silti kohtauksen. Olisi varmaan pitänyt ostaa jäätelö, mutta koska mielestäni (ja monen muunkin mielestä) lapsille ei ihan kaikkea pidä antaa periksi, joten vein huutavan ja potkivan lapsen autoon. Mies ja vanhemmat lapset ostivat tavarat ja tulivat perästä. Tästä oli joku tehnyt ilmoituksen. Silloin oli tämä Eerika juttu pinnalla, joten uskon sen vaikuttaneen.
Mutta kyllä se järkytys oli ja muutama uneton yö tuli vietettyä. Valitsin kuitenkin avoimen linjan ja kerroin tapahtuneesta niin ystäville kuin lapsen hoitopaikassa, koska en ollut tehnyt mitään väärää. Ja kun vihdoin sossujen tapaaminen tuli, he olivat samaa mieltä ettei tässä ollut tapahtunut mitään sellaista että jotain pitäisi tehdä, päinvastoin sain kannustusta että olin tehnyt oikein. Jonkun aikaa kyllä välttelin nuorimmat mukaan ottamista kauppaa ja kyseistä kauppaa. Mutta muutaman kerran jouduin saman tempun lapsen kanssa tekemään, nyt kyllä jo ymmärtää, että jos sovitaan ettei osteta herkkuja niin ei osteta. Olin suorastaan ylpeä kun toi purkan hihnalle ja vei kiltisti takaisin hyllyyn kun sanoi, että tänään ei osteta.
Täytyy sanoa että aika uskomatonta jos joku tekee ilmoituksen vain kun näkee jonkun tällaisen tilanteen että itkevää lasta roudataan kaupasta autoon. Jos ilmoituksessa on sanottu se mikä tilanne oli niin eiköhän se ole jo alusta lähtien aika selvä että tuon perusteella ei voi olettaa että lastensuojelun tarvetta on. Tietenkin asia olisi voinut olla myös toisin eli te olisitte voineet osoittautua tutkimisen jälkeen vaikka vastuuttomiksi narkkaripariskunnaksi. Mutta se että tehdään tuollaisesta ilmoitus tai ylipäätänsä voidaan tehdä se on hyvin ihmeellistä. Käsittääkseni ilmoitukseen vaadittaisiin kyllä vähän suurempi huolenaihe kuin se että näkee jonkun tuntemattoman lapsen itkevät jonkun tikkarin perään kauppareissussa?
Meillä mulkku ikiopiskelija teki isännöitsijälle valituksen lasten äänistä. Halusi meille varoituksen.
Isännöitsijä ei koskaan noteerannut vaatimusta kun lasten äänet eivät ole varoituksen peruste.
Sain tietää kun olin hallituksessa ja isännöitsijä mainitsi joskus asiasta. Meidän av-mamma antoi palaa asiasta ja tämä pelle kulki seiniä pitkin kun näki mut.
Tiesi saavansa heti turpiinsa jos olisi avannut suunsa.
Ei olla enää naapureita. Kun asuttiin kerrostalossa ne pidettiin huolta ettei kyylät hyppineet silmille. Tuommoisten paskiaisten kanssa tulee olla kova. Tuunko hoitamaan asian kuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Aiheellinen aloitus. Olen itse kipuillut näiden asioiden kanssa ja luullut olevani yksin. Helpottaa kuulla että en ole ainoa jolla elämänilo ja vapaus on kadonnut. Tälle olisi tultava muutos koko systeemille. Moni perhe elää nykyään kulisseja kiillotelelen ja peläten. Tällaisesta ei mitään hyvää seuraa perheessä. Itse olen pelännyt uhmaikäisen huutoja. Nehän kuulostaa siltä kun kurkkua leikattaisi auki pahimmillaan. Kun siellä on jo taustalla aiheeton lasu, niin en halua enää yhtäkään aiheetonta ilmoitusta.
Mitä luulette olenko monesti antanut periksi lapselle?
Olisin mielellään mukana perustamassa vertaistukiryhmää.[/
MÄ OON MUKANA ! (vertaistukiryhmässä!)
