Erehdyin lukemaan tytön päiväkirjaa, nyt olen todella surullinen

Siivosin kasiluokkalaisen tyttöni huonetta, kun hän oli kaverillaan. Päiväkirja oli pöydällä lojumassa, ja aluksi ajattelin jättää sen rauhaan, mutta mieleni muuttui, kun tajusin hänen olleen jo kauan todella masentuneen oloinen. Ajattelin, että päiväkirjasta selvisiso syy tytön masentuneisuuteen, joten aloin lukea sitä.

Ensiksi sain selville, että tyttöäni on kiusattu koulussa jo yläasteen alusta lähtien, ja myös jonkin verran sitä ennen (mutta ei niin rankasti). Hänellä on päiväkirjan mukaan vain yksi kaveri. Tämä kaveri on käynytkin meillä ja kyseinen tyttö on siis todella mukava, ystävällinen ja herttainen, ehkä hieman ujohko. He ovat parhaita kavereita, joten en ihmetellyt, että hän on ainoa kaveri joka käy meillä, mutta päiväkirjasta tajusin, tämä tyttö on todellakin lapseni ainoa kaveri.

Koko muu luokka on kuulemma hyvin vihamielinen tyttöäni kohtaan. Heti seuraavaksi sain lukea, että tyttö häpeää ulkonäköään ja myös meidän vanhempien (varsinkin minun) ulkonäköä.
Kuvailen nyt suoraan, enkä ollenkaan kaunistellen (en yleensä ole näin suorapuheinen perheeni ulkonäöstä): minä olen siis hyvin roteva ja romuluinen, kuten myös miehenikin (eli tytön isä). Meiltä molemmilta löytyy lisäksi ylipainoa (minulta enemmän) ja aknea. Itseäni ei voisi kasvoista hyvällä tahdollakaan kuvailla kauniiksi, mieheni on ihan hyvännäköinen naamaltaan, tosin hänellä on jonkinlaiset hörkorvat.

Tytär on perinyt meiltä aknen ja rotevuuden (hän on lisäksi hyvin pitkä kuten minä ja mieskin), hän on myös hieman pyöreä, ja hänellä on samanlaiset korvat kuin isällään. Kasvoista hän on taas mielestäni hyvinkin sievä tyttö, ja hänellä on kauniit, vaaleat hiukset ja todella nätit vihreät silmät. En näe hänessä mitään rumaa, ja hän on kuin kaksi kertaa parempi versio minusta ja isästään.

Kuitenkin, päiväkirjassaan hän kertoo häpeävänsä ulkonäköään ja hänen koko luokkansa kutsuu tyttöä mm. läskiksi, apinaksi, rumaksi huoraksi, ällöttäväksi ja kuulemma luokkalaiset ovat sanoneet että mielummin tappaisivat itsensä kuin katsoisivatkaan tyttööni päin, ja että tyttöäni ei "pantaisi edes pussi päässä", ja hän on mukamas rumin ihminen joka on olemassa. Luokkalaiset ovat päiväkirjan mukaan haukkuneet myös minun ja mieheni ulkonäköä, olemme kuulemma ällöttäviä sikoja ja tyttären pitäisi jäädä orvoksi. Väkivaltaisiakin nämä luokkalaiset ovat, välillä tönivät tai käyvät päälle. Kiusaamiseen osallistuu jokainen tuolta luokalta (ja hieman muitakin oppilaita koulusta), poislukien tämä tyttäreni kaveri, jota itseäänkin kiusataan jonkin verran.

Tämän kiusaamisen seurauksena tyttö on ilmeisesti alkanut häpeämään minunkin ulkonäköäni. Tämä todella särki sydämeni. Hän kertoo päiväkirjassaan rakastavansa minua ja että olen paras äiti ikinä, mutta häntä ei kuulemma huvita edes liikkua enää kanssani julkisella paikalla, sillä jos luokkalaiset näkevät, alkaa taas hillitön haukkuminen.

Onko mitään, mitä pystyn tekemään (ilman että paljastaisin lukeneeni päiväkirjaa)? Omakin mieleni on nyt aivan maassa.