Nuoret köyhempiä kuin ennen - mitä tapahtuu yhteiskunnallemme?

Täytää paskapuhetta näiltä muutamilta, jotka yrittävät vähätellä nuorten ongelmia. Meidän sukupolvi eli ns. sukupolvi Y on ihan tilastojen mukaan kaikissa länsimaissa jäänyt sukupolveksi, joka ei tule koskaan (keskimäärin) pääsemään samoihin tuloihinsa kun vanhempansa. Tähän asti uuden sukupolven taloudellinen tilanne on ollut aina edellistä parempi, mutta me saamme olla kunnian se sukupolvi, joka tämän suuntaukseen kääntää. Jeejee. 

T. 29 -vuotias maisteri, joka hankkiutui alalle, jossa piti olla "varma työllisyys". Nyt kituuttelen määräaikaisilla työsopimuksilla ja pelkään, koska nekin loppuvat. 

http://www.ksml.fi/ulkomaat/Yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4-k%C3%A4%C3%A4nne-Y…

Lapsuudessani, hyvintoimeentulevassa virkamiesperheessä syötiin paljon köyhemmin ja huonommin mitä meillä nyt, vaikka meillä mieheni kanssa palkka on selkeästi vähemmän kuin mitä vanhemmillani oli. Asuntosäästäminen vei silloinkin suuren osan tuloista, ei ollut autoa tms. kun piti saada rivitalonpätkä ja kesämökki. Eivät ne ilmaiseksi tulleet silloinkaan, mutta työpaikkoja oli useampikin mistä valita. Pysyviä työsuhteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

27, maisteri ja pätkätöissä. Olen tehnyt kovasti töitä päästäkseni työhön, jossa olen nyt, mutta pätkäsopimuksia vain tarjolla. Siis on oman alan työtä ja todella mielenkiintoista ja haastavaa, mutta todella vaikeaa päästä eteenpäin, että kunnollisen palkan saisi, sillä nykyiset sopimukset mahdollistavat aivan surkean palkan. Sanotaan vaan perään, että se kokemus on tärkeää ja muuta paskaa. Vakipaikkoja ei ole ja alaa haluaisin jo vaihtaa. En tiedä miten mulla on tällä menoa koskaan varaa ostaa asuntoa tai haaveilla lapsista. 

Isäni on 60, ja ollut samassa työpaikassa jo yli 40 vuotta. Pitkästä ja vakaasta urasta voi varmaan nykyisin haaveilla..

Jostain syystä vuokralla asumisesta on tehty Suomessa mörkö. Lapsia ei voi nykyisin tehdä, jos ei ole omistusasuntoa. Omassa lapsuudessani 60-luvulla vuokralla asui samassa helsinkiläisessä lähiökerrostalossa niin toimitusjohtajaa, yliopiston professoria, arkkitehtiä, opettajaa kuin lääkäriäkin. Ei siinä ollut mitään kummallista. Nyt vuokralla asumista pidetään jotenkin halveksittavana tai köyhyyden merkkinä. 

Jos se vuokra syö sun tuloista jo töissä ollessakin 30-50%, niin miten pätkätöissä oleva vuokralla-asuja uskaltaisi ikinä hankkia lapsia? Työttömyyden tullessa kohdalle vuokran jälkeen ei jäisi rahaa yhtään mihinkään. Lisäksi vuokrat on viime vuosina nousseet moninkertaisesti verrattuna omistusasumisen kulujen nousuun. Kuka tässä tilanteessa siis asuu vuokralla, jos on mahdollisuus omaankin? Ja jos ei mahdollisuutta ole omaan, niin kuka uskaltaa hankkia lapsia? Kyse ei ole mistään statuksesta vaan puhtaasti rahasta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä muuttuu kun muutetaan. Tää on murroksen aikaa maailmanlaajuisesti, suuret ikäluokat kun häipyy tätä maailmaa hallitsemasta niin häipyvät myös heidän käsityksensä ja tapansa. Voidaan vihdoin alkaa rakentaa sitä tulevaisuuden yhteiskuntaa kestäville periaatteille.

