Lue keskustelun säännöt.
Koukussa leikkimiseen
06.09.2016 |
Mä oon 20-vuotias tyttö, yleisesti ottaen ihan normaali mutta nyt mulle on tullut erikoinen ongelma. Eli pengottiin tuossa kesällä mun kaverin kanssa vanhoja tavaroita, ja löydettiin paljon ikiaikaisia pokemon-leluja. Käytiin sit vähän läpällä leikkimään niillä, mutta se olikin tosi rentouttavaa ja aikaa hurahti pari tuntia. Jäätiin ihan koukkuun siihen, ja nyt ollaan leikitty pari kertaa viikossa. Ollaan puhuttu että pitäis lopettaa mutta ei pystytä kun mikään ei auta stressiin yhtä tehokkaasti. Nyt ootan melkein joka päivä että pääsis taas leikkimään ja oon alkanu katella kauppojen leluosastoilta leluja mitä haluisin ostaa. Tää on ihan kauheeta, ku oon aina pitänyt itseäni normaalina eikä mulla oo ikinä ollu mitään isompia mt-ongelmia. Pelottaa että kohta peuhataan jo kaverin kanssa lattialla tutit suussa. Ahdistaa kovasti. Onko kenelläkään mitään samantyylisiä kokemuksia tai neuvoja mitä pitäis tehdä. Toivoisin asiallisia vastauksia kiitos.
Kommentit (422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vois alkaa tehdä bisnestä, ja mennä pariksi päiväksi harjoitusvauvaksi hoitoon ensimmäistä lastaan odottaville perheille ;)
Tänne voisi ainakin tulla koska vain ;)
Ap taitaa saada täältä niin paljon tarjouksia että voi itte valita sen mukaan missä on parhaat mangososeet :p
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä toinen leikkijä :)! Ompelen vaatteita barbeille ja näprään muutakin. En varsinaisesti ole koskaan leikkinyt "juonileikkejä" vaan pienenäkin jo rakentelin koteja ja nikkaroin kaikkea barbeille jne. Nyt haaveilen nukkekodista, joka jäi muutossa vanhemmille. Poikaystävä lähinnä kannustaa ja sanoo että ei tarvitse muiden mielipiteitä ajatella. En tiedä onko tällä jotain tekemistä lievän aspergerin kanssa tai sen seikan, että olen aika introvertti ja puuhailen mieluummin nukkejen kanssa. Olen 25 vuotias :D!
Mä olen 29v ja sama homma,tai pienenä oli jotain juonileikkejäkin,mutta jo silloin oli parasta barbileikeissä oli se vaatteiden ja tarvikkeiden askartelu.Itse asiassa on nytkin kirjastosta lainassa "Ompele Barbin puvusto"-kirja.Kyllähän nukkekotiharrastus on "normaali" aikuisten harrastus,sama kai se on tekeekö koteja barbeille vain pipertääkö jotain pienemmässä mittakaavassa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tulevaisuus?
Voin kuvitella kun aloittaja katsoo tuon kaverinsa kanssa, ja kumpikin punastelee kun salaa tekisi mieli koittaa :)
En tiiä alottajasta, mutta mua alkoi pikkusen kiinnostaa :3
N26
Niin muakin,ei nyt välttämättä ihan vauvana olo,mutta olisi mahtavaa olla taapero!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tulevaisuus?
Voin kuvitella kun aloittaja katsoo tuon kaverinsa kanssa, ja kumpikin punastelee kun salaa tekisi mieli koittaa :)
En tiiä alottajasta, mutta mua alkoi pikkusen kiinnostaa :3
N26
Niin muakin,ei nyt välttämättä ihan vauvana olo,mutta olisi mahtavaa olla taapero!
