Ihmiset tuijottivat ruokakaupassa - äiti vastasi Facebookissa - juttu, pitäisikö pakasteita kaupassa aukovalle kakaralle vielä "sanoa jotain mukavaa"

Vierailija kirjoitti:

No joo, voin kyllä heti sanoa, että olen syntynyt -70-luvun alkupuolella ja en todellakaan ikinä milloinkaan ole saanut itkupotkuraivaria kaupassa tai heitellyt tavaroita tai parkunut naama punaisena, kun en ole saanut karkkia tai lelua. En ikinä. Ei olisi tullut mieleenkään. Siihen aikaan kasvatus oli erilaista ja lasten kuului totella ja ihmisten ilmoilla piti osata olla, kyselemättä ja kapinoimatta. Ei minua ole hakattu, potkittu eikä piiskattu, ei myöskään huudettu tai haukuttu. Kerran muistan istuneeni eteisessä arkun päällä rauhoittumassa ja yhden kerran on niskavilloista tukistettu ja silloinkin aiheesta. En ole kasvatuksesta kärsinyt vaan kasvanut ihan ok ihmiseksi ja välit omiin vanhempiin on erinomaiset edelleen. 

Vauvat voi kuumissaan tai väsymyksestä itkeä ja silloin on vanhempien asia hoitaa lapsi nopeasti parempaan ympäristöön. Isommilta lapsilta pitää voida edelleen odottaa ihmismäistä käytöstä ja häpeä on kyllä tietyissä tilanteissa yhteisön tapa kasvattaa, jos vanhemmat ei itse siihen kykene.

Ja sinä ihan tosissasi kuvittelet, että muistaisit joka ikisen itkupotkuraivarin ja parkumisen niiltä ajoilta, kun olit 1-4-vuotias..???

Joku kokeneempi kasvattaja voisi myös veikata, että jos tuo kasvatuksestasi kertomasi pitää paikkansa, niin a) muistat väärin tai valehtelet, tai b) olit aivan äärimmäisen helppo lapsi, jollaisia 99% muista lapsista ei ole.

Lapsen normaaliin kehitykseen KUULUU rajojen testaaminen. On äärimmäisen huolestuttavaa, mikäli lapsi ei uskalla tai osaa uhmata vanhempiaan.

Lapset eivät ole myöskään koneita, eikä heidän ole tarkoituskaan muistaa pieninä vielä kaikkia sääntöjä kerrasta tai kahdesta. On enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että En usko, että tuossakaan tapauksessa äiti on välinpitämätön (selvästikään, koska hän oli selkeästi väsynyt ja asia vaikutti häneen voimakkaasti), tai ettei hän ole tajunnut kieltää. Minusta kuulostaa siltä, että hän on aivan normaali, väsynyt äiti, jolle nyt vaan sattui huono päivä lasten kanssa ja kun hän olisi toivonut apua, hän saikin halveksuntaa. Aina ei kaupastakaan voi lähteä pois eikä pieniä voi viedä yksin autoon, vaan ne ruoat on ostettava, vaikka lapset riehuisivat tai itkisivät. Näitä sattuu kaikille normaaleille perheille, ja tämänkin ketjun kommentit kertovat paljon enemmän kirjoittajistaan kuin tuosta äidistä.

T: LTO

Ihan on kuule asiantuntijoidenkin suusta lausuttua, että kyllä lapsen pitää oppia myös häpeämään huonoa käytöstä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä kaikkea silitellä ja hyssytellä piiloon. Häpeä myös kasvattaa. Ilman minkäänlaista häpeän tunnetta lapsesta kasvaa kylmä manipuloija, jonka mielestä kaikki on sallittua ja muissa on aina vika. Toki lapsen pitää tajuta, että hänen pitää hävetä käytöstään, ei omaa itseään ja että nyt oli sellainen hetki, että käytös oli niin huonoa, ettei kauppaan voi jäädä. Jos alkaa tavaroita lennellä ja juostaan pitkin kauppaa tai parutaan huutoitkua ja potkitaan hyllyjä tai syljetään lattialle tai sisaruksen tai äidin päälle niin kyllä silloin saakin hetken hävetä, sekä äiti/isä että lapsi. Lapsi huonoa käytöstään ja vanhemmat sitä, että päästää tilanteen niin pitkälle. Silloin lähdetään pihalle tai kotiin rauhoittumaan ja kokeillaan uusiksi toisella kertaa. 

