Auttakaa :( Mies petti kun olin raskaana, nyt vauva 2kk, annoin anteeksi mutta

Eiköhän jokainen ihminen pääpiirteissään itse tiedä ja TUNNE, mikä sopii: anteeksianto, turn off -seksi vai jokin muu. Mestaroijia ja huutelijoita piisaa joka lähtöön, ja ne neuvot EIVÄT ole yleispäteviä, koska ihmiset ovat yksilöitä yksilöllisine tarpeineen :) Joten kannattaa ehdottomasti luottaa omiin tuntemuksiinsa ENITEN!

Aaar jätä se oikeesti, loukkaat ittes vaa pahemmin sitku tulee ilmi et sil on joku pano vieläki tai ainaki myöhemmin ku perhe elämä painaa päälle. Yksittäisen pettämisen voi viel antaa anteeksi, mut ei mitää tietoista suhdetta, josta ei ees jumalauta oteta vastuuta. Sä ansaitset kunnon miehen, josta ei tartte pelkää että käy toisia naisia hyväilemässä. Eroa vielä kun vauva on pieni, eikä ehdi tottua mihinkään ydinperheeseen, myöhemmin se on sitten vaikeampaa kun lapsikin tajuaa. Onneksi mies on hyvä isä, et sä tartte siitä enää muuta ton suhteen jälkeen. Mut itse teet päätökses, kannattaa miettiä tarkkaan pystytkö sä elämään suhteessa jossa joutuu pelkäämään että mies pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies on käynyt testeissä, ei ole mitään tauteja. On myös kohdellut mua nätisti tuon jälkeen ja ollut vauvalle hyvä isä. Tää on vaan mun korvien välissä tää seksiasia :(

Ja joo, suhteen katkaisi kyllä vasta kun jäi kiinni. Tosin väittää, että ois sen katkaissut ihan pian muutenkin, mutta sääli tätä toista naista jolla kuulemma jotain mt-ongelmia ja oli mieheen niin rakastunut. Miehen mukaan "ajautui" tilanteeseen joka "ajautui" liian pitkälle ja sitten ei enää osannut katkaista suhdetta vaikka halusi. En halua miettiä tuota liikaa kun alkaa vaan vituttaa, itse en ole ikinä uskonut noihin "ajautujiin" jotka sysää vastuun omasta toiminnastaan ítsen ulkopuolelle. Mutta kappas, nyt mulla on sellanen esikoiseni isänä. Kyllä tässä on saanut omankin arvostelukykynsä kyseenalaistaa, ja se ei ole ollut mukavaa.

Tuskin mies mihinkään terapioihin suostuu, mutta mielenkiinnosta kysyn mitä kautta sellaiseen vois päästä? Jos vaikka edes itse kävisin juttelemassa, tuskin ois haittaa siitä ainakaan. Neuvolassa en kehtais puhua :/

ap

Mielestäni nuo miehen selittelyt kyllä kuulostavat vain selittelyiltä ja vastuun pakoilulta. Yritti saada sinua ymmärtämään ns muka lieventäviä asianhaaroja. "Ajautui", "nainen mt-häiriöinen" jne.

Jep. Ei ole edes ottanut vastuuta tekemisistään, eli ei todennäköisesti edes kadu.

Sain tietää pettämisestä kun tän toisen naisen sisko soitti mulle. Facebookin kautta tiedän sen, ja jotain yhteisiä tuttavia. Siskon mukaan naisella on jotain masennusta ja ahdistusta ollutkin, siitä ne mt-ongelmat joihin mies vetosi. Naisen siskon mukaan nainen oli tosi rakastunut eikä tiennyt miehen olevan varattu, mies itse ja useempi yhteinen kaveri sanoo että tiesi, ei vaan välittänyt kun halusi miehen itselleen. En tiedä mitä uskoa, ja onko sillä väliäkään. Nainen ois halunnut itse jutella mun kanssa tuolloin mutta en pystynyt, tuli vaan liikaa informaatiota kerralla ja meni jo ruokahalu ja yöunet, ja pelkäsin et synnytys käynnistyy liian aikasin kun supisteli kipeästi :/

