Petetyt, jotka kuitenkin jatkoitte parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Pettäminen aiheutti luottamuksen loppumisen. Se aiheutti kunnioituksen puutteen. Siitä seurasi katkeruutta. Siitä seurasi pikku hiljaa rakkauden kuoleminen. Rakkaus vain loppui. Prosessi vei aikaa parikyt vuotta.

Totta mekin erotaan nyt kun tapahtumista 25v. Ei siitä pääse yli. Tänä aikana asiaa vatvottu aina silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän yhden parisuhteen, jossa vaimo antoi miehelleen anteeksi pettämisen ja heillä menee ilmeisen hyvin nykyään.

Se, mitä vaimo ei tiedä on se, että mies jatkoi vuosia kestänyttä sivusuhdettaan vain muutama kuukausi kiinnijäämisensä jälkeen. Miksikö tiedän tämän varmasti? Siksi, että minä olen se, kenellä se suhde on tuohon mieheen.

Muistakaa siis se, että jos/kun olette antaneet sen pettämisen anteeksi olette samalla antaneet hyväksynnän sille, että puolisonne pettää teitä myös jatkossa, tekee sen vain varovaisemmin. Pettämisen anteeksiantaminen on käytännössä vapaan suhteen hyväksyminen :)

Päteekö tämä sama logiikka sulla myös anteeksiantoon yleisemmässä tarkastelussa. Sanotaan, vaikka pahoinpitely. Oikeuttaako tässä anteeksianto pahoinpitelijän jatkamaan toimintaansa?

By the way:  upean miehen olet itsellesi napannut.

Hih, enhän minä häntä ole napannut :D mä vain harrastan hänen kanssaan säännöllisen epäsäännöllisesti erinomaista seksiä :)

Se petetty vaimo tuon miehen on napannut ja haluaa pitää siitä kiinni.

Hih, miksi mies ei halua erota vaimostaan? Eroa voi hakea kumpi tahansa. Hih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän yhden parisuhteen, jossa vaimo antoi miehelleen anteeksi pettämisen ja heillä menee ilmeisen hyvin nykyään.

Se, mitä vaimo ei tiedä on se, että mies jatkoi vuosia kestänyttä sivusuhdettaan vain muutama kuukausi kiinnijäämisensä jälkeen. Miksikö tiedän tämän varmasti? Siksi, että minä olen se, kenellä se suhde on tuohon mieheen.

Muistakaa siis se, että jos/kun olette antaneet sen pettämisen anteeksi olette samalla antaneet hyväksynnän sille, että puolisonne pettää teitä myös jatkossa, tekee sen vain varovaisemmin. Pettämisen anteeksiantaminen on käytännössä vapaan suhteen hyväksyminen :)

Päteekö tämä sama logiikka sulla myös anteeksiantoon yleisemmässä tarkastelussa. Sanotaan, vaikka pahoinpitely. Oikeuttaako tässä anteeksianto pahoinpitelijän jatkamaan toimintaansa?

By the way:  upean miehen olet itsellesi napannut.

Hih, enhän minä häntä ole napannut :D mä vain harrastan hänen kanssaan säännöllisen epäsäännöllisesti erinomaista seksiä :)

Se petetty vaimo tuon miehen on napannut ja haluaa pitää siitä kiinni.

Hih, miksi mies ei halua erota vaimostaan? Eroa voi hakea kumpi tahansa. Hih.

Miksi ihmeessä mies hakisi eroa?!?? Hän rakastaa vaimoaan ja haluaa olla vaimonsa kanssa, niin tyhmähän hän olisi jos eroaisi :)

Vierailija kirjoitti:

Mun mieheni on ilmeisesti jollain tavalla addiktoitunut sarjapettäjä. Hän itse perustelee asiaa sillä että haluaisi avoimen suhteen eli pitää silloin tällöin suhteita muihinkin naisiin mutta kuulemma rakastaa minua eikä halua erota. Hän erottelee seksin ja rakkauden täysin erillisiksi asioiksi kun minun mielestäni ne taas ovat samaa asiaa. Mistään monisuhteisuudesta ei ole kysymys vaikka mies välillä pitääkin rinnakkaissuhdetta sillä niitä on joskus ollut parikin ja niiden lisäksi irtosuhteita vaikka meillä kotona on mennyt seksin suhteen todella hyvin. Siitä olen päätellyt että on addiktoituntut. Tätä on nyt jatkunut jo kymmenen vuotta eli koko suhteemme ajan. Emme asu yhdessä mutta emme ole eronneetkaan, molemmat haluaisimme jatkaa suhdetta mutta asia hiertää ja luottamuspulaa on. Alussa järkytyin aivan hirveästi ja järkytys vain kasvoi kun tajusin kuinka paljon mies sitä tekee. Sitten vähän helpotti kun aloin tajuta ettei syynä varmaa ole mikään persoonallisuushäiriö vaan addiktoituminen. Mies on muutaman kerran käynyt asian tiimoilta psykologin pakeilla ja lääkitystäkin on ollut. Lääkitys tehoaa hyvin mutta sillä on jotain ei toivottuja sivuvaikutuksia jonka vuoksi se jää aina pois eikä psykoterapiaakaan halua ottaa jatkuvasti. Jonkin aikaa menee aina hyvin tai todella hyvin ja sitten tulee taas repsahdus pikkuhiljaa. Mies on vähän masentunut ja jopa puhunut joskus itsemurhasta. Naiset osaavat olla tosi häijyjä tuollaiselle suhdesekoilijamiehelle kun huomaavat että ovat maanneet tai olleet suhteessa varatun miehen kanssa. Olen yrittänyt miehelle puhua että jos hallinta katoaa niin kertoisi aina minulle missä mennään ja kertoisi myös partnereilleen olevansa varattu ja tuhmia tekemässä. Seksiä harrastamme edelleen ja halut toisiamme kohtaan ovat edelleen olemassa vaikka minulla joskus vaikeaa tekeekin koska liitän seksin parisuhteeseen ja luottamukseen. Ajatus että mies makaa toisenkin kanssa tai on juuri maannut toisen kanssa on vastenmielinen. 

Siis MIKSI? Miksi jatkatte tuota? Ei tuohon voi muuta sanoa, kuin että mielenterveysongelmat oireilevat monin tavoin. Ette ole terveitä kumpikaan, joten ehkä parempikin että pysytte keskenänne ja pois parisuhdemarkkinoilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän yhden parisuhteen, jossa vaimo antoi miehelleen anteeksi pettämisen ja heillä menee ilmeisen hyvin nykyään.

Se, mitä vaimo ei tiedä on se, että mies jatkoi vuosia kestänyttä sivusuhdettaan vain muutama kuukausi kiinnijäämisensä jälkeen. Miksikö tiedän tämän varmasti? Siksi, että minä olen se, kenellä se suhde on tuohon mieheen.

Muistakaa siis se, että jos/kun olette antaneet sen pettämisen anteeksi olette samalla antaneet hyväksynnän sille, että puolisonne pettää teitä myös jatkossa, tekee sen vain varovaisemmin. Pettämisen anteeksiantaminen on käytännössä vapaan suhteen hyväksyminen :)

Päteekö tämä sama logiikka sulla myös anteeksiantoon yleisemmässä tarkastelussa. Sanotaan, vaikka pahoinpitely. Oikeuttaako tässä anteeksianto pahoinpitelijän jatkamaan toimintaansa?

By the way:  upean miehen olet itsellesi napannut.

Hih, enhän minä häntä ole napannut :D mä vain harrastan hänen kanssaan säännöllisen epäsäännöllisesti erinomaista seksiä :)

Se petetty vaimo tuon miehen on napannut ja haluaa pitää siitä kiinni.

Joopa joo. Sunko mielestä on ihan ok-tapa viettää kesälomaa leikkiä tällä palstalla jotain fantasialeikkejä? Anteeksi, kun palautan sut todellisuuteen välillä, mutta sähän et oikeasti saa minkäänlaista seksiä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tiedän yhden parisuhteen, jossa vaimo antoi miehelleen anteeksi pettämisen ja heillä menee ilmeisen hyvin nykyään.