Häipyvät vasta kun ovat kuluttaneet yhteiset rahat. Senioriliike ry ajaa yli 80 000 (eläkeläisen) nimeä keränneellä kansalaisaloitteella eläkeindeksin muutosta, jossa he saisivat enemmän vaikka muille ei jäisi mitään. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan lopputulos olisi, että eläkerahat loppuisivat vuoteen 2060 mennessä. Että sellainen kiitos tuleville sukupolville.

http://www.etk.fi/wp-content/uploads/indeksi_ver2.pdf

Suuret ikäluokat saivat vakitöitä palkoilla, joista nuoret voivat vain haaveilla. Inflaatio söi asuntolainat. Eläkkeelle siirtyessä on omistusasunto, mökki ja auto velattomina ja sittenhän voikin alkaa eläkkeen nosto. Keskieläke nyt n.1500€ jota laskee ulkomaille maksetut n.300€ eläkkeet.

80-luvulla syntyneille ja nuoremmille ei kerry eläkettä, kiitos pätkätöiden, työttömyyden ja pakkoyrittäjyyden. Eikä myöskään kerry sitä omaisuutta, jonka turvin viettää eläkepäiviä. 500-700euron takuueläkkeestä tullaan maksamaan vuokraa hautaan saakka.

Vierailija kirjoitti:

27, maisteri ja pätkätöissä. Olen tehnyt kovasti töitä päästäkseni työhön, jossa olen nyt, mutta pätkäsopimuksia vain tarjolla. Siis on oman alan työtä ja todella mielenkiintoista ja haastavaa, mutta todella vaikeaa päästä eteenpäin, että kunnollisen palkan saisi, sillä nykyiset sopimukset mahdollistavat aivan surkean palkan. Sanotaan vaan perään, että se kokemus on tärkeää ja muuta paskaa. Vakipaikkoja ei ole ja alaa haluaisin jo vaihtaa. En tiedä miten mulla on tällä menoa koskaan varaa ostaa asuntoa tai haaveilla lapsista. 

Isäni on 60, ja ollut samassa työpaikassa jo yli 40 vuotta. Pitkästä ja vakaasta urasta voi varmaan nykyisin haaveilla..

Mä luulen, että pitkästä ja vakaasta urasta palkansaajana toisen palveluksessa saa nyt ja tulevaisuudessa vain haaveilla. Jo pelkästään siksi, että pitkäikäisiä ja vakaita yrityksiä ei tule enää olemaan kuten ennen. Yrityksiä myydään, paloitellaan ja paloja myydään, siirretään tuotantoa ja erityisosaamistakin muualle. 30 vuotta sitten tehtiin Kiinassa halvalla krääsää, nyt siellä tehdään suomalaisia brändituotteitakin. Entisistä kehitysmaista moni on muuttunut kehittyväksi maaksi ja näissä maissa alkaa olla yhä enemmän myös erityisosaamista, kun väestön luku- ja kirjoitustaito on vuosikymmenten aikana kehittynyt, näiden maiden kansalaisia on opiskellut ulkomailla ja palannut kotimaihinsa jakamaan tietoaan. Lisäksi näissä maissa monilla ihmisillä on tällä hetkellä kyltymätön menestymisen halu, ihan kuten meillä suomalaisilla oli vielä pari vuosikymmentä sitten. Uskon, että yhä useampi työ tulee olemaan sellaista, että työntekijä tekee sitä projektiluonteisesti tai tilanteen mukaan joko freelancerina tai itsenäisenä ammatinharjoittajana/yrittäjänä kilpaillen sekä toistensa että myös muissa maissa olevien ihmisten kanssa. Yritykset ostavat sinulta työpanostasi ja  osaamistasi, mutta eivät palkkaa sinua enää työntekijäksi. Työn luonne tulee muuttumaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä muuttuu kun muutetaan. Tää on murroksen aikaa maailmanlaajuisesti, suuret ikäluokat kun häipyy tätä maailmaa hallitsemasta niin häipyvät myös heidän käsityksensä ja tapansa. Voidaan vihdoin alkaa rakentaa sitä tulevaisuuden yhteiskuntaa kestäville periaatteille.

Häipyvät vasta kun ovat kuluttaneet yhteiset rahat. Senioriliike ry ajaa yli 80 000 (eläkeläisen) nimeä keränneellä kansalaisaloitteella eläkeindeksin muutosta, jossa he saisivat enemmän vaikka muille ei jäisi mitään. Eläketurvakeskuksen selvityksen mukaan lopputulos olisi, että eläkerahat loppuisivat vuoteen 2060 mennessä. Että sellainen kiitos tuleville sukupolville.

http://www.etk.fi/wp-content/uploads/indeksi_ver2.pdf

Suuret ikäluokat saivat vakitöitä palkoilla, joista nuoret voivat vain haaveilla. Inflaatio söi asuntolainat. Eläkkeelle siirtyessä on omistusasunto, mökki ja auto velattomina ja sittenhän voikin alkaa eläkkeen nosto. Keskieläke nyt n.1500€ jota laskee ulkomaille maksetut n.300€ eläkkeet.

