Lue keskustelun säännöt.
Liikunnanopetus ei ole kehittynyt vuosikymmenissä.
07.09.2016 |
Eli opettajat keskittyvät niihin "hyviin", jotka jo osaavat. Tavikset saavat olla sivussa ja "huonoja" nöyryytetään niin että hyvä jos kolmekymppisinä seuraavan kerran kokeilevat liikuntaa.
Pitäisi olla juuri päinvastoin, eli keskittyä niihin "huonoihin".
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei meille kyllä liikuntatunnilla paljon mitään opetettu. Pistettiin vain kylmiltään suorittamaan ja mitattiin, miten sujui.
Tanssi poikkeuksena, niitä jopa opetettiin.
Juuri niin, mitään ei opetettu! Esim. pelien säännöistä ja tekniikoista ei sanottu sanaakaan. Siellä me huonot sitten olimme osaavien tiellä.
Eipä se osaavanakaan ollut sen kummempaa pujotella ihmisiä, jotka eivät edes yritä ja jos yrittävätkin, niin heistä ei ole mitään vastusta. Pelasimme kerran huviksemme koripalloa ja minä voitin yksin koko muun liikuntaryhmän ylivoimaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikunnanopen työ on vain niin houkutteleva entisille koulukiusaajlle, siilä harvassa ammatissa voi enää nykyään nöyryyttää, nolata ja simputtaa kuin liikkaopen työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli opettajat keskittyvät niihin "hyviin", jotka jo osaavat. Tavikset saavat olla sivussa ja "huonoja" nöyryytetään niin että hyvä jos kolmekymppisinä seuraavan kerran kokeilevat liikuntaa.
Pitäisi olla juuri päinvastoin, eli keskittyä niihin "huonoihin".Huonoihin keskittyminenhän olisi nimenomaan heidän esille nostamista ja mielestäsi nöyryyttämistä. Antaa huonon tehdä suorituksensa kaikessa hiljaisuudessa, niin tämä välttyy nöyryytykseltä. Ohjataan niitä, jotka haluavat oikeasti kehittyä.
Juuri tämä, että lähtötasoltaan huonolle lyödään "ei halua oikeasti kehittyä"-leima persiiseen, on aivan väärin.
Kyllä sen ihmisestä näkee, että yrittääkö hän vai ei. Kyllä meidän liikuntatunneilla ainakin opastettiin niitä, jotka yrittivät, mutta eivät osanneet. Itse oppilaanakin opastin mieluusti jos joku viitsi kerrankin yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopen työ on vain niin houkutteleva entisille koulukiusaajlle, siilä harvassa ammatissa voi enää nykyään nöyryyttää, nolata ja simputtaa kuin liikkaopen työssä.
Turha tulla tänne omia traumojasi purkamaan. Valtaosa liikunnanopettajista on asiallisia ihmisiä, jotka pyrkivät ottamaan kaikki huomioon. Se, että oma surkeutesi aiheutti sinulle negatiivisia kokemuksia ei ole heidän syynsä.
Vierailija kirjoitti:
Ei meille kyllä liikuntatunnilla paljon mitään opetettu. Pistettiin vain kylmiltään suorittamaan ja mitattiin, miten sujui.
Tanssi poikkeuksena, niitä jopa opetettiin.
No näinhän se on, kylmiltään juoksemaan pikamatkoja ja coopperia, ei mitään pienintäkään juoksukoulua siihen alkuun. Voin sanoa, että kun tässä nyt on 10v katsellut kun lapset juoksee eri pelikentillä, oikea juoksutekniikka on ehkä 10%lla porukasta, heilläkin todnäk luonnonlahjana. Eli kuten se joku koomikko sanoi: ihan sama kun päätettäisiin, että pidetäänpä teille kaikille nyt kiinankielen koe, ai ette osanneet? No,mikäs nyt on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulujen liikunnassa on ollut ja on yhä paljon vikaa. Kun se saa monilla inhon liikuntaa kohden niin pieleen se menee. Näissä keskusteluissa näkyy kuinka monille liikuntatunnit ovat jättäneet traumoja. Mä olin ihan hyvä liikunnassa vain hiihtämistä inhosin. Siitä riideltiin opettajan ja rehtorin kanssa. Vasta yläasteella sain vaihtoehtoja hiihtämiseen.
