Ensitreffit alttarilla OFFICIAL

Pakko kommentoida vielä tuohon Tiinan ja Mikon "olin oma itseni" -lausumaan. Tää on jännä juttu. Ihmisillä on yleisesti ottaen sellainen käsitys, että "omana itsenä oleminen" tarkoittaa kaikkien luonteenpiirteiden, traumojen, vanhojen käyttäytymismallien ja oman itsen impulssien täydellistä toteuttamista. Sitä pidetään pelkästään positiivisena asiana, tyyliin "kävi miten kävi, olin ainakin oma itseni". Itsekin ajattelin pitkään niin ja yritin lohduttautua tuolla ajatuksella pieleen menneiden parisuhteideni jälkeen. Tiesin kerääväni koko ajan lisää traumataakkaa esim. hylätyksi tulemisesta (vrt. Tiina), mutta ajattelin, että ne traumat ovat osa tuota "omaa aitoa itseä".

Tarvittiin tarpeeksi monta (molempien osapuolien) epäonnistumista parisuhdeyrityksissä, kunnes hakeuduin monestakin syystä terapiaan. Psykoterapeuttini oli mahtava järjen ääni, ja monien pitkien keskustelujen myötä sai minut tajuamaan, että nuo elämäni myötä syntyneet traumat eivät ole yhtä kuin minä itse. Ne eivät ideaalimaailmassa kuuluisi minuun, ja ne piilottavat alleen sen, millainen ihminen olin ennen epämiellyttävien asioiden tapahtumista: iloinen, avoin ja paljon omanarvontuntoisempi. Se myös antoi aivan uudenlaista toivoa vanhoista traumoista irrottamiseen ja toipumiseen: hei jes, ne eivät ole yhtä kuin minä!

Päätinkin seuraavan mahdollisen parisuhdekokeiluni alkaessa yrittää tietoisesti käyttäytyä kuin olisin parempi versio itsestäni, eli todellisuudessa sellainen, joka ei vielä kärsisi hylkäämisen pelosta ja loputtomasta epävarmuudesta. En siis varmaankaan Tiinan tai Mikon (ja ihmisten yleensä) esittämän näkökulman mukaan ollut "oma itseni", jos siihen tosiaan kuuluu jokaisen ensisijaisen impulssin mukaisesti käyttäytyminen ja puhuminen.  Tuota oivallusta seuraava parisuhteeni alkoi hieman hatarasti, mutta pystyin jotenkin pitämään pahimmat pelkoni ja epävarmuuteni kurissa, kunnes suhdetta olikin yhtäkkiä kestänyt niin kauan, että pelkoon ei ollut enää tarvetta. 

Pointtina siis se, että aina ne paskat käyttäytymismallit, ylireagoinnit ja/tai epäempaattisuudet eivät ole oikeasti osa sitä itseä, jollainen optimaalisessa kanssakäymisessä olisi. Ne ovat usein elämän aikana kertyneiden huonojen kokemusten vääristämiä skeemoja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Siksi niiden tietoinen havaitseminen ja karsiminen ei ole feikkaamista, epäaitoutta tai sitä, että tarkoitus olisi sitten joskus myöhemmin päästää kaikki hulluus valloilleen. Se olisi esim. Tiinan tapauksessa ollut sitä, että hän olisi tiedostanut kontrolloivan, nipottavan ja epävarman käytöksensä, joka saattaa johtua huonoista kokemuksista aiemmissa parisuhteissa, ja jättänyt esim. ne "hei vieläkö sä rakastat mua" -tekstarit lähettämättä Samuelille. Mikon tapaukseen en osaa tätä soveltaa niin hyvin, koska Mikon ongelmat tuntuvat olevan aivan toisenlaisia, ja itsereflektiossa pitäisi ehkä lähteä jostain kovuuden ja vaativuuden purkamisesta. ENIVEIS: "Ainakin olin oma itseni" ei ole purematta nieltävä yhteenveto tapahtumille, olivat ne sitten parisuhdetta kaataneet tai ei. 

Mikko on ilmeisesti mököttäjä tyyppiä. Mumisee että ei tahdo saada selvää mitä puhuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Onhan näitä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydetään tekemään asia, jota en ole ennen tehnyt. Kun kysyn neuvoja niin toinen raivostuu ja alkaa huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä kun en osaa ja kysyn. Minä tietysti suutun takaisin, että minua ei haukuta. Montako tähän riitaan tarvittiin?