Meidän perheistä ei kukaan koskaan tehnyt mitään lastensuojeluilmoitusta, tosin en tiedä, milloin nää tällaset on kehitetty?
Kun olin kolmannella luokalla, opettajani mielestä mussa oli jotain häikkää ja pääsin lastenlinnaan tutkimuksiin. Kävin siellä lukuisia kertoja, siellä eri psykologitädit kyseli kaikenlaista epäolennaista, piirtelin kuvia ja katselin musteläiskiä. Ne kertoi, että pääsen sinne asumaan, kunhan mulle vapautuu paikka. Olin siitä iloissani, koko maailma muuttui paremmaksi, kun oli jotain kivaa odotettavaa. Ikävä kyllä mun kuntoni todettiin paremmaksi, ja mut otettiin pois jonosta.
Aikuisena kävin pyytämässä mun paperit sieltä. Mut kuvattiin herkäksi, ei kovin vahvaegoiseksi lapseksi. Risat hampaat ja vähän likainen, ikäistään älykkäämpi. Yhdessä tekstissä kuvailtiin, että suhtaudun vieraisiin erikoisesti, esimerkkiin oli kirjoitettu mun kuvaus yhden sisarukseni ottoperheen lapsista. No joo, en ollut koskaan nähnyt niitä lapsia, olin puhunut tän ottolapseksi annetun täyssisarukseni kanssa puhelimessa muutaman minuutin tyyliin kerran vuodessa. Ei mulla ollut siitä perheestä siis kauheesti kuvailtavaa. Psyko ei tullut kysyneeksi, oonko mä käynyt siellä, se vaan oletti että olen.
Kukaan niistä lukuisista psykoista ei kysynyt kertaakaan mitään oleellista. Vaikkapa uhkaileeko perheessämme joku, riehuuko joku, lyökö joku tai uhkaako mahdollisesti tappaa? Kuinka usein saamme selkäämme, missä äitini on menettänyt hampaansa, miten meillä kohdellaan mahdollisia lemmikkieläimiä?
Meillä oli hyvät naapurit. Liian hyvät, mukavat ja luotettavat, joilla ei myöskään ollut tapana puuttua toisten asioihin.
Musta on edelleenkin parempi, että jotkut tekee täysin turhia lasu-ilmoituksia, kuin ettei niitä tehtäisi silloin, kun epäilykset kaltoinkohtelusta on heränneet. Kyllä ammatti-ihmiset äkkää hyvin nopeasti tilanteet, joissa ilmoituksen takana ei ole muuta kuin kiusanteko. Ainoa huono puoli on, että turhat ilmot vievät aikaa niiltä oikeilta tapauksilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee niin paha mieli teidän asianosaisten puolesta kun lukee tällaisia kokemuksia. Ja vielä joku väittää, ettei lastensuojelu Suomessa olisi mielivaltainen. Hirveää, ihan kamalaa. En haluaisi asua siellä.
t. ulkkis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lasu kokemukseni. Saimme lasun vilkkaasta nuorimmasta lapsesta, joka halusi jäätelön. Ennen kauppareissua oli sovittu, että ei jäätelöä, mutta sai kaupassa silti kohtauksen. Olisi varmaan pitänyt ostaa jäätelö, mutta koska mielestäni (ja monen muunkin mielestä) lapsille ei ihan kaikkea pidä antaa periksi, joten vein huutavan ja potkivan lapsen autoon. Mies ja vanhemmat lapset ostivat tavarat ja tulivat perästä. Tästä oli joku tehnyt ilmoituksen. Silloin oli tämä Eerika juttu pinnalla, joten uskon sen vaikuttaneen.
Mutta kyllä se järkytys oli ja muutama uneton yö tuli vietettyä. Valitsin kuitenkin avoimen linjan ja kerroin tapahtuneesta niin ystäville kuin lapsen hoitopaikassa, koska en ollut tehnyt mitään väärää. Ja kun vihdoin sossujen tapaaminen tuli, he olivat samaa mieltä ettei tässä ollut tapahtunut mitään sellaista että jotain pitäisi tehdä, päinvastoin sain kannustusta että olin tehnyt oikein. Jonkun aikaa kyllä välttelin nuorimmat mukaan ottamista kauppaa ja kyseistä kauppaa. Mutta muutaman kerran jouduin saman tempun lapsen kanssa tekemään, nyt kyllä jo ymmärtää, että jos sovitaan ettei osteta herkkuja niin ei osteta. Olin suorastaan ylpeä kun toi purkan hihnalle ja vei kiltisti takaisin hyllyyn kun sanoi, että tänään ei osteta.