Seiskaluokan kevättodistuksessa oli liikunnan numero 6. Niin selkeä kosto että sen tajusin jo silloin, samoin vanhemmat. Isä soitti sille liikunnan opettajalle vaikka pyysin että anna olla. Ainoa kerta kun olen kuullut häneltä sellaista puhetta. Olin yhtäaikaa järkyttynyt ja ylpeä niistä puheista. Tuntui hyvältä kun isä puolusti mutta jumalauta miten lyttäsi sen opettajan maanrakoon. Jos en olisi vierestä kuullut niin en olisi uskonut.
Vierailija kirjoitti:
Koulujen liikunnassa on ollut ja on yhä paljon vikaa. Kun se saa monilla inhon liikuntaa kohden niin pieleen se menee. Näissä keskusteluissa näkyy kuinka monille liikuntatunnit ovat jättäneet traumoja. Mä olin ihan hyvä liikunnassa vain hiihtämistä inhosin. Siitä riideltiin opettajan ja rehtorin kanssa. Vasta yläasteella sain vaihtoehtoja hiihtämiseen.
Seiskaluokan kevättodistuksessa oli liikunnan numero 6. Niin selkeä kosto että sen tajusin jo silloin, samoin vanhemmat. Isä soitti sille liikunnan opettajalle vaikka pyysin että anna olla. Ainoa kerta kun olen kuullut häneltä sellaista puhetta. Olin yhtäaikaa järkyttynyt ja ylpeä niistä puheista. Tuntui hyvältä kun isä puolusti mutta jumalauta miten lyttäsi sen opettajan maanrakoon. Jos en olisi vierestä kuullut niin en olisi uskonut.
Valkoroskaperhe ollut vauhdissa. Tällaista opettajat saavat kestää. Sitten vielä huudellaan, että lomat ovat liian pitkiä. Ei tuollaista kestä ilman kunnon lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopen työ on vain niin houkutteleva entisille koulukiusaajlle, siilä harvassa ammatissa voi enää nykyään nöyryyttää, nolata ja simputtaa kuin liikkaopen työssä.
Turha tulla tänne omia traumojasi purkamaan. Valtaosa liikunnanopettajista on asiallisia ihmisiä, jotka pyrkivät ottamaan kaikki huomioon. Se, että oma surkeutesi aiheutti sinulle negatiivisia kokemuksia ei ole heidän syynsä.
Sehän on nimenomaan opettajan huonoutta jos noin käy. Koulussa kun ollaan oppimassa.
Koululiikunnassa on kyllä jotenkin vinoutuneet arvot ja asenteet. Mitäköhän tykättäisiin, jos esim. matematiikan tunneilla laskettaisiin vaikeita päässälaskuja (= vain luonnollinen lahjakkuus vaikuttaa, harjoittelulla ei juurikaan osuutta asiaan) ja oppilaat jaettaisiin huutojaolla kahteen ryhmään niin että parhaat matematiikan opiskelijat valitsevat ("en mä ota Pirjoa hyi se on tyhmä"). Kaksi joukkuetta kilpailisi keskenään, opettaja seurailisi luokan seinustalta ja välillä huutaisi jotain "hyvä Timo, nyt tuli päivän ensimmäinen kunnollinen yhtälön ratkaisu" ja "nyt Vilma tsemppaa niiden murtolukujen kanssa"?
Ja sitten jos joku valittaisi, niin sanottaisiin että treenaa kotona laskutaitoa.
Mutta liikunnassa näin toimitaan, lapset laitetaan vaan kylmiltään pelaamaan keskenään ja ne heikommat on ihan hukassa. Parhaat varmasti toki tykkäävät kun saa pelata eikä tarvi esim. harjoitella tekniikkaa tai ihan perustason liikunnallisia juttuja mistä olisi apua niille heikommille. Mutta koko koululiikunnassa on arvomaailma jostain 50-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli opettajat keskittyvät niihin "hyviin", jotka jo osaavat. Tavikset saavat olla sivussa ja "huonoja" nöyryytetään niin että hyvä jos kolmekymppisinä seuraavan kerran kokeilevat liikuntaa.
Pitäisi olla juuri päinvastoin, eli keskittyä niihin "huonoihin".
