Petetyt, jotka kuitenkin jatkoitte parisuhteessa

Mies petti mua kerran kun lähti baarista kännissä panemaan jotain naista. Tuosta on parisen vuotta. Aluksi en luottanut yhtään ja ajattelin, että ei auta kuin erota. Mies kuitenkin häpesi ja vihasi itseään tuon tapahtuman takia ja katui pettämistä syvästi, joten päätin yrittää. En varmaan puoleen vuoteen luottanut juuri yhtään, kyseenalaistin kaikki puheetkin ja olin sairaalloisen mustasukkainen jos hän edes vilkaisi jotain toista naista. Vähitellen pääsin yli hirveästä luottamuspulasta, mies oli ymmärtäväinen ja antoi aikaa. Edelleen toi tulee mun mieleen vähän väliä ja haluaisin vieläkin keskustella asiasta koska välillä se vaivaa mua, mutta ollaan sovittu että asia on loppuunkäsitelty. En osaa luottaa kunnolla, jos mies lähtee viihteelle. Jos pettää toisen kerran, sitten lähden.

up

up

Meillä tapahtuneesta on aikaa vasta reilu vuosi. Tilanne oli vaikea ja olemme puhuneet todella paljon. Asiaa on käsitelty niin paljon, että parisuhteemme on muuttunut ainakin yhtä hyväksi kuin ennen ongelmien alkua.

Toki asia tulee mieleeni edelleen ajoittain, jos esim. näen kyseisen naisen kaupungilla. En luota enää täysin mutta nyt ajateltuna aiempi sokea luottamukseni oli sinisilmäistä. Mies on valmis puhumaan ja keskustelemaan asiasta yö toisensa jälkeen. Hän ei ole koskaan syyttänyt minua pettämisestään ja on kantanut asiasta vastuunsa hyvin. Ensimmäiset puoli vuotta olivat ns. kriisiaikaa. Heti alussa päätin odottaa ainakin sen puoli vuotta ennen kuin teen hätiköityjä ratkaisuja. Olen tyytyväinen etten eronnut.

Kun luottamus särkyi kohdaltani, valitettavasti se ei ole koskaan palautunut ennalleen. Toisaalta voin todeta, että aivan hyvä niin. Luotin matkatyötä tekevään mieheeni täysin ja ehkä olisi syytä ollut ottaa omaa aikaa ja tilaa aikaisemmin.

Tapahtumasta on aikaa pian 5v. Asia käsiteltiin kuukauden kriisiaikana läpi ja siihen ei ole palattu. Kävin itse keräämässä romutetun itsetuntoni takaisin kuosiin ja mitään mustasukkaisuuksia ei enää mielessäni ole.

Parisuhde on nyt erilainen ja ehkä kypsempi. Tosi onnellinen olen, etten antanut perheen särkyä! Haluamme olla yhdessä ja vapaaksi päästämme, jos jompi kumpi näin toivoo.

Vierailija kirjoitti:

Miten muutuit ihmisenä? Menikö jotain lopullisesti rikki vai korjaantuiko se? Jos korjaantui, kauan siihen meni aikaa? Palautuiko luottamus koskaan?

Luulitko päässeesi asiasta yli, mutta joskus vuosien jälkeen tajusit, ettet olekaan päässyt yli?

Tuleeko tapahtumat mieleen ajoittain? Miten pääset niistä silloin yli?

Muuttuiko parisuhde lopullisesti? Tai muuttuiko käytöksesi parisuhteessa?

Varsinkin te, jotka olette jatkaneet jo hyvinkin pitkään tapauksen jälkeen, miten tuo aika on sujunut?

Jatkuuko parisuhteenne vai päätyikö se kuitenkin eroon? Jos erositte, kuinka kauan sinnittelitte suhteessa?

Mieheni petti17 vuotta sitten. Se ei jostain syystä kuitenkaan thnyt mitään isoa eikä pysyvää säröä suhteeseemme. Tässä suhteessa on niin paljon muuta tärkeää, että seksi on siinä kokonaisuudessa pikkujuttu. Se, mitn itse muutuin ja miten suhde muuttuiu, oli ehkä parin kuukauden sisällä syntynyt tietotuus ja vakaumus siitä, että minä pärjään kyllä yksinkin, eikä minun tarvitse enkä voi ripustautua puolisooni, mutta että hänestä ON iloa arjen jakamisessa ja siksi haluamme pysyä yhdessä, vaikka pakko ei olekaan. Luulen, että juuri tämä vakaumus siitä, että i ole pakko, mutta on halu, on pitänyt meidät yhdessä ja onnellisina toistemme tukena nämä seuraavat vuodet. Meille tuli sitten muita haasteita, esim erityislapsi, ja tämä eipakkovaanhalu- tietoisuuden tuoma varmuus oli ehkä se, mikä kantoi niiden asioidenkin yli.

