Ensitreffit alttarilla OFFICIAL

Vierailija kirjoitti:

Mikon kommenteista jälkeenpäin huomaa, ettei mies näe itsessään mitään vikaa. Sanoo vaan, että "olin oma itseni enkä muuttaisi mitään". Ei siis todellakaan näe mitään vikaa omassa käytöksessään eikä luultavasti tule ikinä näkemäänkään. Olettaa, että muut muuttaa käytöstään hänen mielensä mukaan. Kun kerran ohjelman jälkeen alkanut parisuhde päättyi sekin niin tuskin tulee ikinä löytämään itselleen sellaista sätkynukkea, joka jaksaisi käyttäytyä herran arvoille sopivasti. Jos asiat ei mene Mikon mielen mukaan, hän suuttuu ja sitten luultavasti jättää, kun asiat ei menkään hänen pillin mukaan.

Surullista, et todella on olemassa tuollainen ihmistyyppi, joka on ilmeisesti täysin empatia-kyvytön eikä näe käytöksessään mitään väärää. Tulee mieleen eksäni, joka syyllisti minua kaikesta eikä osannut tuntea myötätuntoa, vaikka näki miten minua satutti. Eron hetkellä kerroin kaiken miltä minusta tuntui ja yritin saada miehestä irti edes jonkunlaista omaatuntoa, mutta ei. Hänelle on ihan sama miten muita kohtelee ja sattuuko muihin, HÄNEN ei tarvitse muuttaa käytöstään, koska HÄNESSÄ ei ole mitään vikaa. Se on toisen vika, jos loukkaantuu ja jos ei hänen käytöstään kestä niin voi lähteä menemään.

Minä luulen, että Mikko ei välttämättä oleta, että muut muuttavat käytöstään, mutta luuli, että asiantuntijat olisivat osanneet löytää hänelle sen täydellisen matchin, joka olisi automaattisesti samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli Mikko on suuttunut Heidille siitä ettei tämä halua hoitaa hänen kissaansa, vaikka on omien sanojensa mukaan jo päättänyt erota (uusin haastattelu)?

Siis mikä haastattelu? Suomenlinnassa tai sen jälkeen tehty?

Voihan olla, että kissariita oli se viimeinen niitti, joka sai Mikon näkemään mielipiteiden yhteensovittamattomuuden ja päätös eroksi kypsyi kun Heidi oli lähtenyt pois Mikon kotoa.

Mutta ei saanut kakaistua sitä siellä asiantuntijoiden edessä eikä sitä ennen halunnut keskustella Heidin kanssa asiasta, vaikka Heidi pyysi, että keskustelisivat ennen asiantuntijoiden kanssa tapaamista. Omituinen mököttäjä.

Kuinka luulet tuon keskustelun ennen asiantuntijoita todennäköisesti menneen jos olisi käyty: Heidi olisi yrittänyt vakuuttaa, että jatkaa kannattaa, Mikko joko olisi sanonut hm... mietitään tai että ei halua. Ja viime vuonna nähtiin kuinka rankkaa on mennä asiantuntijoiden eteen kun toinen just on täräyttänyt ettei halua jatkaa. Eikö tuo ollut paras ratkaisu, menivät käsi kädessä, pikkuhiljaa Suomenlinnassa ja poismatkalla lautalla alkoi Heidi tajuamaan ettei Mikko halua jatkaa, syödessä sitten loput. Sai itkeä tirauttaa ilman kameroita, ehkä sättiä toista tms, mitä nyt erossa kukakin sanoo ja kuinka käyttäytyy. Ja voi tietenkin haukkua Mikkoa luuseriksi ja huonosti sitoutuneeksi kun ei halunnut jatkaa. Mutta juuri samoihin aikoihin kun noita riitoja on alkanut olla, täällä kaarti alkoi huutaa Heidiä pakenemaan. Suhteen toimimattomuus oli selviö, luonteet ja tavat käyttäytyä niin kaukana toisistaan ettei toimivaksi saada. Eikö silloin tuo ero, vielä mahdollisimman hellävaraisella tavalla (siitä jo hieman vihjaillen ettei tule toiselle yllätyksenä, lopullisesti kameroiden ulkopuolella kun ei heti tarvitse niiden eteen enää mennäkään) ole pehmein mahdollinen ja kaikile paras ratkaisu? Noin itsekin olisin tehnyt MIkon sijassa.