Ei tapahdu edelleenkään näitä tavaroitten heittelyjä ja kirkumisia kaikkien lapsille. Kyllä joskus kitistään vastaan ja joskus on kärryjen kanssa kokeiltu rallia - hetken aikaa. Se loppuu sitten siihen, kun kerran tai kaksi sanotaan. Sitten lähdetäänkin jo pois kaupasta, jos ei osata olla. Kaikkien perheiden lapset ei todellakaan saa vetää kiukkuraivaria tai heitellä irtokarkkeja tai leluja pitkin kauppaa eikä se ole tavallista ja normaalia, että kaikki lapset sitä tekisivät. 

Eniten ärsyttää ne kauppakassitasolle kiipeävät räpeltäjät. Yrität päästä pakkaamaan ostoksia, niin jonkun tenava pyllistää siinä edessä.

Ei riehuttu kaupassa pienenä, ei todellakaan. Minäkin 70-luvun alkupuolella syntynyt.

Asuttiin vielä maaseudulla ja se kaupassa käynti oli sitä, että ajettiin parikymmentä kilometriä. Monta kertaa viikossa sinne ei lähdetty. Kyseessä oli lapselle elämys ja eipä silloin rääytä huvin vuoksi. Kotona saatoin kiukutella äidille, mutta jotenkin se oli ihan selkäytimessä jo lapsesta saakka, että kylillä ei karjuta.

En ymmärrä, miten tämäkin nyt sitten on jonkun trauman aihe.

Toivottavasti bentley lopetti perseilynsä ton jälkeen. Ja osaa olla kaupassa nätisti.

Pakosti tulee katsottua jos joku lapsi heittelee ostoksia kärrystä. Ja jos ihmisellä on mukana kaksi temppuileva lasta (jotka eivät tappele keskenään) tulee ihmeteltyä, mikä on vikana.

Jos yksi lapsi saa uhmakohtauksen kun häntä vaikka kielletään heittämästä ĺostoksia, pidän sitä normaalina. Jos se lapsi huutaa pää punaisena, ajattelen että simnilkyys ja peräänantamattomuus on hyviä ominaisuuksia aikuisena. Silti toivon, että vanhempi veisi lapsen muualle huutamaan. Ei ole minun tehtäväni kestää jonkun vieraan (tulevan huippujohtajan) huutoa vasta ku on ehkä aikuisena siellä työpaikalla.

Kyllä olis raipalla töitä. Nuo jutun penikat ja tuo äiti joutaisivat saada oikein kunnolla isän kädestä. Alkais loppumaan se riehuminen.

Miettikää ihan järjellä mistä IL on ton jutun kirjottannu! Jonkun britti(?)mamman kauppareissusta😤😂

Vierailija kirjoitti:

Miettikää ihan järjellä mistä IL on ton jutun kirjottannu! Jonkun britti(?)mamman kauppareissusta😤😂

Ollaan ison totuuden äärellä!

Vierailija kirjoitti:

Meni autoonsa istumaan ja itkemään noin pienestä kommentista? Huhhuh, että voikin olla huomionhakuista. Normaali ihminen ei kiinnitä huomiota tuollaisiin.