Täytyy sanoa että aika uskomatonta jos joku tekee ilmoituksen vain kun näkee jonkun tällaisen tilanteen että itkevää lasta roudataan kaupasta autoon. Jos ilmoituksessa on sanottu se mikä tilanne oli niin eiköhän se ole jo alusta lähtien aika selvä että tuon perusteella ei voi olettaa että lastensuojelun tarvetta on. Tietenkin asia olisi voinut olla myös toisin eli te olisitte voineet osoittautua tutkimisen jälkeen vaikka vastuuttomiksi narkkaripariskunnaksi. Mutta se että tehdään tuollaisesta ilmoitus tai ylipäätänsä voidaan tehdä se on hyvin ihmeellistä. Käsittääkseni ilmoitukseen vaadittaisiin kyllä vähän suurempi huolenaihe kuin se että näkee jonkun tuntemattoman lapsen itkevät jonkun tikkarin perään kauppareissussa?
No lapsi tosiaan huusi täyttä kurkkua, potki ja huitoi, joten pidin kyllä tosi lujaa kiinni, jonka jälkeen lapsi huutaa että sattuu. No totta kai sattuu kun kovaa pitää kiinni. Mutta sossujen on jokainen ilmoitus otettava tosissaan ja ilmoituksen tehnyt (nimetön ilmoitus, mutta saimme tekstin tiedoksemme) oli kirjoittanut siihen, että lasta on satutettu ja kohdeltu väkivalloin, ei mitenkään mainittu että tilanne on alkanut lapsen kieltämisestä. Ja kuten mainitsin, tuo Eerika juttu oli silloin esillä ja myös sossut sanoivat, että sen seurauksena tuli paljon ilmoituksia, joista osa siis aiheettomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lasu kokemukseni. Saimme lasun vilkkaasta nuorimmasta lapsesta, joka halusi jäätelön. Ennen kauppareissua oli sovittu, että ei jäätelöä, mutta sai kaupassa silti kohtauksen. Olisi varmaan pitänyt ostaa jäätelö, mutta koska mielestäni (ja monen muunkin mielestä) lapsille ei ihan kaikkea pidä antaa periksi, joten vein huutavan ja potkivan lapsen autoon. Mies ja vanhemmat lapset ostivat tavarat ja tulivat perästä. Tästä oli joku tehnyt ilmoituksen. Silloin oli tämä Eerika juttu pinnalla, joten uskon sen vaikuttaneen.
Mutta kyllä se järkytys oli ja muutama uneton yö tuli vietettyä. Valitsin kuitenkin avoimen linjan ja kerroin tapahtuneesta niin ystäville kuin lapsen hoitopaikassa, koska en ollut tehnyt mitään väärää. Ja kun vihdoin sossujen tapaaminen tuli, he olivat samaa mieltä ettei tässä ollut tapahtunut mitään sellaista että jotain pitäisi tehdä, päinvastoin sain kannustusta että olin tehnyt oikein. Jonkun aikaa kyllä välttelin nuorimmat mukaan ottamista kauppaa ja kyseistä kauppaa. Mutta muutaman kerran jouduin saman tempun lapsen kanssa tekemään, nyt kyllä jo ymmärtää, että jos sovitaan ettei osteta herkkuja niin ei osteta. Olin suorastaan ylpeä kun toi purkan hihnalle ja vei kiltisti takaisin hyllyyn kun sanoi, että tänään ei osteta.