Huomionarvoinen kommentti. Usein ero tapahtuukin näin, että suhde ajetaan alas hankalalla käytöksellä ja erosta vihjailemalla. Suhteen ongelmista/eroaikeista viestiminen on taitolaji, jossa harva onnistuu. On oltava todella hienovarainen. On parempi sanoa, että "olemme liian erilaisia" tai "sovimme paremmin kavereiksi" kuin "olen tottunut muodokkaampiin naisiin" (kuten 2. kauden Roni). Toisin sanoen, pysytellään yleisellä tasolla ja vältetään arvostelemasta ulkonäköä, älyä tai muita herkkiä asioita.

Ehkä tämä tyyli oli helpointa Heidille, mutta silti on mahdollista, että Mikko koitti toiminnallaan myös (tai vain) pelastaa oman maineensa alun pusuttelun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Onhan näitä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydetään tekemään asia, jota en ole ennen tehnyt. Kun kysyn neuvoja niin toinen raivostuu ja alkaa huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä kun en osaa ja kysyn. Minä tietysti suutun takaisin, että minua ei haukuta. Montako tähän riitaan tarvittiin?

Kaksi. Ei se riitaan riitä, että yksi huutaa ja raivoaa. Eikä takaisin suuttuminen ole mikään tietysti.

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa ja tyynesti myöntänyt että okei, olen tyhmä enkä osaa tätä.

Täällä toinen samanlainen. Toisinaan noille jotka tyhjää kiukkuavat saatan rauhallisesti mainita ettei oloa taida helpottaa jos toisenkin suututtaa ja jos ei tuosta ole ymmärtänyt vaihtaa käyttäytymistään poistunut paikalta. Jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, kehnoa käytöstä ei tarvitse sietää muttei siihen tarvitse mukaan mennä.

Sinä et onneksi ole ollut tilanteessa, missä toisen monologi voi kestää pahimmillaan tunnin tai vaikka tunteja. Itse leikit vaikka jo nukkuvaa ja paasaus ja opetus vaan jatkuu. 

No en sellaiseen tilanteeseen suostuisi. Vaikka olen parisuhteessa olen aina pitänyt itseni itsenäisenä: hyvä ammatti ja pakka, oma auto jne. Jos liian hankalaa yhdessä olisi nostaisin kytkintä. Onneksi tuo puoliso ei saarnaa eikä rajoita, ennemmän suukottaa kuin Mikko ;)

No en minäkään niitä kovin montaa kuunnellut, mutta ihan tarpeeksi oli siinäkin. Samankaltaista kouluttamista Mikko harrasti eilisessä jaksossa. Kertoo Heidille, miten tämän tulisi käyttäytyä ja tuntea ja kävelee täysin Heidin yli sen sijaan, että käytettäisiin Heidin mallia, jossa yhdessä etsittäisiin molempia palveleva ratkaisu. 

Tähän malliin kuuluu, että jos asia kuitenkin koskee kissan hoitoa, niin ei etsitä yhdessä mitään ratkaisua, vaan silloin saa sooloilla toiselle puhumatta?

Tuskinpa siinä mitään kissanhoidollista ratkaisua etsittiin, tai kissanhoito olisi nostettu pöydälle jo aiemmin. Voihan kissanhoito. En muuten ymmärrä miksi joku jaksaa täällä nyt etsiä vikaa Heidistä joka käänteeseen, eronneetkin kun ovat.