Tuon lauseen perusteella yksikään teistä ei ole tällä palstalla normaali. Ettehän te muuta täällä tee kuin "triggeröidy" kun saatte kritiikkia tai negatiivista palautetta. #safespace #triggered

Tuo "ennen vanhaan ei kyllä riehuttu ihmisten ilmoilla tai ikinä kiukuteltu" on mun mielestä enemmän huolestuttavaa kuin ihannoitavaa. Tällä tarkoitan sitä, että siihen aikaan ollaan oltu todella rankkakätisiä jos lapsi on tehnyt jotain väärin. Minusta on enemmän positiivista että nykyään lapset ei elä pelossa. Toki se olisi helpompaa ja nopeampaa fyysisesti opettaa että mikä on väärin. Varmasti siinä lapsi oppii mitä ei kannata enään tehdä toiste, mutta se nyt vain on sairasta, laiskuutta ja lapselle kauhean vahingollista. Parempi niin että nykyään kasvatetaan lapsia eikä pelotella.

Ja toinen asia mitä usein kuulee on valitukset siitä ettei kirkuvia ja kiukuttelevia lapsia saisi viedä ruokakauppaan, lentokoneeseen, bussiin tai minnekkään missä voi olla ihmisiä jotka eivät lapsen ääniä halua kuunnella. Minusta se on tavallaan jokaisen velvollisuus koittaa kestää ja olla siihen päälle vielä mahdollidimman kohtelias jos joku lapsi rääkyy tai kiukuttelee. Jotkut muut on joutunut kuuntelemaan meidän lapsuusajan kiukuttelut ja huudot julkisilla paikoilla niin kyllä meidänkin pitää yrittää jaksaa kuunnella vastaavat kiukut uudelta sukupolvelta.

TOKI asia ihan erikseen on ne lapset joiden vanhemmat eivät edes yritä kasvattaa ja saada lapsiansa käyttäytymään. Mutta fakta nyt vaan on se, että jokainen lapsi joskus menettää hermonsa tai villiintyy vaikka siellä ruokakaupassa niin, että se kauppareissu on vain pakko yrittää viedä loppuun asti. Ei kaikki kiukuttelevat ole mitään vapaankasvatuksen hedelmiä joilla ei ole kuria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yhtä juhlaa mennä markettiin, jossa lapsiperheen kullannupuilla on tasan kolme toimintamallia:

- lohkeava, räkäinen yskä (tietenkin päin kaikkea mahdollista kauppatavaraa)

- kimeä ilonkiljunta (kas kun kaikuu NIIIIIN mukavasti)

- rääkyminen, kun ei saa availla pakkauksia

No, totuuden nimissä on vielä yksi tyypillinen tapaus: itkuunsa nukahtanut muksu, joka löhnöttää naama kuumuudesta punaisena kärryissä.

Noista eniten ärsyttää kiljuminen ja hihkuminen ihan vaan huvin vuoksi. Tekis  mieli vetää pataan vanhempia, jotka kattelee korvat luimussa seiniä eivätk uskalla rajoittaa lapsen "ilonpitoa".

Täysin samaa mieltä. Olen yliherkkä koville äänille ja lapsen huuto saa lähes oksentamaan. Tiedän ettei itkevää lasta saa käskemällä lopettamaan, mutta eikö niille onnesta kirkuville kakaroille ihan todella voi sanoa että ei saa kirkua ihmisten ilmoilla.

Onneksi edes te kaksi ette ole koskaan ollut rääkyviä lapsia! Voiskohan teidän vanhemmilta saada neuvoja kuinka saada täydellinen ja aina hiljaa istuva hymynaama? Hei haloo, kuuluu ihan normaaliin kehitykseen että lapsi kokeilee joskus rajojaan.Sen ymmärrän jos lapset vetää ihan ranttaliksi eikä vanhemmat sano mitään, se ärsyttää. Mut joku raja aikuisillakin, saa kai lapsetkin joskus ääntä pitää!

