Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on ihastunut toiseen
09.09.2016 |
Mieheni oli viikkoja sitten viettämässä viikonloppua ystävänsä luona isolla porukalla. Huomasin heti sen viikonlopun jälkeen mieheni käytöksessä muutoksen, hän tuntui kovin etäiseltä ja oli koko ajan nenä kiinni puhelimessa ja tätä tapahtui monena päivänä. Kyselin, onko kaikki hyvin ja onko mökillä kenties tapahtunut jotain mikä saa hänet käyttäytymään noin. Hän vakuutti että mitään ei ole tapahtunut ja kaikki on ok. Tivasin ja tivasin ja heitin ilmoille epäilyksen toisesta naisesta, mutta edelleen kielsi mitään tapahtuneen. Yhtenä iltana mieheni oli jo nukkumassa, kun huomasin että hänen puhelimensa piippaili vähän väliä ja viestit olivat eräältä naiselta, joka oli ollut tuona viikonloppuna mukana siellä miehen ystävän luona. Tiedän ettei toisen viestejä saa lukea, en ole koskaan niin tehnyt mutta en voinut olla lukematta. Luin heidän keskustelunsa, mitään ei ollut heidän välillään tapahtunut mutta selvisi että pientä ihastumista on ilmassa ja taitanee olla molemmin puoleista. Nainen on myös itse parisuhteessa. He molemmat puivat keskustelussa olevansa hämillään tunteista ja mieheni oli kirjoittanut, ettei ole pitkään aikaan tuntenut mitää tällaista.
Olemme miehen kanssa seurustelleet 6 vuotta. Suhteemme ei ole nyt tällä hetkellä hirveästi kukoistanut, olemme riidelleet paljon ja tiedän että olen ollu kovin kiukkuinen hänelle, koska olen töiden takia ollut hieman stressaantunut.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tahtoisin kovasti nostaa kissan pöydälle, mutta en haluaisi kertoa lukeneeni toisen viestejä. Asia ahdistaa senkin takia kovasti, koska he ovat menossa samalla porukalla kuukauden päästä uudestaan illan viettoon ja pelkään, että tunteet ottavat vallan ja selkäni takana tapahtuisi jotain pettämistä..
Kommentit (281)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Olen eri mieltä. Esimerkiksi todella sairaassa suhteessa narsistisen tai muun persoonallisuushäiriöisen kanssa, sellaisessa suhteessa en todellakaan tuomitsisi alistettua osapuolta, jos pettäisi. Mutta nämä on niitä äätitapauksia. Monissa muissa tapauksissa voi sanoa, että pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta hyvin ymmärrettävää esim. kumppanin käyttäytymisen takia. Jos toinen polkee toista koko ajan maan rakoon, niin täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja se alistettu osapuoli saattaa tehdä jotain omalta puoleltaan, esim. pettää. Oikea tapa se ei ole, mutta minusta aika inhimillistä tilanteessa, missä toista kohdellaan huonosti.
Meillä on siis oikeat puolisot toisillemme :). En suinkaan ole tasainen hissukka, mutta se ei liity asiaan, joten en jauha siitä sen enempää. Temperamentti on muuten sellainen, mihin pystyy tahdonvoimalla ja opettelulla vaikuttamaan, ihmiset eivät siis suinkaan ole temperamenttinsa uhreja ;).
Älä myöskään tuomitse muiden temperamentteja. Minä pidän temperamentistani, samoin olen kuullut siitä paljon kehuja läheisiltäni. Ei se ole minulle ongelma ollut koskaan, joten miksi minä pyrkisin muuttamaan sitä? En minä mikään räyhääjä ole. Puolisoni mainitsee sen aina vahvuudeksi. Nauran paljon, iloitsen näkyvästi, mutta myös harmistukseni näkyy. Se on valtava osa minua.
Jos toinen polkee toista maan rakoon, pettäminen ei ratkaise MITÄÄN. Jokainen itseäänkunnioittava ihminen lähtee sellaisesta suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Mä veikkaan, että nämä todella ärsyyntyneesti vastanneet, vajaaksi haukkujat ovat niitä, joilla kolkuttaa jokin siellä alitajunnassa omatuntoa. Järkyttävät defenssit ainakin iski päälle ja alatyylinen haukkuminen. En tiedä, onko tyyli sitten samanlaista ja jopa pahempaa, mitä kotona. Sinäkin tulet saamaan tästä viestistä aika paljon kuraa niskaan, odota vain.
