Lue keskustelun säännöt.
Mieheni on ihastunut toiseen
09.09.2016 |
Mieheni oli viikkoja sitten viettämässä viikonloppua ystävänsä luona isolla porukalla. Huomasin heti sen viikonlopun jälkeen mieheni käytöksessä muutoksen, hän tuntui kovin etäiseltä ja oli koko ajan nenä kiinni puhelimessa ja tätä tapahtui monena päivänä. Kyselin, onko kaikki hyvin ja onko mökillä kenties tapahtunut jotain mikä saa hänet käyttäytymään noin. Hän vakuutti että mitään ei ole tapahtunut ja kaikki on ok. Tivasin ja tivasin ja heitin ilmoille epäilyksen toisesta naisesta, mutta edelleen kielsi mitään tapahtuneen. Yhtenä iltana mieheni oli jo nukkumassa, kun huomasin että hänen puhelimensa piippaili vähän väliä ja viestit olivat eräältä naiselta, joka oli ollut tuona viikonloppuna mukana siellä miehen ystävän luona. Tiedän ettei toisen viestejä saa lukea, en ole koskaan niin tehnyt mutta en voinut olla lukematta. Luin heidän keskustelunsa, mitään ei ollut heidän välillään tapahtunut mutta selvisi että pientä ihastumista on ilmassa ja taitanee olla molemmin puoleista. Nainen on myös itse parisuhteessa. He molemmat puivat keskustelussa olevansa hämillään tunteista ja mieheni oli kirjoittanut, ettei ole pitkään aikaan tuntenut mitää tällaista.
Olemme miehen kanssa seurustelleet 6 vuotta. Suhteemme ei ole nyt tällä hetkellä hirveästi kukoistanut, olemme riidelleet paljon ja tiedän että olen ollu kovin kiukkuinen hänelle, koska olen töiden takia ollut hieman stressaantunut.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Tahtoisin kovasti nostaa kissan pöydälle, mutta en haluaisi kertoa lukeneeni toisen viestejä. Asia ahdistaa senkin takia kovasti, koska he ovat menossa samalla porukalla kuukauden päästä uudestaan illan viettoon ja pelkään, että tunteet ottavat vallan ja selkäni takana tapahtuisi jotain pettämistä..
Kommentit (281)
Pitää olla kyllä sosiaalisesti jotenkin vammautunut, jos oikeuttaa pettämisen toisen käytöksellä. Kuulostaa tekosyyltä.
Jos toisen käytös on huonoa, sinun tehtäväsi on sanoa siitä puolisollesi. Että mikä on kun tilanne on tämä, mitä voitaisiin tehdä toisin, näin ei voi jatkua.
Ei kai tässä mitään apinoita olla.
Tämä siis niille, jotka takertuvat puolison huonoon kohteluun/ käskevät petettyjä katsomaan peiliin.
Jos parisuhteessa on sovittu, että ollaan uskollisia, niin silloin ollaan.
Mielestäni kiukuttelu on parempi vaihtoehto kuin haudata tunteensa ja reaktionsa. Se ainakin kertoo, että nyt on jotain vialla, jolloin puoliso voi ottaa kopin ja avata keskustelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Oletko sä jotenkin vajaa?
Pettämisessä vika on AINA pettäjässä, aivan sama mitä toinen on tehnyt. Jos on ongelmia, niistä KESKUSTELLAAN tai erotaan, ei aloiteta suhdetta.
Miten se suhde tilannetta parantaa?Kaikissa suhteissa on huonojakin hetkiä. Jos lähdetään tuolle mainitsemallesi tielle, voidaan miettiä, että kukapa hyvälle puolisolle haluaa tiuskia ja vittuilla, eli sinun tapauksessasi ehkä olit niin huono puoliso että sait siksi kuraa niskaan!?
Pettäminen on aina väärin, huono tie, petos ei ole kenenkään etu, oli kuka millainen tahansa.
Kuinka klassista. Jos toista kohdellaan huonosti parisuhteessa, niin syy on siinä, ketä kohdellaan huonosti. Taidat sanoa raiskatuille ja ryistetyillekin, että mitäs läksit? Olit varmaan pukeutunut väärällä tavalla, joten oma vika.