80-luvulla syntyneille ja nuoremmille ei kerry eläkettä, kiitos pätkätöiden, työttömyyden ja pakkoyrittäjyyden. Eikä myöskään kerry sitä omaisuutta, jonka turvin viettää eläkepäiviä. 500-700euron takuueläkkeestä tullaan maksamaan vuokraa hautaan saakka.

Kyllä ne siitä alkaa tippumaan vuosi vuodelta nopeemmin.

Eriytyminen jatkuu: juopa  työttömien, pienpalkkaisten raatajien sekä harvan varakkaan ja hyväosaisen väestön välillä suvenee entisestään. Edut, kuten "hyvät" työpaikat ja varallisuus keskittyvät yhä harvemman hyvinvoinniksi. Muilla sen kun kiristyy. 

Vierailija kirjoitti:

Eriytyminen jatkuu: juopa  työttömien, pienpalkkaisten raatajien sekä harvan varakkaan ja hyväosaisen väestön välillä suvenee entisestään. Edut, kuten "hyvät" työpaikat ja varallisuus keskittyvät yhä harvemman hyvinvoinniksi. Muilla sen kun kiristyy. 

Ja siitä nousee sosialismin aurinko...

Ap tuo mielestäni esiin hieman vaietun seikan työnhausta. Se ei ole helppoa niillekään, jotka ovat jo töissä ja haluaisivat vaihtaa. Voi viedä vuosia päästä pois huonosta työpaikasta.

Onhan sitä tullut pohdittua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo tällä hetkellä Suomessa on n. 90 000 nollatuntisopparilla olevaa ja kaikki asiantuntijat sanovat, että pätkä-/projektityöt tulevat näyttelemään entistä suurempaa roolia tulevaisuudessa. Otetaan työntekijä silloin kun sitä tarvitaan. Työmarkkinat muutenkin tulevat muuttumaan rajusti mm. robotiikan takia, aika näyttää.

Työnteossa on tapahtunut myös merkittävä muutos. Joillekin aloille on enää vaikea saada työntekijöitä, puhutaan yleensä suorittavasta työstä. On alueita jolle on vaikea saada esim. metalli -ja rakennustyöntekijöitä. Samaan aikaan meillä on n. 120 000 20-29-vuotiasta, jolla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa ja mitä tehdään koulutukselle, leikataan. Miksi?

Väestö vanhenee eikä ihmiset enää lisäänny. Sinänsä normi-ilmiö maailmanlaajuisesti "rikkaista" valtioista puhuttaessa. Suomen osalta eläkemenot tulevat olevat suurimillaan 30-luvulla se tarkoittaa myös isoa joukkoa apua tarvitsevia vanhuksia, miten heidät hoidetaan ja millä rahalla. Tällä hetkellä huoltosuhde on muistaakseni n. 35 % kun taas vuonna 2050 sen on arvioitu jo olevan yli 50 %. Millä ihmeellä tuolloin vanhuspalvelut rahoitetaan, ilmeisesti pitää itse opetella vaihtamaan vaipat itselleen.

Mutta, kuten aina ennenkin tähän asti. Kehitys kehittyy ja elintaso paranee isossa mittakaavassa. Itse en usko mihinkään syvään pudotukseen vaan olen optimisti tässäkin asiassa. Maailma muuttu veliseni, voit yrittää pysyä vauhdissa mukana tai sitten et, oma valinta.

Sieltähän ne rahat valuu hiljalleen nuorille, kun vanhat kuolee alta pois.