Kaksi. Ei se riitaan riitä, että yksi huutaa ja raivoaa. Eikä takaisin suuttuminen ole mikään tietysti.

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa ja tyynesti myöntänyt että okei, olen tyhmä enkä osaa tätä.

Täällä toinen samanlainen. Toisinaan noille jotka tyhjää kiukkuavat saatan rauhallisesti mainita ettei oloa taida helpottaa jos toisenkin suututtaa ja jos ei tuosta ole ymmärtänyt vaihtaa käyttäytymistään poistunut paikalta. Jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, kehnoa käytöstä ei tarvitse sietää muttei siihen tarvitse mukaan mennä.

Sinä et onneksi ole ollut tilanteessa, missä toisen monologi voi kestää pahimmillaan tunnin tai vaikka tunteja. Itse leikit vaikka jo nukkuvaa ja paasaus ja opetus vaan jatkuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli Mikko on suuttunut Heidille siitä ettei tämä halua hoitaa hänen kissaansa, vaikka on omien sanojensa mukaan jo päättänyt erota (uusin haastattelu)?

Siis mikä haastattelu? Suomenlinnassa tai sen jälkeen tehty?

Voihan olla, että kissariita oli se viimeinen niitti, joka sai Mikon näkemään mielipiteiden yhteensovittamattomuuden ja päätös eroksi kypsyi kun Heidi oli lähtenyt pois Mikon kotoa.

Mutta ei saanut kakaistua sitä siellä asiantuntijoiden edessä eikä sitä ennen halunnut keskustella Heidin kanssa asiasta, vaikka Heidi pyysi, että keskustelisivat ennen asiantuntijoiden kanssa tapaamista. Omituinen mököttäjä.

Kuinka luulet tuon keskustelun ennen asiantuntijoita todennäköisesti menneen jos olisi käyty: Heidi olisi yrittänyt vakuuttaa, että jatkaa kannattaa, Mikko joko olisi sanonut hm... mietitään tai että ei halua. Ja viime vuonna nähtiin kuinka rankkaa on mennä asiantuntijoiden eteen kun toinen just on täräyttänyt ettei halua jatkaa. Eikö tuo ollut paras ratkaisu, menivät käsi kädessä, pikkuhiljaa Suomenlinnassa ja poismatkalla lautalla alkoi Heidi tajuamaan ettei Mikko halua jatkaa, syödessä sitten loput. Sai itkeä tirauttaa ilman kameroita, ehkä sättiä toista tms, mitä nyt erossa kukakin sanoo ja kuinka käyttäytyy. Ja voi tietenkin haukkua Mikkoa luuseriksi ja huonosti sitoutuneeksi kun ei halunnut jatkaa. Mutta juuri samoihin aikoihin kun noita riitoja on alkanut olla, täällä kaarti alkoi huutaa Heidiä pakenemaan. Suhteen toimimattomuus oli selviö, luonteet ja tavat käyttäytyä niin kaukana toisistaan ettei toimivaksi saada. Eikö silloin tuo ero, vielä mahdollisimman hellävaraisella tavalla (siitä jo hieman vihjaillen ettei tule toiselle yllätyksenä, lopullisesti kameroiden ulkopuolella kun ei heti tarvitse niiden eteen enää mennäkään) ole pehmein mahdollinen ja kaikile paras ratkaisu? Noin itsekin olisin tehnyt MIkon sijassa.

Heidi taisi tajuta sen jo Mikon vastauksesta asiantuntijoiden kysymyksiin. Siis sen, ettei Mikko näe tarvetta eikä halua yrittää muuttaa mitään.

Mielenkiintoista sinänsä, että molemmat osapuolet kertovat haastatteluissa olleensa eropäätöksen tekijä. Ilmeisesti tosi pahoja kommunikaatio-ongelmia heillä oli.