HMHH nyt kun tätä kirjoitan niin tajuan miten säälittävältä ja huijatulta kuulostan ;( Kumpa asiat ois helpompia!. ap

Vierailija kirjoitti:

Mies on käynyt testeissä, ei ole mitään tauteja. On myös kohdellut mua nätisti tuon jälkeen ja ollut vauvalle hyvä isä. Tää on vaan mun korvien välissä tää seksiasia :(

Ja joo, suhteen katkaisi kyllä vasta kun jäi kiinni. Tosin väittää, että ois sen katkaissut ihan pian muutenkin, mutta sääli tätä toista naista jolla kuulemma jotain mt-ongelmia ja oli mieheen niin rakastunut. Miehen mukaan "ajautui" tilanteeseen joka "ajautui" liian pitkälle ja sitten ei enää osannut katkaista suhdetta vaikka halusi. En halua miettiä tuota liikaa kun alkaa vaan vituttaa, itse en ole ikinä uskonut noihin "ajautujiin" jotka sysää vastuun omasta toiminnastaan ítsen ulkopuolelle. Mutta kappas, nyt mulla on sellanen esikoiseni isänä. Kyllä tässä on saanut omankin arvostelukykynsä kyseenalaistaa, ja se ei ole ollut mukavaa.

Tuskin mies mihinkään terapioihin suostuu, mutta mielenkiinnosta kysyn mitä kautta sellaiseen vois päästä? Jos vaikka edes itse kävisin juttelemassa, tuskin ois haittaa siitä ainakaan. Neuvolassa en kehtais puhua :/

ap

Minusta olette tehneet ihan oikean päätöksen, kun ainakin yritätte jatkaa perheenä. Tarvitsette siihen ulkopuolista apua. Minusta tuntuu, että olette molemmat vain halunneet lakaista asian maton alle, toisaalta ihan ymmärrettävää, kun lapsi oli syntymässä.

Eikä miehellä mielestäni ole mitään oikeutta vaatia tai olettaa seksiä, tai kieltäytyä terapiasta, hän tämän tilanteen on aiheuttanut. Et sinä ihan kevyesti pysty tuollaista unohtamaan ja antamaan anteeksi. Voin kertoa, että meillä edelleen keskustellaan pettämisistä vuosina 96-97. Olisi kannattanut käsitellä ne silloin paremmin. Ja ne olivat kuitenkin teinihölmöilyä, raskaana olevan vaimon pettäminen pidempään jatkuneessa salasuhteessa on pahimman luokan petos.

Muistan hyvin tunteneeni itseni haavoittuvaksi, kun ensimmäinen lapsi syntyi, ja pienen paniikin siitä, että pysyykö mies meidän kanssa. Vähän sellainen alkukantainen tunne, että tarvitsemme suojelijan ja elättäjän. Siinä tilanteessa ei ole kovin helppoa lähteä haastamaan miestä ja repimään auki haavoja. Mutta tulevaisuuden kannalta, teillä on joka tapauksessa yhteinen lapsi, siihen on pakko pystyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erittäin yleinen ongelma monissa parisuhteissa. Terapia voisi olla avain ratkaisuun tilanteessanne.

Mietin että on epäoikeudenmukaista vaatia mieheltä täyttä selibaattia siihen saakka kunnes olet asian saanut lopullisesti käsiteltyä. Mieshän on kuitenkin tunnustanut syrjähyppynsä ja ilmeisesti pyytänyt anteeksi?

Joku ratkaisu teidän täytyy keksiä asiaan siihen saakka kun mahdollisesti olet saanut asian käsiteltyä ja pystyt taas jatkamaan seksiä. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, on vaarana se, että mies kyllästyy odottamaan ja nostaa kytkintä lopullisesti.

Miten se on epäoikeudenmukaisempaa vaatia miestä vetämään käteen kuin vaatia naista luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja harrastamaan seksiä vaikka siitä tulee itselle huono olo?