Kukapa hyvälle puolisolle haluaa vittuilla? Kannattaa lukea psykologiaa ja ymmärtää, että tavalla tai toisella häiriintyneitä ihmisiä on ihan meidän kaikkien joukossa. Sinäkin voit törmätä sellaiseen ja saada osaksesi huonoa kohtelua. Voit sitten mennä peilin eteen ja syyttää itseäsi, koska logiikkasi mukaan vika ei voi olla siinä toisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Vierailija kirjoitti:
Pitää olla kyllä sosiaalisesti jotenkin vammautunut, jos oikeuttaa pettämisen toisen käytöksellä. Kuulostaa tekosyyltä.
Jos toisen käytös on huonoa, sinun tehtäväsi on sanoa siitä puolisollesi. Että mikä on kun tilanne on tämä, mitä voitaisiin tehdä toisin, näin ei voi jatkua.
Ei kai tässä mitään apinoita olla.
Tämä siis niille, jotka takertuvat puolison huonoon kohteluun/ käskevät petettyjä katsomaan peiliin.
Jos parisuhteessa on sovittu, että ollaan uskollisia, niin silloin ollaan.
Mielestäni kiukuttelu on parempi vaihtoehto kuin haudata tunteensa ja reaktionsa. Se ainakin kertoo, että nyt on jotain vialla, jolloin puoliso voi ottaa kopin ja avata keskustelun.
Minä puhuin kyllä sen aikaiselle kumppanilleni. Sanoin monta kertaa, että tämä homma ei tule jatkumaan tällaisena, jotain on muututtava. Olimme jopa asumuserossa jonkin aikaa, että hänellä olisi tilaa miettiä.
Että kumma tuo olettamus, että en yhtään yrittänyt erota, vaan käyttäydyin kuin apina. Ja missä vaiheessa olen edes sanonut pettäneeni, vaikka ihastuin? Taas pääsee tarinamammat vauhtiin, kun vähän lisäillään omia juttuja toisen kirjoitukseen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Miksi oletit, etten olisi yrittänyt puhua ja kysyä? Eikö se nyt ole ensimmäinen asia, jossa parisuhteessa lähdetään liikenteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Ja siis jokainen meistä tietää ainakin yhden pariskunnan, jossa on tällainen vittumainen nalkuttava ja toista haukkuva osapuoli. Ne pariskunnat joista tuntee myötähäpeää kun huomaa, kuinka se toinen osapuoli ei vain voi olla kritisoimatta puolisoaan missään tilanteessa, vaan kaikki on aina väärin. Väitättekö ettette muka tunne tällaisia pariskuntia? Ajatelkaa hetki, miltä tuntuu olla se osapuoli, jota jatkuvasti kritisoidaan. Kuka sellaista jaksaa kuunnella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Mä veikkaan, että nämä todella ärsyyntyneesti vastanneet, vajaaksi haukkujat ovat niitä, joilla kolkuttaa jokin siellä alitajunnassa omatuntoa. Järkyttävät defenssit ainakin iski päälle ja alatyylinen haukkuminen. En tiedä, onko tyyli sitten samanlaista ja jopa pahempaa, mitä kotona. Sinäkin tulet saamaan tästä viestistä aika paljon kuraa niskaan, odota vain.
Turhaa sitä on kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei halua ottaa neuvoa vastaan, että parisuhdetta ei kannata tappaa epäasiallisella käytöksellä. Kyllä he sen huomaavat siinä vaiheessa, kun ne omat parisuhteet kariutuvat jostain kumman syystä. Joko oppivat siitä sitten jotain, tai eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Jos toinen huutaa väärästä tiskauksesta eikä osaa vastata, miksi huutaa, niin sitten mielestäni onkin aika erota.
Minä en nyt puhu tuollaisesta huutamisesta, vaan siitä, että voidaan riidellä ja saa olla pahalla tuulella puolisollekin ilman pettämisen pelkoa.
Jotkut riitelee huutamalla, jotkut mököttämällä, jotkut asiallisesti keskustellen. Pääasia että riitelee/kommunikoi eikä hautaa tunteitaan ja patoa niitä.
Parisuhde on pitkälti kommunikointia.
Kommunikaatio tuntuu monilta olevan hukassa, vai onko se sitten huonoa keskinäistä kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Oletko sä jotenkin vajaa?
Pettämisessä vika on AINA pettäjässä, aivan sama mitä toinen on tehnyt. Jos on ongelmia, niistä KESKUSTELLAAN tai erotaan, ei aloiteta suhdetta.