Juuri näin, miksi etsitään vikaa Heidistä - tai Mikosta? Hyvää elämää molemmille, toivottavasti löytävät sopivan kumppanin. Ja hyvää elämää meille kaikille, meille parisuhteessa eläville sekä myös onnellisille ja tyytyväisille sinkuille jotka joko jatkavat elämäänsä tyytyväisenä sinkkuina tai löytävät sopivan kumppanin, kaikilla tavoilla voi varmasti olla onnellinen kun viihtyy päänsä sisällä eikä vaadi itseltään tai lähesiltään liikaa. Nyt mun puolesta ohjelma on loppuunkäsitelty, hei :)

Vierailija kirjoitti:

Mutta Mikon muminasta en tykkää, senhän täytyy olla ongelma työelämässäkin.

Muminasta viis, mutta sitä en ymmärrä, miten noin onnettomilla neuvottelutaidoilla voi pärjätä valitsemallaan alalla. Ehkä työ siksi niin stressaakin, kun asiakkaalle ei voi puhua kuin Heidille riidan aikana.

Olen ollut töissä firmassa, jonka liikeneuvotteluja työkseen käyvän toimitusjohtajan puheesta en saanut selvää puoliakaan siitä mitä Mikon muminoista. 

Mikon ja Heidin suhteessa yksi suurimmista kompastuskivistä on mielestäni se sosioekonominen perhetausta, josta molemmat nyt aikuisina ponnistavat. Ja joka heijastuu kaikkiin arvoihin ja arkielämän päätöksiin.

Pahoittelen stereotypioita, mutta olettaisin, että:

Mikko on taustaltaan ns. matalapalkkaisten vanhempien lapsi jolla uskoisin iän puolesta olevan ikäviä kokemuksia lama-ajan Suomesta. Eikös se sarjassa näytetty sympaattinen kerrostalokaksio Hervannassa ollut juuri Mikon isän ja äitipuolen nykyinen koti?

Nyt aikuisena Mikko on pedanttisen säästäväinen ja tarkka omista asioistaan, haluaa nostaa elintasoaan, opiskelee ja tekee ahkerasti työtä, haluaa edetä urallaan, on materialistinen. Arvostaa ulkoisia statussymboleita, ajaa kalliilla automerkillä, harrastaa golfia, haluaa välttää liiallisia riskejä. Koti on konstailematon ja suorastaan väritön, sisustettu minimaalisesti ja suorastaan vakavan ankeasti. Omillaan on kuitenkin tultava toimeen kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Heidi taas vaikuttaa huikentelevaiselta haaveilijalta. Oma koti valitaan emotionaalisilla perusteilla, ei rationaalisesti. Olettaisin säästäväisyyden olevan Heidille täysin vieras käsite ja omat rahat tuskin riittävät palkkapäivän jälkeen kovin pitkään. Ostellaan kaikkea kivaa ja kallista, harrastetaan ja matkustetaan impulsiivisesti. Juhannusjaksossa esitellystä perheen kesämökistä olettaisin Heidin tulevan melko varakkaasta perheestä eli turvaverkkoa ja puskuria löytyy kun omat siivet ei aina välttämättä jaksa kantaa. Omillaan ei tarvitsekaan tulla ikinä täysin toimeen.

Kun tuollaiset elämäntavat ja arvot kohtaa, voi yhteisen sävelen löytyminen olla täysin mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman?

Silläpä juuri haluaisinkin tietää, mikä tuo tilanne oikein oli. Voi hyvinkin olla että löytyy tilanteita jossa pyyntö/käsky/mikälie on täysin aiheellinen.

Esim?

Äääh, eikö se nyt kelpaa, että minä yritän olla joustava ja antaa mahdollisuuden sillekin, että kehotus voi olla ihan aiheellinen! Sen sijaan että väittäisin etukäteen tietäväni, että se on kaikissa mahdollisissa tilanteissa väärin.

