Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Irtisanottu heti äitiysloman jälkeen - vertaistukea?
04.09.2016 |
Kävi niin, että palasin äitiyslomalta, ja vain viikon päästä siitä sain lähteä YT-neuvotteluissa.
Olen vieläkin, lähes kuukausi potkuista, täysin shokissa. Työ on aina ollut tärkeää minulle. Aina hoitanut työni moitteetta ja saavuttanut minulle asetetut tavoitteet selkeästi. Lisäksi olen aina panostanut työhöni - valitettavasti jopa lasten kustannuksella. En omasta halustani, vaan siksi, että työnantaja minua siihen painosti.
Eniten satuttaa todella tökerösti hoidettu irtisanominen, joka on ilmeisesti osittain laitonkin (sijaiseni sai jatkaa, vaikka olin häntä pätevämpi). Esimies, lähin työkaverini, jonka kanssa on myös lounaalla vaihdettu kokemuksia mm. äitiydestä, toimi täysin epäinhimillisesti. Ilmekään ei värähtänyt kun hän luki irtisanomisilmoituksen suoraan paperista, katsomatta minuun. Hän ei pahoitellut, ei vakuutellut osaamistani, ei tarjoutunut suosittelemaan tai muutenkaan kysynyt, miten pärjään.
Kaipaisinkin sitä, että edes joku töistä olisi pahoitellut tilannetta. Sanonut, ettei vika ole minussa. Minut oli helppo irtisanoa suoraan äitiyslomalta. Olin vuoden poissa, joten töitä ei jäänyt kesken eikä kukaan jäänyt kaipailemaan. Suljin työpaikan oven ja elämäni muuttui lopullisesti. Töissä elämä jatkui kuin mitään ei olisi tapahtunut. Työkaveritkaan eivät ole ottaneet yhteyttä. Vaikka äitiysloman aikana tapasimme useamman kerran vapaa-ajalla. Minä vain hävisin. Ja kaikki se, mitä olen tehnyt töissä tehtiin tyhjäksi.
Oman elämäni ohella meni uusiksi myös perheen elämä. Mies oli onneksi pari viikkoa isyyslomalla, ja hoiti lapset kun minä joko paniikinomaisesti hain töitä tai makasin sängyssä itkemässä. Juoksin haastatteluissa sydän repaleisena ja itsetunto murskana myymässä osaamistani tai kulutin kaiket päivät hakemuksiin ja ennakotehtävien tekemiseen. Hakijoita kun vaan oli jokaiseen paikkaan lähemmäs 150, ja jos haastatteluun pääsinkin, niin aina joku niistä neljästä muusta tarkoin seulotusta oli sopivampi paikkaan. Lähes kuukauden olen hakenut töitä täyspäiväisesti, ja turhaksi osoittautui tämä panostaminen. Nyt olen täysin burn out. Myöskin siitä, että jouduin samaan aikaan tappelemaan irtisanomiskorvauksista. Niitä sentään on ilmeisesti tulossa, mutta en jaksa tapella summista. Pääasia, että myöntävät toimineensa väärin.
Ulkona liikkuminen hävettää, ja pelkään törmääväni ihmisiin, jotka tiesivät minun palanneen töihin. "Miltäs se työelämä nyt maistuu äitiysloman jälkeen?" Hävettää kertoa heille, että olenkin työtön. Sillä asioista tietämätön helposti leimaa potkut joko omaksi syykseni tai vaihtoehtoisesti vähättelee sanomalla, että työttömiä tässä maassa on paljon, ja potkut eivät olleet henkilökohtaista. Vaan kun oli. Sehän tässä itsetuntoni onkin murskannut.
Lastenkin elämään irtisanominen vaikutti. Pienemmän piti aloittaa perhepäivähoidossa, paikassa, johon haimme pitkään, ja jonka menetämme, jos päivähoidon laitamme tauolle. Olisi kova tarve selitellä, että en ole tässä omasta halustani. Ja että mieluusti hoitaisin lapset kotona. Se vaan ei ole mahdollista, jos haluan välttää pitkäaikaistyöttömyyden.