Varmaan halua ja tarvetta olisi ollut jos olisivat toisiinsa rakastuneet. Nyt se pikaihastus suli äkkiä  pois ja tilalle tuli lähes inho toista kohtaan, näkyy minusta Heidin ylenkatseisissa kommenteissa Mikosta ja Mikon eleissä ja katseissa viimeisissä jaksoissa. Tuskin kukaan sen hankalimman työkaverin kanssa kämppikseksi haluaisi ja vastaaviksi noiden välit menivät, kokivat toisensa liian hankaliksi (ainkakin Mikk Heidin, toivoi kuiten kaikkea hyvää tulevaisuuteen).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman? Onko se siis heti sen vika joka reagoi käskyyn väärin, vai pitäisikö sen käskijänkin olla hermostumatta jos viestinsä otetaan näreästi vastaan? Missä vaiheessa se muuttuu riidaksi ja kumpi aloitti? :P

Vierailija kirjoitti:

Hankala sitä suhdetta on yksin rakentaa, ja Mikon haastatattelukommenteistakin päätellen hän mielestään vain on rehellinen oma itsensä ja sillä siisti. Toisen kelpaa kai sitten myötäillä. He ovat eronneet ja hyvä niin.

Mikko on noissa kommenteissaan kyllä toistuvasti myös sanonut, ettei sekään ole oikein, jos toinen joutuu kovin luopumaan toiveistaan (esim. se asuntoasia). Odottaa kai sitten, että jostakin mystisesti löytyisi sellainen kumppani ettei kummankaan tarvitse joustaa.

Tiinakin on kommenteissaan sanonut vain olevansa oma itsensä. Suhde näyttää silti toimivan. Voi se niinkin käydä, jos on hyvä säkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Onhan näitä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydetään tekemään asia, jota en ole ennen tehnyt. Kun kysyn neuvoja niin toinen raivostuu ja alkaa huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä kun en osaa ja kysyn. Minä tietysti suutun takaisin, että minua ei haukuta. Montako tähän riitaan tarvittiin?

Kaksi. Ei se riitaan riitä, että yksi huutaa ja raivoaa. Eikä takaisin suuttuminen ole mikään tietysti.

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa ja tyynesti myöntänyt että okei, olen tyhmä enkä osaa tätä.

Täällä toinen samanlainen. Toisinaan noille jotka tyhjää kiukkuavat saatan rauhallisesti mainita ettei oloa taida helpottaa jos toisenkin suututtaa ja jos ei tuosta ole ymmärtänyt vaihtaa käyttäytymistään poistunut paikalta. Jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, kehnoa käytöstä ei tarvitse sietää muttei siihen tarvitse mukaan mennä.

Sinä et onneksi ole ollut tilanteessa, missä toisen monologi voi kestää pahimmillaan tunnin tai vaikka tunteja. Itse leikit vaikka jo nukkuvaa ja paasaus ja opetus vaan jatkuu. 

No en sellaiseen tilanteeseen suostuisi. Vaikka olen parisuhteessa olen aina pitänyt itseni itsenäisenä: hyvä ammatti ja pakka, oma auto jne. Jos liian hankalaa yhdessä olisi nostaisin kytkintä. Onneksi tuo puoliso ei saarnaa eikä rajoita, ennemmän suukottaa kuin Mikko ;)

Helij kirjoitti:

Pakko kommentoida vielä tuohon Tiinan ja Mikon "olin oma itseni" -lausumaan. Tää on jännä juttu. Ihmisillä on yleisesti ottaen sellainen käsitys, että "omana itsenä oleminen" tarkoittaa kaikkien luonteenpiirteiden, traumojen, vanhojen käyttäytymismallien ja oman itsen impulssien täydellistä toteuttamista. Sitä pidetään pelkästään positiivisena asiana, tyyliin "kävi miten kävi, olin ainakin oma itseni". Itsekin ajattelin pitkään niin ja yritin lohduttautua tuolla ajatuksella pieleen menneiden parisuhteideni jälkeen. Tiesin kerääväni koko ajan lisää traumataakkaa esim. hylätyksi tulemisesta (vrt. Tiina), mutta ajattelin, että ne traumat ovat osa tuota "omaa aitoa itseä".

Tarvittiin tarpeeksi monta (molempien osapuolien) epäonnistumista parisuhdeyrityksissä, kunnes hakeuduin monestakin syystä terapiaan. Psykoterapeuttini oli mahtava järjen ääni, ja monien pitkien keskustelujen myötä sai minut tajuamaan, että nuo elämäni myötä syntyneet traumat eivät ole yhtä kuin minä itse. Ne eivät ideaalimaailmassa kuuluisi minuun, ja ne piilottavat alleen sen, millainen ihminen olin ennen epämiellyttävien asioiden tapahtumista: iloinen, avoin ja paljon omanarvontuntoisempi. Se myös antoi aivan uudenlaista toivoa vanhoista traumoista irrottamiseen ja toipumiseen: hei jes, ne eivät ole yhtä kuin minä!