Mielestäni kumpikaan ei ole oikeudenmukaista. Tässä tilanteessa ne oikeudenmukaiset ratkaisut ovat melko vähissä. Tarkoitus on löytää yhteisymmärrys joka sopii molemmille osapuolille.

Missä tilanteessa joku voisi oikeutetusti vaatia SINUA vetämään käteen? Annahan esimerkki? Kauanko se olisi oikeutettua?

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää pettämisestä kun tän toisen naisen sisko soitti mulle. Facebookin kautta tiedän sen, ja jotain yhteisiä tuttavia. Siskon mukaan naisella on jotain masennusta ja ahdistusta ollutkin, siitä ne mt-ongelmat joihin mies vetosi. Naisen siskon mukaan nainen oli tosi rakastunut eikä tiennyt miehen olevan varattu, mies itse ja useempi yhteinen kaveri sanoo että tiesi, ei vaan välittänyt kun halusi miehen itselleen. En tiedä mitä uskoa, ja onko sillä väliäkään. Nainen ois halunnut itse jutella mun kanssa tuolloin mutta en pystynyt, tuli vaan liikaa informaatiota kerralla ja meni jo ruokahalu ja yöunet, ja pelkäsin et synnytys käynnistyy liian aikasin kun supisteli kipeästi :/

HMHH nyt kun tätä kirjoitan niin tajuan miten säälittävältä ja huijatulta kuulostan ;( Kumpa asiat ois helpompia!. ap

Mitä väliä sillä on tiesikö nainen vai eikö tiennyt? Sinun miehesi on se pettäjä ja valehtelija.

Vierailija kirjoitti:

Mies on käynyt testeissä, ei ole mitään tauteja. On myös kohdellut mua nätisti tuon jälkeen ja ollut vauvalle hyvä isä. Tää on vaan mun korvien välissä tää seksiasia :(

Ja joo, suhteen katkaisi kyllä vasta kun jäi kiinni. Tosin väittää, että ois sen katkaissut ihan pian muutenkin, mutta sääli tätä toista naista jolla kuulemma jotain mt-ongelmia ja oli mieheen niin rakastunut. Miehen mukaan "ajautui" tilanteeseen joka "ajautui" liian pitkälle ja sitten ei enää osannut katkaista suhdetta vaikka halusi. En halua miettiä tuota liikaa kun alkaa vaan vituttaa, itse en ole ikinä uskonut noihin "ajautujiin" jotka sysää vastuun omasta toiminnastaan ítsen ulkopuolelle. Mutta kappas, nyt mulla on sellanen esikoiseni isänä. Kyllä tässä on saanut omankin arvostelukykynsä kyseenalaistaa, ja se ei ole ollut mukavaa.

Tuskin mies mihinkään terapioihin suostuu, mutta mielenkiinnosta kysyn mitä kautta sellaiseen vois päästä? Jos vaikka edes itse kävisin juttelemassa, tuskin ois haittaa siitä ainakaan. Neuvolassa en kehtais puhua :/

ap

Ei ole "ajautunut" vaan todennäköisesti etsimällä etsinyt ja jahtaamalla jahdannut muita naisia, se valehtelee. Toinen nainen ei varmasti ole mielenvikainen, eikä tarvinnut miestä lohdukkeeksi, ei varsinkaan ripustautunut. Se toinen nainen on voinut kuulla, että sinä olet hullu ja melkein eksä ja jätit pillerit ilkeyttäsi pois tai ei ole kuullut lainkaan, että miehellä on jo nainen. Mies moraalisesti taantui tekemään temppunsa, koska uskoi, että raskaana olet tarpeeksi riippuvainen ja hän turvassa, jos käry käy. Usko silmiäsi tästedes, älä miestä, ja varaudu pitämään puoliasi, kävi miten kävi.

Ihan sama annatko vai et. Tulee kuitenkin uusimaan tekonsa. Jos haluat jatkaa yhdessä, kannattaa opetella sulkemaan silmät monilta asioilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erittäin yleinen ongelma monissa parisuhteissa. Terapia voisi olla avain ratkaisuun tilanteessanne.