Mistä te muut olette saaneet vertaistukea? Tai voimaa toipua potkuista, jotka koette epäoikeudenmukaisiksi ja henkilökohtaisiksi? Te, joilla on jo tarvittava koulutus ja kokemus, mutta jotka jostain syystä viskattiin pois tarpeettomana?
Jollekin potkut ovat samalla onnenkantamoinen. Saa mahdollisuuden viettää perheen kanssa aikaa tai miettiä esimerkiksi uutta koulutusta tai uraa. Mutta minä en näe tässä mitään positiivista. Olin unelmatyössäni ja siihen täysin pätevä. Lisäksi olen juuri viettänyt yli vuoden äitiysvapaan ja saanut viettää perheen kanssa ihan riittävästi aikaa.
Kommentit (62)
Minä olen saanut aikoinani potkut äitiysloman aikana, mutta tilanne oli eri, kun koko osasto lopetettiin. Kuitenkin se oli vaikeampaa, kun ei voinut olla heti valmis hakemaan töitä, kuin jos olisi etukäteen voinut aavistaa. Tai olihan se niin, että firmalla ei mennyt hyvin siinäkään vaiheessa kun jäin, mutta uskoin, että ajat paranevat. Äitiyslomani oli oikeastaan firmalle helpotus, niin heidän ei tarvinnut vielä siinä vaiheessa irtisanoa minua eikä lähintä työtoveriani. Mutta noin muuten tilanne ja tunteet ovat tuttuja. Eihän sitä auta kuin etsiä uutta työtä. Se on vain rehellisesti sanottava, ettei äitiyslomasi jälkeen työsuhdettasi haluttu jatkaa. Voit myös riitauttaa toki asian, koska kohdallasi irtisanominen on selkeästi laiton. Siihen en voi ottaa kantaa, miten hyvin sijaisesi on hoitanut työsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Löydät kyllä töitä ja teet nyt paljon kivaa lasten kanssa kun aikaa on. Korvaus on ok, pärjäätte kyllä
Työpaikalla oli lähes 5 v koko ajan yt.t
Kakkki jotka tulivat kotoa sai at tulopäivänä kenkää.
Jos miehesi on isyyslomalla, olen lapsesi vielä vauva ja hoidossa hän tule sairastunaan ja joudut olemaan monta krt höntä hoitamassa. Työnantaja maksaa palkan mutta et tee töitä.
Ja olet kuitenkin ollut poissa töistä, aina menee aikaa perehdyttämiseen ajantasalle.
Työttömyys ei tänä päivänä ole häpeä, et oletila teessa yksin.
Käy terveyskeskuksessa ja pyydä apua. Saat purkaa tunteet ja jatkat elämää.
Ja pitäkää hoitopaikka, kulut max 300 e kk
Eikö tuosta kannattaisi ottaa liittoon yhteyttä?
Irtisanomistilanteet lähes aina hoidetaan tökerösti kyllä. Varmaan nuo tilanteet on usein aika hankalia myös niille, jotka irtisanomisen ilmoittavat. Ja irtisanotuksi voi kyllä joutua nyky-Suomessa vaikka olisi aina hoitanut työnsä todella hyvin. Itsellä on kokemus siitä, että ilmoitettiin, ettei määräaikaista sopimusta jatketa eli ei ollut varsinainen irtisanominen, mutta tuossakin tapauksessa esimies delegoi tuon asian ilmoittamisen ihan tavalliselle työntekijälle, joka ilmoitti asian minulle ja tämä kollega oli erittäin kiusaantunut tilanteesta. Aika uskomatonta, ettei esimies itse voinut ilmoittaa asiaa, en voinut ymmärtää tätä seikkaa asiassa. Sinänsä ei tullut tuo ilmoitus yllätyksenä kun firman tilauskanta oli niin alhaalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikalla oli lähes 5 v koko ajan yt.t
Kakkki jotka tulivat kotoa sai at tulopäivänä kenkää.