Päätinkin seuraavan mahdollisen parisuhdekokeiluni alkaessa yrittää tietoisesti käyttäytyä kuin olisin parempi versio itsestäni, eli todellisuudessa sellainen, joka ei vielä kärsisi hylkäämisen pelosta ja loputtomasta epävarmuudesta. En siis varmaankaan Tiinan tai Mikon (ja ihmisten yleensä) esittämän näkökulman mukaan ollut "oma itseni", jos siihen tosiaan kuuluu jokaisen ensisijaisen impulssin mukaisesti käyttäytyminen ja puhuminen.  Tuota oivallusta seuraava parisuhteeni alkoi hieman hatarasti, mutta pystyin jotenkin pitämään pahimmat pelkoni ja epävarmuuteni kurissa, kunnes suhdetta olikin yhtäkkiä kestänyt niin kauan, että pelkoon ei ollut enää tarvetta. 

Pointtina siis se, että aina ne paskat käyttäytymismallit, ylireagoinnit ja/tai epäempaattisuudet eivät ole oikeasti osa sitä itseä, jollainen optimaalisessa kanssakäymisessä olisi. Ne ovat usein elämän aikana kertyneiden huonojen kokemusten vääristämiä skeemoja, jotka eivät vastaa todellisuutta. Siksi niiden tietoinen havaitseminen ja karsiminen ei ole feikkaamista, epäaitoutta tai sitä, että tarkoitus olisi sitten joskus myöhemmin päästää kaikki hulluus valloilleen. Se olisi esim. Tiinan tapauksessa ollut sitä, että hän olisi tiedostanut kontrolloivan, nipottavan ja epävarman käytöksensä, joka saattaa johtua huonoista kokemuksista aiemmissa parisuhteissa, ja jättänyt esim. ne "hei vieläkö sä rakastat mua" -tekstarit lähettämättä Samuelille. Mikon tapaukseen en osaa tätä soveltaa niin hyvin, koska Mikon ongelmat tuntuvat olevan aivan toisenlaisia, ja itsereflektiossa pitäisi ehkä lähteä jostain kovuuden ja vaativuuden purkamisesta. ENIVEIS: "Ainakin olin oma itseni" ei ole purematta nieltävä yhteenveto tapahtumille, olivat ne sitten parisuhdetta kaataneet tai ei. 

Minusta voi olla oma itsensä, kunhan muistaa samalla käyttäytyä ja huomioida toisen. Jos taas omaan itseen kuuluu olla itsekäs ja muista piittaamaton, ei kannata olla oma itsensä vaan tsempata itseään olemaan toisenlainen. Olla oma itsensä: kun raivostuttaa voi raivostua, mutta ei käyttäytyä raivostuneessa tilassa kuin idiootti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Onhan näitä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydetään tekemään asia, jota en ole ennen tehnyt. Kun kysyn neuvoja niin toinen raivostuu ja alkaa huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä kun en osaa ja kysyn. Minä tietysti suutun takaisin, että minua ei haukuta. Montako tähän riitaan tarvittiin?

Kaksi. Ei se riitaan riitä, että yksi huutaa ja raivoaa. Eikä takaisin suuttuminen ole mikään tietysti.

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa ja tyynesti myöntänyt että okei, olen tyhmä enkä osaa tätä.

Täällä toinen samanlainen. Toisinaan noille jotka tyhjää kiukkuavat saatan rauhallisesti mainita ettei oloa taida helpottaa jos toisenkin suututtaa ja jos ei tuosta ole ymmärtänyt vaihtaa käyttäytymistään poistunut paikalta. Jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, kehnoa käytöstä ei tarvitse sietää muttei siihen tarvitse mukaan mennä.

Sinä et onneksi ole ollut tilanteessa, missä toisen monologi voi kestää pahimmillaan tunnin tai vaikka tunteja. Itse leikit vaikka jo nukkuvaa ja paasaus ja opetus vaan jatkuu. 