Olen ollut huutava kakara, mutta en kaupassa. Kaupassa piti käyttäytyä, isäni ei sietänyt mitään vinkumista ja törttöilyä. Jos ei käyttäydytty, tasan samall sekunnilla napattiin kädestä kiinni ja vietiin autoon odottamaan saarnan kera. Tehtiin heti selväksi, että tällainen käytös ei vetele. Muistan nuo tilanteet selvästi ja vaikka isäni epäonnistui monissa asioissa, tässä hän toimi 100% oikein. Meillä ei kokeillu kymmeniä kertoja kieltojen kanssa, vaan vanhemman sana oli laki ja se tuli hyvin selväksi pienestä pitäen. Eli me ei oltu niitä riehuvia kakaroita kaupassa, koska isä ei antanut. Hyvä isä!

T. Ohis

Vierailija kirjoitti:

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/201609050131934_fd.shtml

22-vuotiaalla Aly Brothersilla on kaksi lasta, yksivuotias Levi ja 3-vuotias Bentley. Brothers kertoo lasten olevan ihania, mutta erittäin työläitä.

Elokuussa Brothers kävi jälleen kerran lastensa kanssa ruokakaupassa. Valitettavasti lapsilla oli huono päivä, eivätkä he olisi halunneet olla mukana. Levi heitteli tavaroita kärrystä ja itki, Bentley juoksenteli pitkin kauppaa ja availi pakastimia. Brothers säilytti malttinsa ja perhe pääsi kassoille asti. Tuolloin lapset riitelivät ilmapallosta ja ihmiset ympärillä tuijottivat. Lopulta yksi jonottajista, vanha herrasmies, kuiskasi.

- Hän on aika nuori kahden lapsen äidiksi.

Brothers meni autoonsa istumaan ja itkemään. Bentley kysyi, miksi äiti oli surullinen ja Brothers kertoi sen johtuvan lasten huonosta käytöksestä ja ihmisten kommenteista. Seurauksena myös Bentley alkoi itkeä.

Tuolloin äiti otti kuvan itsestään ja jakoi sen Facebook-sivullaan. Kuvansa avulla hän haluaa ehkäistä vanhempien turhaa tuomitsemista.

Hän kertoo kuvatekstissä äitiyden olevan eilisen meikkiä ja kyyneleitä. Hän kertoo äitiyden olevan vaikeaa. Hän toivoo muiden taaperoiden äitien ja muidenkin tukevan toisiaan. Taaperoiden uhmakohtauksia on hyvin vaikea pysäyttää ja Brothers pyytääkin ihmisiä sanomaan jotakin mukavaa, kun huomaavat äidin kamppailevan lastensa kanssa.

- Älkää vain tuijottako ja tuomitko.

Siis jos näen että jonkun kakara heittelee ostoksia kärrystä ja toinen availee maksamattomia pakasteita, ei ensimmäiseksi tule mieleen sanoa jotain mukavaa.

T. Äiti itsekin

Jos tarkkaan lukee, niin Bentley ei avannut maksamattomia pakasteita, vaan pakastimia. Ne on syytä pitää napakasti kiinni, etteivät pakasteet sula (aikuisetkin voisivat joskus katsoa sulkevatko he kunnolla kylmäkaapit ja pakastimet).Toisaalta, kyseessä on Iltalehti, joten asia voi oikeasti olla kummin päin tahansa, koska siellä suomen kieli on toimittajille sivuseikka. 

Ihmiset eivät kommentoineet Brothersia ja hänen "erittäin työläitä" lapsiaan, vaan yksi (1) vanhempi mies kuiskasi, oletettavasti tuttavalleen, seuralaiselleen tms. 

Oman kokemuksen (kolme lasta) pohjalta jätän äidit/ isät ja heidän uhmasta riehuvat lapsensa rauhaan. En tuijota, en kommentoi. Väistän, annan paikkani kassajonossakin joskus, jotta he poistuvat mahd. nopeasti. Sehän on kaikkien etu. En kyllä myöskään sano mitään "mukavaa". Mitä se olisi? "Noin pienen lapsen kurkusta lähtee neliviivainen F, hienoa!" 