Kyllähän se on totta, että nykynuoret harvoin saavuttavat vanhempiensa elintasoa, mutta toistaalta täytyy muistaa, että nykyään nuorilla ja nuorilla aikuisilla on erilaisia vaatimuksia elämälle. Yhä useampi haluaa nähdä maailmaa ja panostaa luksusteluun. Tavalliset keskituloiset ihmiset matkustelevat, ostavat merkkituotteita, ruokailevat ulkona tiheästi, ostavat hienoja vaatteita. Ei sellaista ollut vielä 80-luvulla vaan se oli rikkaiden etuoikeus. Silloin ihmiset elivät nuukemmin ja rahaa jäin senaikaikaisistakin palkoista suhteessa enemmän säästöön/lainanlyhnennyksiin. Nykyihmisen arvomaailma on erilainen. Eivät perhe, omakotitalo, kesämökki, auto jne. ole enää mitään itsestäänselvyyksiä. Yhä useampi on päättänyt jäädä myös lapsettomaksi, koska se mahdollistaa erilaisia asioita elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on totta, että nykynuoret harvoin saavuttavat vanhempiensa elintasoa, mutta toistaalta täytyy muistaa, että nykyään nuorilla ja nuorilla aikuisilla on erilaisia vaatimuksia elämälle. Yhä useampi haluaa nähdä maailmaa ja panostaa luksusteluun. Tavalliset keskituloiset ihmiset matkustelevat, ostavat merkkituotteita, ruokailevat ulkona tiheästi, ostavat hienoja vaatteita. Ei sellaista ollut vielä 80-luvulla vaan se oli rikkaiden etuoikeus. Silloin ihmiset elivät nuukemmin ja rahaa jäin senaikaikaisistakin palkoista suhteessa enemmän säästöön/lainanlyhnennyksiin. Nykyihmisen arvomaailma on erilainen. Eivät perhe, omakotitalo, kesämökki, auto jne. ole enää mitään itsestäänselvyyksiä. Yhä useampi on päättänyt jäädä myös lapsettomaksi, koska se mahdollistaa erilaisia asioita elämässä.

Erilaisia vaatimuksia? Ai kuten työpaikka ja mahdollisuus omistaa oma koti ja perhe? No mut hei onneks voi matkustaa!

Ja mistä helvetin keskiluokasta sä muuten edes puhut kun on päivänselvää että nuorista hyvin harva siihen kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on totta, että nykynuoret harvoin saavuttavat vanhempiensa elintasoa, mutta toistaalta täytyy muistaa, että nykyään nuorilla ja nuorilla aikuisilla on erilaisia vaatimuksia elämälle. Yhä useampi haluaa nähdä maailmaa ja panostaa luksusteluun. Tavalliset keskituloiset ihmiset matkustelevat, ostavat merkkituotteita, ruokailevat ulkona tiheästi, ostavat hienoja vaatteita. Ei sellaista ollut vielä 80-luvulla vaan se oli rikkaiden etuoikeus. Silloin ihmiset elivät nuukemmin ja rahaa jäin senaikaikaisistakin palkoista suhteessa enemmän säästöön/lainanlyhnennyksiin. Nykyihmisen arvomaailma on erilainen. Eivät perhe, omakotitalo, kesämökki, auto jne. ole enää mitään itsestäänselvyyksiä. Yhä useampi on päättänyt jäädä myös lapsettomaksi, koska se mahdollistaa erilaisia asioita elämässä.

Kuinka suuri osa näistä nuorten erilaisista vaatimuksista elämälle on oikeasti omaa valintaa ja kuinka paljon seurausta tästä nuorten pätkätyöllisyydestä ja vanhempiaan huonommasta taloudellisesta tilanteesta?

Ei ole varmuutta tuloista ja silloinkin kun tuloja on, niitä on vähemmän kuin aikaisemmilla sukupolvilla --> nuoret kierrättävät ja kirppistelevät, asuvat mieluummin pienissä kaupunkiasunnoissa, eivätkä hanki lapsia, kesämökkiä tai autoa. Kun jätetään tuollaiset isot rahareiät uskalluksen ja tulojen puutteen vuoksi hankkimatta, niin toki on sitten vara matkustella vähän enemmän. Varsinkin, kun matkustaminen on tullut halvemmaksi kuin vanhempien aikaan oli.

Mikä siis on oikeasti syy ja mikä seuraus näissä nuorten arvomaailman erossa vanhempiinsa verrattuna?

Mun vanhemmilla on se se omakotitalo järven rannalla kaupngissa, kesämökit, uudet autot. Ja kyseessä siis tavallinen työläis/toimihenkilöperhe. Isoäidilläni on 2 omakotitaloa, 2 asunto-osaketta, 3 kesämökkiä.

Mitä itse tunnen omia hyvätuloisia kavereitakin, niin aika usea taistelee jopa sen ensimmäisen asuntolainansa kanssa.