No en sellaiseen tilanteeseen suostuisi. Vaikka olen parisuhteessa olen aina pitänyt itseni itsenäisenä: hyvä ammatti ja pakka, oma auto jne. Jos liian hankalaa yhdessä olisi nostaisin kytkintä. Onneksi tuo puoliso ei saarnaa eikä rajoita, ennemmän suukottaa kuin Mikko ;)

No en minäkään niitä kovin montaa kuunnellut, mutta ihan tarpeeksi oli siinäkin. Samankaltaista kouluttamista Mikko harrasti eilisessä jaksossa. Kertoo Heidille, miten tämän tulisi käyttäytyä ja tuntea ja kävelee täysin Heidin yli sen sijaan, että käytettäisiin Heidin mallia, jossa yhdessä etsittäisiin molempia palveleva ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän sellaisesta parisuhteesta mitään tule, jos miehen pitää joka hetki keskittyä puhumaan silkkisellä äänellä, ettei vaimo-kulta loukkaannu ja ala itkemään.

Ainakin Heidin ja Mikon suhteessa se tuntui olevan Mikko, joka loukkaantui Heidin ei-aina-niin-silkkisistä äänensävyistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman?

Silläpä juuri haluaisinkin tietää, mikä tuo tilanne oikein oli. Voi hyvinkin olla että löytyy tilanteita jossa pyyntö/käsky/mikälie on täysin aiheellinen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmoittautuu toinen, joka tajuaa Millan jutuissa paljon huumoria. Ongelma on kuitenkin se, että Kimmo ei näytä tajuavan.

Ongelma on kyllä yksinomaan se, etteivät palstamammat näytä tajuavan. Kimmolla ei ole mitään ongelmaa, vaikkei tajuakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman?

Silläpä juuri haluaisinkin tietää, mikä tuo tilanne oikein oli. Voi hyvinkin olla että löytyy tilanteita jossa pyyntö/käsky/mikälie on täysin aiheellinen.

Just joo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Onhan näitä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydetään tekemään asia, jota en ole ennen tehnyt. Kun kysyn neuvoja niin toinen raivostuu ja alkaa huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä kun en osaa ja kysyn. Minä tietysti suutun takaisin, että minua ei haukuta. Montako tähän riitaan tarvittiin?

Kaksi. Ei se riitaan riitä, että yksi huutaa ja raivoaa. Eikä takaisin suuttuminen ole mikään tietysti.

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa ja tyynesti myöntänyt että okei, olen tyhmä enkä osaa tätä.

Täällä toinen samanlainen. Toisinaan noille jotka tyhjää kiukkuavat saatan rauhallisesti mainita ettei oloa taida helpottaa jos toisenkin suututtaa ja jos ei tuosta ole ymmärtänyt vaihtaa käyttäytymistään poistunut paikalta. Jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, kehnoa käytöstä ei tarvitse sietää muttei siihen tarvitse mukaan mennä.

Sinä et onneksi ole ollut tilanteessa, missä toisen monologi voi kestää pahimmillaan tunnin tai vaikka tunteja. Itse leikit vaikka jo nukkuvaa ja paasaus ja opetus vaan jatkuu. 

No en sellaiseen tilanteeseen suostuisi. Vaikka olen parisuhteessa olen aina pitänyt itseni itsenäisenä: hyvä ammatti ja pakka, oma auto jne. Jos liian hankalaa yhdessä olisi nostaisin kytkintä. Onneksi tuo puoliso ei saarnaa eikä rajoita, ennemmän suukottaa kuin Mikko ;)

No en minäkään niitä kovin montaa kuunnellut, mutta ihan tarpeeksi oli siinäkin. Samankaltaista kouluttamista Mikko harrasti eilisessä jaksossa. Kertoo Heidille, miten tämän tulisi käyttäytyä ja tuntea ja kävelee täysin Heidin yli sen sijaan, että käytettäisiin Heidin mallia, jossa yhdessä etsittäisiin molempia palveleva ratkaisu. 

Tähän malliin kuuluu, että jos asia kuitenkin koskee kissan hoitoa, niin ei etsitä yhdessä mitään ratkaisua, vaan silloin saa sooloilla toiselle puhumatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Onhan näitä. Itse olen ollut tilanteessa, jossa minua pyydetään tekemään asia, jota en ole ennen tehnyt. Kun kysyn neuvoja niin toinen raivostuu ja alkaa huutamaan ja haukkumaan että olen tyhmä kun en osaa ja kysyn. Minä tietysti suutun takaisin, että minua ei haukuta. Montako tähän riitaan tarvittiin?

Kaksi. Ei se riitaan riitä, että yksi huutaa ja raivoaa. Eikä takaisin suuttuminen ole mikään tietysti.

Olen ollut samantapaisessa tilanteessa ja tyynesti myöntänyt että okei, olen tyhmä enkä osaa tätä.