Se, mitä vaimo ei tiedä on se, että mies jatkoi vuosia kestänyttä sivusuhdettaan vain muutama kuukausi kiinnijäämisensä jälkeen. Miksikö tiedän tämän varmasti? Siksi, että minä olen se, kenellä se suhde on tuohon mieheen.

Muistakaa siis se, että jos/kun olette antaneet sen pettämisen anteeksi olette samalla antaneet hyväksynnän sille, että puolisonne pettää teitä myös jatkossa, tekee sen vain varovaisemmin. Pettämisen anteeksiantaminen on käytännössä vapaan suhteen hyväksyminen :)

Päteekö tämä sama logiikka sulla myös anteeksiantoon yleisemmässä tarkastelussa. Sanotaan, vaikka pahoinpitely. Oikeuttaako tässä anteeksianto pahoinpitelijän jatkamaan toimintaansa?

By the way:  upean miehen olet itsellesi napannut.

Hih, enhän minä häntä ole napannut :D mä vain harrastan hänen kanssaan säännöllisen epäsäännöllisesti erinomaista seksiä :)

Se petetty vaimo tuon miehen on napannut ja haluaa pitää siitä kiinni.

Joopa joo. Sunko mielestä on ihan ok-tapa viettää kesälomaa leikkiä tällä palstalla jotain fantasialeikkejä? Anteeksi, kun palautan sut todellisuuteen välillä, mutta sähän et oikeasti saa minkäänlaista seksiä :)

Voi, mä saan seksiä niin paljon kuin haluan :) totuus on tarua ihmeellisempää. Ihanan sinisilmäistä petetyiltä vaimoilta, et he oikeasti kuvittelevat et se katuva mies muka lopettaisi pettämisen katumukseensa :D

Vierailija kirjoitti:

Ensipäivinä asia tuli esiin joka minuutti, viikon kuluttua saattoi sujua jopa tunti ilman asian kanssa painimista. Vähitellen aallonpohjien välinen aika piteni viikkoon, sitten kahteen, nyt kahden vuoden jälkeen hyviä aikoja voi olla jopa kolme kuukautta putkeen. Merkkaa siis itsellesi kalenteriin ylös milloin kynnät pohjia pitkin. Opit vähitellen ennakoimaan huonoja vaiheita ja selviytymään niistä nopeammin eteenpäin.

Luottamus...niin. Se on jotain, joka toisen ihmisen on ansaittava joka päivä toiminnallaan uudelleen ja uudelleen. Valitettavasti joudun kertomaan, että sen asian kanssa painit ikuisesti tämän ihmisen kanssa. Tulet myös siirtymään vaiheeseen, jolloin luulet kaiken olevan vain pahaa unta, eikä pettämistä todellisuudessa ole tapahtunut. Se on totta. Suhtaudu puolisoosi niin, että tietämättäsi olette olette olleet pettämisen ajan erossa ja hän on elänyt täysin uutta elämää. Nyt "tutustut" uudestaan tähän vanhaan tuttuun, jolla on taustallaan moraalisesti kyseenalaisia suhteita.

Kaikille, niin petetyille, kuin vielä onnellisen sinisilmäisesti puolisoonsa uskoville vinkki: Pidä huoli siitä, että sinulla on koulutus ja mahdollisuus hakeutua töihin ja tienata oma elanto, jotta et joudu kitumaan omassa rikotussa elämässäsi taloudellisten syiden takia.

Tämä kuvailu osui

Mitens petetyt. Oletteko käyneet tai harkinneet kuittausreissua

Anteeksi että nostan vanhan ketjun mutta asia on minulle ajankohtainen ja vertaistuki auttaa. Samaistuin moneen alkupään tekstiin voimakkaasti.