Turhaa sitä on kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei halua ottaa neuvoa vastaan, että parisuhdetta ei kannata tappaa epäasiallisella käytöksellä. Kyllä he sen huomaavat siinä vaiheessa, kun ne omat parisuhteet kariutuvat jostain kumman syystä. Joko oppivat siitä sitten jotain, tai eivät.
Öö, sinulta taisi mennä pointti vähän ohi?
Niin, siis kysehän oli siitä, oikeuttaako toisen huono käytös pettämisen, ei siitä onko huono käytös oikein. Ei tietenkään jatkuva huono käytös ketään kohtaan ole oikein, mutta jos sitä aletaan käyttää tekosyynä pettämiselle, niin mennään pahasti metsään.
Kuten aiemmin on mainittu, huono käytös -> keskustelu ja korjaustoimenpiteet/ero.
Ei pettäminen.Sinä takerruit nyt sivujuoneen. Ei täällä kukaan ole oikeuttanut huonoa käytöstä, vaan tuominnut sitä käytettävän syynä pettämiselle. Oliko tarpeeksi hyvin väännetty rautalanka? ;)
Ei pettäminen ole tekosyy, vaan hyvin usein inhimillinen seuraus huonosta kohtelusta. Ilman että pettäjä nyt ajattelee, että käytämpäs tätä tekosyynä pettämiseen, vaan paha olo suhteessa saa tekemään huonoja valintoja. Ja minusta kenenkään ei pidä eikä tarvitse olla mikään toisen tunneterapeutti suhteessa. Että jos toinen kohtelee epäasiallisesti ja kommunikoi törkeästi, niin ei todellakaan ole sen toisen tehtävä lähteä paikkailemaan kumppania, että mikäs sua kulta mussukka nyt vaivaa. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja aikuisella ihmisellä pitäisi olla niin paljon itsehillintää ja parisuhdetaitoja, että osaa kommunikoida pahaa oloaan muuten, kuin huutamalla toiselle. Tai jokainenhan saa olla sellaisessa parisuhteessa missä haluaa, mutta minä en halua enää tällä iällä alkaa opettamaan aikuiselle ihmiselle tunteiden hallintaa ja olemaan terapeuttina. Parisuhteessa pitäisi olla kaksi tasapainoista ihmistä, ei niin, että toinen paikkailee ja on terapeuttina toisen ongelmille.
Toki tämä nyt oli kärjistetty esimerkki, kyllähän minäkin kyselen mieheltäni, painaako jokin hänen mieltään, jos huomaan, että hän on allapäin. Mutta sille on rajansa, missä kohtaa loppuu se vastuu toisen tunteista ja toisen tunnereaktioista.
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Ja siis jokainen meistä tietää ainakin yhden pariskunnan, jossa on tällainen vittumainen nalkuttava ja toista haukkuva osapuoli. Ne pariskunnat joista tuntee myötähäpeää kun huomaa, kuinka se toinen osapuoli ei vain voi olla kritisoimatta puolisoaan missään tilanteessa, vaan kaikki on aina väärin. Väitättekö ettette muka tunne tällaisia pariskuntia? Ajatelkaa hetki, miltä tuntuu olla se osapuoli, jota jatkuvasti kritisoidaan. Kuka sellaista jaksaa kuunnella?
Onko tähän ongelmaan ratkaisu siis pettäminen? Ei minun mielestä. Sitten lähdetään keskustelemaan, että mikä on huonon olon, kiukuttelun syy ja mikä siitä on seuraus. Ei lähdetä tunnetasolla hakemaan uutta ihastusta, vaan selvitellään ensin vanhan suhteen tila.
Tämä!