Täytyy sanoa että aika uskomatonta jos joku tekee ilmoituksen vain kun näkee jonkun tällaisen tilanteen että itkevää lasta roudataan kaupasta autoon. Jos ilmoituksessa on sanottu se mikä tilanne oli niin eiköhän se ole jo alusta lähtien aika selvä että tuon perusteella ei voi olettaa että lastensuojelun tarvetta on. Tietenkin asia olisi voinut olla myös toisin eli te olisitte voineet osoittautua tutkimisen jälkeen vaikka vastuuttomiksi narkkaripariskunnaksi. Mutta se että tehdään tuollaisesta ilmoitus tai ylipäätänsä voidaan tehdä se on hyvin ihmeellistä. Käsittääkseni ilmoitukseen vaadittaisiin kyllä vähän suurempi huolenaihe kuin se että näkee jonkun tuntemattoman lapsen itkevät jonkun tikkarin perään kauppareissussa?
No lapsi tosiaan huusi täyttä kurkkua, potki ja huitoi, joten pidin kyllä tosi lujaa kiinni, jonka jälkeen lapsi huutaa että sattuu. No totta kai sattuu kun kovaa pitää kiinni. Mutta sossujen on jokainen ilmoitus otettava tosissaan ja ilmoituksen tehnyt (nimetön ilmoitus, mutta saimme tekstin tiedoksemme) oli kirjoittanut siihen, että lasta on satutettu ja kohdeltu väkivalloin, ei mitenkään mainittu että tilanne on alkanut lapsen kieltämisestä. Ja kuten mainitsin, tuo Eerika juttu oli silloin esillä ja myös sossut sanoivat, että sen seurauksena tuli paljon ilmoituksia, joista osa siis aiheettomia.
Ohis, mutta mistä se kaupassa olija tiesi sinun ja lapsesi nimen ja teidän yhteystietonne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin, että olen ainoa. Me olemme lastensuojeluprosessissa mukana ja kokemukset ovat sanoisinko monipuolisia. Meidän näkökulmastamme katsottuna, paljon valehtelua ja pimittämistä juuri sosiaalityöntekijöiden puolelta kautta linjan. Kirjaukset tehdään niin, että kun niitä lukee joku ulkopuolinen, niin ei voi päästä oikeaan käsitykseen asiasta. Toisaalta, on siellä myös ihmisiä töissä, jotka osaavat käyttää aivojaan. Asumme pienessä kunnassa, minne ei saada pätevää henkilökuntaa sossupuolelle ja vaikka saadaan, löytävät he varmasti paremman työpaikan jostain muualta viimeistään vuoden kuluessa. Siis eläkeikäisten tusinatiinojen kanssa täällä sitten väännetään.
Vaikka tietäisit, että asiat ovat keskimäärin hyvin - lapset on hoidettu ja heistä välitetään, alkoholia eikä huumeita käytetä - tämä prosessi on henkisesti äärimmäisen raskas ja johtaa juurikin jatkuvaan stressiin ja aivan kaiken pelkäämiseen. Kaikki energiasi menee pelkäämiseen ja varomiseen. Mutta sitähän jotkut sossut haluavatkin, he haluavat hallita sinua. ;)
Vaikka itse olen sitä mieltä, että pääosa huostista on tarpeellisia, kaipaan myös parempaa lakisuojaa tms. väärinkäytöksiin.
Tietääkö kukaan kertoa faktaa? Nimittäin meidän pojastamme tehtiin nimetön ja perättömäksi osoittautunut lastensuojeluilmoitus. Selvitimme asiaa perheen kesken ensin, piinaavaa oli sos.toimiston palaverin odottaminen. Selvisi, että poika oli viettänyt kaveriporukassa aikaa, jossa oli ollut osa kannabiksen käyttäjiä. Poikamme ei moiseen koskenut. Kaikista ilmoitus kuitenkin tehtiin. Poika oli silloin 16 v. ja nyt jo 18 v. Kaikki on oikein hienosti, kuten oli silloinkin. Hän odottaa kutsuntoihin kutsua, siis inttikirjettä. Ei ole kuulunut vielä... Kertokaa joku viisas, eihän tämmöinen perätön ilmoitus voi aikaansaada sitä, että kutsua kutsuntoihin ei tulisikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeutuisin terapiaan kertomaan tuosta, koska selkeästi ahdistuit niin paljon että se rajoittaa koko perheenne elämää. En missään tapauksessa silti antaisi naapurille noin paljoa valtaa, että lopettaisin käytännöllisesti katsoen elämästä, vaan päinvastoin eläisin kuten ennenkin - se vasta raivostuttaakin tuollaista kyylääjää, ettei hän pystykään hallitsemaan kaikkea.