Mietin että on epäoikeudenmukaista vaatia mieheltä täyttä selibaattia siihen saakka kunnes olet asian saanut lopullisesti käsiteltyä. Mieshän on kuitenkin tunnustanut syrjähyppynsä ja ilmeisesti pyytänyt anteeksi?

Joku ratkaisu teidän täytyy keksiä asiaan siihen saakka kun mahdollisesti olet saanut asian käsiteltyä ja pystyt taas jatkamaan seksiä. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, on vaarana se, että mies kyllästyy odottamaan ja nostaa kytkintä lopullisesti.

Miten se on epäoikeudenmukaisempaa vaatia miestä vetämään käteen kuin vaatia naista luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja harrastamaan seksiä vaikka siitä tulee itselle huono olo?

Mielestäni kumpikaan ei ole oikeudenmukaista. Tässä tilanteessa ne oikeudenmukaiset ratkaisut ovat melko vähissä. Tarkoitus on löytää yhteisymmärrys joka sopii molemmille osapuolille.

Missä tilanteessa joku voisi oikeutetusti vaatia SINUA vetämään käteen? Annahan esimerkki? Kauanko se olisi oikeutettua?

Siinä tilanteessa että seksi minun kanssani aiheuttaisi inhotusta. Se olisi oikeutettua ihan niin kauan kuin siltä tuntuu. Vastaavasti minun oikeuteni on lopettaa se suhde jos tilanne ei korjaannu ollenkaan. En voi ymmärtää tuollaista ajatusta että minulla olisi joku oikeus toisen ihmisen kroppaan. Ihan sairasta.

Yök, onpas kiva jos joskus tulevaisuudessa teette lisää lapsia, mieshän saattaa silloinkin "ihan vahingossa hupsis vaan" ajautua pettämään kun kotona ei pillua saa. Eli ap on tuomittu aina antamaan seksiä miehelle halusi itse sitä tai ei, ettei mies vaan ala katsella aidan vehreämmälle puolelle.

No juttele sen miehesi kanssa perusteellisesti asiasta rauhallisena hetkenä. Miksi mies ei ota vastuuta tekemisistään vaan väittää "ajautuneensa" pettämään? Voiko siis jatkossakin ajautua? Mitä mies tekee sen eteen ettei enää koskaan pettäisi ? Eli vähentääkö alkoholin käyttöä jos syyttää alkoholia asiassa jne.

Ulkopuolinen apunaan ei olisi pahitteeksi. Kirjoitit että tuskin mies siihen suostuu. Jos mies oikeasti katuu pettämistään ja haluaa rakentaa teille hyvän tulevaisuuden niin luulisi suostuvan yhteiseen terapiaan. Jos on munaa pettää niin kai nyt terapiaankin kykenee. Vai selitteleekö vain?

Jos sun asenne on että pitää antaa ettei mies pettäisi niin kuulostaa pahalta. Eihän parisuhde voi rakentua hyväksi tuollaiselle pohjalle. Käykää yhdessä terapiassa ja voitte saada hyvän suhteen. Jos mies ei suostu tekemään töitä hyvän suhteen eteen joudut miettimään tyydytkö nykyiseen suhteeseen jossa et ilmeisesti voi hyvin ja kykene luottamaan täysillä vai lähdetkö etsimään parempaa suhdetta muualta.

Kirkon tai väestöliiton pariterapia! Teidän pitää käsitellä toi tilanne.

Varmasti haluttomuus ja ällötys johtuu molemmista, sekä hormoneista että äijän touhuista. Älä tee mitään mikä ei sinusta tunnu hyvältä. Jos et halua seksiä niin älä harrasta sitä siksi, ettei mies lähde pettämään. Jos lähtee niin on oma häviönsä.

Itse en vielä aktiivisesti lähtisi eroamaan. Yh:na olo pienen vauvan kanssa voi olla tosi rankkaa, hampaiden tulot ja muut on vielä edessä. Ja mies ja lapsi saavat luotua alkuun hyvän suhteen kun asutte yhdessä. Vauva on syytön miehen toilailuihin, mutta ansaitsee läsnäolevan isän. Jos tilanne ei parane niin eroa vähän myöhemmin. Yrittäisin silti työstää asiaa vielä paremmaksi.