Ja lähdetään eri teille tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Olen eri mieltä. Esimerkiksi todella sairaassa suhteessa narsistisen tai muun persoonallisuushäiriöisen kanssa, sellaisessa suhteessa en todellakaan tuomitsisi alistettua osapuolta, jos pettäisi. Mutta nämä on niitä äätitapauksia. Monissa muissa tapauksissa voi sanoa, että pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta hyvin ymmärrettävää esim. kumppanin käyttäytymisen takia. Jos toinen polkee toista koko ajan maan rakoon, niin täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja se alistettu osapuoli saattaa tehdä jotain omalta puoleltaan, esim. pettää. Oikea tapa se ei ole, mutta minusta aika inhimillistä tilanteessa, missä toista kohdellaan huonosti.
Meillä on siis oikeat puolisot toisillemme :). En suinkaan ole tasainen hissukka, mutta se ei liity asiaan, joten en jauha siitä sen enempää. Temperamentti on muuten sellainen, mihin pystyy tahdonvoimalla ja opettelulla vaikuttamaan, ihmiset eivät siis suinkaan ole temperamenttinsa uhreja ;).
Älä myöskään tuomitse muiden temperamentteja. Minä pidän temperamentistani, samoin olen kuullut siitä paljon kehuja läheisiltäni. Ei se ole minulle ongelma ollut koskaan, joten miksi minä pyrkisin muuttamaan sitä? En minä mikään räyhääjä ole. Puolisoni mainitsee sen aina vahvuudeksi. Nauran paljon, iloitsen näkyvästi, mutta myös harmistukseni näkyy. Se on valtava osa minua.
Jos toinen polkee toista maan rakoon, pettäminen ei ratkaise MITÄÄN. Jokainen itseäänkunnioittava ihminen lähtee sellaisesta suhteesta.
Jos maailma olisi täydellinen ja ihmiset täydellisiä, niin niinhän se menisikin. Että ensin lähdetään huonosta suhteesta. Alistettu ihminen harvoin omaa hyvän itsekunnioituksen. Tietenkään pettäminen ei ratkaise mitään, eihän kukaan ole niin väittänytkään? Mutta se on joissakin tapauksissa inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka ei olekaan hyväksyttävä tapa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Niin, olenhan täällä jo miettinyt että ehkä oma käytökseni on ajanut suhteemme siihen tilaan, että mieheni on sitten jollain tapaa kiinnostunut toisesta ihmisestä, tämän positiivisuudesta tms, jota minulla ei ole hetkeen ollut. Olisin toivonut, että hän olisi puhunut minulle ensin tunteistaan kun toiselle naiselle. Toivottavasti en ole liian myöhään ymmärtänyt, mitä typerä käytökseni aiheutti..
Entä jos nyt puhuisit sille miehellesi, etkä meille täällä? Soimaat miestäsi siitä, ettei hän puhunut sinulle, mutta ethän sinäkään puhu miehellesi, vaan pyörittelet asioita täällä. Puhu suoraan, tunnusta lukeneesi viestit, puhu omasta käytöksestäsi, teidän suhteesta...puhu sille miehelle, älä meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Mun miespä jaksaa. Se tajuaa, ettei ne hänestä johdu. Vissiin. Vaan siitä, että mulla oli emotionaalisesti turvaton lapsuus.
t.kivikissaäiti
Tässä on esimerkiksi yksi äärimmäisen hyvä esimerkki, jossa pettämisen ymmärtäisin täysin, vaikka ei olisikaan hyväksyttävä tapa. Jokainen joka tietää kivikissaäidin, tietää mistä minä puhun ja mitä hänen miehensä ja lapsensa joutuvat kestämään.
Inhimillinen seuraus? Vastuu toisen tunteista ja toisen tunnereaktioista?
Miksi pettäjä ei ota vastuuta? Yhtä paskan homman hän tekee. Pettämisellä voidaan satuttaa helvetisti monta ihmistä ja sotkea ystävä-ja sukulaispiirit jopa lopullisesti.
Ei tarvitse olla terapeutti toiselle, ei tarvitse olla koko ajan ymmärtämässä yms. Sanoo vaan, että tämä
riittää, minä en ole sylkykuppi. Tämä loppuu tähän. Piste. Parisuhteissa on kriisejä syystä tai toisesta, eikä erokaan ole mikään häpeä. Hävettävää on sen sijaan hakea lohdutusta toisen sylistä ja jatkaa liittoa ihan muina miehinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Mä veikkaan, että nämä todella ärsyyntyneesti vastanneet, vajaaksi haukkujat ovat niitä, joilla kolkuttaa jokin siellä alitajunnassa omatuntoa. Järkyttävät defenssit ainakin iski päälle ja alatyylinen haukkuminen. En tiedä, onko tyyli sitten samanlaista ja jopa pahempaa, mitä kotona. Sinäkin tulet saamaan tästä viestistä aika paljon kuraa niskaan, odota vain.