Mind you, en sano, että pettäminen vahvisti suhdettamme. Sitä vahvisti se, että minä päätin, ettei sillä ollut väliä. Näin olisi voinut käydä muutkin, mutta ennen tätä minä olin takertuvaisempi.

Olen päässyt asian yli ja pääsin jo muutamssa kuukaudesa. Se ei juuri tule mieleen, mutta jos tulee, keskityn ajattelemaan jotain muuta. Luen kirjaa, suunnittelen jotain tärkeää tms.

Ensipäivinä asia tuli esiin joka minuutti, viikon kuluttua saattoi sujua jopa tunti ilman asian kanssa painimista. Vähitellen aallonpohjien välinen aika piteni viikkoon, sitten kahteen, nyt kahden vuoden jälkeen hyviä aikoja voi olla jopa kolme kuukautta putkeen. Merkkaa siis itsellesi kalenteriin ylös milloin kynnät pohjia pitkin. Opit vähitellen ennakoimaan huonoja vaiheita ja selviytymään niistä nopeammin eteenpäin.

Luottamus...niin. Se on jotain, joka toisen ihmisen on ansaittava joka päivä toiminnallaan uudelleen ja uudelleen. Valitettavasti joudun kertomaan, että sen asian kanssa painit ikuisesti tämän ihmisen kanssa. Tulet myös siirtymään vaiheeseen, jolloin luulet kaiken olevan vain pahaa unta, eikä pettämistä todellisuudessa ole tapahtunut. Se on totta. Suhtaudu puolisoosi niin, että tietämättäsi olette olette olleet pettämisen ajan erossa ja hän on elänyt täysin uutta elämää. Nyt "tutustut" uudestaan tähän vanhaan tuttuun, jolla on taustallaan moraalisesti kyseenalaisia suhteita.

Kaikille, niin petetyille, kuin vielä onnellisen sinisilmäisesti puolisoonsa uskoville vinkki: Pidä huoli siitä, että sinulla on koulutus ja mahdollisuus hakeutua töihin ja tienata oma elanto, jotta et joudu kitumaan omassa rikotussa elämässäsi taloudellisten syiden takia.

Vastauksissa on kokemuksia, että kertapano kännissä. Onko kenelläkään kokemusta henkisestä pettämisestä ja että kuitenkin jatkettiin yhdessä. Sehän on se kovempi pala.

Tapahtumista on jo 16 vuotta (henkinen pettäminen). Jotain se rikkoi. Ainakin sen, että en voi enää koskaan katsoa puolisoa sellaisella tietyllä kunnioituksella ja mielentilalla, että olen aina ollut hänelle yksi ja ainoa. Hän sai teoillaan murskattua mut täysin ja kesti vuositolkulla nousta siitä suosta. Oloni ei ole sellainen kevyt ja iloinen, vaan sellainen tietynlainen synkkyys tuli mieleni sopukoihin, eikä se sieltä ole koskaan lähtenyt kokonaan. Välillä tunnen olevani jopa masentunut.

Vierailija kirjoitti:

Vastauksissa on kokemuksia, että kertapano kännissä. Onko kenelläkään kokemusta henkisestä pettämisestä ja että kuitenkin jatkettiin yhdessä. Sehän on se kovempi pala.

Meidän parisuhteessa kysymys oli juuri henkisestä pettämisestä, ns. salasuhde ei kuitenkaan ehtinyt kestää kuin muutamia kuukausia. Tämän ketjun vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että toipumiseni ja asian käsittely on vienyt pidemmän ajan kuin useilla muilla.

Vastaaja nr.5 kuvasi tilannetta ja ajatuksia aika hyvin. Suhde on nyt erilainen. Olen tässä siksi, että haluan olla. Voin lähteä, jos haluan ja tiedän, että pärjään yksin.

T. 4

15 vuoden parisuhteen jälkeen päädyin kollegan sänkyyn. Olin jo lähes 1,5 vuoden ajan tiennyt, että niin tulisi käymään ennemmin tai myöhemmin. Mikä nyt on fiilis? Ei oikeastaan minkäänlaista morkkista. Todennäköisesti tilanne tulee toistumaan vielä joskus. Mieheni ei tiedä, enkä ole aikonut kertoakaan. En minäkään tiedä, mitä hän työmatkoillaan touhuaa, mutta olen ajatellut asian niin, että ei se ole multa pois. Sitten tilanne on tietysti toinen, jos menee rakastumaan toiseen. Se voisi jo johtaa avioeroon.