Mutta jos nyt jotain koetan keksiä niin vaikka se, että vaatteisiini on tarttunut hajua, jota en itse huomaa, koska nokkani on turtunut siellä samassa paikassa josta haju on peräisin.  Tai jos meinaan upouusilla kertaakaan pesemättömillä pöksyillä istua valkoiselle sohvalle (jolloin on mahdollista, että väriä irtoaa). Tai jos minulla on räikeä kelta-neonpinkkiraitainen paita ja puolisolla migreenikohtaus (itse en kestä silloin räikeitä värikontrasteja). Tai jos eletään yhteisessä rahataloudessa ja rupean se vasta ostettu kallis paita päälläni kokkaamaan (jos on itse maksettu paita niin sen tietysti saa halutessaan sotkea). Tai jos kylään on tulossa vieraita, ja käskijä tietää että asuni on heistä jonkun mielestä sopimattoman paljastava, ja hauaa olla kohtelias.

Osan noista nyt osaan ajatella itsekin, mutta tuota ensimmäistä siis en. Mistään tapauksesta en ottaisi nokkiini. Varmaan sitä voi muitakin tilanteita olla.

Vierailija kirjoitti:

Ilkeiden ihmisten tyyliin kuuluu selitellä sanomisiaan huumorilla. Kun huomaa, ettei hänestä pidetäkään, alkiaa selitellä että vitsihän se vaan oli, sen sijaan että pyytäisi anteeksi. Sarkasmi on siitä vaikea laji, että sitä ei pidä viljellä seurassa, joka ei sitä ymmärrä. Sitä paitsi, vaikka Millan sanomiset olisivat kuinka vitsejä, ne ovat surkeita vitsejä. 

Onko Milla useinkin selitellyt sanomisiaan vitsiksi?

Se on makukysymys, onko vitsi hyvä vai ei. Itse olen pitänyt Millan huumorista. Ja myös suorasukaisuudesta. Varmaan näistä naisista se, jonka kanssa parhaiten tulisin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta Mikon muminasta en tykkää, senhän täytyy olla ongelma työelämässäkin.

Muminasta viis, mutta sitä en ymmärrä, miten noin onnettomilla neuvottelutaidoilla voi pärjätä valitsemallaan alalla. Ehkä työ siksi niin stressaakin, kun asiakkaalle ei voi puhua kuin Heidille riidan aikana.

Olen ollut töissä firmassa, jonka liikeneuvotteluja työkseen käyvän toimitusjohtajan puheesta en saanut selvää puoliakaan siitä mitä Mikon muminoista. 

Voi olla hyväkin, ettei ala asiakkaiden kanssa kompromisseja hakemaan tai tekee ne itse. Kunhan ei jahkaile liian pitkään.

Ei sitten Mikolla onnannut uusikaan suhde. Vaikuttikohan tuo ohjelman ulostulo asiaan?

http://m.mtv.fi/lifestyle/ohjelmat/ensitreffit-alttarilla/uutiset/artik…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman?

Silläpä juuri haluaisinkin tietää, mikä tuo tilanne oikein oli. Voi hyvinkin olla että löytyy tilanteita jossa pyyntö/käsky/mikälie on täysin aiheellinen.

Esim?

Äääh, eikö se nyt kelpaa, että minä yritän olla joustava ja antaa mahdollisuuden sillekin, että kehotus voi olla ihan aiheellinen! Sen sijaan että väittäisin etukäteen tietäväni, että se on kaikissa mahdollisissa tilanteissa väärin.

