Millaiset ihmiset kiinnostuu sinusta?

Olen naamasta lävistetty takkutukka, kuulemma anorektisen laiha (no, en allekirjoita) ja pukeudun paljon mustaan, nahkaan, niitteihin yms. mitä te sanoisitte "wt". Jostain syystä hiljaiset, asialliset ja hieman nörtit insinöörit kiinnostuu musta, en osaa selittää miksi.

Vierailija kirjoitti:

olen nelkytvee nainen, hoikka, pitkä, jonkin verran boheemI. Minua lähestyvät sellaiset vähän eksentriset miehet. Tosin uskon, että he lähestyvät kaikkia. En kyllä käy baarissa melkein ikinä, joten en osaa sen tarkemmin sanoa. Kadulla mua ei kuitenkaan niin hirveän usein lähestytä.

Is that you RM kni? jos olet niin käsitys sun äosta laski n 20

Gootti, tarkemmin deathrockari.

Hiukset, vaikka useimpien mielestä hieman erikoiset, saavat usein kehuja eikä vahva meikki tai lävistykset niin kauheasti humalaisia haittaa. Olen pitkä ja laiha mistä osa tykkää ja osa ei.

Usein miehet lähestyy ja yrittää selvästi tehdä lähempää tuttavuutta vaikka kuinka ilmaisisin etten ole kiinnostunut. Kunhan eivät aggressiiviseksi ala niin en jaksa välittää.

Miehet ovat osa vanhempia ja keski-ikäisiä, mutta suurinosa nuoria. Pari kertaa on ryyppäämässä ollut kaveriporukka heittänyt haasteen keskenään saako joku "iskettyä goottimuijan".

Naiset lähestyy harvemmin, osa ylipainoisia lesboja ja osa miehen näköisiä.

Välillä mietin luulevatko nämä ihmiset oikeasti saavansa minulta jotain tai olevansa paremman näköisiä mitä ovat? Ja en tarkoita viimeistä lausetta pahalla ketään kohtaan, olen kiinnostunut vain harvoista ihmisistä..

Olen itsevarma, nauran paljon. En lähesty ketään, mutta sellaiset vähän tossukat miehet tulee usein jutulle.

Ei kukaan siiderivalaista kiinnostu. :(

Olen nauravainen ja kiltti vaaleahiuksinen nainen. Jostain syystä ulkomaalaiset miehet lähestyvät, baarissa sekä kaduilla. Ehkä suomalaiset ovat liian ujoja :D

Olen 29-vuotias, pitkätukkainen nainen, sanottu usein hyvännäköiseksi. Tulen toimeen monenlaisten ihmisten kanssa, olen puhelias ja naurava, mutten liikaa ainakaan tietääkseni. Pidän paljon älykkäistä keskusteluista.

Tuntemattomat eivät lähesty minua koskaan, tutuista kiinnostuvat ne, joilla ei ole koskaan ollut tyttöystävää ja jotka haluaisivat minusta äitihahmon elämäänsä. Yllättäen olen sinkku.

Keski-ikäinen, melko lyhyt, BMI 25. Lyhyet, vaaleat hiukset. Farkut ja kauluspaita. En ole kiinnostava kenenkään silmissä. En lähesty ketään.

Vierailija kirjoitti:

Olen naamasta lävistetty takkutukka, kuulemma anorektisen laiha (no, en allekirjoita) ja pukeudun paljon mustaan, nahkaan, niitteihin yms. mitä te sanoisitte "wt". Jostain syystä hiljaiset, asialliset ja hieman nörtit insinöörit kiinnostuu musta, en osaa selittää miksi.

oisko oletus samasta musamausta tai jotain.

Minusta tuntuu, että kannibaalit pitävät minua mehevänä.