Turhaa sitä on kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei halua ottaa neuvoa vastaan, että parisuhdetta ei kannata tappaa epäasiallisella käytöksellä. Kyllä he sen huomaavat siinä vaiheessa, kun ne omat parisuhteet kariutuvat jostain kumman syystä. Joko oppivat siitä sitten jotain, tai eivät.
Öö, sinulta taisi mennä pointti vähän ohi?
Niin, siis kysehän oli siitä, oikeuttaako toisen huono käytös pettämisen, ei siitä onko huono käytös oikein. Ei tietenkään jatkuva huono käytös ketään kohtaan ole oikein, mutta jos sitä aletaan käyttää tekosyynä pettämiselle, niin mennään pahasti metsään.
Kuten aiemmin on mainittu, huono käytös -> keskustelu ja korjaustoimenpiteet/ero.
Ei pettäminen.Sinä takerruit nyt sivujuoneen. Ei täällä kukaan ole oikeuttanut huonoa käytöstä, vaan tuominnut sitä käytettävän syynä pettämiselle. Oliko tarpeeksi hyvin väännetty rautalanka? ;)
Ei pettäminen ole tekosyy, vaan hyvin usein inhimillinen seuraus huonosta kohtelusta. Ilman että pettäjä nyt ajattelee, että käytämpäs tätä tekosyynä pettämiseen, vaan paha olo suhteessa saa tekemään huonoja valintoja. Ja minusta kenenkään ei pidä eikä tarvitse olla mikään toisen tunneterapeutti suhteessa. Että jos toinen kohtelee epäasiallisesti ja kommunikoi törkeästi, niin ei todellakaan ole sen toisen tehtävä lähteä paikkailemaan kumppania, että mikäs sua kulta mussukka nyt vaivaa. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja aikuisella ihmisellä pitäisi olla niin paljon itsehillintää ja parisuhdetaitoja, että osaa kommunikoida pahaa oloaan muuten, kuin huutamalla toiselle. Tai jokainenhan saa olla sellaisessa parisuhteessa missä haluaa, mutta minä en halua enää tällä iällä alkaa opettamaan aikuiselle ihmiselle tunteiden hallintaa ja olemaan terapeuttina. Parisuhteessa pitäisi olla kaksi tasapainoista ihmistä, ei niin, että toinen paikkailee ja on terapeuttina toisen ongelmille.
Toki tämä nyt oli kärjistetty esimerkki, kyllähän minäkin kyselen mieheltäni, painaako jokin hänen mieltään, jos huomaan, että hän on allapäin. Mutta sille on rajansa, missä kohtaa loppuu se vastuu toisen tunteista ja toisen tunnereaktioista.
Itseasiassa pettämiseen on tutkimusten mukaan yleisin syy pettäjän oma kriisi. Siihen ei useinkaan liity puoliso millään tavalla.
Olet oikeassa, jokainen on sellaisessa suhteessa kuin haluaa. Mutta jos toisen käytös ei miellytä, silloin erotaan, ei petetä.
Pettäminen rikkoo toisen perusluottamuksen, horjuttaa uskon kaikkiin ihmisiin, murskaa itsetunnon palasiksi, perusluottamus katoaa.
Miksi pitää hajoittaa toinen, eikä vain lähteä suhteesta? Pettäminen kuitenkin pilaa suhteenkin. Se on itsekkäin mahdollinen ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Olen eri mieltä. Esimerkiksi todella sairaassa suhteessa narsistisen tai muun persoonallisuushäiriöisen kanssa, sellaisessa suhteessa en todellakaan tuomitsisi alistettua osapuolta, jos pettäisi. Mutta nämä on niitä äätitapauksia. Monissa muissa tapauksissa voi sanoa, että pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta hyvin ymmärrettävää esim. kumppanin käyttäytymisen takia. Jos toinen polkee toista koko ajan maan rakoon, niin täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja se alistettu osapuoli saattaa tehdä jotain omalta puoleltaan, esim. pettää. Oikea tapa se ei ole, mutta minusta aika inhimillistä tilanteessa, missä toista kohdellaan huonosti.