Mutta jos nyt jotain koetan keksiä niin vaikka se, että vaatteisiini on tarttunut hajua, jota en itse huomaa, koska nokkani on turtunut siellä samassa paikassa josta haju on peräisin.  Tai jos meinaan upouusilla kertaakaan pesemättömillä pöksyillä istua valkoiselle sohvalle (jolloin on mahdollista, että väriä irtoaa). Tai jos minulla on räikeä kelta-neonpinkkiraitainen paita ja puolisolla migreenikohtaus (itse en kestä silloin räikeitä värikontrasteja). Tai jos eletään yhteisessä rahataloudessa ja rupean se vasta ostettu kallis paita päälläni kokkaamaan (jos on itse maksettu paita niin sen tietysti saa halutessaan sotkea). Tai jos kylään on tulossa vieraita, ja käskijä tietää että asuni on heistä jonkun mielestä sopimattoman paljastava, ja hauaa olla kohtelias.

Osan noista nyt osaan ajatella itsekin, mutta tuota ensimmäistä siis en. Mistään tapauksesta en ottaisi nokkiini. Varmaan sitä voi muitakin tilanteita olla.

Minusta taas nuo mainitsemasi tilanteet ovat kaikki jotenkin alistavia. Mutta ehkä jotkut sellaisesta sitten nauttivat, että toinen neuvoo ja ohjaa, kun itse ei osaa olla niin kuin pitäisi.

Vierailija kirjoitti:

Mikon ja Heidin suhteessa yksi suurimmista kompastuskivistä on mielestäni se sosioekonominen perhetausta, josta molemmat nyt aikuisina ponnistavat. Ja joka heijastuu kaikkiin arvoihin ja arkielämän päätöksiin.

Pahoittelen stereotypioita, mutta olettaisin, että:

Mikko on taustaltaan ns. matalapalkkaisten vanhempien lapsi jolla uskoisin iän puolesta olevan ikäviä kokemuksia lama-ajan Suomesta. Eikös se sarjassa näytetty sympaattinen kerrostalokaksio Hervannassa ollut juuri Mikon isän ja äitipuolen nykyinen koti?

Nyt aikuisena Mikko on pedanttisen säästäväinen ja tarkka omista asioistaan, haluaa nostaa elintasoaan, opiskelee ja tekee ahkerasti työtä, haluaa edetä urallaan, on materialistinen. Arvostaa ulkoisia statussymboleita, ajaa kalliilla automerkillä, harrastaa golfia, haluaa välttää liiallisia riskejä. Koti on konstailematon ja suorastaan väritön, sisustettu minimaalisesti ja suorastaan vakavan ankeasti. Omillaan on kuitenkin tultava toimeen kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Heidi taas vaikuttaa huikentelevaiselta haaveilijalta. Oma koti valitaan emotionaalisilla perusteilla, ei rationaalisesti. Olettaisin säästäväisyyden olevan Heidille täysin vieras käsite ja omat rahat tuskin riittävät palkkapäivän jälkeen kovin pitkään. Ostellaan kaikkea kivaa ja kallista, harrastetaan ja matkustetaan impulsiivisesti. Juhannusjaksossa esitellystä perheen kesämökistä olettaisin Heidin tulevan melko varakkaasta perheestä eli turvaverkkoa ja puskuria löytyy kun omat siivet ei aina välttämättä jaksa kantaa. Omillaan ei tarvitsekaan tulla ikinä täysin toimeen.

Kun tuollaiset elämäntavat ja arvot kohtaa, voi yhteisen sävelen löytyminen olla täysin mahdotonta.

OK päätelmä muuten mutten ole ihan varma tarvitseeko tuo luonne/arvomaailman eron ajatella ollevan perhetaustan aiheuttama. Olen itse hyvintoimeentulevasta perheestä kotoisin ja 18-vuotiaasta täysin omillani toimeentullut: lainalla opiskellut jne. ja suhtaudun rahaan ja elämään "mikkomaisesti". Täällä taas on av täynnä ihmisiä joilla elämänasenne on "heidimäinen", tai millaiseksi sen kuvasit: impulsiivista, hyvin vähän tulevaisuutta varmistavaa, ja suurin osa tulee hyvin köyhistä perheistä. Enemmän minusta ihan persoonien ero kuin perheen sosiaaliluokasta johtuva mutta varmasti tärkeä ristiriidan aiheuttaja.