Rikosilmoitus ilmoituksen tekijästä, jos hän tehtailee noita lisää huvikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lasu kokemukseni. Saimme lasun vilkkaasta nuorimmasta lapsesta, joka halusi jäätelön. Ennen kauppareissua oli sovittu, että ei jäätelöä, mutta sai kaupassa silti kohtauksen. Olisi varmaan pitänyt ostaa jäätelö, mutta koska mielestäni (ja monen muunkin mielestä) lapsille ei ihan kaikkea pidä antaa periksi, joten vein huutavan ja potkivan lapsen autoon. Mies ja vanhemmat lapset ostivat tavarat ja tulivat perästä. Tästä oli joku tehnyt ilmoituksen. Silloin oli tämä Eerika juttu pinnalla, joten uskon sen vaikuttaneen.
Mutta kyllä se järkytys oli ja muutama uneton yö tuli vietettyä. Valitsin kuitenkin avoimen linjan ja kerroin tapahtuneesta niin ystäville kuin lapsen hoitopaikassa, koska en ollut tehnyt mitään väärää. Ja kun vihdoin sossujen tapaaminen tuli, he olivat samaa mieltä ettei tässä ollut tapahtunut mitään sellaista että jotain pitäisi tehdä, päinvastoin sain kannustusta että olin tehnyt oikein. Jonkun aikaa kyllä välttelin nuorimmat mukaan ottamista kauppaa ja kyseistä kauppaa. Mutta muutaman kerran jouduin saman tempun lapsen kanssa tekemään, nyt kyllä jo ymmärtää, että jos sovitaan ettei osteta herkkuja niin ei osteta. Olin suorastaan ylpeä kun toi purkan hihnalle ja vei kiltisti takaisin hyllyyn kun sanoi, että tänään ei osteta.
Täytyy sanoa että aika uskomatonta jos joku tekee ilmoituksen vain kun näkee jonkun tällaisen tilanteen että itkevää lasta roudataan kaupasta autoon. Jos ilmoituksessa on sanottu se mikä tilanne oli niin eiköhän se ole jo alusta lähtien aika selvä että tuon perusteella ei voi olettaa että lastensuojelun tarvetta on. Tietenkin asia olisi voinut olla myös toisin eli te olisitte voineet osoittautua tutkimisen jälkeen vaikka vastuuttomiksi narkkaripariskunnaksi. Mutta se että tehdään tuollaisesta ilmoitus tai ylipäätänsä voidaan tehdä se on hyvin ihmeellistä. Käsittääkseni ilmoitukseen vaadittaisiin kyllä vähän suurempi huolenaihe kuin se että näkee jonkun tuntemattoman lapsen itkevät jonkun tikkarin perään kauppareissussa?
No lapsi tosiaan huusi täyttä kurkkua, potki ja huitoi, joten pidin kyllä tosi lujaa kiinni, jonka jälkeen lapsi huutaa että sattuu. No totta kai sattuu kun kovaa pitää kiinni. Mutta sossujen on jokainen ilmoitus otettava tosissaan ja ilmoituksen tehnyt (nimetön ilmoitus, mutta saimme tekstin tiedoksemme) oli kirjoittanut siihen, että lasta on satutettu ja kohdeltu väkivalloin, ei mitenkään mainittu että tilanne on alkanut lapsen kieltämisestä. Ja kuten mainitsin, tuo Eerika juttu oli silloin esillä ja myös sossut sanoivat, että sen seurauksena tuli paljon ilmoituksia, joista osa siis aiheettomia.
Ohis, mutta mistä se kaupassa olija tiesi sinun ja lapsesi nimen ja teidän yhteystietonne?