Meillä on siis oikeat puolisot toisillemme :). En suinkaan ole tasainen hissukka, mutta se ei liity asiaan, joten en jauha siitä sen enempää. Temperamentti on muuten sellainen, mihin pystyy tahdonvoimalla ja opettelulla vaikuttamaan, ihmiset eivät siis suinkaan ole temperamenttinsa uhreja ;).
Älä myöskään tuomitse muiden temperamentteja. Minä pidän temperamentistani, samoin olen kuullut siitä paljon kehuja läheisiltäni. Ei se ole minulle ongelma ollut koskaan, joten miksi minä pyrkisin muuttamaan sitä? En minä mikään räyhääjä ole. Puolisoni mainitsee sen aina vahvuudeksi. Nauran paljon, iloitsen näkyvästi, mutta myös harmistukseni näkyy. Se on valtava osa minua.
Jos toinen polkee toista maan rakoon, pettäminen ei ratkaise MITÄÄN. Jokainen itseäänkunnioittava ihminen lähtee sellaisesta suhteesta.
Jos maailma olisi täydellinen ja ihmiset täydellisiä, niin niinhän se menisikin. Että ensin lähdetään huonosta suhteesta. Alistettu ihminen harvoin omaa hyvän itsekunnioituksen. Tietenkään pettäminen ei ratkaise mitään, eihän kukaan ole niin väittänytkään? Mutta se on joissakin tapauksissa inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka ei olekaan hyväksyttävä tapa toimia.
Mielestäni se ei ole inhimillistä ja ymmärrettävää vaan itsekästä ja omahyväistä.
Siitä olemme samaa mieltä, ettei se ole myöskään hyväksyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Trine kirjoitti:
Inhimillinen seuraus? Vastuu toisen tunteista ja toisen tunnereaktioista?
Miksi pettäjä ei ota vastuuta? Yhtä paskan homman hän tekee. Pettämisellä voidaan satuttaa helvetisti monta ihmistä ja sotkea ystävä-ja sukulaispiirit jopa lopullisesti.
Ei tarvitse olla terapeutti toiselle, ei tarvitse olla koko ajan ymmärtämässä yms. Sanoo vaan, että tämä
riittää, minä en ole sylkykuppi. Tämä loppuu tähän. Piste. Parisuhteissa on kriisejä syystä tai toisesta, eikä erokaan ole mikään häpeä. Hävettävää on sen sijaan hakea lohdutusta toisen sylistä ja jatkaa liittoa ihan muina miehinä.
Kuka sanoo, että pettäjä ei ottaisi vastuuta? Kyllähän niistä teoistaan aina vastuuseen joutuu, vaikka olisikin inhimillinen reaktio. Monta pettämistarinaa tiedän, ihan lähisuvusta, ja kyllä niissä pettäjäkin on joutunut vastuuseen teoistaan ja kärsiikin valinnoistaan. Ihan samalla tavalla mitä se kumppaniaan väärin kohdellut.
Tämä keskustelu meni nyt ihan sivuraiteille.
Ap; kertoisin miehelle, että satuin näkemään kun puhelimeen tuli viesti, laskin 1+1 kun on ollut niin etäinen, joten luit viestit vaikka tiedät sen olevan väärin. En tajua, miten olet noin viilipytty, olet juuri saanut tietää miehesi pettävän henkisesti ja olevan fyysisen pettämisen rajoilla.
Puhu hänelle! Itke, raivoa, keskustele tai ihan mitä tahansa, kommunikoi miehellesi! Pystytkö muka edes olemaan normaali?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Olen eri mieltä. Esimerkiksi todella sairaassa suhteessa narsistisen tai muun persoonallisuushäiriöisen kanssa, sellaisessa suhteessa en todellakaan tuomitsisi alistettua osapuolta, jos pettäisi. Mutta nämä on niitä äätitapauksia. Monissa muissa tapauksissa voi sanoa, että pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta hyvin ymmärrettävää esim. kumppanin käyttäytymisen takia. Jos toinen polkee toista koko ajan maan rakoon, niin täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja se alistettu osapuoli saattaa tehdä jotain omalta puoleltaan, esim. pettää. Oikea tapa se ei ole, mutta minusta aika inhimillistä tilanteessa, missä toista kohdellaan huonosti.