22 -vuotias nainen on munkin mielestä aika nuori kahden lapsen äidiksi, mutta se on vain havainto ja mielipide. Ei sen kummempaa. Brothers syyttää miestä (= "ihmiset") itkustaan, vaikka se varmaan johtui lasten "työläydestä". Ja se puolestaan johtuu ties mistä. Nainen on itse vakain tuumin ja harkiten hankkiutunut 18 -vuotiaana raskaaksi, mutta ei kestä sitä, että jollakin on siitä mielipide? Lapsellista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yhtä juhlaa mennä markettiin, jossa lapsiperheen kullannupuilla on tasan kolme toimintamallia:

- lohkeava, räkäinen yskä (tietenkin päin kaikkea mahdollista kauppatavaraa)

- kimeä ilonkiljunta (kas kun kaikuu NIIIIIN mukavasti)

- rääkyminen, kun ei saa availla pakkauksia

No, totuuden nimissä on vielä yksi tyypillinen tapaus: itkuunsa nukahtanut muksu, joka löhnöttää naama kuumuudesta punaisena kärryissä.

Noista eniten ärsyttää kiljuminen ja hihkuminen ihan vaan huvin vuoksi. Tekis  mieli vetää pataan vanhempia, jotka kattelee korvat luimussa seiniä eivätk uskalla rajoittaa lapsen "ilonpitoa".

Täysin samaa mieltä. Olen yliherkkä koville äänille ja lapsen huuto saa lähes oksentamaan. Tiedän ettei itkevää lasta saa käskemällä lopettamaan, mutta eikö niille onnesta kirkuville kakaroille ihan todella voi sanoa että ei saa kirkua ihmisten ilmoilla.

Onneksi edes te kaksi ette ole koskaan ollut rääkyviä lapsia! Voiskohan teidän vanhemmilta saada neuvoja kuinka saada täydellinen ja aina hiljaa istuva hymynaama? Hei haloo, kuuluu ihan normaaliin kehitykseen että lapsi kokeilee joskus rajojaan.Sen ymmärrän jos lapset vetää ihan ranttaliksi eikä vanhemmat sano mitään, se ärsyttää. Mut joku raja aikuisillakin, saa kai lapsetkin joskus ääntä pitää!

Olen ollut huutava kakara, mutta en kaupassa. Kaupassa piti käyttäytyä, isäni ei sietänyt mitään vinkumista ja törttöilyä. Jos ei käyttäydytty, tasan samall sekunnilla napattiin kädestä kiinni ja vietiin autoon odottamaan saarnan kera. Tehtiin heti selväksi, että tällainen käytös ei vetele. Muistan nuo tilanteet selvästi ja vaikka isäni epäonnistui monissa asioissa, tässä hän toimi 100% oikein. Meillä ei kokeillu kymmeniä kertoja kieltojen kanssa, vaan vanhemman sana oli laki ja se tuli hyvin selväksi pienestä pitäen. Eli me ei oltu niitä riehuvia kakaroita kaupassa, koska isä ei antanut. Hyvä isä!

T. Ohis

Eli teillä on ollut mahdollisuus käydä kaupassa monta kertaa ja ravata kodin ja kaupan väliä edestakaisin, hyvä teille. Miten isäsi olisi hoitanut tilanteen, jos mahdollisuutta lähteä ei olisi ollut, ja väsynyt lapsi ei olisi kieltoa totellut? Monilla vanhemmilla ei valitettavasti tällaista mahdollisuutta ole, vaikka takuulla olisi hienoa tehdä ostokset yksin. Matkaa kotiin voi olla kymmeniä kilometrejä, paikalle on ehkä tultu bussilla, pyörällä tai kävellen, äiti voi olla kipeä, kaapit voivat olla kotona tyhjiä... Syitä on vaikka kuinka paljon, miksi ostoksilta ei vaan yksinkertaisesti voi lähteä pois kesken kaiken vaikka mieli tekisi, tai edes viedä lasta autoon.