Yhtään puolustelematta, miehellä on voinut olla uusi tilanne edessä kun vaimo on vetäytynyt raskauskuplaansa tulevana äitinä ja mies on sitten lähtenyt testaamaan vetovoimaansa muualle. Tai saanut jonkun isäksitulo-elämänmuutos-kriisin. Iso moka, mutta jos ei ole mikään sarjapettäjä niin miehessä saattaa olla vielä potentiaalia. Lapsen myötä on enemmän menetettävää siinä omassa elämässään. Miehelle on iso muutos kun vaimo muuttuu äidiksi ja hän isäksi. Se miten sitä käsittelee, no, on parempia ja huonompia tapoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain tietää pettämisestä kun tän toisen naisen sisko soitti mulle. Facebookin kautta tiedän sen, ja jotain yhteisiä tuttavia. Siskon mukaan naisella on jotain masennusta ja ahdistusta ollutkin, siitä ne mt-ongelmat joihin mies vetosi. Naisen siskon mukaan nainen oli tosi rakastunut eikä tiennyt miehen olevan varattu, mies itse ja useempi yhteinen kaveri sanoo että tiesi, ei vaan välittänyt kun halusi miehen itselleen. En tiedä mitä uskoa, ja onko sillä väliäkään. Nainen ois halunnut itse jutella mun kanssa tuolloin mutta en pystynyt, tuli vaan liikaa informaatiota kerralla ja meni jo ruokahalu ja yöunet, ja pelkäsin et synnytys käynnistyy liian aikasin kun supisteli kipeästi :/

HMHH nyt kun tätä kirjoitan niin tajuan miten säälittävältä ja huijatulta kuulostan ;( Kumpa asiat ois helpompia!. ap

Mitä väliä sillä on tiesikö nainen vai eikö tiennyt? Sinun miehesi on se pettäjä ja valehtelija.

Niin, ei sillä olekaan väliä kuten itse tuossa jo kirjoitin. Tiedän tuskallisen hyvin että mies on pettäjä ja valehtelija, kuitenkin samalla lapseni isä joka ainakin esittää täysillä katuvaa ja mua/meitä rakastavaa, siksihän tämä niin vaikeeta onkin. Luulin jo jollain tapaa käsitelleeni asian kun "annoin anteeksi" (oikeasti järjen tasolla) ja keskityttiin loppuraskauteen ja vauvan syntymään yhdessä. Mutta tää seksiasia tuli sitten, jatkuvasti läiskii päin naamaa märkää rättiä: En vaan (enää) halua tuota miestä, se ällöttää mua. :( ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on erittäin yleinen ongelma monissa parisuhteissa. Terapia voisi olla avain ratkaisuun tilanteessanne.

Mietin että on epäoikeudenmukaista vaatia mieheltä täyttä selibaattia siihen saakka kunnes olet asian saanut lopullisesti käsiteltyä. Mieshän on kuitenkin tunnustanut syrjähyppynsä ja ilmeisesti pyytänyt anteeksi?

Joku ratkaisu teidän täytyy keksiä asiaan siihen saakka kun mahdollisesti olet saanut asian käsiteltyä ja pystyt taas jatkamaan seksiä. Jos ette pääse yhteisymmärrykseen, on vaarana se, että mies kyllästyy odottamaan ja nostaa kytkintä lopullisesti.

Miten se on epäoikeudenmukaisempaa vaatia miestä vetämään käteen kuin vaatia naista luopumaan itsemääräämisoikeudestaan ja harrastamaan seksiä vaikka siitä tulee itselle huono olo?

Mielestäni kumpikaan ei ole oikeudenmukaista. Tässä tilanteessa ne oikeudenmukaiset ratkaisut ovat melko vähissä. Tarkoitus on löytää yhteisymmärrys joka sopii molemmille osapuolille.

Missä tilanteessa joku voisi oikeutetusti vaatia SINUA vetämään käteen? Annahan esimerkki? Kauanko se olisi oikeutettua?