Meillä on siis oikeat puolisot toisillemme :). En suinkaan ole tasainen hissukka, mutta se ei liity asiaan, joten en jauha siitä sen enempää. Temperamentti on muuten sellainen, mihin pystyy tahdonvoimalla ja opettelulla vaikuttamaan, ihmiset eivät siis suinkaan ole temperamenttinsa uhreja ;).
Älä myöskään tuomitse muiden temperamentteja. Minä pidän temperamentistani, samoin olen kuullut siitä paljon kehuja läheisiltäni. Ei se ole minulle ongelma ollut koskaan, joten miksi minä pyrkisin muuttamaan sitä? En minä mikään räyhääjä ole. Puolisoni mainitsee sen aina vahvuudeksi. Nauran paljon, iloitsen näkyvästi, mutta myös harmistukseni näkyy. Se on valtava osa minua.
Jos toinen polkee toista maan rakoon, pettäminen ei ratkaise MITÄÄN. Jokainen itseäänkunnioittava ihminen lähtee sellaisesta suhteesta.
Jos maailma olisi täydellinen ja ihmiset täydellisiä, niin niinhän se menisikin. Että ensin lähdetään huonosta suhteesta. Alistettu ihminen harvoin omaa hyvän itsekunnioituksen. Tietenkään pettäminen ei ratkaise mitään, eihän kukaan ole niin väittänytkään? Mutta se on joissakin tapauksissa inhimillistä ja ymmärrettävää, vaikka ei olekaan hyväksyttävä tapa toimia.
Mielestäni se ei ole inhimillistä ja ymmärrettävää vaan itsekästä ja omahyväistä.
Siitä olemme samaa mieltä, ettei se ole myöskään hyväksyttävää.
Eli olemme eri mieltä, minusta se ei ole omahyväistä ja itsekästä, vaan usein seurausta siitä, että ihmisellä on paha olla ja hän on hukassa oman itsensä ja elämänsä kanssa. Harva ihminen on niin täydellinen, että alistettuna huonossa suhteessa itsetunto poljettuna osaa tehdä niitä täydellisen oikeita ratkaisuja. Tämä on tietysti se ihanne, mutta itseasiassa todella harva kykenee poljettuna tekemään niin terveen ratkaisun, että vain lähtisi vahingoittamatta itseään ja muita lisää.
Onnellisessa parisuhteessa pettäjiä en kyllä ymmärrä yhtään, se on todella moraalitonta, että esitetään ja vaaditaan toiselta uskollisuutta, vaikka itse hyppii vieraissa. Eikä mitkään pikkuriidat saa minulta ymmärrystä, vaan tilanteen tulee olla aika paha. Vaikka eipä sillä minun ymmärryksellä tai ymmärtämättömyydellä ole mitään merkitystä muiden elämässä, vain omassani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Mä veikkaan, että nämä todella ärsyyntyneesti vastanneet, vajaaksi haukkujat ovat niitä, joilla kolkuttaa jokin siellä alitajunnassa omatuntoa. Järkyttävät defenssit ainakin iski päälle ja alatyylinen haukkuminen. En tiedä, onko tyyli sitten samanlaista ja jopa pahempaa, mitä kotona. Sinäkin tulet saamaan tästä viestistä aika paljon kuraa niskaan, odota vain.
Turhaa sitä on kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei halua ottaa neuvoa vastaan, että parisuhdetta ei kannata tappaa epäasiallisella käytöksellä. Kyllä he sen huomaavat siinä vaiheessa, kun ne omat parisuhteet kariutuvat jostain kumman syystä. Joko oppivat siitä sitten jotain, tai eivät.
Öö, sinulta taisi mennä pointti vähän ohi?
Niin, siis kysehän oli siitä, oikeuttaako toisen huono käytös pettämisen, ei siitä onko huono käytös oikein. Ei tietenkään jatkuva huono käytös ketään kohtaan ole oikein, mutta jos sitä aletaan käyttää tekosyynä pettämiselle, niin mennään pahasti metsään.
