kaveri tekee itselleen ja lapsilleen eri ruokaa!
olin kaverilla päiväkahvilla ja teki jotain ihanan tuoksuista keittoa, johon tuli ainakin porkkanaa, papuja ja tomaattimurskaa. kun nuuhkin ilmaa ja kehuin tuoksua, kaveri huokaisi " kun vaan lapsillekin vielä kelpaisi!" .. ja kaivoi esiin Rainbowin lasagnetarpeet!
olin ihan suu auki, että OIKEASTIKO teet eri ruokaa ? jäi todella tyrmistynyt ja ihmettelevä olo, että onko tuo nyt yleistäkin? .O
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä lapset syövät sitä mitä vanhemmat päättävät, mitä jos lapsenne päättäisi alkaa kasvissyöjäksi? Pakottaisitteko lapsenne syömään samoja liharuokia kuin tekin/vaihtoehtoisesti olla nälässä, käskisittekö lapsen kokata itse omat ruoat vai tekisittekö lapselle erikseen omat ruoat?
Eiköhän joku kompromissikin löytyisi. Kerran, pari viikossa voisi laittaa koko perheelle kasvisruokaa tai ruokaa josta saa helposti kasvisversion. Muina päivinä lapsi voisi syödä ainakin osan yhteisistä ruuista ja kokkailla tarvittaessa itselleen tofua, papuja tms.
X
Vierailija kirjoitti:
Tuttua on.
Minä teen lähes päivittäin eri ruuat itselleni ja lapselleni.
Tänään esim: itselleni teen jonkun keiton ( kaali luultavasti, ei lihaa ) ja lapselle/miehelle teen lihapullia & muusia.
Näin se on meillä mennyt lähes aina. Minä en itse pidä liharuista, joten oma vikani, tavallaan.
Jos meillä olisi näin, tekisin melkein samaa itselleni. Nyt esim kasvispihvejä saman muusin kanssa.
Tai kaikille sama keittopihja. Vähän erikseen itselle ennen lihan lisäystä
Minä teen taaperolle ruuat isoina erinä ja pakastan niistä suurimman osan. Arkena taapero syö omaa ruokaa (teen ruokaa 2 kertaa arkiviikon aikana, loput ateriat otetaan pakkasesta) ja itse syön salaattia. Viikonloppuna syödään koko perhe samaa ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hankalaa on opettaa lapselle, että vaikka ei olisikaan lempiruokaa, niin sitä voi syödä kuitenkin? Ja että jokaista ruokaa pitää maistaa, mutta pakko ei ole syödä. Jos on jotain oikein inhokkiruokaa niin sitäkin voi lusikallisen nielaista. Ja jälkiruokaa ei saa jos ei syö, lapselle senkin luulisi olevan ihan ok. Tietää ainakin että lapsi oikeasti inhoaa sitä ruokaa kun luopuu jälkiruuasta. Ja jos on tällaisia tapauksia että tietää että lapselle ei maistu, niin onhan teillä kylkiäisenä kuitenkin leipää tai edes salaattia, mitä kuitenkin voi syödä?
Meillä lapsi alkoi nirsoilla vasta eskarissa, siihen asti söi kaikkea. Pelkän perseilyn vuoksi ei kuitenkaan tule lupaa vetää pelkkää valkoista leipää napaa täyteen.
Vastapainona niitä lapsen hyväksymiä ruokia on melko usein, vaiko ne meillä aikuisilla tulee korvista ulos.
Ja toisekseen siihen tekemääni ruokaan lisään aineksia joista lapsi pitää, joten närppiessään saa silti jotain syödäkseen.
Lapsen maku nyt vaan on melko kummallinen ollakseen lapsen maku: kalaa, papuja, keitettyä parsakaalia, äyriäisiä, makaroni (pelastuksena palmuston härkäpapunuudeli) ja kaiken maailman keitetyt jyvät (kaura, ohra, riisi). Eli meillä tuo ns. risotto on nykyisin melko terveellistä syötävää, verrattuana aiempaan riisi-jauheliha-sipulit -mössöön.
Mutta sitä viisasten kiveä en ole keksinyt jolla lapsen saa syömään edes sen lusikallisen hyi yök - ruokaa.