Miten se suhde tilannetta parantaa?Kaikissa suhteissa on huonojakin hetkiä. Jos lähdetään tuolle mainitsemallesi tielle, voidaan miettiä, että kukapa hyvälle puolisolle haluaa tiuskia ja vittuilla, eli sinun tapauksessasi ehkä olit niin huono puoliso että sait siksi kuraa niskaan!?
Pettäminen on aina väärin, huono tie, petos ei ole kenenkään etu, oli kuka millainen tahansa.
Tottakai pettäjä on syyllinen pettämiseen, mutta tilanteeseen ajautuminen eli mahdollinen kiinnostuksen vähentyminen kumppaniin taas voi johtua hyvin paljon kumppanista. Usein on puhuttu, mutta se ei mitään auta. Silloin toisen mielipide ei enää kovin paljon kiinnosta ja kynnys pettämiseen on paljon matalampi. Jäädessään kiinni pettäjä voi olla tyytyväinen, kun saa hyvän syyn erota. Uuden kanssa elämä voi olla parempaa tai olla olematta.
Eihän pettäminen ole tyylikäs tapa päättää suhdetta, mutta toisaalta ihan ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Trine kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä pullossa ihmiset elää? On ihan normaalia keskustella asioistaan toisten ihmisten kanssa. Avautua parisuhteestaan, vaihtaa mielipiteitä.
Se on sitten asia erikseen jos lähdetään pettämispuuhiin, mutta tämä ei ole pettämistä.
Niin ja toisen viestejä EI lueta.
Niin, eihän se ole pettämistä, että toisella on tunteita vierasta naista kohtaan??
No, mikä se on pettämistä, vasta sitten kun harrastetaan seksiä???
No mitä pettämistä se on, että on tunteita? Tunteita on montaa sorttia. On välittämistä, on kaveruutta on fantasioita, ihastumista ja ties mitä. Onko väärin jos sinulla on tunteita toista ihmistä kohtaan?
Kyllä sen rajan voi helposti vetää vaikka siihen seksiin.
Tunteet itsessään ei, eihän niille mitään voi, mutta tunteiden kertominen todellakin on luottamuksen pettämistä!
Sitähän pettämisellä tarkoitetaan, luottamuksen pettämistä. Ja voiko pahemmin pettää luottamus, kun kertoa jollekin toiselle, että on ihastunut ja kiinnostunut. Todella nöyryyttävää omalle puolisolle.
En tiedä, kumpi on törkeämpää. Ihastukselle kertominen, vai oman kumppanin huono kohtelu. Molemmat ovat pahoja luottamuksen pettämisiä.
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...
Teidän suhteelle todella on erilainen, mitä minun ja mieheni. Luojan kiitos meillä ei huudeta ja vittuilla toiselle, kun itsellä on paha olla ja stressaava päivä. Luojan kiitos meistä kumpikaan ei ajattele, että se on minun oikeuteni purkaa tämä paha oloni toiseen. Ja usko pois, vaikeaa on ollut, molemmilla, omissa elämissämme. Ja luojan kiitos osaan hallita käyttäytymistäni, vaikka kierim tuskasta lattialla kuukautisten aikaan, eikä mitkään kipulääkkeet auta. Jos huutaisin ja vittuilisin, en saisi hellyyttä ja silityksiä, juotavaa ja muuta, jota sillä hetkellä kaipaisin.
Parisuhteita on monia ja näköjään kommunikointityylejä. En voisi jakaa elämäni draamailevan raivopään kanssa, onneksi ei miehenikään.
Kommunikaatiotapoja on monia, se ei ollut se pointti vaan se, oikeuttaako toisen käytös pettämisen.
Te olette sitten sopivat kumppanit tuossa asiassa toisillenne, mieheni sanoja lainaten hän ei jaksaisi sellaista reagoimatonta ja kilttiä puolisoa, on ollut sellaisten kanssa pitkissäkin suhteessa (ja jättänyt) ja kuulemma rakastaa sitä, että olen vähän tulinen (joka tarkoittaa että näytän tunteeni niin hyvässä kuin pahassa) enkä kuulemma ole ihmisenä tylsä ja väritön. Jos sinä kuvaat sitä tulkinnalla draamaileva raivopää, niin ihan vapaasti :D Minä olen kuvaillut sitä vahvalla temperamentilla. Tämä meni nyt ohi aiheesta, pahoittelut.