Kuten aiemmin on mainittu, huono käytös -> keskustelu ja korjaustoimenpiteet/ero.
Ei pettäminen.Sinä takerruit nyt sivujuoneen. Ei täällä kukaan ole oikeuttanut huonoa käytöstä, vaan tuominnut sitä käytettävän syynä pettämiselle. Oliko tarpeeksi hyvin väännetty rautalanka? ;)
Ei pettäminen ole tekosyy, vaan hyvin usein inhimillinen seuraus huonosta kohtelusta. Ilman että pettäjä nyt ajattelee, että käytämpäs tätä tekosyynä pettämiseen, vaan paha olo suhteessa saa tekemään huonoja valintoja. Ja minusta kenenkään ei pidä eikä tarvitse olla mikään toisen tunneterapeutti suhteessa. Että jos toinen kohtelee epäasiallisesti ja kommunikoi törkeästi, niin ei todellakaan ole sen toisen tehtävä lähteä paikkailemaan kumppania, että mikäs sua kulta mussukka nyt vaivaa. Jokainen on vastuussa omasta käytöksestään ja aikuisella ihmisellä pitäisi olla niin paljon itsehillintää ja parisuhdetaitoja, että osaa kommunikoida pahaa oloaan muuten, kuin huutamalla toiselle. Tai jokainenhan saa olla sellaisessa parisuhteessa missä haluaa, mutta minä en halua enää tällä iällä alkaa opettamaan aikuiselle ihmiselle tunteiden hallintaa ja olemaan terapeuttina. Parisuhteessa pitäisi olla kaksi tasapainoista ihmistä, ei niin, että toinen paikkailee ja on terapeuttina toisen ongelmille.
Toki tämä nyt oli kärjistetty esimerkki, kyllähän minäkin kyselen mieheltäni, painaako jokin hänen mieltään, jos huomaan, että hän on allapäin. Mutta sille on rajansa, missä kohtaa loppuu se vastuu toisen tunteista ja toisen tunnereaktioista.
Itseasiassa pettämiseen on tutkimusten mukaan yleisin syy pettäjän oma kriisi. Siihen ei useinkaan liity puoliso millään tavalla.
Olet oikeassa, jokainen on sellaisessa suhteessa kuin haluaa. Mutta jos toisen käytös ei miellytä, silloin erotaan, ei petetä.
Pettäminen rikkoo toisen perusluottamuksen, horjuttaa uskon kaikkiin ihmisiin, murskaa itsetunnon palasiksi, perusluottamus katoaa.
Miksi pitää hajoittaa toinen, eikä vain lähteä suhteesta? Pettäminen kuitenkin pilaa suhteenkin. Se on itsekkäin mahdollinen ratkaisu.
Olet oikeassa, monesti syynä on muu, kuin huono kohtalo. Mutta ymmärsit varmaan, että minä en puhunut sellaisista suhteista? Tuskin kukaan ymmärtää pettämistä sellaisissa suhteissa, joissa on ihan normaaleja parisuhteeseen kuuluvia riitoja ja vastoinkäymisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu meni nyt ihan sivuraiteille.
Ap; kertoisin miehelle, että satuin näkemään kun puhelimeen tuli viesti, laskin 1+1 kun on ollut niin etäinen, joten luit viestit vaikka tiedät sen olevan väärin. En tajua, miten olet noin viilipytty, olet juuri saanut tietää miehesi pettävän henkisesti ja olevan fyysisen pettämisen rajoilla.
Puhu hänelle! Itke, raivoa, keskustele tai ihan mitä tahansa, kommunikoi miehellesi! Pystytkö muka edes olemaan normaali?
Mies on töissä, vielä ei ole kissaa nostettu pöydälle. Kun kirjoitit että olen näin viilipytty, niin... Olen kyllä ollut ahdistunut tänään ja pari kertaa tehnyt mieli itkeä mutta muuten en oikein tunne vihaa, surua.. en oikein mitään. Kuten mainitsin, käytökseni on ollut huonoa ja se johtuu töistäni yms. En vaan tiedä olenko sitten jotenkin turtunut kaikkiin ikäviin asioihin mitä minulle on yksityiselämästäni tapahtunut.