Meillä kolme lasta, minä ja mieheni ja teen vanhimmalle (15v) eri ruuan kuin muille. Ei ole kasvissyöjä vaan sekasyöjä, mutta haluaa kastikkeen erilailla tehtynä kuin muu perhe ja ei halua kanansiipiä vaan broileripihvejä vielä yksi esim. Keitossa pitää olla parsakaalia ja ei porkkanaa
Meillä tehdään monta ruokaa päivässä kun laitetaan lapsille omat ruuat mukaan kouluun vaikka tänään oli tomaattikeittoa ja patonkia keittomukeissa, mutta yleensä kanasalaattia tai muuta kylmänä syötävää. Eväät laitetaan vain pitkinä päivinä eli ma, ke, to ja välillä pe riippuen mitä liikuntaa on. Muuten eivät syö koulussa kuin näkkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Lol, voi vitisit, mitä mussukoita kasvatatte, ylläri, et jessikapetteri ei syö mitään kun äidit mahdollistavat tuollaisen perseilyn.
Kun lapsi huitelee alipainoin rajamailla ja pituuskasvu on nopeaa, on sille oikeesti vaan pakko laittaa sellaista ruokaa mitä syö! Kunhan syö. Itse olen kasvissyöjä ja mun bataattikeitot tai kasviswokit ei lapsille maistu. Aina kyllä pakotan maistamaan, syödä ei tartte jos ei tykkää. Lapset ja mies syö sitten tavallisempaa ruokaa. Salaattia meillä syö kaikki.
Onko se myös aikuisilta "perseilyä", jos ei syö ruokaa, josta ei pidä? Mun lapselle maistuu aika monipuolisesti, mutta ymmärrän hyvin, että kaikille lapsille ei maistu, eihän aikuisillekaan. Ymmärrän myös, jos joku erityisen nirson lapsen äiti varmistaa riittävän syömisen tekemällä lapselle ruokaa, josta se pitää. Ei kaikki ole aina jotain ihme perseilyä lapsiltakaan.
Meilläkin välillä tehdään eri ruokia. Jo ennen kuin lapsia oli.
Mies oli silloin vegaani ja mä sekasyöjä. Silti pyrittiin siihen, että suurinpiirteen samaa ruokaa. Esim keittopohja ja sitten lisää omat proteiininsa omalle lautaselleen.
Tavis ruuankin kanssa pottuja/riisiä/pastaa/yms. kastike, salaatit, raasteet ja sitten oma proteiini.
Tuohon en lähtis, että teenpä höyryävän ihanan keiton ja lapsille lasagnen. Lasagne voisi olla sitten seuraavan päivän juttu ja mies sitten söisi keiton loppuun.
Paljon nää sekasyöjät syö kasvisruokia. Lähinnä pari kertaa viikossa tarjoan jotain liharuokaa.
Tänään on wokkia, paljon erilaisia kasviksia ja nuudeleita. Proteenit: quarn ja kana. Ne paistan ja maustan erikseen. Sitten saa ottaa kummasta kiposta haluaa. Aika fifty-fifty menee.
No ei tehdä kahta eri ruokaa todellakaan, ei mitään järjeä moisessa. Joskus, jos on jotain vähän erikoisempaa ruokaa, jota pieni lapsi ei syö (esim. mausteisempaa) niin on ehkä lapselle eri pääruoka - esimerkiksi jos on tortilloja, niin lapselle on maustamattomampi versio - tai vaikka jos vanhemmille on kevyempi lounas, voi lapselle olla saman lounaan lisukkeena vaikka pastaa, jolloin siitä tulee ruokaisampi.
Meillä tehdään samaa ruokaa, mutta joskus olen miettinyt josko pitäisi tehdä lapselle eri ruokaa välillä, kun kaikki ei maistu. Toistaiseksi on kannustettu maistamaan erilaisia ruokia ja lisänä sitten syö jotain muuta, jos ei maistu. Esim leivän tai näkkärin tms. Yleensä syö hyvin, joskus erilaiset tai uudet ruoat tökkii. Toisaalta jos ei koskaan maista, niin ei totukaan. Elossa on ja hyvin kasvanut, vaikka aina ei ruoka-aikana syö lämmintä ruokaa lusikallista enempää.
Meillä tämä menee niin päin, että lapset saa sen kasvissekeiton ja ruisleivän, ja minä salaa syön jonkun nuudelikuppi-aterian tai valmislihapullia :D