Täällä meilläpäin soitetaan paikalle poliisit ja lastensuojelu, jos lapsi on yksin autossa kaupan parkkipaikalla. Se ei siis myöskään ole ratkaisu. Parivuotiasta tuskin kukaan normaali aikuinen edes ajattelisi vievänsä autoon yksinään, toivottavasti!?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se yhtä juhlaa mennä markettiin, jossa lapsiperheen kullannupuilla on tasan kolme toimintamallia:

- lohkeava, räkäinen yskä (tietenkin päin kaikkea mahdollista kauppatavaraa)

- kimeä ilonkiljunta (kas kun kaikuu NIIIIIN mukavasti)

- rääkyminen, kun ei saa availla pakkauksia

No, totuuden nimissä on vielä yksi tyypillinen tapaus: itkuunsa nukahtanut muksu, joka löhnöttää naama kuumuudesta punaisena kärryissä.

Noista eniten ärsyttää kiljuminen ja hihkuminen ihan vaan huvin vuoksi. Tekis  mieli vetää pataan vanhempia, jotka kattelee korvat luimussa seiniä eivätk uskalla rajoittaa lapsen "ilonpitoa".

Täysin samaa mieltä. Olen yliherkkä koville äänille ja lapsen huuto saa lähes oksentamaan. Tiedän ettei itkevää lasta saa käskemällä lopettamaan, mutta eikö niille onnesta kirkuville kakaroille ihan todella voi sanoa että ei saa kirkua ihmisten ilmoilla.

Onneksi edes te kaksi ette ole koskaan ollut rääkyviä lapsia! Voiskohan teidän vanhemmilta saada neuvoja kuinka saada täydellinen ja aina hiljaa istuva hymynaama? Hei haloo, kuuluu ihan normaaliin kehitykseen että lapsi kokeilee joskus rajojaan.Sen ymmärrän jos lapset vetää ihan ranttaliksi eikä vanhemmat sano mitään, se ärsyttää. Mut joku raja aikuisillakin, saa kai lapsetkin joskus ääntä pitää!

Olen ollut huutava kakara, mutta en kaupassa. Kaupassa piti käyttäytyä, isäni ei sietänyt mitään vinkumista ja törttöilyä. Jos ei käyttäydytty, tasan samall sekunnilla napattiin kädestä kiinni ja vietiin autoon odottamaan saarnan kera. Tehtiin heti selväksi, että tällainen käytös ei vetele. Muistan nuo tilanteet selvästi ja vaikka isäni epäonnistui monissa asioissa, tässä hän toimi 100% oikein. Meillä ei kokeillu kymmeniä kertoja kieltojen kanssa, vaan vanhemman sana oli laki ja se tuli hyvin selväksi pienestä pitäen. Eli me ei oltu niitä riehuvia kakaroita kaupassa, koska isä ei antanut. Hyvä isä!

T. Ohis

Eli teillä on ollut mahdollisuus käydä kaupassa monta kertaa ja ravata kodin ja kaupan väliä edestakaisin, hyvä teille. Miten isäsi olisi hoitanut tilanteen, jos mahdollisuutta lähteä ei olisi ollut, ja väsynyt lapsi ei olisi kieltoa totellut? Monilla vanhemmilla ei valitettavasti tällaista mahdollisuutta ole, vaikka takuulla olisi hienoa tehdä ostokset yksin. Matkaa kotiin voi olla kymmeniä kilometrejä, paikalle on ehkä tultu bussilla, pyörällä tai kävellen, äiti voi olla kipeä, kaapit voivat olla kotona tyhjiä... Syitä on vaikka kuinka paljon, miksi ostoksilta ei vaan yksinkertaisesti voi lähteä pois kesken kaiken vaikka mieli tekisi, tai edes viedä lasta autoon.