Mitä nyt kesällä olen käynyt vuosiin baarissa aktiivisesti, niin en näe mitään merkittävää yhteistä tekijää. Osa on ollut aika humalaisia ja aggressiivisia lähestymisessään. On tultu perseeseen ja muniinkin kiinni. Yksi thaikku sipaisi reittäni ohimennen ja katsoi silmiin. Muutama isokokoinen nainen on yrittänyt kiskoa minua mukaansa tanssilattialla. Yksi hukassa olevalta vaikuttava, mutta tyylikäs ja kaunissilmäinen nainen lähestyi minua ja alkoi tanssittamaan, mutta samaisella sekunnilla hänelle iski ujous ja karkasi paikalta. Haahuili ja vilkuili minua paljon jälkikäteen, mutta olikin jo miesten ympäröimänä. Selvästi aika ujo tapaus. Olisikohan ollut pitkästä aikaa sinkku tai sitten muuten vain tottumaton baarimenoon tai miesten lähestymiseen. Yksi muija, josta ei oikein ottanut mitään selvää. Muutama epämääräistä muijaa, jotka tulivat tanssimaan lähelleni ja jäivät odottamaan, että alan puhumaan heille. En tehnyt lähempää tuttavuutta. Yksi teinityttö, joka tuli juttelemaan ja ehkä viiden sekunnin juttelun jälkeen yritti suudella minua.

Pääosin aika outoja lähestymisiä, enkä näiden perusteella lähde kyllä ihmistyyppiä kovin vahvasti arvioimaan. Tosin en kyllä vieritä vastuuta tapaamisen outoudesta pelkästään naisille, koska itsekin pitkän parisuhteen jälkeen olen aika tottumaton lähestymisiin.

Miehistä ne konservatiiviset, perinteiset herrasmiehet. Keskellä päivää ja selvin päin. Esim. molemmat aviomieheni olen tavannut töissä. En voi valittaa, olen ollut onnekas sillä rintamalla ja löytänyt kaltaiseni.

Olin nuorena kaunis, nyt tavallisen näköinen ja pyöristynyt, introvertti, mutta ilmeisesti helposti lähestyttävä, sillä kaikenlaisia juttelunhaluisia ihmisiä hakeutuu edelleen seuraan. Viimeksi bussia odotellessa puhuin pysäkillä kolmen ihmisen kanssa, siis muutakin kuin jaanausta säästä.

Kuulostaa 67- vuotiaalta. Olen kuitenkin 37.

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ne konservatiiviset, perinteiset herrasmiehet. Keskellä päivää ja selvin päin. Esim. molemmat aviomieheni olen tavannut töissä. En voi valittaa, olen ollut onnekas sillä rintamalla ja löytänyt kaltaiseni.

Olin nuorena kaunis, nyt tavallisen näköinen ja pyöristynyt, introvertti, mutta ilmeisesti helposti lähestyttävä, sillä kaikenlaisia juttelunhaluisia ihmisiä hakeutuu edelleen seuraan. Viimeksi bussia odotellessa puhuin pysäkillä kolmen ihmisen kanssa, siis muutakin kuin jaanausta säästä.

Kuulostaa 67- vuotiaalta. Olen kuitenkin 37.

Minä en tekisi mitään töissä minua lähestyvän ihmisen kanssa. Varsinkaan jos kyseessä olisi työkaveri.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti vedän puoleeni erittäin vaikeita, alistavia, ongelmaisia ja ilkeitä ihmisiä. Itse olen ujo, arka, empaattinen, kohtelias, kiltti...

Sama homma, koskee sekä miehiä, että kaverisuhteisiin pyrkiviä naisia. Kun sitten otan etäisyyttä tälläisiin ihmisiin todellisen luonteen paljastuttua, se herättää heissä aivan mieletöntä raivoa. Haluaisin tietää miksi?

söpöt nuoret miehet, just semmoset mun tyyppiset & aina oon saanu ne parhaat normaalit miehet päältä. Ite oon hoikka, söpö ja ilonen nuori nainen:) Ei natsaa mitkää miehiset miehet parralla, eikä semmoset musta edes kiinnostu :-Dd

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehistä ne konservatiiviset, perinteiset herrasmiehet. Keskellä päivää ja selvin päin. Esim. molemmat aviomieheni olen tavannut töissä. En voi valittaa, olen ollut onnekas sillä rintamalla ja löytänyt kaltaiseni.

Olin nuorena kaunis, nyt tavallisen näköinen ja pyöristynyt, introvertti, mutta ilmeisesti helposti lähestyttävä, sillä kaikenlaisia juttelunhaluisia ihmisiä hakeutuu edelleen seuraan. Viimeksi bussia odotellessa puhuin pysäkillä kolmen ihmisen kanssa, siis muutakin kuin jaanausta säästä.

Kuulostaa 67- vuotiaalta. Olen kuitenkin 37.

Minä en tekisi mitään töissä minua lähestyvän ihmisen kanssa. Varsinkaan jos kyseessä olisi työkaveri.