Jos miehesi on isyyslomalla, olen lapsesi vielä vauva ja hoidossa hän tule sairastunaan ja joudut olemaan monta krt höntä hoitamassa. Työnantaja maksaa palkan mutta et tee töitä.
Ja olet kuitenkin ollut poissa töistä, aina menee aikaa perehdyttämiseen ajantasalle.
Työttömyys ei tänä päivänä ole häpeä, et oletila teessa yksin.
Käy terveyskeskuksessa ja pyydä apua. Saat purkaa tunteet ja jatkat elämää.
Ja pitäkää hoitopaikka, kulut max 300 e kk
Joo, tosiaankin äitiyslomalta palaava voi olla riski työantajalle taloudellisesti eli ei välttämättä mitään henkilökohtaista asiassa ole muuten (ei siis osaamiseen tai persoonaan liittyvää). Toinen kysymys on sitten se, että toimiko työnantaja lain mukaan, se asia toki kannattaa selvittää liiton lakimiehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei lopeta nyt hyvä ihminen tuo itsesi surkuttelu. Potkut on kauhea asia, mutta sitä tapahtuu koko ajan. Ei työttömyys ole todellakaan mikään häpeä tänä päivänä. Kyllä ne elämäntapatyöttömät erottuvat porukasta, joten sitä leimaa sun tuskin tarvitsee pelätä.
Olet hakenut töitä vasta kuukauden ja päässyt jo haastatteluihinkin. Kuukausi on TODELLA lyhyt aika, eikä kerro mitään siitä, mitä tulevaisuudessa on odotettavissa. Pidät tietenkin lapsesi hyvässä päiväkodissa ja jatkat työn hakemista, koska se on sun työtäsi nyt.
Ja vielä, en ymmärrä ollenkaan, että et jaksa taistella korvaussummasta. Mitä helvettiä, totta kai taistelet. Ei todellakaan ole sama, että kunhan jotain maksavat. Tollaselta kusipääpuljulta kaikki pois vaan, viimeistä senttiä myöden.
Älä ole surullinen, kauhistunut ja surkea. Ole vihainen ja toimi sen mukaan!
Olisin yhteydessä liittoon ja liiton lakimieheen, irtisanomisesi on laiton jos sijaisesi saa jatkaa.
Käsittämätöntä toimintaa työnantajalta.
Onkohan niin että olettavat sinun jatkavan lisääntymistä ja sijaisesi on maho, liian vanha lisääntyäkseen tai mies.
Toimi hyvä ihminen, älä alistu. Siksi niitä liiton maksuja maksellaan että tarvittaessa saadaan apua.
Siskoni sai aikoinaan tuntuvat korvaukset, vuoden palkan. Oikeuteen piti mennä ja voitti. Liiton lakimies hoiti asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttuja tuntemuksia monille irtisanotuille. Et todellakaan ole ainoa. Voisitko käydä jonkun ammattilaisen juttusilla käsittelemässä asiaa? Joskus irtisanotut voivat käydä työterveyspsykologilla, muita vaihtoehtoja terveyskeskus tai TE-toimiston psykologit..
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia monille irtisanotuille. Et todellakaan ole ainoa. Voisitko käydä jonkun ammattilaisen juttusilla käsittelemässä asiaa? Joskus irtisanotut voivat käydä työterveyspsykologilla, muita vaihtoehtoja terveyskeskus tai TE-toimiston psykologit..
Ei. Nyt ei pidä kiinnittää liikaa huomiota siihen, miten AP pääsee yli asiasta terapioimalla itseään, vaan siihen, miten AP saa lainmukaista kohtelua ja itselleen sen mikä hänelle kuuluu. Oikeita paikkoja olla yhteydessä ovat nyt oma ammattiliitto, työsuojelupiiri, ehkä yksityinen työoikeuteen perehtynyt lakimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia monille irtisanotuille. Et todellakaan ole ainoa. Voisitko käydä jonkun ammattilaisen juttusilla käsittelemässä asiaa? Joskus irtisanotut voivat käydä työterveyspsykologilla, muita vaihtoehtoja terveyskeskus tai TE-toimiston psykologit..