Olen eri mieltä. Esimerkiksi todella sairaassa suhteessa narsistisen tai muun persoonallisuushäiriöisen kanssa, sellaisessa suhteessa en todellakaan tuomitsisi alistettua osapuolta, jos pettäisi. Mutta nämä on niitä äätitapauksia. Monissa muissa tapauksissa voi sanoa, että pettäminen ei ole hyväksyttävää, mutta hyvin ymmärrettävää esim. kumppanin käyttäytymisen takia. Jos toinen polkee toista koko ajan maan rakoon, niin täysin ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee raja vastaan ja se alistettu osapuoli saattaa tehdä jotain omalta puoleltaan, esim. pettää. Oikea tapa se ei ole, mutta minusta aika inhimillistä tilanteessa, missä toista kohdellaan huonosti.
Meillä on siis oikeat puolisot toisillemme :). En suinkaan ole tasainen hissukka, mutta se ei liity asiaan, joten en jauha siitä sen enempää. Temperamentti on muuten sellainen, mihin pystyy tahdonvoimalla ja opettelulla vaikuttamaan, ihmiset eivät siis suinkaan ole temperamenttinsa uhreja ;).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en kyllä usko, että missään suhteessa ihan aina oltaisiin kohteliaita ja lempeitä. Ei tarvitse kiroilla eikä edes huutaa, kun äänestä kuulee, jos joku ottaa aivoon. Mielestäni suhteeseen kuuluu ne huonotkin päivät. Rakkautta on, kun uskaltaa näyttää ja kertoa tunteensa pelkäämättä, että toinen lakkaa rakastamasta.
Tottakai, mutta mustan ja valkean välillä on aika paljon liikkumatilaa. Voi valita vaikka niitä harmaan eri sävyjä! Ei tarvitse olla vittumainen raivooja, koska mulla nyt on oikeus, eikä tarvitse olla hiljainen hissukka, joka pelkää kaikkia tunteita. Siihen väliin mahtuu lukuisia variaatioita, joissa omia tunteita voi näyttää, mutta ilman, että kumppani joutuu huonon päivän sattuessa kohtuuttoman ryöpytyksen kohteeksi.
Ja siis jokainen meistä tietää ainakin yhden pariskunnan, jossa on tällainen vittumainen nalkuttava ja toista haukkuva osapuoli. Ne pariskunnat joista tuntee myötähäpeää kun huomaa, kuinka se toinen osapuoli ei vain voi olla kritisoimatta puolisoaan missään tilanteessa, vaan kaikki on aina väärin. Väitättekö ettette muka tunne tällaisia pariskuntia? Ajatelkaa hetki, miltä tuntuu olla se osapuoli, jota jatkuvasti kritisoidaan. Kuka sellaista jaksaa kuunnella?
Onko tähän ongelmaan ratkaisu siis pettäminen? Ei minun mielestä. Sitten lähdetään keskustelemaan, että mikä on huonon olon, kiukuttelun syy ja mikä siitä on seuraus. Ei lähdetä tunnetasolla hakemaan uutta ihastusta, vaan selvitellään ensin vanhan suhteen tila.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Olen samaa mieltä. Jostain kumman syystä kaikki haukkuvat vain ap:n poikaystävää, mutta kukaan ei penää ap:n vastuuta. Jos toiselle on inhottava, vittumainen, jos toiseen purkaa oman vihansa ja turhautumisensa, niin ei ole ihme, että kumppanin tunteet kuolevat ja ihastuu toiseen. Sitä en tosian käsitä, että jos mies on ap:lle niinkin tärkeä, niin miksi hän on kohdellut tärkeää ihmistä niin huonosti?
Minäkin ihastuin ja erosin suhteesta, jossa minulle tiuskittiin ja huudettiin sekä vittuiltiin joka päivä. Ei sellaista jaksa, vaan tunteet kuolevat ja kun tunteet kuolee, on tilaa muille ihmisille.
Joten miettikää, miten kohtelette niitä elämänne tärkeitä ihmisiä, harva jaksaa epäasiallista ja törkeää kohtelua loputtomasti.
Samaa mieltä! Mutta....miksi pitää lähteä hiljalleen hiipumaan kohti uutta, kun voisi sanoa vain yksinkertaisesti, että mulla on paha olla, voitaisko jutella, miksi kohtelet noin ja aina vihaisena? Ja kysyä siltä tiuskijalta, että mikä on? Ei se huono kohtelukaan voi olla oikeutus/tilaisuus alkaa pettää tai jopa rakentaa uutta suhdetta selän takana.