Meillä henkisestä pettämisestä (1kk:n salasuhde) on kulunut nyt 4kk. Asia on ollut erittäin vaikea ja raskas. Olemme käsitelleet asiaa kahdestaan ja terapiassa ja tilanne aaltoilee. Välillä parempia, välillä huonompia hetkiä ja kausia.

Haluaisin jatkaa yhdessä ja oppia taas luottamaan, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Mies on edelleen samassa työpaikassa sivusuhteensa kanssa ja se on minulle vaikeaa. En tiedä voinko koskaan luottaa kunnolla ja tällä hetkellä taas eroajatukset pyörii ajoittain mielessä. Ilman pieniä lapsia olisin antanut jo periksi.

Henkisen pettämisen seurauksena minusta kuoli romanttisuus. Lopetin romanttisten tekojen teon. En myöskään pysty enkä haluakaan panostaa täysillä, koska en pysty tekemään sitä aidosti. Koska en ollut hänelle ainoa, kuten hän oli minulle. En usko, että tilanne omassa päässäni koskaan muuttuu, tapauksesta reilusti yli 10 vuotta. Nyt tilannetta hankaloittaa lapset ja omistuskämppä.

Mun mies aloitti pari vuotta sitten seksisuhteen nuoreen työkaverinaiseen. Mies rakastui ja suhde paljastui mulle neljän kuukauden päästä. Olin shokissa enkä ajatellut muuta kuin että en halua menettää lapsia. Mies oli koko 10-vuotisen suhteemme ajan syytellyt minua uskottomuudesta, jossa ei siis ollut mitään perää.

Mies säästi ja söi kakkua vielä viime vuoden kesään asti, kunnes tyttö päätti suhteen. Mies murtui pahemmin kuin minä olin puoli vuotta aiemmin murtunut.

Anteeksi hän pyyteli aina kun oli lähdössä tytön luo, sanoinkin jossain vaiheessa että pyydä sitten anteeksi kun et enää aio tietoisesti tehdä sitä asiaa, josta pyydät anteeksi. Se vähän vesittää anteeksipyynnön.

Mutta tytön jätettyä hän ei ole kertaakaan pyytänyt tekojaan anteeksi tai mitenkään katunut.

Saman katon alla asuminen alkoi olla sietämätöntä, mutta ei haluttu erota vielä. Ollaan oltu asumuserossa nyt vuoden. Viime joulukuussa lähennyttiin ja nautittiin taas toistemme seurasta. Sitä jatkui loppukevääseen asti ja olimme lasten kanssa enemmän hänen kämpässään kuin minun.

Kesällä liika yhdessä oleminen alkoi kiristää jälleen, ja nyt ei olla kunnolla puhuttu kolmeen viikkoon. Mä en pysty unohtamaan miehen tekoja, vaikka kuinka yritän. Tytön äiti on facekaverini ja silloin tällöin laittaa kuvia itsestää tyttären kanssa ja silloin se kaikki vuoden takainen epävarmuus tulvahtaa yli ja tunne siitä miten en ole kaikkea sitä ihanaa mitä tuo nuori naisenalku miehen mielestä oli.

Kaikki on tällä hetkellä epävarmaa. Mies sanoo että ei halua että olen kenenkään muun kanssa, mutta että mun lähellä on helvetin vaikea olla. Tunne on molemminpuolinen. Aloin olla omassa kämpässä taas enemmän, toivottavasti se helpottaa tilannetta. En edes tiedä rakastaako kumpikaan toista, vai pelätäänkö vaan yksin jäämistä...

Olipa mukava lukea selviytymistarinoita, ja että annoitte suhteelle/liitollenne uuden mahdollisuuden. Nämä ovat kuitenkin naisten kirjoittamia, joten miten olisikaan, jos nainen pettäisi miestään. Mene ja tiedä. Mieheni petti minua 1,5v. sitten. Olin todella rikki. Mieheni katui kovasti ja toivoi keinolla millä hyvänsä voivansa saada anteeksi ja luottamuksen takaisin. Painin asian kanssa edelleen. Aiemmasta parisuhteesta johtuen syön lääkkeitä masennukseen. Mieheni tiesi tästä aiemmasta suhteestani ja silti meni ja itsekin teki tämän tempun minulle. Olen hukassa?? Miten joku voi tehdä näin? Varsinkin kun tiesi mitä olen kokenut aiemmin?

Pettäminen aiheutti luottamuksen loppumisen. Se aiheutti kunnioituksen puutteen. Siitä seurasi katkeruutta. Siitä seurasi pikku hiljaa rakkauden kuoleminen. Rakkaus vain loppui. Prosessi vei aikaa parikyt vuotta.

Oltiin sen jälkeen erossa 2kk, mä mietin sinä aikana mitä haluan ja mies kunnioitti mun toivetta olla omissa oloissani ja sanoi odottavansa. Siinä aikana totesin, että meillä on niin paljon hyvää ja niin paljon koettu yhdessä, että en halua luovuttaa taistelematta.

