Mies ei voi mukamas rakastua naiseen jolla lapsia. Eikö olekin tekosyy?

Ei voita sitä estettä että mies joutuisi kasvattamaan jonkun toisen miehen siittämät lapset ikäänkuin ominaan, aika karmeaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mies ei halua omia lapsia, enkä minä toivo lisää. Vastuuseen ei todellakaan joutuisi. Lapsilla on isä. Etsin itse ihan aikuista suhdetta enkä mitään uusioperheleikkiä. En tajua mitä ne lapset siinä voi haitata.

Ei voi olla pelkkää "aikuista suhdetta", jos toisella on lapsia. Ne lapset vaikuttaa joka asiaan ajankäytöstä lähtien. En itsekään haluaisi, että jotkut tuntemattomat lapset pyörisivät jaloissa, kun yrittäisin aloittaa romanttista suhdetta. Ja ne lapset menee suhteen edelle aina, niin kuin pitääkin, mutta minä en sellaista suhdetta halua.

Kun ei hänen tarttisi nähdäkään lapsia jos ei halua. En tajua miksi ei voisi olla aikuista suhdetta niin kauan kun lapset asuvat kotona (vain joka toisen viikon siis) ja sitte kun ovat lentäneet pesästä niin voi miettiä yhteenmuuttoja sun muita jos siltä tuntuu. Kohta teinit lapset joten ei se nyt mahdoton aika olisi ja jäisipä miehellekin sitten aikaa olla itsekseen. En vaan mitenkään ymmärrä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

?? Aito rakkaus voittaa kaikki esteet sanon minä.

Miksi rakkauden pitäisi voittaa esteet?Miksi pitäisi tyytyä vaikeaan suhteesern, kun lapseton nainen on unelma?

Rakastua voi mutta en silti välttämättä rupeaisi suhteeseen yh-äidin kanssa elleivät lapset ole jo lähes täysi-ikäisiä.

Joo mutta kun en ole yh.

Ap

Ehkö miehen mielestä kohdalle ei ole osunut "se oikea"

Ei todellakaan ole mikään tekosyy. Olen itse rakastunut palavasti mieheen, jolla oli lapsia. RakastAminen ei onnistunut juurikin lasten vuoksi (elämä lasten kanssa on mulle kauhujen elämää) joten ei auttanut kuin erota.

Haluan nimenomaan miehen, en mitään pakettia jossa on epämiellyttäviä kaupanpäällisiä.

Et sinä ap voi pakottaa miestä rakastumaan ja suhteeseen, jos hän ei sitä halua. Vaikka kuinka olisi perfect match. 

Vierailija kirjoitti:

Kun ei hänen tarttisi nähdäkään lapsia jos ei halua. En tajua miksi ei voisi olla aikuista suhdetta niin kauan kun lapset asuvat kotona (vain joka toisen viikon siis) ja sitte kun ovat lentäneet pesästä niin voi miettiä yhteenmuuttoja sun muita jos siltä tuntuu. Kohta teinit lapset joten ei se nyt mahdoton aika olisi ja jäisipä miehellekin sitten aikaa olla itsekseen. En vaan mitenkään ymmärrä.

Ap

Olen todella pahoillani puolestasi, ap, mutta asia ei ole täysin rationaalisesti järkeiltävissä. Ne lapset ovat olemassa jokatapauksessa eikä niitä voi sulkea suhteen ulkopuolelle vaikkei varsinaisesti isäksi tarvi ruvetakaan. Tälläseen suhteeseen alkamiseen on monella korkea kynnys.

Vaikka rakkaus ne esteet voittaisi niin kaikki rakkaus ei ole sen arvoista, että roikkuisin löysässä hirressä. Lapset ansaitsevat elämäänsä aikuisen joka on aidosti läsnä, eikä vain siksi että rakastaa lapsen vanhempaa. Rakkautta on myös luovuttaa.

Olisi hienoa jos voisin valita kehen rakastun. Olen aina rakastunut johonkin henkilöön sen takia että kyseisessä henkilössä on joku tai joitakin tekijöitä mihin sitten rakastun. Halusin tai en. Rakastumiseni ei ole tahdonalainen reaktio.  M37

Huokaus, niin se sitten kai on. :(

Ap

Vierailija kirjoitti:

?? Aito rakkaus voittaa kaikki esteet sanon minä.

Aloittaja on tylsistynyt vela joka kehrää taistoa aiheesta, ei jaksa...

Joitakin jo ajatus lapsista inhottaa, ja vaikka niitä ei koskaan tapaisi, vaikuttavat ne silti suhteeseen.

Ja tiesi kyllä lapsista ennenku suhteeseen lähti, minä ehdin rakastua ja sitten totesi että ei kykene. Olisi sanonut heti jos se kerran on niin ehdotonta.

Ap

Tottahan toki ihastua ja rakastua naiseen, jolla on lapsia, mutta ongelma ja tai haaste tulee siitä, että pitäisi naisen lisäksi rakastua tai vähintäänkin ihastua myös näihin lapsiin...

 Jos minä sattuisin ihastumaan ellen peräti rakastumaan naiseen, jolla on lapsi(a) niin en mitenkään voisi välttyä ajatukselta, että voisimme elää ja olla ikäänkuin lapsia tai lasta ei olisi lainkaan.. Lapsen olemassa olo ja hänen varttuessa pitäisi päivä päivältä mahdollisesti huomioida enemmän suunnitelmia tehdessä miten tai kuinka huomioimme hänetikin

Se millainen tilanne on silloin lapsi on mahdollisesti kokonaan muuttanut omaan pesään lienee lopulta hyvin yksilökohtaista.

Olen huomannut, että osa soittelee lapselleen päivittäin tai lähes päivittäin. Osa taas on hyvin vähän tekemisissä lastensa kanssa. - Ja koska itselleni on tapana olla melko usein yhteydessä omiin vanhempiini ja toisin päin -omia lapsia minulla ei ole- pidän tai tai pitäisin kauniitsi sanottuna vähän outona, ellei kumppanini koskaan haluaisi soittaa saati tavata lastaan tai vanhempiaan, vaan kaikki he olisivat hänelle kuin kuolleita tai jotain, mitä ei oikein koskaan ole ollutkaan.      

Uskon, että voi rakastua, mutta uskon myös, että rakastunutkin voi vetäytyä suhteesta jos kokee sen olosuhteet itselleen vääriksi.

Tietty ehkä jos joku on aivan sekaisin rakkaudesta niin olosuhteilla ei ole väliä, mutta en ole varma onko sellainen hullu rakkaus loppujen lopuksi oikeaa rakkautta.

In your dreams.

Toisten äpärät on toisten äpärät.

Vierailija kirjoitti:

Tämä mies ei halua omia lapsia, enkä minä toivo lisää. Vastuuseen ei todellakaan joutuisi. Lapsilla on isä. Etsin itse ihan aikuista suhdetta enkä mitään uusioperheleikkiä. En tajua mitä ne lapset siinä voi haitata.

Tottakai joutuisi vastuuseen vai miten luulet sen yhteisen elämän onnistuvan?