Tiedostan kyllä senkin, että ennen säästettiin ja hankittiin vähän kerralla suurempaa. Nykyään hyväosaisillakin on kuitenkin vaikeuksia hankkia hulppeaa elintasoa. Kyllä se hyvin usein on todella keskiluokkaista. Harvemmin sitä, mitä vaikka suurilla ikäluokilla ja heidän lapsillaan.

Tietysti pitää miettiä sitäkin, ovatko nuo materialistiset asiat sitten se ydin elämässä. Jos onnettomuus rakentuu sn ympärille, ettei ole samoja asioita kuin omilla vanhemmilla, niin se kertoo sisäisestä tyhjyydestä. Kukaanhan ei oikeasti tarvitse sitä omakotitaloja, matkustelua 2 kertaa vuodessa ulkomailla jne. Noilla asioilla ei ole mitään merkitystä sitten, kun kuolee. Pitäisi keskittyä tekemään itselleen mielekkäitä asioita.

Täytyy sanoa, että omien pari-kolmekymppisten lasteni tianne on jokseenkin sama kuin omani samanikäisenä. Töitä on vaihtelevasti, mutta kuitenkin oma auto ja asunto. Auto tosin käytetty ja asunto vuokrattu, mutta kuitenkin omillaan elävät. Minun onneni oli valmistua 1980-luvulla, jolloin työtä ja toimeentuloa riitti, vaikka vakituista työpaikkaa en ole saanut tähän päivään mennessä.

Työelämässä on todella paha ongelma se, että toisilla on liikaakin töitä, että eivät ehdi edes kuluttaa palkkaansa, ja toisilla taas ei ole töitä vaikka olisi niin työkykyä kuin -halua.

Huolestuttavaa on se, että nykynuorisolta puuttuu se, mikä minun ikäluokalleni oli itsestään selvyys, ainakin useimmille: Kädentaidot ja yleinen talousosaaminen,niin kotitalouden kuin rahatalouden merkityksessä. Nykyiset nuoret tuskin osaavat patalappua tehdä, poikkeuksena enemmän käsityötä harrastavat, ruuanlaittotaito loppuu nuudeleihin ja jos itse pitäisi kasvattaa, kerätä ja pyydystää ruokaansa, miten kävisi?

Kuinka moni nuori saisi hankittua itselleen ruokaa, jos sitä ei voisi ostaa kaupasta?

-m30- kirjoitti:

Onhan sitä tullut pohdittua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Jo tällä hetkellä Suomessa on n. 90 000 nollatuntisopparilla olevaa ja kaikki asiantuntijat sanovat, että pätkä-/projektityöt tulevat näyttelemään entistä suurempaa roolia tulevaisuudessa. Otetaan työntekijä silloin kun sitä tarvitaan. Työmarkkinat muutenkin tulevat muuttumaan rajusti mm. robotiikan takia, aika näyttää.

Työnteossa on tapahtunut myös merkittävä muutos. Joillekin aloille on enää vaikea saada työntekijöitä, puhutaan yleensä suorittavasta työstä. On alueita jolle on vaikea saada esim. metalli -ja rakennustyöntekijöitä. Samaan aikaan meillä on n. 120 000 20-29-vuotiasta, jolla ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa ja mitä tehdään koulutukselle, leikataan. Miksi?

Väestö vanhenee eikä ihmiset enää lisäänny. Sinänsä normi-ilmiö maailmanlaajuisesti "rikkaista" valtioista puhuttaessa. Suomen osalta eläkemenot tulevat olevat suurimillaan 30-luvulla se tarkoittaa myös isoa joukkoa apua tarvitsevia vanhuksia, miten heidät hoidetaan ja millä rahalla. Tällä hetkellä huoltosuhde on muistaakseni n. 35 % kun taas vuonna 2050 sen on arvioitu jo olevan yli 50 %. Millä ihmeellä tuolloin vanhuspalvelut rahoitetaan, ilmeisesti pitää itse opetella vaihtamaan vaipat itselleen.

Mutta, kuten aina ennenkin tähän asti. Kehitys kehittyy ja elintaso paranee isossa mittakaavassa. Itse en usko mihinkään syvään pudotukseen vaan olen optimisti tässäkin asiassa. Maailma muuttu veliseni, voit yrittää pysyä vauhdissa mukana tai sitten et, oma valinta.