Ei kai keltään voi vaatia mutta vaihtoehdot voi antaa. Itselläni tulee pitemmissä parisuhteissa aikoja jolloin en vaan halua seksiä, liittyy stressiin yms. Niissä tilanteissa se kumppani voi itse päättää tyytyykö omaan käteensä vai onko se jatkuva mahdollisuus seksiin niin tärkeä että lopettaa suhteen saadakseen seksiä muualta.

Ap, tärkeää olisi saada nimenomaan myös mies mukaan kun menet puhumaan näistä asioista ammattilaiselle. Ongelma ei kuitenkaan ole sinun vaan lähtöisin miehen tavasta toimia. Jos mies ei ole valmis ratkaisemaan itse aiheuttamiaan ongelmia ammattilaisella niin ymmärtääköhän tekonsa seurauksia sittenkään kunnolla

Ajattelin vielä ehdottaa, että jos mies ei suostu(!) terapiaan, voisitte pitää jonkinlaista taukoa parisuhteessa. Olette yrittäneet palata aiempaan, mutta se ei selvästi toimi. Asukaa yhdessä, huolehtikaa lapsesta, mutta ottakaa aikalisä parisuhteesta.

T 26

Miten ihmeessä tää on kääntynyt muka niin että se seksiasia on vaan sun pään sisällä? Mies ei suostu terapiaan eikä olemaan ilman. Tossa tilanteessa se seksiasia on ihan tietystä syystä sun pään sisällä ja sun miehellä ei ole mitään saumaa sanella sulle miten homma hoidetaan ja hoidetaanko ollenkaan. Vähättelee pettämistään ajatumisena ja vähättelee sun tunteita jonain päänsisäisinä tunnereaktioina joiden käsittely on ihan sun ittes vastuulla? Oikeastaan koko pettäminen olikin sun syytä kun ajoit miehen tilanteeseen missä muuta ei voinut? 

Ap, älä harrasta seksiä, jos se ällöttää sinua! Itse en edes pystynyt seksiin 2kk synnytyksestä, eikä haluja ollut vuoteen - eikä mitään pettämistä ollut.

Jos mies ei kestä seksin puutetta, se on hänen ongelmansa. Et voi väkisin harrastaa seksiä siksi että mies ei pettäisi, se sairastuttaa sinut ja vielä tilanteessa, jossa eniten tarvitset voimavarojasi.

Vastaavassa tilanteessa purin tuntojani neuvolassa ja itkuhan siinä tuli. Ohjattiin neuvolan psykologin juttusille jossa kävin muutaman kerran yksin. En pystynyt jatkamaan suhdetta. Pettäminen tapahtui kun odotin toista lastamme. Ero oli vaikea. En nähnyt muuta vaihtoehtoa.

Jälkeenpäin ajatellen ratkaisu oli oikea, mies ei ole pysynyt uskollisena seuraavissakaan sutheissaan. 

Mies menetti enemmän, suhteen lapsiinsa, ei siis ole juurikaan pitänyt yhteyttä heihin.

Lapset eivät osaa kaivata isäänsä koska ei juurikaan muistikuvia hänestä.

Tutkistele itseäsi pystytkö elämään asian kanssa vai onko ero oikea ratkaisu teille. Itselle se ajatus etten voisi koskaan enää luottaa mieheen oli se asia miksi päädyin eroon. Mies olisi halunnut jatkaa ja itkien kerjäsi takaisinottoa, onneksi en tähän suostunut. Kolme vuotta oli tosi rankkaa mutta sen jälkeen elämä alkoi sujua. Yksinhuoltajana 24/7 pärjäämisessä minulla ei ollut ongelmia, olin sitoutunut lapsiin. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro miehelle, että hänen syrjähyppynsä takia et vielä ole emotionaalisella tasolla  valmis seksiin.

Aika raukkamaista pettää kun toinen on raskaana, mutta se ei kai ollut tämän keskustelun pääaihe.

Useimmat miehet eivät pysty ymmärtämään kuinka pettäminen sattuu. Mennään muna edellä, aivot laahaa. Monikin mies ymmärtää, sitten kun nainen pettää. Silloin onkin helvetti irti.