Niinhän sen pitäisi olla mutta miksi se kehittyisi siihen suuntaan? Liikunnanopeiksi ryhtynevät he jotka ovat olleet liikunnallisesti lahjakkaita. Ei siihen hommaan ala opiskelemaan enää he, joita liikuntakärpänen puraisee kolmenkympin pahemmalla puolen, vaikka heillä tosiaan voisi olla uutta näkökulmaa liikunnanopetukseen.
Muissa aineissa opeilla on harvoin niin räikeät suosikit ja inhokit kuin liikunnassa. Tyttöni yläasteen liikkaope antoi suosikilleen jokaisen tunnin jälkeen ylistäviä kommentteja Wilmaan, oli koko ajan taputtamassa ja kehumassa, oli muiden mielestä jo jotenkin kieroutunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikunnanopen työ on vain niin houkutteleva entisille koulukiusaajlle, siilä harvassa ammatissa voi enää nykyään nöyryyttää, nolata ja simputtaa kuin liikkaopen työssä.
Minun aikaani kyllä muutkin opettajat osasivat, esim. lukivat koepapereista ääneen mehevimmät virheet mainiten, kenen paperia lukevat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli opettajat keskittyvät niihin "hyviin", jotka jo osaavat. Tavikset saavat olla sivussa ja "huonoja" nöyryytetään niin että hyvä jos kolmekymppisinä seuraavan kerran kokeilevat liikuntaa.
Pitäisi olla juuri päinvastoin, eli keskittyä niihin "huonoihin".Niinhän sen pitäisi olla mutta miksi se kehittyisi siihen suuntaan? Liikunnanopeiksi ryhtynevät he jotka ovat olleet liikunnallisesti lahjakkaita. Ei siihen hommaan ala opiskelemaan enää he, joita liikuntakärpänen puraisee kolmenkympin pahemmalla puolen, vaikka heillä tosiaan voisi olla uutta näkökulmaa liikunnanopetukseen.
Ei ole omalle kohdalle osunut "liikunnallisesti lahjakasta" liikunnanopettajaa, itsellä on ollut niitä muutama ja lapsillakin jo jokunen. Esikoinen tuli kotiin yksi päivä lähes kieriskellen naurussa kun liikkamaikka oli opettanut luokalle rintapotkua (= jalkapallon peruspotku), olihan sellainen versio aiheesta, että sillä on nauratettu jälkikäteen useampaakin futisvalmentajaa. Että jos nyt ihan sen perusasian maailman suosituimmasta lajista edes opettelisi oikein...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulujen liikunnassa on ollut ja on yhä paljon vikaa. Kun se saa monilla inhon liikuntaa kohden niin pieleen se menee. Näissä keskusteluissa näkyy kuinka monille liikuntatunnit ovat jättäneet traumoja. Mä olin ihan hyvä liikunnassa vain hiihtämistä inhosin. Siitä riideltiin opettajan ja rehtorin kanssa. Vasta yläasteella sain vaihtoehtoja hiihtämiseen.
Seiskaluokan kevättodistuksessa oli liikunnan numero 6. Niin selkeä kosto että sen tajusin jo silloin, samoin vanhemmat. Isä soitti sille liikunnan opettajalle vaikka pyysin että anna olla. Ainoa kerta kun olen kuullut häneltä sellaista puhetta. Olin yhtäaikaa järkyttynyt ja ylpeä niistä puheista. Tuntui hyvältä kun isä puolusti mutta jumalauta miten lyttäsi sen opettajan maanrakoon. Jos en olisi vierestä kuullut niin en olisi uskonut.
Valkoroskaperhe ollut vauhdissa. Tällaista opettajat saavat kestää. Sitten vielä huudellaan, että lomat ovat liian pitkiä. Ei tuollaista kestä ilman kunnon lomaa.
Luule ihan mitä haluat. Totuus on toista enkä ala kaltaisesi kanssa väittelemään.
Liikunnanopet eivät usein tunne eri pelien alkeellisimpia sääntöjäkään. Esim. jalkapallossa maalia ei hyväksytty, kun pallo oli liian korkealla. Eivät ole mitään penaalin terävimpiä kyniä nuo liikkaopet.