Ei. Nyt ei pidä kiinnittää liikaa huomiota siihen, miten AP pääsee yli asiasta terapioimalla itseään, vaan siihen, miten AP saa lainmukaista kohtelua ja itselleen sen mikä hänelle kuuluu. Oikeita paikkoja olla yhteydessä ovat nyt oma ammattiliitto, työsuojelupiiri, ehkä yksityinen työoikeuteen perehtynyt lakimies.
Nämä eivät millään tapaa sulje toisiaan pois. Käsittelemällä asiaa ap parantaa toimintakykyään. Vihainen, surullinen tai loppuunpalanut ihminen ei oikein myöskään työnhakutilanteessa ole se paras kandidaatti..
Ap, mielestäni sinulla on asiat hyvin vaikka siltä ei nyt sinusta tunnu. Olet noin nopeasti päässyt haastatteluihin, mikä kertoo että sinun tuskin tarvitsee olla pitkään vailla töitä.
Itselläni erinäisten tapahtumien jälkeen katosi työpaikka jo ennen äitiyslomaa. Sain toki siitä korvauksia lakimiehen ja liiton avulla mutta olin koko äitiysloman paniikissa siitä, työllistynkö ikinä. Alani on myös huonosti työllistävä.
Jälkeenpäin ajateltuna stressiin ihan liikaa. Sain lapsen ollessa vähän alle 2-vuotias paljon paremman työn kuin entinen. Lapsi ehti olla pari kuukautta osa-aikaisessa hoidossa ennen työllistymistä, joten päivähoitoon oli mukavan pehmeä lasku.
Lopulta kaikkein vaikeinto oli käsitellä omaa katkeruutta. Entiset työkaverit ei pitäneet yhteyttä ja muutenkin kohtelu oli uskomatonta. Siitä pääsee yli, kun katsoo eteenpäin eikä taakse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia monille irtisanotuille. Et todellakaan ole ainoa. Voisitko käydä jonkun ammattilaisen juttusilla käsittelemässä asiaa? Joskus irtisanotut voivat käydä työterveyspsykologilla, muita vaihtoehtoja terveyskeskus tai TE-toimiston psykologit..
Ei. Nyt ei pidä kiinnittää liikaa huomiota siihen, miten AP pääsee yli asiasta terapioimalla itseään, vaan siihen, miten AP saa lainmukaista kohtelua ja itselleen sen mikä hänelle kuuluu. Oikeita paikkoja olla yhteydessä ovat nyt oma ammattiliitto, työsuojelupiiri, ehkä yksityinen työoikeuteen perehtynyt lakimies.
Nämä eivät millään tapaa sulje toisiaan pois. Käsittelemällä asiaa ap parantaa toimintakykyään. Vihainen, surullinen tai loppuunpalanut ihminen ei oikein myöskään työnhakutilanteessa ole se paras kandidaatti..
Eivät toki sulje toisiaan pois, eikä sinänsä ole paha asia jos AP hakee apua myös omiin psyykkisiin tuntemuksiinsa. On kuitenkin ongelmallista, jos työnantajan paskuus käännetään työntekijän ongelmaksi ja häntä terapioidaan ja lääkitään, kun ongelmaa pitäisi hoitaa (myös) siten, että asian kanssa edetään tarvittaessa vaikka oikeuteen ja näytetään ko. työpaikalle, että tällainen peli ei vetele.
Vierailija kirjoitti:
Hei, pää pystyyn! Työttömyydessä ei ole mitään hävettävää.
Olethan ollut liittosi lakimieheen yhteydessä? Mikäli äitiyslomasijaisesi sai jäädä ja sinut irtisanottiin, ei tilanne ole mennyt kyllä lain mukaan.
Olet ollut työttömänä VASTA kuukauden ja päässyt haastatteluihin. Tilanteesi on hyvä. Tulet kyllä työllistymään nopeasti.
Minä en irtisanoisi lapsen hoitopaikkaa. Sinun on käytävä työhaastatteluissa. Miten hoidat lapsen niiden aikana, jos hoitopaikkaa ei ole?