Vierailija kirjoitti:

Mikon ja Heidin suhteessa yksi suurimmista kompastuskivistä on mielestäni se sosioekonominen perhetausta, josta molemmat nyt aikuisina ponnistavat. Ja joka heijastuu kaikkiin arvoihin ja arkielämän päätöksiin.

Pahoittelen stereotypioita, mutta olettaisin, että:

Mikko on taustaltaan ns. matalapalkkaisten vanhempien lapsi jolla uskoisin iän puolesta olevan ikäviä kokemuksia lama-ajan Suomesta. Eikös se sarjassa näytetty sympaattinen kerrostalokaksio Hervannassa ollut juuri Mikon isän ja äitipuolen nykyinen koti?

Nyt aikuisena Mikko on pedanttisen säästäväinen ja tarkka omista asioistaan, haluaa nostaa elintasoaan, opiskelee ja tekee ahkerasti työtä, haluaa edetä urallaan, on materialistinen. Arvostaa ulkoisia statussymboleita, ajaa kalliilla automerkillä, harrastaa golfia, haluaa välttää liiallisia riskejä. Koti on konstailematon ja suorastaan väritön, sisustettu minimaalisesti ja suorastaan vakavan ankeasti. Omillaan on kuitenkin tultava toimeen kun muutakaan vaihtoehtoa ei ole.

Heidi taas vaikuttaa huikentelevaiselta haaveilijalta. Oma koti valitaan emotionaalisilla perusteilla, ei rationaalisesti. Olettaisin säästäväisyyden olevan Heidille täysin vieras käsite ja omat rahat tuskin riittävät palkkapäivän jälkeen kovin pitkään. Ostellaan kaikkea kivaa ja kallista, harrastetaan ja matkustetaan impulsiivisesti. Juhannusjaksossa esitellystä perheen kesämökistä olettaisin Heidin tulevan melko varakkaasta perheestä eli turvaverkkoa ja puskuria löytyy kun omat siivet ei aina välttämättä jaksa kantaa. Omillaan ei tarvitsekaan tulla ikinä täysin toimeen.

Kun tuollaiset elämäntavat ja arvot kohtaa, voi yhteisen sävelen löytyminen olla täysin mahdotonta.

Minusta suhde kaatui siihen, että Mikko haluaa/tarvitsee puolison, joka pitää Mikkoa perheen päänä, sopeutuu, myötäilee ja alistuu hänen tahtoonsa. Sosioekonomisesta taustasta viis. En huomannut mitään arvoristiriitoja heidän välillään, ainoastaan luonteiden yhteensopimattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei sitten Mikolla onnannut uusikaan suhde. Vaikuttikohan tuo ohjelman ulostulo asiaan?

http://m.mtv.fi/lifestyle/ohjelmat/ensitreffit-alttarilla/uutiset/artik…

Heidikin tuossa suoraan kertoo, että häntä alistettiin avioliitossaan. Ei siis ollut liioittelevaa spekulaatiota täällä tehdyt arviot.

Vierailija kirjoitti:

Miksi taas valittu tuollaiset asiantuntijat? Av-mammat ei ois ees parittaneet Heidiä ja Mikkoa!

Juu, olisivat parittaneet Heidin ja Kimmon.  Heidi olisi sitten nokkelien kavereittensa seurassa hävennyt silmät päästään Kimmon hitautta ja uupunut, kun ei taidenäyttelyssä saa Kimmosta irti ensimmäistäkään itsenäistä kommenttia teoksista.

Mitkä näiden instagram nimet ovat?