Kun vanha ketju nousi pinnalle ja löysin tämän oman kirjoitukseni johon tämä kysymys oli osoitettu, vastaan näin monen vuoden viiveellä. Ilmoitukseen oli kirjattu meidän auton rekisterinumero, jonka perusteella sossu oli etsinyt meidät. Eli ilmoittaja oli selkeästi seurannut kaupasta ulos niin, että oli saanut rekkarin ylös. Itse en siinä tilanteessa todellakaan seurannut mitä ympärilläni tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö kukaan kertoa faktaa? Nimittäin meidän pojastamme tehtiin nimetön ja perättömäksi osoittautunut lastensuojeluilmoitus. Selvitimme asiaa perheen kesken ensin, piinaavaa oli sos.toimiston palaverin odottaminen. Selvisi, että poika oli viettänyt kaveriporukassa aikaa, jossa oli ollut osa kannabiksen käyttäjiä. Poikamme ei moiseen koskenut. Kaikista ilmoitus kuitenkin tehtiin. Poika oli silloin 16 v. ja nyt jo 18 v. Kaikki on oikein hienosti, kuten oli silloinkin. Hän odottaa kutsuntoihin kutsua, siis inttikirjettä. Ei ole kuulunut vielä... Kertokaa joku viisas, eihän tämmöinen perätön ilmoitus voi aikaansaada sitä, että kutsua kutsuntoihin ei tulisikaan?
Hieman kummaa jossei kirjettä ole tullut, mutta ei tuo isoveli ihan niin tarkkana ole, vielä. Joten ei syytä huoleen, eiköhän tuo kutsu tule pikkuhiljaa.
Vierailija kirjoitti:
deardaer kirjoitti:
Meillä asuu kans niin kamala kukkahattutäti naapurissa, että kun luen teidän kokemuksia, niin alkaa pelottaa! Täti on täysin vailla empatiakykyä, kuvittelee olevansa ns parempaa väkeä (savolaistaustainen, mutta käyttää ruotsinkielisiä sanoja puheensa keskellä antaakseen ehkä itsestään suomenruotsalaisen kuvan), arvostelee kovin sanoin jos jollain naapurilla ei ole kukat hoidettuna tai jos jonkun lapsi on jättänyt pihaan leluja. Tekee valituksia taloyhtiölle just noista pihapeleistä ym. Puhuu todella teennäisesti, esittää jotain. Ei ole kovin korkeasti koulutettu (toisin kuin nämä kotiäidit, joita arvostelee), mutta ehkä sen vuoksi kokee alemmuutta, ja yrittää peittää sen sillä, että esittää muita parempaa? Feikimpää tyyppiä en muista tavanneeni, mutta oikeasti pelottaa mitä se keksii. Sai esim tietää että yksi taloyhtiömme asukkaista on työtön, niin on puhunut kovaan ääneen tästä työttömästä, että onpa kyllä siinäkin asunnossa se työtön ihminen, ihan kauhuissaan. Ei edes tunne tätä ihmistä, en tiedä mistä tietää että on työtön. Meille muille on esim kertonut että tämä työtön on ollut työttömänä ties kuinka kauan (puoli vuotta) eikä ole vieläkään löytänyt töitä! Hänellä on muitakin vastaavia asenteita, joten jatkoa odotellessa... Kauhee jos itse saisi kenkää töistä, ja tämä tantta saisi tietää, ja alkaisi mustamaalata naapureille :D
Minkä takia tuollaisen hullun jutut olisi pelottavia?
Mustamaalatte sen joukolla hulluksi, niin ongelma on ratkaistu, itse teen aina noin, jos huomaan, että naapurissa olisi esim. joku sekopää tehtailija, varmistan, että olen mustamaalannut sen kaikille.
Nuo hullut aina unohtaa, että muutkin osaa, ja pystyy kiusaamaan.
Kannattaa myös tehtailla itsekin valituksia/ilmoituksia hulluista, jos olet varma, että se on tehnyt susta aiheettomasti jotain. Itse teen aina noinkin, esim. eläinsuojeluilmoituksia yms. kiusaaminen on loppunut siihen.
Kai sinä tajuat, että jos ei kerrota kuka niitä tekee, niin sinunkaltaisesi Einstein hyvin suurella todennäköisyydellä syyttelee ja mustamaalaa ihan väärää tahoa? Kuulostaa vahvasti, että kohdallasi ilmoitukset on todellakin tehty syystä ja aiheesta. Toivottavasti saat niistä seurauksia myös.
