Lue keskustelun säännöt.
Miten 60-vuotiaalla voi olla näin vähän elämänkokemusta?
06.09.2016 |
Olen itse vasta kolmekymppinen, kolme vuotta sitten esikoiseni saanut, tuorein tuloillaan. Nyt uuden vauvan myötä äitini on käynyt jatkuvasti kotonamme hössöttämässä.
1. Sairastuin masennukseen esikoiseni syntymän jälkeen. Olin yli puoli vuotta aivan maassa, vaikka minulla olikin kaikki syyt olla onnellinen. Lapsi oli terve, mies oli ymmärtäväinen ja suhde voi yllättävän hyvin ottaen huomioon oman tilanteeni. Mies oli vieläpä ylennetty juuri töissä, eli taloudellisia huoliakaan ei ollut. Äitini ei voinut ymmärtää sitä, että voi olla masentunut. Syyllisti ja käski piristyä. Voi kun olisin vain voinut päättää niin.
2. Minulla on paljon harrastuksia. Soitan kitaraa ja pianoa, istun aina mahdollisuuksien mukaan kirja kädessä ja lisäksi luistelen. Nämä ovat minulle sellaisia "henkireikiä", mistä saan kaiken paskan keskellä voimaa. Äitini mielestä koko elämä pitäisi omistaa lapsille ja kodista huolehtimiselle. Harrastuksia ei saisi olla. Riittää kun käy joskus lenkillä. Palkkasin siivoojan, ja sepä äitiäni ärsyttää.
3. Äitini saa valituskohtauksen ja sekoaa ihan pienestäkin asiasta. Jos lapsi pudottaa vahingossa mukinsa, alkaa kymmenen minuuttia kestävä "voi ei!" -valitus ja päivähän on silloin hänellä jo pilalla. Oma asenteeni on se, että siivoan juomat ja jatkan sitä mitä olin tekemässä.
Ja parasta on että äitini tunkeaa kylään useasti viikossa, vaikka kaivattaisi omaa aikaa.
Kommentit (27)
Ap:n kuvaamilla asioilla ei ole kyllä mitään tekemistä elämänkokemuksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmettelen vastaavia ihmisiä. Eräskin sukulainen käyttää vapaa-ailansa lähinnä tv:n katseluun, ei kysele muiden kuulumisia, ei juuri matkustele edes kotimaassa. Lomatkin viettää vaimon kanssa kotona nyt kun aikuiset lapset poissa kotoa mitä nyt kerran vuodessa käy siskonsa mökillä. Vaimonsa on samanlainen. Tylsiä ihmisiä. Naaiveja ja suvaitsemattimia. Ihmettelen, ettei heissä tapahdu mitään kehitystä. Eivät lue, eivät opiskele. Vain tv tv tv...
Kerro ap enemmän äitisuhteestasi ja siitä, miksi olette niin paljon tekemisissä. Keksitään yhdessä keinoja, miten saatte enemmän henkistä ja fyysistä etäisyyttä.
OT, minä en muuten välitä matkustelusta yhtään, en ole käynyt kuin välttämättömillä työmatkoilla, joilla vapaa-aikaa jää vähän ja vietän sen yleensä hotellilla.
Olen koulutettu, tiedonhaluinen, epäsovinnainen ja tunnen esim. paljon maahanmuuttajia, jos se on joku meriitti. Elämänkokemusta minulla on aika vähän, lapsiakaan en ole hankkinut. Kotihiireys ei estä hienotunteisuutta ja empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo en tiedä. Minua hätkähdytti se miten kolmekymppinen perheenemäntä kirjoittaa kuin esiteini.
Minäminäminäminäminäminäminäminä...
No mite ihminen kirjoittaa itsestään ja ongelmistaan jos ei saa puhua itsestään tai kirjoittaa"minä" sanaa?
Tämä ärsyttää tällä palstalla että jos joku kertoo itsestään tai omista kokemuksista niin heti on joku huutamassa tuota "minäminää" 😒
Monesti ihmiset osallistuu keskusteluun oman kokemuksen kautta.
Olisiko äitisi hieman "jälkeenjäänyt" tai ehkä lievästi autistinen? Tällaiset ihmiset yleensä pärjäävät ihan hyvin kun elämä kulkee tuttuja latuja, mutta poikkeamiset rutiinista ovat heille epämieluisia. Minkälainen työ hänellä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko äitisi hieman "jälkeenjäänyt" tai ehkä lievästi autistinen? Tällaiset ihmiset yleensä pärjäävät ihan hyvin kun elämä kulkee tuttuja latuja, mutta poikkeamiset rutiinista ovat heille epämieluisia. Minkälainen työ hänellä on?
Olen lievästi autistinen, eli näkemyksesi mukaan vähän sama kuin "jälkeenjäänyt". Vaikea kuvitella, miksi kaltaiseni ihminen hakeutuisi useita kertoja viikossa järkyttymään ja väsymään lapsiperhe-elämän kaoottisuudesta. Ainakin aloittaja voisi kieltää tulemasta kovin usein.
Siinä mielessä Suomi on hyvä maa olla äiti, että täällä sinun ei tarvitse kantaa mistään vastuuta. Yhteiskunta tai oma äiti tekee kaiken, kun vähän masentaa. Buenos Airesissa synnytyksenjälkeinen masennus on aika lailla tuntematon juttu, koska siellä ei ihan jokaisella äidillä ole mahdollisuutta lillua muiden tuettavana.