Mä ainakin kysyn mieheltä jatkuvasti, että millä mielellä? Vaikka se on leikillistä, on se silti todellista. Näen heti ilmeestä missä mennään. Kaikkia ei tosin ole yhtä helppoa tulkita. Mutta on jotenkin outoa, kun on helpompi pettää, kuin pitää parisuhde koossa puhumalla ja olemalla rehellinen. Säröilevää jäätä.
Omassa suhteessani ainakin asiasta oli puhuttu, joka kerta kun puoliso haukkui, latisti, huusi, vittuili.. kyllähän puoliso myös näkee jos toinen itkee, että on paha olla. Aina juteltiin, miten hankalaa on. Kysyin miksi huudat minulle jatkuvasti? toinen ei osannut vastata. Tai vastasi huutaen" no koska perkele sä tiskaat väärin/huonosti" tms. Sitten se ihastuminen tapahtui ja silloin puoliso vasta aidosti kiinnitti huomiota käytökseensä, kun pelkäsi menettävänsä minut. Ihminen on sellainen, ettei sille pelkkä puhe ja keskustelu valitettavasti yleensä mene perille. Se on surullista. Ja valitettavasti puoliso heräsi minun tapauksessani liian myöhään käytökseensä. Hänen ongelmansa oli se että piti minua itsestäänselvyytenä, niin kuin sellaista ihmistä pidetään, jolle saa vittuilla ja raivota, tiuskia ja nalkuttaa, ja siinä se toinen vaan pysyy. En sitten enää pysynyt.
Mä veikkaan, että nämä todella ärsyyntyneesti vastanneet, vajaaksi haukkujat ovat niitä, joilla kolkuttaa jokin siellä alitajunnassa omatuntoa. Järkyttävät defenssit ainakin iski päälle ja alatyylinen haukkuminen. En tiedä, onko tyyli sitten samanlaista ja jopa pahempaa, mitä kotona. Sinäkin tulet saamaan tästä viestistä aika paljon kuraa niskaan, odota vain.
Turhaa sitä on kertoa sellaiselle ihmiselle, joka ei halua ottaa neuvoa vastaan, että parisuhdetta ei kannata tappaa epäasiallisella käytöksellä. Kyllä he sen huomaavat siinä vaiheessa, kun ne omat parisuhteet kariutuvat jostain kumman syystä. Joko oppivat siitä sitten jotain, tai eivät.
Öö, sinulta taisi mennä pointti vähän ohi?
Niin, siis kysehän oli siitä, oikeuttaako toisen huono käytös pettämisen, ei siitä onko huono käytös oikein. Ei tietenkään jatkuva huono käytös ketään kohtaan ole oikein, mutta jos sitä aletaan käyttää tekosyynä pettämiselle, niin mennään pahasti metsään.
Kuten aiemmin on mainittu, huono käytös -> keskustelu ja korjaustoimenpiteet/ero.
Ei pettäminen.
Sinä takerruit nyt sivujuoneen. Ei täällä kukaan ole oikeuttanut huonoa käytöstä, vaan tuominnut sitä käytettävän syynä pettämiselle. Oliko tarpeeksi hyvin väännetty rautalanka? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi miehesi menee pippaloihin ilman sinua?
Siihen alkoholi, halu olla uskoton ja ehkä heikko hetki omassa parisuhteessa 😔.. .😞Ihan kuin se ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella. Heikkoa, liian heikkoa on sitoutuminen monen kohdalla nykyään :/
Keskustelkaa, keskustelkaa niin ei tarvitse olettaa ja luulla.
Miksi pippaloihin ilman puolisoa? Ei ole terve parisuhde se jossa toista pidetään hihnassa. T.ei ap
Juuri näin, mieheni saa käydä juhlimassa myös ilman minua.. Tosin eipä se päättynyt näköjään hyvin.