Kuule,kyllä se nyt vaan on sun miehesi kyllästynyt suhun ja haluaa hieman uutta makua elämään. Miehenä voin kertoa että jos oma kissa kehrää ei muita kiinnosta edes vilkuilla. Jos olet ollut jatkuvasti vi...inen niin turha sitä on yhtäkkiä enää yrittää esiintyä muuna, yhtäkkinenn teeskentely alkaa vaan miestä ällöttämään entistä enemmän, se on silloin vuorenvarmasti hattu päähän ja näkemiin... eli ala vain itsekin etsiä uutta.
Ihastuksia tulee ja menee parisuhteessa. Miehesi ihastus ei välttämättä ole sinun syytä. Hän olisi voinut ihastua, vaikka oma suhde olisi huippuhyvä. Me ihmiset emme ole yksiavioisia, se on fakta. Mutta ehkäpä on elämän suola, kun välillä saa huomiota muualtakin kuin kotoa. Eli takuulla asianne selviävät ja tämä toinen nainen jatkaa omaa parisuhdettaan tahollaan. Toisaalta on hyvä, että sinäkin tutkiskelet itseäsi nyt kunnolla, kun mainitsit huonosta käytöksestäsi. Elämä on ylä- ja alamäkeä; näin se vain menee.
Juuri näin. Aapee on ihan itte maalannaut ittensä nurkkaan olemalla jatkuvasti naama norsunvitulla. Ei mikään ihme että mies on alkanut kattelemaan että olisko jossain vähän kivempi nainen.
Vierailija kirjoitti:
Mies viestittelee sun selän takana toiselle naiselle ihastumistaan ja sä pelkäät että mies suuttuu siitä että luit viestit?
Kyllä mulle olis tossa tilanteessa yks hailee joku suuttumus viestien lukemisesta! Itse en tässä seitsemän vuoden aikana ole mieheni viestejä lukenut eikä hänkään minun mutta jos epäilys heräisi niin aivan varmasti lukisin ja mieheni lukisi myös.
Eli kissa pöydälle vaan. Ei se miehes tuu sulle totuutta muuten kertomaan.
Juuri näin. Jos mies sinusta välittää niin hän ei tuon takia sinua jätä, olithan epäilyksissäsi oikeassa eli hän jäi kiinni
Toki hän saattaa ottaa tuosta syyn( lue tekosyyn) jättää sinut että pääsee vapaasti syventämään ihastustaan tuohon toiseen. Että jos kestät niin ala heti omasta puolestasi parantamaan teidän suhdettanne ja katso riittääkö se.
Se vaan vaatii hermoja jos koko ajan tietää että miehen mielessä on toinen.
Pettäminen on usein seurausta tyytymättömyydestä parisuhteeseen. Yleensä syy suhteen huonoon tilaan on kuitenkin pettäjässä (pettäminen itsessään on osoitus taipumuksesta valita huonoja ratkaisutapoja ongelmiin).
Klassinen lapsiperheen isä pettää tilanne on seuraava: vaikka lastenteosta on päätetty yhdessä, vastuu lapsista ja kodista jätetään äidille. Lasten äiti ilmaisee tyytymättömyytensä - muutosta ei tapahdu, lasten äiti ilmaisee tyytymättömyytensä voimakkaammin - lasten äiti on isän mielestä nalkuttaja. Tunnelma kotona muuttuu kireäksi. Mies pakenee kireää tunnelmaa töihin, harrastuksiin ja baariin. Mies tapaa "ymmärtäjän", joka näkee miehen lapset omivan nalkuttajan uhrina. Syntyy suhde, kiinnijäädessään mies syyttää vaimoaan.
Niin, olenhan täällä jo miettinyt että ehkä oma käytökseni on ajanut suhteemme siihen tilaan, että mieheni on sitten jollain tapaa kiinnostunut toisesta ihmisestä, tämän positiivisuudesta tms, jota minulla ei ole hetkeen ollut. Olisin toivonut, että hän olisi puhunut minulle ensin tunteistaan kun toiselle naiselle. Toivottavasti en ole liian myöhään ymmärtänyt, mitä typerä käytökseni aiheutti..