Mitäköhän on ne lajit, joita liikutatunnilla olisi ok harrastaa? Kun kerran juoksu ei käy, pallopelit ei käy, telinevoimistelu ei käy jne., niin jäljelle taitaa jäädä kävely.
Mitään kilpailua/testausta ei siis saisi olla. Nyt 5-luokkalaisille tehdään move-testi, jonka tarkoitus on kartoittaa 10-11-vuotiaiden suomalaislasten kuntotilanne. Tämäkin on joillekin liikaa. Testi vie lukuvuodesta yhden liikuntatunnin. Koulun yleisurheilu- ja hiihtokisoihin saa osallistua, mutta ei ole pakko.
Ehkä liikunnan pitäisi olla arvosteluvapaa aine? Tällöin minusta olisi reilua, että myös kuvaamataito, käsityöt ja musiikki pitäisi jättää arvostelematta.
Me vietimme 70-luvulla liikuntatunnit pääasiassa juoksemalla ympyrää piirakkatossut jalassa tamburiinin tahtiin. Tai sitten harrastimme naisvoimistelua eli heiluttelimme vanteita tai palloja samassa rytmissä puolelta toiselle (jälleen tamburiinin säestyksellä). "Pallopelit" käsittivät polttopallon ja hernepussihipan.
Väittäisin, että kyllä jonkinlaista kehitystä liikuntatuntien sisällössä on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli opettajat keskittyvät niihin "hyviin", jotka jo osaavat. Tavikset saavat olla sivussa ja "huonoja" nöyryytetään niin että hyvä jos kolmekymppisinä seuraavan kerran kokeilevat liikuntaa.
Pitäisi olla juuri päinvastoin, eli keskittyä niihin "huonoihin".Huonoihin keskittyminenhän olisi nimenomaan heidän esille nostamista ja mielestäsi nöyryyttämistä. Antaa huonon tehdä suorituksensa kaikessa hiljaisuudessa, niin tämä välttyy nöyryytykseltä. Ohjataan niitä, jotka haluavat oikeasti kehittyä.
Kaikkea muuta kuin näin! Keskitytään ennemmin siihen, että kaikki saavat osallistua ja lajeja on riittävästi kokeiltavaksi, tehdään liikunnasta mielekästä ja kiinnostavaa.
Omilta kouluajoilta on jäänyt mieleen, että pesäpalloa pelattiin lähes jatkuvasti syys- ja kevätkaudella (talvella oli onneksi muitakin lajeja), koska luokalla oli 4-5 aktiivista pesäpalloa joukkueessa pelaavaa lasta. Pesäpalloa ei edes opetettu, harjoiteltu lyöntejä tms. vaan pelattiin niin että aktiiviharrastajat olivat pääosassa ja muu luokka pakollisia "avustajia", jotka toisinaan osuivat palloon tai saavat vahingossa kopin. Ei toiminut, ei lisännyt kiinnostusta lajiin. Inhoan edelleen, samoin muut, jotka eivät pelanneet aktiivisesti joukkueessa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäköhän on ne lajit, joita liikutatunnilla olisi ok harrastaa? Kun kerran juoksu ei käy, pallopelit ei käy, telinevoimistelu ei käy jne., niin jäljelle taitaa jäädä kävely.
Mitään kilpailua/testausta ei siis saisi olla. Nyt 5-luokkalaisille tehdään move-testi, jonka tarkoitus on kartoittaa 10-11-vuotiaiden suomalaislasten kuntotilanne. Tämäkin on joillekin liikaa. Testi vie lukuvuodesta yhden liikuntatunnin. Koulun yleisurheilu- ja hiihtokisoihin saa osallistua, mutta ei ole pakko.
Ehkä liikunnan pitäisi olla arvosteluvapaa aine? Tällöin minusta olisi reilua, että myös kuvaamataito, käsityöt ja musiikki pitäisi jättää arvostelematta.
Hyvä luetun ymmärtämisen taito sulla.. oisko pitänyt käydä niillä äikän tunneillakin välillä? Kaikki lajit KÄY, mutta voisiko niitä myös OPETTAA, eikä laittaa vaan tekemään ja ihmetellä päälle, että miten te ette osaa? Vai eikö ope itsekkään osaa? Muuta kuin naljailla niille, jotka ovat vähän kömpelömpiä?
Sitähän lajissa kehittyminen nimenomaan tekee.