Nuo ilkeyksiään ilmiantajat voivat terr.orisoida myös esimerkiksi perättömillä ilmoituksilla poliisille yms muille viranomaisille. Ja kun ilmoitus on tehty, on heidän pakko reagoida, eivät he voi asian todellista laitaa tietää. Mädät omenat pilaavat koko korin.
No tarviiko siitä nyt noin paljon pelästyä. Meistä on tehty lastensuojeluilmoitus ja se johti siihen että ovikelloa soittivat päivystävät sossut vielä saman päivän iltana, täysin odottamatta. Oli pieni shokki kun heillä oli sellaiset identtiset virka-asutkin päällä, muistuttivat poliisin haalareita. Kämppä oli luonnollisesti kaaos ja mulla jotkut kulahtaneet kotivaatteet päällä. No ei siinä sit. Juttelivat ja lähtivät ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Ei niistä tarvitse järkyttyä noin paljon. Uskoivathan ne työntekijätkin, ettei teillä ole ongelmia.
Mä mietin ihan samaa. IHAN oikeastihan siitä ilmoituksesta ei seurannut yhtään mitään, kuten niistä ei seuraa, jos syytä ei oikeasti ole.
Tosin nyt alkaa tässä ketjussa aika monen superhysteerisen äidin tekstit kuulostaa siltä, että apua kannattaisi hakea aika äkkiä, ennen kuin on oikeasti syytä lastensuojelun puuttua.
PS. Musta on tehnyt poliisi lastensuojeluilmoituksen koska kodistani löytyi huumausaineiksi luokiteltavia juttuja. Oikeasti ei ollut mitään hätää, ja kävin kerran lasussa+ seulassa ja homma oli sillä selvä. Kun ihan oikeasti meillä ei ollut mitään ongelmia, ja se kyllä tajuttiin heti.
Alue: Aihe vapaa
Kaverini lapsista tehtiin onneksi "aiheeton" lastensuojeluilmoitus, mutta lasulla ei ollutkaan aikaa hoitaa kyseistä tapausta, vaan kaveri teki lasun hommat viemällä lapsensa lääkäriin tarkistettavaksi ettei vaan ole piessyt heitä verille.
Oikeastihan lasun olisi pitänyt kiikuttaa nämä lapset lääkärin, mutta olivat jossain toisaalla hoitamassa jotain muuta tapausta.
Omalle ovellenikin ovat sossut tulleet oikein poliiseiden kanssa, koska joku kurja ihminen keksinyt sinne kertoa tarinoita meidän perheestä. Vähän joo ahdisti, mutta itseäni jäi vaivaamaan eniten se että lastensuojelulla, sekä poliiseilla olisi ollut ihan oikeaitakin asioita käsiteltävänä.
On resurssipulaa ja kaikkea muuta. Joku ajattelee että on kiva kostaa tms toiselle, mutta enimmäkseen se kiusa kostautuu jollekin aivan muulle henkilölle/henkilöille.
En ymmärrä moista vauhkoontumista, vaikka kyllä se pahalta varmasti tuntuukin. Oma elämäni ei kuitenkaan mennyt pilalle kiusaamismielessä tehdyistä lastensuojeluilmoituksista, mutta ken ties joidenkin muiden meni. Ehkä joku lapsi, tai perhe jäi vaille apua, siksi että lasulla oli muuta tekemistä, Ehkä apu tulikin liian myöhään...
Jotkut perheet jäävät myös syyniin ihan turhaan. Sekin on niiltä oikeasti apua tarvitsevilta pois ja eniten kärsivät he jotka jäävät vaille sitä apua. Eivät he joita syynätään ihan turhaan, ellei sossuillakin jotain vikaa päässä. USkoisin jälkimmäisen olevan kuitenkin harvinaisempaa.
Idiooteista ei kuitenkaan kannata välittää. Itse ja lapsenne siitä kärsivät eniten. Ja te luotte sen kärsimyksen lapsillenne ihan itse, eivätkä ne ilmoituksilla kiusaajat. Miettikää sitä.