Täällä toinen samanlainen. Toisinaan noille jotka tyhjää kiukkuavat saatan rauhallisesti mainita ettei oloa taida helpottaa jos toisenkin suututtaa ja jos ei tuosta ole ymmärtänyt vaihtaa käyttäytymistään poistunut paikalta. Jokainen vastaa omasta käyttäytymisestään, kehnoa käytöstä ei tarvitse sietää muttei siihen tarvitse mukaan mennä.

Sinä et onneksi ole ollut tilanteessa, missä toisen monologi voi kestää pahimmillaan tunnin tai vaikka tunteja. Itse leikit vaikka jo nukkuvaa ja paasaus ja opetus vaan jatkuu. 

No en sellaiseen tilanteeseen suostuisi. Vaikka olen parisuhteessa olen aina pitänyt itseni itsenäisenä: hyvä ammatti ja pakka, oma auto jne. Jos liian hankalaa yhdessä olisi nostaisin kytkintä. Onneksi tuo puoliso ei saarnaa eikä rajoita, ennemmän suukottaa kuin Mikko ;)

No en minäkään niitä kovin montaa kuunnellut, mutta ihan tarpeeksi oli siinäkin. Samankaltaista kouluttamista Mikko harrasti eilisessä jaksossa. Kertoo Heidille, miten tämän tulisi käyttäytyä ja tuntea ja kävelee täysin Heidin yli sen sijaan, että käytettäisiin Heidin mallia, jossa yhdessä etsittäisiin molempia palveleva ratkaisu. 

Tähän malliin kuuluu, että jos asia kuitenkin koskee kissan hoitoa, niin ei etsitä yhdessä mitään ratkaisua, vaan silloin saa sooloilla toiselle puhumatta?

Tuskinpa siinä mitään kissanhoidollista ratkaisua etsittiin, tai kissanhoito olisi nostettu pöydälle jo aiemmin. Voihan kissanhoito. En muuten ymmärrä miksi joku jaksaa täällä nyt etsiä vikaa Heidistä joka käänteeseen, eronneetkin kun ovat.

Missähän vaiheessa Mikko ryhtyi tinderöimään? Alkoiko jo kuvauksien aikana? Ja tiesikö Heidi tästä mutta ei tuonut jostain syystä julki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

Vaikea kuvitella kumpaakaan repliikkiä kahden aikuisen väliseen keskusteluun. Itse asiassa tuo "voisitko vaihtaa vaatteesi" kuulostaa puolisolle sanottuna vielä pahemmalta (etten sanoisi v***uilulta)kuin "vaihda vaatteesi". Jos minulle puolisoehdokas noin sanoisi, niin en ehkä jaksaisi kauaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vähänkö ahdistaisi olla vankina kissavahtina jossain Ylöjärven perukoilla pois omasta kodista, ilman omaa tekemistä, ystäviä ja läheisiä. Mies pitkät päivät töissä ja saapuu sitten mörököllinä kotiin illaksi ja olettaa, että toinen paapoisi ja toisi Hänelle hyvän mielen, koska vain Hänelä on vaikeaa ja rankkaa..

Mikko on tainnut kyllä vain haluta että saisi olla omassa rauhassaan. Ei ole odottanut Heidiltä mitään paapomista kotiin saavuttuaan. Heidi se on, joka huomiota on halunnut.

Siitä samaa mieltä, että taitaa olla Mikolla liian stressaava duuni. Toisaalta ei sitä nykyään noin vain mihinkään vähemmän vaativaan onnistu vaihtamaan, vaikka haluaisikin (Mikko ei taida edes ymmärtää haluta).

Mikon kommenteista jälkeenpäin huomaa, ettei mies näe itsessään mitään vikaa. Sanoo vaan, että "olin oma itseni enkä muuttaisi mitään". Ei siis todellakaan näe mitään vikaa omassa käytöksessään eikä luultavasti tule ikinä näkemäänkään. Olettaa, että muut muuttaa käytöstään hänen mielensä mukaan. Kun kerran ohjelman jälkeen alkanut parisuhde päättyi sekin niin tuskin tulee ikinä löytämään itselleen sellaista sätkynukkea, joka jaksaisi käyttäytyä herran arvoille sopivasti. Jos asiat ei mene Mikon mielen mukaan, hän suuttuu ja sitten luultavasti jättää, kun asiat ei menkään hänen pillin mukaan.