Miksi sitten on tänäkin päivänä työttömänä koulunkäyneitä rakentajia ja metalliosaajia? Yksi syy voi olla se, että ei niitä töitä voi siirtää sinne, missä on sen alan työttömiä, vaan työntekijät tuodaan paikanpäälle. Ei suomalainen tule toimeen sillä palkalla, mitä maksetaan virolaiselle tai puolalaiselle, eikä tyydy yhtä vaatimattomaan tilapäismajoitukseen.

Entä miksi on niitä kouluttamattomia nuoria?

Niin, siinäpä hyvä kysymys! Tiedättekö, millaista nykyinen ammattikoulutus on? Ei siellä istuta 8 tuntia joka arkipäivä opiskelemassa niin kuin ennen. Katsokaas kun on säästetty, eikä opettajiksi suinkaan valikoidu alan parhaat ammattilaiset vaan ... ikävä kyllä, toisinaan niitä, jotka eivät pärjää oikeassa työelämässä. 

Opiskelu on paljon itsenäisempää, käytännössä myös yksinäisempää kuin ennen.Sivusta seuranneena sanoisin, että parhaiten pärjäävät ne, jotka ovat riittävän sosiaalisia ja aktiivisia, ja hyödyntävät opiskelukavereitten kanssa yhteistoiminnallista oppimista. Tämä pätee peruskoulun yläluokilta yliopistoon.

Asenteissakin on vikaa. Ilmeisesti monet (ainakin tämän palstan perusteella) arvostavat kovasti lukioa, vaikka se ei kaikkien kohdalla johda mihinkään. Tai onhan se kaupan kassa ammatti siinä missä mikä tahansa muukin. Ammattikoulun suorittaminen loppuun ei ole läheskään kaikille itsestään selvää, vaikka olisi päässyt juuri sille linjalle jolle haki. Näistä tulee sitten niitä kouluttamattomia pudokkaita.'

Omat lapseni ja ilmeisesti kaikki heidän kurssikaverinsa suorittivat ammatillisen perustutkinnon. Sitten on niitä paikkoja, joissa huomattava osa oppilaista jättää opintonsa kesken tai vaihtaa moneen kertaan eri linjalle. Siinäpä olisi jollekin tutkimista, mikä niissä mättää.

ei kai se ihme ole kun ennen oli talouskasvu 5-7% vuodessa ja nyt mennään samalla tasolla kuin 2006. Siihen päälle 15mrd kasvaneet valtion kulut vuodesta 2006. Alkaa pyramidi sortua.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että omien pari-kolmekymppisten lasteni tianne on jokseenkin sama kuin omani samanikäisenä. Töitä on vaihtelevasti, mutta kuitenkin oma auto ja asunto. Auto tosin käytetty ja asunto vuokrattu, mutta kuitenkin omillaan elävät. Minun onneni oli valmistua 1980-luvulla, jolloin työtä ja toimeentuloa riitti, vaikka vakituista työpaikkaa en ole saanut tähän päivään mennessä.

Työelämässä on todella paha ongelma se, että toisilla on liikaakin töitä, että eivät ehdi edes kuluttaa palkkaansa, ja toisilla taas ei ole töitä vaikka olisi niin työkykyä kuin -halua.

Huolestuttavaa on se, että nykynuorisolta puuttuu se, mikä minun ikäluokalleni oli itsestään selvyys, ainakin useimmille: Kädentaidot ja yleinen talousosaaminen,niin kotitalouden kuin rahatalouden merkityksessä. Nykyiset nuoret tuskin osaavat patalappua tehdä, poikkeuksena enemmän käsityötä harrastavat, ruuanlaittotaito loppuu nuudeleihin ja jos itse pitäisi kasvattaa, kerätä ja pyydystää ruokaansa, miten kävisi?

Kuinka moni nuori saisi hankittua itselleen ruokaa, jos sitä ei voisi ostaa kaupasta?

Toisaalta, jos nyt yhtäkkiä tapahtuisi joku yhteiskunnallinen romahdus ja jengin pitäisi alkaa itse keräilemään ja metsästämään ruokansa, niin ei niillä metsän antimillä koko Suomen kansaa ruokittaisi muutenkaan, vaikka miten olisi taitoja asiaan. Jotkut marjat ja sienet eivät nälkäiseen vatsaan kauan auta, ja isommasta riistasta ei hirveän isolle porukalle riittäisi. Kalastaminen varmaan olisi paras veto tuollaisessa tilanteessa...