Vierailija kirjoitti:

Miksi Mikko ei pyytänyt lomaa ohjelman ajaksi? Tietty voi olla ettei saanut, mutta ei Heidin siitä tarvitse kärsiä. Itsekin tunnen ulkopuoliseksi toisen kämpässä enkä uskalla koskea toisen tavaroihin. Puhumattakaan, jos olisi kontrollifriikin kanssa, niin voi olla että tuskissaan kärvistelee. Kait se Heidikin saa kavereita tavata vai pitääkö nekin hylätä, kun on naimisissa.

Mikko saattoi myös ajatella, että ihan hyvä että toinen näkee, millainen hän on normaaliolotilassaan, eli silloin kun on työtä ja harrastuksiakin. Sanoihan Heidikin häämatkalla, että odottaa kovasti että pääsee tutustumaan Mikkoon myös tavallisessa arjessa.

Kimmo ja Milla kävivät kuvausaikana myös töissä, mutta eipä se heidän tutustumistaan haitannut. No joo, olivat kyllä jo etukäteen myös tulleet siihen tulokseen, ettei viisi viikkoa mihinkään tutustumiseen riitä, eli ei ollut myöskään mitään paineita viettää toisen kanssa mahdollisimman aikaa heti alkuun.

Kavereitaanhan Heidi jonakin iltana jo kävi tapaamassa.

Minä en missään vaiheessa nähnyt Millan ja Kimmon välillä kaveruutta kummempaa. Yritystä heillä kyllä oli. Olen itse vähän tuollainen milla (tosin kilttinä, ystävällisenä ihmisenä en ikinä yhtä paha suustani) ns. vääränlaisen miehen seurassa. Oikeanlaisen miehen kanssa taas koen itseni naiselliseksi, mikä on ex-poikatytölle kiva uusi tunne.

Kysäisin tästä joskus psykologilta, kun mietitytti, miten kokemus omasta itsestä voi niin paljon vaihdella toisen (lue: treffikumppanin) mukaan. Kuulemma on erittäin yleistä ja normaalia ja itseään kannattaa kuunnella herkällä korvalla tuollaisissa asioissa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman?

Jos se aikuinen ihminen on uppoutunut esim. internetin ihmeelliseen maailmaan, eikä huomaa ajan kulumista, ja sitä, että olisi jo korkea aika vaihtaa jotain siistimpää päälle ennen kuin vieraat tulevat tai lähdetään itse kylään.

Oma lukunsa ovat ihmiset, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä pukeutumisetiketistä, vaan vaatteet ovat vain välttämätön paha, joka johtuu kylmästä ilmastosta.

olihan Mikolta reilusti todettu tuossa lopussa, että kaikki meni mönkään kun Heidi ei enää ollutkaan niin aurinkoinen ja iloinen. En väitä että Mikko on N, mutta kovasti N-piirteitä hänessä on ihan vain hänen omien kommenttiensa pohjalta pääteltynä. Kaikille kuitenkin toivon kaikkea hyvää. Mikolla on vain eniten tehtävää persoonansa kanssa, jotta hän joskus onnellisen ja tasapainoisen parisuhteen saisi. Heidi oli loppuun saakka fiksu, tasapainoinen ja suloinen, toki rankka kokemus näkyi hänestä.

Vierailija kirjoitti:

Tuossa naimisiinmeno ohjelmassa vietetään puolison kanssa kuukausi, jonka jälkeen päätetään että halutaanko jatkaa yhdessä vai ei. Asenteell "kyllä sitä myöhemminkin ehtii tutustua" ei kannata tuohon ohjelmaan edes hakea. Se tutustuminen tehdään sen kuukauden aikana, jonka jälkeen päätös jatkamisesta/ eroamisesta. Kannattaa tutustua tuon formaatin sääntöihin ja kommentoida vasta sitten.

Milla ja Kimmo siis rikkoivat sääntöjä! Olivat jo häämatkalla päättäneet, että jatkavat joka tapauksessa, koska ei viidessä viikossa ehdi tutustua.