Surullista, et todella on olemassa tuollainen ihmistyyppi, joka on ilmeisesti täysin empatia-kyvytön eikä näe käytöksessään mitään väärää. Tulee mieleen eksäni, joka syyllisti minua kaikesta eikä osannut tuntea myötätuntoa, vaikka näki miten minua satutti. Eron hetkellä kerroin kaiken miltä minusta tuntui ja yritin saada miehestä irti edes jonkunlaista omaatuntoa, mutta ei. Hänelle on ihan sama miten muita kohtelee ja sattuuko muihin, HÄNEN ei tarvitse muuttaa käytöstään, koska HÄNESSÄ ei ole mitään vikaa. Se on toisen vika, jos loukkaantuu ja jos ei hänen käytöstään kestä niin voi lähteä menemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herran jumala, ajatelkaa nyt itse ne, jotka väitätte, että riitaan tarvitaan kaksi.

Puiston pimeässä kuuluu puskista sanaharkkaa: mies yrittää raiskata naista ja nainen puolustelee itseään myös sanallisesti. Ovat eri mieltä siitä, mitä siinä saa tapahtua/jää tapahtumatta.

Riita?

Ehkäpä sitä voi kutsua riidaksi, johon tarvitaan kaksi. Mutta onko kummassakin vikaa, jos ovat eri mieltä siitä mitä saa tapahtua?

Esimerkkisi ei ole tavallinen riitatilanne vaan rikos, johon laki on määrännyt rangaistuksen. Ei sovi tapausesimerkiksi millään tavalla.

Ei minustakaan riita ja rikos ole verrannolliset, mutta kaikki riitatilanteet eivät suinkaan ole tavanomaisia. Esimerkki riidasta, jossa olen itse ollut. Vastapuoli saa päähänsä komentaa minua vaihtamaan/ riisumaan vaatteet. Itse en nähnyt vaatteissani mitään vikaa ja vaikka olisivatki olleet jotenkin huonot omaan oikeuden aikuisena valita itse vaatetukseni. Onko tässä riidassa yksi vai kaksi osapuolta?

Mikä siitä tilanteesta teki riidan?  

"Vastapuoli" on sanonut, että vaihda nuo vaatteesi. Sinä ole tulkinnut sen komennoksi. Miten vastasit, miten toimit? Ja mikä se tilanne oli, olitteko ihan vain kotosalla vai menossa jonnekin, ja jos niin minne?

Olen itse seurustellut millamaisen suorasukaisen tyypin kanssa, joka joskus on tokaissut että "älä nyt h*ssä tuollaista paitaa sinne päällesi pistä", tms., mutta en ole kokenut että siinä tilanteessa riitelisimme. Kai se sinun tilanteesi sitten oli joku toinen, mutta sitä ei viestisi perusteella voi tietää.

Vaihda on vaihtaa verbin yksikön toinen imperatiivi, eli käskymuoto.

Näinpä, mutta ei imperatiivin eli käskymuodon käyttö automaattisesti tarkoita riitaa. Tuossakin alla lukee "Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin", enkä sitä riidanhaastamiseksi ajattele vaikka imperatiivia siinäkin käytetään. Siksi olisi tärkeä tietää vähän enemmän, mikä tuo vaatteidenvaihtotilanne oikein oli, jos siis kertoja oikeasti haluaa vastauksen kysymykseensä riidan osapuolten lukumäärästä. Saattaa olla että osapuolia oli vain yksi, nimittäin se, joka piti imperatiivin käyttöä riitelynä.

Riitaanhan se tosiaan johtaa vain siinä tapauksessa, että toisen mielestä ei ole ok, että toinen käskee. Tai ettei tottele käskyä ja toinen siitä alkaa meuhkata. Jos noudattaa käskyjä, niin silloin ollaan sovussa.

Tai siinä tapauksessa, että on vain erilaiset viestintätavat. Siinä missä toinen on tottunut että sanotaan "voisitko vaihtaa vaatteesi" tai jotenkin vielä pehmittelevämmin, toiselle on ok sanoa "vaihda vaatteesi", ja ihan samaa kuitenkin tarkoitetaan.

OT mutta miksi kenellekään aikuiselle pitäisi sanoa vaihda vaatteesi, pehmitellen tai ilman?

Silläpä juuri haluaisinkin tietää, mikä tuo tilanne oikein oli. Voi hyvinkin olla että löytyy tilanteita jossa pyyntö/käsky/mikälie on täysin aiheellinen.

Esim?