Mä välillä kiukuttelen mun miehelle ihan ku joku taapero sillai et vedän tahallaan yli :D sit se rauhottelee mua vähän ku lasta. en oo ennen ees tajunnut mut kai tuokii on jonkin sortin ageplayta. ap:n leikit kuulostaa söpöiltä, tykkäisin varmaan itsekin :)
Tuo nukkekotiharrastus kuulostaa hienolta, itse tykkään näpertää kaikkea pientä ja söpöä x) pitääkin ehkä joskus käydä tonkimassa lapsuudenkodin varastoja, mulla oli pienenä tosi iso nukkekoti ja sitä voisi ehkä joskus lomalla vähän ehostaa. vauvailu ja leikkiminenkin tuli mulle uutena mutta en todellakaa tuomitse. jotain lapsekkaita mekkoja olis kyllä kiva kanssa ommella, ainakaan mun sisäinen prinsessa ei kuole koskaan :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vois alkaa tehdä bisnestä, ja mennä pariksi päiväksi harjoitusvauvaksi hoitoon ensimmäistä lastaan odottaville perheille ;)
Tänne voisi ainakin tulla koska vain ;)
Ap taitaa saada täältä niin paljon tarjouksia että voi itte valita sen mukaan missä on parhaat mangososeet :p
Tää on melkei jo vähän creepyä :DD
no ei vaan, pieni huumori sopii hyvin tähän keskusteluun :) Kivaa että joku on tän luettuaan päästäny kanssa sisäisen lapsensa esiin. Ja tuo leikkijöiden fbryhmä mistä joku puhui vois olla ihan hauska idea :3
-ap
Mä ainakin halailen pehmoleluja rankkojen päivien jälkeen ja välillä melkei itken niille. se lohduttaa ja jaksaa taas mennä kouluun kestämään kiusaamista. alottaja vaikuttaa just mukavalta, samoin suurin osa vastaajista.
t13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin halailen pehmoleluja rankkojen päivien jälkeen ja välillä melkei itken niille. se lohduttaa ja jaksaa taas mennä kouluun kestämään kiusaamista. alottaja vaikuttaa just mukavalta, samoin suurin osa vastaajista.
t13
Voi ei, kenenkään ei pitäisi joutua kestämään kiusaamista :( Toivottavasti sulla on joku kenelle voit puhua tuosta. Kiusaaminen on tosi ikävää, mullakin on siitä kokemusta yläastevuosilta. Tsemppiä ja kaikkee hyvää sulle
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vois alkaa tehdä bisnestä, ja mennä pariksi päiväksi harjoitusvauvaksi hoitoon ensimmäistä lastaan odottaville perheille ;)
Tänne voisi ainakin tulla koska vain ;)
Ap taitaa saada täältä niin paljon tarjouksia että voi itte valita sen mukaan missä on parhaat mangososeet :p
Kyllä mä vähintään jätskiä tarjoisin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo nukkekotiharrastus kuulostaa hienolta, itse tykkään näpertää kaikkea pientä ja söpöä x) pitääkin ehkä joskus käydä tonkimassa lapsuudenkodin varastoja, mulla oli pienenä tosi iso nukkekoti ja sitä voisi ehkä joskus lomalla vähän ehostaa. vauvailu ja leikkiminenkin tuli mulle uutena mutta en todellakaa tuomitse. jotain lapsekkaita mekkoja olis kyllä kiva kanssa ommella, ainakaan mun sisäinen prinsessa ei kuole koskaan :D
Sama täällä,ihan mahtavaa kun Halloween tulossa niin saa naamiaisten varjolla laittautua prinsessaksi :D
Prinsessamekot on ihania <3 mä oon ommellu pari naamiaisasua itelleni ja ne on ollu aina disneyn prinsessapukuja. ton videon body oli kyl kans sykähdyttävä, pakko varmaa ommella sellanen itelle seuraavaks <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Prinsessamekot on ihania <3 mä oon ommellu pari naamiaisasua itelleni ja ne on ollu aina disneyn prinsessapukuja. ton videon body oli kyl kans sykähdyttävä, pakko varmaa ommella sellanen itelle seuraavaks <3
Voi kun osaisikin ommella! Lapsena ihan parhaat prinsessamekot oli kotitekoisia,samoin vanhojentanssimekko äidin tekemä(en muista enää,kuinka saatiin kaavat,mutta joku oma malli se oli,Disney Bellen tyylinen).Olen salaa kateellinen lapsille,kun he voivat pukeutua prinsessaksi vaikka kauppareissulle,ja se on ihan OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessamekot on ihania <3 mä oon ommellu pari naamiaisasua itelleni ja ne on ollu aina disneyn prinsessapukuja. ton videon body oli kyl kans sykähdyttävä, pakko varmaa ommella sellanen itelle seuraavaks <3
Voi kun osaisikin ommella! Lapsena ihan parhaat prinsessamekot oli kotitekoisia,samoin vanhojentanssimekko äidin tekemä(en muista enää,kuinka saatiin kaavat,mutta joku oma malli se oli,Disney Bellen tyylinen).Olen salaa kateellinen lapsille,kun he voivat pukeutua prinsessaksi vaikka kauppareissulle,ja se on ihan OK.