Pidä lapsesi ainakin osa-aikaisessa hoidossa, jos saisitkin uuden työpaikan. Toisaalta, sinulla ei ole huolta taloudellisesta toimeentulosta, koska liiton juristi saanee hoidetuksi sinulle tavanomaiseen tapaan 2 vuoden palkan laittomasta irtisanomisesta. Tietenkin joudut maksamaan siitä takaisin "aiheettomasti" maksetut työttömyyskorvaukset. Verotuksessa on huomioitava se, että voivat tulla sitten aikanaan takautuvasti edellisiltä vuosilta.
Psykologin luo voit tietenkin mennä jos tunnet sen tarpeelliseksi, mutta aivan varmasti työasioihin perehtynyt juristi auttaa sinua paljon paremmin, niin henkisesti kuin taloudellisesti.
Onko tässä keskustelussa todella näin paljon työnantajan edustajia, joiden mielestä on oikein antaa laittomat potkun perheelliselle, kun alapeukkuja tulee näille asiallisille neuvoille?
Ei sinun todellakaan saa jäädä itseäsi surkuttelemaan, vaan tappele oikeuksistasi!
Kiitos, tukenne tuntuu todella lohdulliselta! Liittoon olen ollut jo yhteyksissä, he neuvottelevat korvauksista juuri. Kovaa vääntöä saa olla, sillä irtisanomiseni kanssa on hieman kikkailtu: äitiysloman aikana tehty näennäinen organisaatiomuutos, joka koskenut vain minua. Minut siis siirrettiin kahden hengen yksikköön, jossa sijaiseni oli tulooni saakka. Sijaiselle tehtiin jatkosopimus vanhaan yksikkööni, jossa hän tulee hoitamaan samoja hommia kuin minä ennen kuin minut teknisesti äitiysloman ajaksi siirrettiin tekaistuun yksikköön. Itse asiassa todella nerokas suunnitelma, siitä hatunnosto HR:lle, joka ilmeisesti käytti aikansa tämän suunnitteluun ja siksi esimerkiksi esimiesten ohjeistaminen alaisen inhimillisestä kohtaamisesta irtisanomisessa unohtui. Arvata saattaa, että jättimäiseksi resurssoitu HR-osasto oli YT:n ulkopuoella. Irtisanominen kohdistui niin pieneen porukkaan, että kun siitä karsittiin HR, luottamusmiehet, äitiyslomalla jatkavat ja sinne pian jäävät sekä määräaikaiset pois, niin potkut sai muutama viisikymppinen ja minä.
Osasin kyllä pelätä, mitä tuleman pitää lomani jälkeen. Mutta oletin, että koska laillisesti perusteita irtisanomiselle ei ole, että olisivat edes maksaneet minut ulos tai irtisanoneet vasta muutama kuukausi paluuni jälkeen. Ja naivisti ajattelin, ettei irtisanomiseni kannata. Sillä ekan lapsen jälkeen osoitin, että pystyn hoitamaan työni ihan samaan tapaan kuin ennenkin. Olin töissä enemmän kuin moni muu, mieheni oli se, joka hoiti sairaan lapsen ja hoitopaikan lomapäivät. Hommiani olen tehnyt jo pian 10 v, joten ne sujuvat vuoden breikistä huolimatta aika lailla unissakin. Että lähinnä olisi ollut aikani itse miettiä, vaihdanko paikkaa. Meillä kun ei tehtävissä kehitytä talon sisällä. En tiedä yksiköstämme yhtään tehtävissä edennyttä. Uusiin, vaativampiin hommiin palkataan aina ulkopuolelta.