Käytkö ap itse yksin yönyli pippaloissa? Onko niin, että tämä että juhlitte erikseen, kuvaakin teidän parisuhdetta, missä ette jaa yhteisiä asioita? Kun meillä ei ollut vielä lapsia, menimme pippaloihin aina yhdessä. Tietysti työpaikan juhliin menimme työporukan kanssa. Eihän tuo ap:n miehen pippalo ollut työhön liittyvä ja siellä oli myös naisia, miksei ap ollut siellä? Ja seuraavatkin pippalot mies viettää ilman ap:tä. Eikö miehesi halua ottaa sinua mukaan? Kokeeko miehesi, että rajoitat häntä noissa pippaloissa, missä olette yhdessä?
Herranjestas ja höpö höpö! Mulla avioliittoa ja yhdessäoloa rakkaan mieheni kanssa jo 25 vuotta ja ne kerrat kun olemme juhlineet yhdessä on laskettavissa yhden käden sormilla ja nekin suhteen alussa. Mieheni ei juo eikä muutenkaan olen seuramies, minä taas tykkään tanssia ja höpöttää ystävieni kanssa naisten juttuja, siksi käyn säännöllisesti (mutta harvoin) pippaloissa ystävieni kanssa. Koskaan en ole pettänyt, ei ole tarvetta. Flirtti on mukavaa, sen myönnän, mutta siihen se on aina jäänyt ja jää. Se on korvien välistä kiinni. Vaikka joku vonkaisi numeroa tms. siinä menee raja, en todellakaan halua riskeerata mitään nykyisessä avioliitossani. Onneksi mieheni on ihana ja ymmärtää erilaisuutemme tässä suhteessa ja antaa mun ihan rauhassa käydä välillä tuulettumassa. Se ei edes ole luvanvarainen asia, hyvänen aika vapaassa Suomessa!
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ignooraa tässä sen olennaisen pointin: ap kertoi että on ollut miehelleen tiuskiva ja kireä työstressin vuoksi.
Mitä opimme tästä: Älä pura pahaa oloasi kumppaniin vaan muista aina hyvä kohtelu! Jos stressaa ja ahdistaa, puhu ja hae tukea, mutta älä ala kiukuttelemaan ja vittumaiseksi.
Ap:n kannattaa nyt jutella miehen kanssa rehellisesti. Mies on tehnyt sinänsä väärin, mutta tämä olkoon herätys teille. Vihalla ja vittuilulla tätä ei kuitenkaan korjata, vaan kumppanin aidolla kohtaamisella: sieltä löytyy se alkuaikojen rakkaus.
Mulle kävi entisessä suhteessa niin että ihastuin toiseen, kun oma puoliso kohteli huonosti. Yritimme ihastuksen jälkeen koska se oli todella viatonta.. mutta itsekin olin jo ymmärtänyt ihastuessa, miten voisin saada paremman suhteen. Lopulta erosimme kun jätin miehen ja mies vielä vuoden jälkeenkin tuli sanomaan, kuinka katui kun kohteli minua niin huonosti. Mies siis purki pahat tunteensa minuun haukkumalla, mitätöimällä ja vittuilulla. Sitä oli jatkunut jo pari vuotta. Luulen että oikeasti miehelläkin oli paha olla suhteessa. Jokaisella on joskus pahoja oloja, mutta jatkuvaa tiuskimista ja haukkua ei jaksa, ei yksinkertaisesti jaksa.
Mun miespä jaksaa. Se tajuaa, ettei ne hänestä johdu. Vissiin. Vaan siitä, että mulla oli emotionaalisesti turvaton lapsuus.
t.kivikissaäiti
Vierailija kirjoitti:
Kohta miehes hässii persiiseen, persiiseen. Mikä sul on peffassa? Onko siinä näppylä, näppylä, näppyyylä...
Näppylääkö sieltä nussitaankin? :O
Sinä oikeasti vertaat pettämistä ja toisen käytöstä stressaavassa tilanteessa?
Voi luoja sentään.
Onneksi omassa suhteessani voidaan riidellä, saa purkaa stressiä, kiukutellakin ilman, että mies säntää vieraisiin tai minut tuomitaan huonoksi puolisoksi. Tuolla mentaliteetilla mieheni voisi panna muita aina pms-oireideni aikaan (olen silloin kauhea, tiedän, vituttaa koko ajan, tiuskin miehelleni) tai vauvavuoden univelka! Itkin ja tiuskin vuorotellen pahimpaan univajeaikaan.
Olen ilmeisesti nyt pettänyt luottamuksen pahimmalla mahdollisella tavalla, oikein minulle jos mies ihastuu johonkin toiseen, kertoo sen hänelle ja sitten he panevat menemään. Huoh...