Mä oon välillä menny kaupungilla prinsessamekossa, tuijotuksia oon saanu mutta en sen kummempaa :) mutta yleensä tulee pukeuduttua erikoisemmin vaan kotona tai hyvien ystävien luona. Lasten vaatteet on yleensä ihan tajuttoman söpöjä, en tajua miks aikuiste vaatteet on yleensä nii paljo tylsempiä :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua, mutta minä leikin ruokaa laittaessa monesti olevani kokkiohjelmassa. Siis jos olen yksin kotona. Musta se on hauskaa!
Selitän siis ääneen mitä teen ikäänkuin kameralle :D
Samoin joskus kuntosalilla kuntopiiriä tehdessäni saatan selittää, tosin todellakin vain kuin olen yksin. En ole osannut huolestua asiasta kun ei tää pakkomielle ole.
31v lapsellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap vois alkaa tehdä bisnestä, ja mennä pariksi päiväksi harjoitusvauvaksi hoitoon ensimmäistä lastaan odottaville perheille ;)
Tänne voisi ainakin tulla koska vain ;)
Ap taitaa saada täältä niin paljon tarjouksia että voi itte valita sen mukaan missä on parhaat mangososeet :p
Kyllä mä vähintään jätskiä tarjoisin ;)
Vaikka tää läppää onkin, niin musta ois mielettömän upeaa antaa hellyyttä toiselle aikuiselle joka on vähän aikaa lapsen roolissa. Ei siis mitään seksuaalista, vaan silittelyä, sylissä pitämistä ja ehkä pientä lepertelyä. Tuntuisi niin hyvältä jos tietäisi, että on tuottanut toiselle tosi turvallisen ja rauhallisen olon. Lohduttavaa kuulla että on olemassa ihmisiä jotka voisivat nauttia jostain tällaisesta
Oli pakko googlata pokemon baby clothes :) Ei ihme jos aloittajaa kiinnostaa, oli nimittäin söpöjä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessamekot on ihania <3 mä oon ommellu pari naamiaisasua itelleni ja ne on ollu aina disneyn prinsessapukuja. ton videon body oli kyl kans sykähdyttävä, pakko varmaa ommella sellanen itelle seuraavaks <3
Voi kun osaisikin ommella! Lapsena ihan parhaat prinsessamekot oli kotitekoisia,samoin vanhojentanssimekko äidin tekemä(en muista enää,kuinka saatiin kaavat,mutta joku oma malli se oli,Disney Bellen tyylinen).Olen salaa kateellinen lapsille,kun he voivat pukeutua prinsessaksi vaikka kauppareissulle,ja se on ihan OK.
Mä oon välillä menny kaupungilla prinsessamekossa, tuijotuksia oon saanu mutta en sen kummempaa :) mutta yleensä tulee pukeuduttua erikoisemmin vaan kotona tai hyvien ystävien luona. Lasten vaatteet on yleensä ihan tajuttoman söpöjä, en tajua miks aikuiste vaatteet on yleensä nii paljo tylsempiä :/
Mietin ihan samaa joka kerta kun olen kaupoilla lastenvaateosastolla! Teininä ostin Seppälästä sukkia,jossa oli söpöjä kuvia varressa,nykyään ei ole edes sellaisia missään,kaikki on hillyttä ja tylsää.