Työterveyspsykologilla käyn. Mutta en tiedä masennunko siitä vain lisää. Psykologi kun kauhistelee joka kerta sitä, miten väärin minua on kohdeltu ja toistelee, että aloitin työnhaun liian aikaisin. Minun pitäisi kuulemma voida vaan levätä nyt. No, se olisi tarpeen, mutta koska 1,5 kk palkalla (2 kk irtisanomisaika, josta kätevästi määrätty pitämään vanhat lomat pois irtisanomisaikana) ei pitkälle pötkitä. Että pakko vaan painaa niin kauan kuin tämä masiina pyörii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttuja tuntemuksia monille irtisanotuille. Et todellakaan ole ainoa. Voisitko käydä jonkun ammattilaisen juttusilla käsittelemässä asiaa? Joskus irtisanotut voivat käydä työterveyspsykologilla, muita vaihtoehtoja terveyskeskus tai TE-toimiston psykologit..
Ei. Nyt ei pidä kiinnittää liikaa huomiota siihen, miten AP pääsee yli asiasta terapioimalla itseään, vaan siihen, miten AP saa lainmukaista kohtelua ja itselleen sen mikä hänelle kuuluu. Oikeita paikkoja olla yhteydessä ovat nyt oma ammattiliitto, työsuojelupiiri, ehkä yksityinen työoikeuteen perehtynyt lakimies.
Samaa mieltä! Mitä psykologi voi tehdä sille että on kohdeltu laittomasti?! Mulle kävi suunnilleen samalla tavalla. Esimies vaihtui äikkärini aikana ja sain sanoa hyvästit uralleni. Uusi työpaikka edelleen hakusessa. Nyt kaduttaa etten nostanut suurempaa meteliä asiasta, tästä on sen verran aikaa että juttu on vanhentunut ja olen edelleen ilman koulutustani ja kokemustani vastaavaa työtä. Jotenkin vaan luotin siihen, että jotain löytyy mutta toisin kävi.
Ap, et ole ainoa tuossa tilanteessa oleva. Nyt on tärkeää, että pystyisit hoitamaan pääsi kuntoon, koska vain siten olet pitkällä tähtäimellä hyvä ja onnellinen työnhakija -ja tekijä. Itse olen tullut kaksi kertaa irtisanotuksi ja ensimmäisellä kerralla tein sen virheen, etten hakenut psyykkistä apua. Sain heti uuden työpaikan, mutta masennuin ja olin ikävä kollega, täysin vanhojen haavojeni takia. Toisen kerran tulin irtisanotuksi fyysisen sairauden takia. Tällä kerralla hain apua itselleni ja olin myös tiedostanut sen, että työ ei ole ihmisarvon mittari. Potkuni olivat törkeä teko, koska olin vielä keskellä pitkää paranemisprosessia niiden koettaessa. Pidin huolta että sain loistavan työtodistuksen ja rahallisen korvauksen. Olin ollut työssäni hyvä, saanut ylimääräisiä tulosbonuksia ja jopa muuttanut paikkakunnalta toiselle kesken työsuhteen. Tilalleni palkattiin parikymppinen ja kokematon missi. Itse olen 30+ ja minulla on omat hiukset, kynnet ja tissit.
Olen nyt tehnyt pari vuotta pätkätöitä, ilman kuukautta pitempiä työttömyysjaksoja. Jos joskus olen tilanteessa, jossa pääsen valitsemaan uusia työntekijöitä työpaikalleni, en todellakaan syrjisi perheenäitejä. Olen työskennellyt toimistohommissa monen kanssa ja päässyt todistamaan hyvin organisoitua ja tehokasta ajankäyttöä, jota oppinee kun yhdistää perheen ja työn.
Alue: Aihe vapaa
Hei, pää pystyyn! Työttömyydessä ei ole mitään hävettävää.
Olethan ollut liittosi lakimieheen yhteydessä? Mikäli äitiyslomasijaisesi sai jäädä ja sinut irtisanottiin, ei tilanne ole mennyt kyllä lain mukaan.
Olet ollut työttömänä VASTA kuukauden ja päässyt haastatteluihin. Tilanteesi on hyvä. Tulet kyllä työllistymään nopeasti.
Minä en irtisanoisi lapsen hoitopaikkaa. Sinun on käytävä työhaastatteluissa. Miten hoidat lapsen niiden aikana, jos hoitopaikkaa ei ole?