Tiedän monen ajattelevan näin. Kaikilla on periaatteensa. Minä taas en lähtisi baarista kenenkään matkaan (ei sillä, että olisin vuosiin baareissa käynytkään). -ed.

Känniset kääpiöt. Vedän magneetin lailla puoleeni alle 170 cm miehiä.

Itseäni 10 vuotta vanhemmat naiset hyvinkin suoraan, osa häiritsevän tungettelevasti. Itseäni selvästi nuoremmat naiset myös, ja kaikkein vähiten juuri omassa ikäluokassani olevat.

Yksi yhdistävä piirre monilla on halu tutustua paremmin, vaikka itse ovat suhteessa. Tätä en ymmärrä. Kuulen myös arvioita siitä, että panen varmaan paljon monia, mikä ei voisi enempää pieleen mennä. Tosi vaikea käsittää tätä. Koskaan ei ole tarvinnut paljoa aloitteita tehdä, mikä onkin ainoa hyvä asia, vaikken syytä siihenkään tiedä. Ja aivan kaikki haluavat kertoa sellaisia henkilökohtaisia asioita, joita itse en kertoisi tuntemattomille.

Olen 33-vuotias, vähän yli 180cm, enkä todellakaan mikään seksiä metsästävä komistus, vaan niin perusjamppa kun olla voi. En kärsi itsetunto-ongelmista, vaikka en pidä itseäni komeana, kauniina tai mitenkään erityisen hyvännäköisenä.

Olen N25, hoikka, pitkät tummat hiukset ja uskaltaisin väittää että keskivertoa kauniimpi kasvoista. Olen ulospäin suuntautuva, mutta pukeudun tosi rennosti baarissakin. En käytä vartalon myötäisiä mekkoja tai korkokenkiä. Minua lähestyvät yleensä ns. juntit jotka eivät minua niinkään kiinnosta. Olen kuullut miespuolisilta ystäviltäni että esim. heidän monet ystävänsä ovat olleet kiinnostuneita minusta koska olen ''rento, mukava ja kaunis'' mutta eivät ole uskaltaneet lähestyä minua etteivät saa pakkeja. 

Tiedän itsekin että olen aika kova pala koska en harrasta yhden illan juttuja sekä en liiemmin ole kiinnostunut mistään vakavammastakaan suhteesta koska ex-poikaystäväni oli narsisti ja olen halunnut olla itsekseni sen jälkeen.

Olen ulkonäöltäni hyper naisellinen mutta tyylikäs (tosipitkät hiukset, korkokengät + hame/mekko AINA, ei kylläkään juurikaan meikkiä), keskivertoa reilusti pidempi (about 183cm) ja hoikka tiimalasivartaloinen kolmikymppinen nainen. Luonteeltani aika lailla miehekäs, ronski (joku sanoisi sairas) huumorintaju ja yleisesti miehisiksi kuvitellut kiinnostuksenkohteet, muunmuassa jääkiekko ja pelit. Ekstrovertti ja sosiaalinen ja kovasti hymyileväinen ja nauravainen.

Mua lähestytään TODELLA harvoin. Ei sillä että se haittaisi, olen onnellisesti naimisissa. Mutta jos haluan uusia ystäviä joudun itse tekemään alotteen ja naisista on silti jostain syystä vaikea saada hyvänpäivän tuttuja läheisempiä ystäviä. Suurinosa ystävistäni onkin miehiä. Mutta melkein jokainen mies jonka kanssa tutustun paremmin osoittaa kiinnostuksensa ennen pitkää ja se tekee ystävyydestä aika vaikeeta. Baareissa yms. (kuulemma) kerään katseita mutta ei mulle melkein koskaan tule kukaan juttelemaan ja sillon kun tulee, olettavat helpoksi mitä siis en todellakaan ole, vaan yksinkertaisesti mahdoton muille kuin aviomiehelleni.

Ne jotka lähestyy kaiketikin omaavat tosi hyvän itsetunnon tai sen olen aistinut yhdistäväksi tekijäksi. Kai olen vähän pelottava monen mielestä kun pää huitelee kahdessa metrissä ja pölötän ja nauran paljon. Mutta kyllä ärsyttää se että heti oletetaan helpoksi ja toinen minkä oon huomannut on se että monet tuntuvat ajattelevan että oon ihan tyhjäpää! En ole, pystyn keskustelemaan tosi laajasti asioista ja omaan hyvän yleissivistyksen ja vielä sellaista sydämenviisauttakin.