Mä pukeudun ihmisten ilmoille tylsästi,mutta kotona tai landella käytän prinsessavaatteita ja tiaraa.Olisi ihanaa mennä kaupungillekin prinsessamekossa,ainakaan toistaiseksi ei ole ole rohkeutta siihen.Tämä ketju on kyllä ollut aivan mahtava,kiva tietää,että on muitakin lapsenmielisiä aikuisia olemassa :)
Voi että kun tuli hyvä mieli tästä ketjusta! Itse leikin vielä 14-vuotiaanakin bratzeilla kaverin kanssa ja muistan meidän hävenneen asiaa aivan tolkuttomasti; ei kerrottu kenellekään, sillä kukaan ikäisistämme ei ainakaan myöntänyt leikkivänsä mitään enää. Bratzit jäi, ehkä vähän vasten tahtoakin, mutta 16- ja 17-vuotiaana leikin eräänlaisia roolipelejä toisen kaverini kanssa. Se oli hauskaa enkä tuntenut oloani päivääkään liian vanhaksi siihen, mutta siltikään en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että myöntäisin asiaa ääneen muiden omanikäisteni joukossa. Kauhea tabu tuo "vähän vanhempana" leikkiminen, kuviteltiin tosissaan, että minä ja kaverini olemme ainoita. Mukava kuulla, ettei näin ole! Mikä siinä leikkimisessä on niin kauheaa? Normaaleja nuoria naisia meistäkin tuli, sanoisinpa että parempikin, että leikittiin niin "vanhoiksi". :) Nyt alkoi taas tehdä mieli heittäytyä oikein kunnolla johonkin leikkiin!
N21
Vierailija kirjoitti:
Voi että kun tuli hyvä mieli tästä ketjusta! Itse leikin vielä 14-vuotiaanakin bratzeilla kaverin kanssa ja muistan meidän hävenneen asiaa aivan tolkuttomasti; ei kerrottu kenellekään, sillä kukaan ikäisistämme ei ainakaan myöntänyt leikkivänsä mitään enää. Bratzit jäi, ehkä vähän vasten tahtoakin, mutta 16- ja 17-vuotiaana leikin eräänlaisia roolipelejä toisen kaverini kanssa. Se oli hauskaa enkä tuntenut oloani päivääkään liian vanhaksi siihen, mutta siltikään en olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että myöntäisin asiaa ääneen muiden omanikäisteni joukossa. Kauhea tabu tuo "vähän vanhempana" leikkiminen, kuviteltiin tosissaan, että minä ja kaverini olemme ainoita. Mukava kuulla, ettei näin ole! Mikä siinä leikkimisessä on niin kauheaa? Normaaleja nuoria naisia meistäkin tuli, sanoisinpa että parempikin, että leikittiin niin "vanhoiksi". :) Nyt alkoi taas tehdä mieli heittäytyä oikein kunnolla johonkin leikkiin!
N21
Vau :) Sulla on ihan sama tarina ku mullakin. Leikkien lopettaminen tuntu silloin joskus nuorena tosi väkinäiseltä, mutta pakko se oli vaan lopettaa kun ois ollu "kauheen noloa". Nyt ku 20-vuotiaana aloin taas leikkiä, se on tuntunut tosi ihanalta ja luonnolliselta :) Leiki säkin jos on yhtää semmonen fiilis, ainakin mun oli tosi helppo alottaa se taas :3
-ap
Mulla menee ainakin kotityöt helposti mielikuvitusleikkien voimalla eteenpäin :D esim. imuroidessa saatan kuvitella puhdistavani myrkkyä luonnosta jotta paenneet metsäneläimet pääsee takasin kotiin :D joo oon vähän outo. Aloittajan leikeissä ei oo mitään vikaa. Tuo vauvan leikkiminen on jo astetta oudompaa mutta miksi sekään olisi väärin? pieni outous on vaa piristävää :D