Muutin takaisin kotiin ja keskusteltiin asiat läpi moneen kertaan ja mies teki sen eleen, että poisti kännykästä ja läppäristä lukituksen ja kertoi sähköpostinsa ja facensa salasanat yms. että pääsen lukemaan viestit sun muut. En ikinä käynyt, mulle riitti se ele. Alkuun piti joka päivä tietoisesti päättää antaa anteeksi ja kummankin tehdä töitä suhteen eteen eikä vaan mun prinsessana itkeä, että kun se petti niin sen homma lepytellä. Päädyttiin käymään terapiassakin muutama kerta. Ei se enää tule mieleen juurikaan enkä varsinkaan ota sitä esille. Päätin ihan itse antaa anteeksi ja jäädä suhteeseen, joten en käytä sitä aseena miestä vastaan, tehty mikä tehty ja tiedän miehen olevan siitä erittäin pahoillaan.

Nykyään meillä on tosi hyvä suhde ja ruon tapauksen jälkeen ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Yhteensä oltu yhdessä 11 vuotta.

Yhdessä eletään nyt viisi vuotta tapahtuneen jälkeen. Mies kuvittelee, että elämä jatkuu kuten ennenkin ja minä suunnittelen lähtemistä kun lapset kasvavat isoksi. Rakkaus kuoli täysin ja mitään kunnioitusta tai arvostusta en miestäni kohtaan enää tunne. Toisaalta en halua lähteä, koska haluan olla lasteni elämässä mukana joka päivä enkä halua heille mitään uusperhekuvioita. En myöskään usko enää koskaan pystyväni uuteen parisuhteeseen, joten ihan sama sitten jos tuhlaan elämääni tässä suhteessa vielä muutaman vuoden. Sitten muutan omilleni, enkä halua enää minkäänlaista parisuhdetta. Tapahtuneen jälkeen olen sairastunut ahdistushäiriöön ja joudun välillä olemaan pidemmillä sairaslomilla töistä ja matkustamaan yksin joksikin aikaa lomalle, pois perheeni luota. Tämä on sitten varmaan sellainen kulissiliitto minun osaltani, mies kuvittelee saaneensa anteeksi. Mieheni jatkaa kuten ennenkin, eli ei hoida parisuhdetta, jättää perheensä huomiotta ja asettaa oman etunsa aina etusijalle. Avioliittomme onkin aina ollut mieheni egotrippi. Harmi, että silmäni aukesivat vasta pettämisen jälkeen.Olenkin sitä mieltä, että pettäjä ei pysty muuttamaan itseään, petturuuden muoto vain voi olla eri. Miehelläni oli suhde työkaveriinsa, joka paljastui ikävällä tavalla. En enää usko, että hän pettää samoin, mutta miehelleni muut ihmiset ovat aina vain hänen tarpeitaan varten, joten luottamusta ja rakkautta ei ole ja perhe ei ikinä pääse aidosti ykköstilalle tärkeysjärjestyksessä. Jos joutuisimme onnettomuuteen, mies olisi se tyyppi, joka pelastaisi vain itsensä. Läheltä piti -tilanteissa tämä on tullutkin jo nähtyä. Tilanteiden jälkeen mies on tosin se, joka kovaan ääneen mainosti omaa sankariuuttaan :) oikeasti siis varsinainen pelkuri, niin ihmisuhteissaan kuin muussakin elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä eletään nyt viisi vuotta tapahtuneen jälkeen. Mies kuvittelee, että elämä jatkuu kuten ennenkin ja minä suunnittelen lähtemistä kun lapset kasvavat isoksi. Rakkaus kuoli täysin ja mitään kunnioitusta tai arvostusta en miestäni kohtaan enää tunne. Toisaalta en halua lähteä, koska haluan olla lasteni elämässä mukana joka päivä enkä halua heille mitään uusperhekuvioita. En myöskään usko enää koskaan pystyväni uuteen parisuhteeseen, joten ihan sama sitten jos tuhlaan elämääni tässä suhteessa vielä muutaman vuoden. Sitten muutan omilleni, enkä halua enää minkäänlaista parisuhdetta. Tapahtuneen jälkeen olen sairastunut ahdistushäiriöön

Mulla ihan sama. En enää ikinä halua uutta parisuhdetta. Kun lapset ovat isoja, haluan elää yksin. Sairastuin myös ahdistuneisuushäiriöön.

Jos jostain syystä joskus tulisi ero ja jostain syystä haksahtaisin uuteen mieheen, tekisin tälle selväksi, että pettäminen sitten tappaa tunteet ja rakkauden 100 % varmasti.