Täällä meilläpäin soitetaan paikalle poliisit ja lastensuojelu, jos lapsi on yksin autossa kaupan parkkipaikalla. Se ei siis myöskään ole ratkaisu. Parivuotiasta tuskin kukaan normaali aikuinen edes ajattelisi vievänsä autoon yksinään, toivottavasti!?

Usko nyt että kaikki lapset eivät riehu ja rääy. Mistä lähtien on ollut oletusarvo, että siellä kaupassa pidetään jumalatonta älämölöä - ihan vaan oikeaoppisen kasvuprosessin takia?

Luuletko, että kaikki siivosti käyttäyvät lapset on piiskattu hiljaisiksi? Voi vittu mitä ääliöitä täällä taas on. Ihmekös sitten, että Suomea sanotaan lapsille vihamieliseksi maaksi. Se on just tulosta siitä, että kaltaisesi hyssyttelevät väpisijät eivät uskalla vaatia lapsilta mitään tai missään. Siinähän juoksevat kuin pellossa, ettei vaan tule traumoja.

Vierailija kirjoitti:

On se yhtä juhlaa mennä markettiin, jossa lapsiperheen kullannupuilla on tasan kolme toimintamallia:

- lohkeava, räkäinen yskä (tietenkin päin kaikkea mahdollista kauppatavaraa)

- kimeä ilonkiljunta (kas kun kaikuu NIIIIIN mukavasti)

- rääkyminen, kun ei saa availla pakkauksia

No, totuuden nimissä on vielä yksi tyypillinen tapaus: itkuunsa nukahtanut muksu, joka löhnöttää naama kuumuudesta punaisena kärryissä.

Noista eniten ärsyttää kiljuminen ja hihkuminen ihan vaan huvin vuoksi. Tekis  mieli vetää pataan vanhempia, jotka kattelee korvat luimussa seiniä eivätk uskalla rajoittaa lapsen "ilonpitoa".

Sori, meidän kullannupulla on tasan yksi toimintamalli. 3-vuotias istuu kärryssä ja juttelee minulle tai isälleen. "Mitä seuraavaksi haetaan" "Mitä ruokaa tuosta tehdään" Joskus kysyy karkkihyllyn luona, jos saisi karkkia ja vastaa "aha", jos ei saa. Jotkut lapset on oikeasti ihan hyvin kasvatettuja, mutta lastenvihaajat eivät näitä nää, kun keskittyvät vain niihin huonosti kasvatettuihin ja kuvittelevat kaikkien lasten olevan sellaisia. Ärsyttää tällainen. Miksi lapsia pitää vihata?

Oiskohan tuo äiti ollut aika väsynyt?

Tuon ikäiset lapset on välillä ihan helvetin hankalia eikä taatusti äiti nauti pätkääkään käydä kaupassa niiden kanssa. Vähän sympatiaa nyt!

Lapsettomana itsekin ärsyynnyin kun lapset juoksenteli kaupassa ja ihmettelin miten vanhemmat voi olla niin lapasia että eivät saa pentujaan kuriin. Nyt kun itse taistelen 3-vuotiaan uhmiksen kanssa niin ymmärrän nyt jokaikistä vanhempaa joita ennen pidin täydellisen kasvattamistaidottomina.

Te, kellä on helpot lapset niin pääsette myös helpolla, teillä on käynyt hitonmoinen tuuri. Mutta jos on yhtään temperamenttinen ja voimakastahtoinen lapsi niin niitä uhmakohtauksia ei estä minkäänlainen kasvatusguru eikä poppamies.

Vierailija kirjoitti:

Meni autoonsa istumaan ja itkemään noin pienestä kommentista? Huhhuh, että voikin olla huomionhakuista. Normaali ihminen ei kiinnitä huomiota tuollaisiin.

Juuri näin.

Ja älkää koskaan lähteko tykkäämään/jakamaan noita facebookin sympatian haku postauksia / olenpa minä hyvä postauksia / toisten solvaamispostauksia / olen uhri -postauksia (missä yleensä kerrotaan tapahtunut jokseeniin valheellisesti)!