Mies kertoi itse henkisestä pettämisestä jota oli jatkunut jo jonkin aikaa. Oli siis rakastunut työkaveriinsa ja työkaveri häneen. Syiksi sanoi ne perinteiset eli minä olin sanonut jotain väärin kolme vuotta sitten ja asia jäi vaivaamaan häntä (eikä sitä voinut sitten mun kanssa selvittää). Ja että oli burnoutissa ja masentunut ja luuli sen johtuvan minusta joten puhui sitten tunteistaan työkaverilleen ja tämä hyvä ystävä sitten ymmärsi ja lohdutti ja mies koki sellaista yhteyttä ettei ikinä ennen. Aivan uuden parhaan ystävän oli löytänyt. Kipuili sitten siinä seuraavat kuukaudet paljastuksensa jälkeen että kumman ottaisi, vaimon vai uuden BFFn..

Samaan aikaan kun mun kaikki unelmat ja suunnitelmat hajosi pieniksi palasiksi. Mun kunnioitukseni ja rakkauteni näivettyi kaiken sen itkun myötä. Olen nyt vuoden jälkeen saanut itseni taas jaloilleni ja lapsen ja kodin olen hoitanut yksin tämän ajan. Olen myös surrut sitä että minusta on tullut kuin kylmä kyynikko. Uskoni rakkauteen on kuollut enkä saa sitä vieläkään edes tekohengitettyä. Kaikki yhteiset muistomme joita ennen niin arvostin ovat muuttuneet surullisiksi muistoiksi ja musiikki joka ennen toi aina hänet ja rakkautemme mieleen tekee nyt saman mutta saa minut itkemään.

Muutin lapsen kanssa lähemmäs työpaikkaani jotta pystyisin olemaan lapselle läsnä ja etäisyys antaa minulle rauhaa.

Nyt alkaa näyttää siltä että mies on "valinnut minut" ja käy täällä viikonloppuisin. En ole estänyt häntä koska haluan että lapsi saa viettää aikaa isänsä kanssa mutta en halua koskea häneen, en suukottele, en puhu tunteista eikä mikään ole välillämme niinkuin ennen. Luulen että hän ajattelee kaiken olevan matkalla tilanteen korjaamiseen ja tai ainakaan ei uskalla asiaa nostaan esiin.

Niinkuin moni muukin sanoi, en kunnioita häntä vaikka välitänkin tietty edelleen, olimmehan rakkausliitossamme 15 vuotta. Mutta pikkuhiljaa huomaan rakkaudenkin hiipuvan koska hän on silmissäni vajonnut niin alas. 15 vuotta hän oli paras ystäväni, minä en ollutkaan hänen.

Mä tykkään olla niin paljon sinkku että mun kanssa parisuhteen henki on todella löyhässä jos minkäänlaista harhailua tapahtuu. Ei tuntuis yhteiset vuodet talot tai lapset mulla missään, näin on jo aikaisemmassa elämässä nähty ja olen itsestäni ylpeä. Kyllä se olis taas korkki auki ja Balille uuden sinkkuelämän kunniaksi. Seurustelen tällä hetkellä siksi koska mies on vastustamaton ja myös uskollinen enkä halua elää ilman häntä. Mutta en tosiaan hinnalla millä hyvänsä. Pettäminen olisi liian kova hinta. Hän se siinä kaiken hukkaan heittäisi, en minä joka lähtisin.

Dont marry the person who you can live with. Marry the person who you cant live without.

Oletteko pystyneet palauttamaan normaalin seksielämän parisuhteessanne kiinnijäämisen jälkeen?

Petin itse vaimoani viimevuonna (toistuvasti) ja asia tuli ilmi loppukesällä. Olemme jatkaneet yhdessä ja itse edelleen rakastan ja haluan vaimoani. Kuitenkin mietin että kuinka kauan asiasta ylipääseminen kestää ja onko enää toivoa normaalista seksielämästä? En tiedä olenko itse valmis jatkamaan tässä suhteessa jos se alue on lopullisesti kuollut väliltämme.

Meidän seksielämä on täysin pysähtynyt, mutta sitä se on ollut jo pitkään. Miehen libido on ollut olematon jo vuosia, eikä mikään minun toimeni ole tässä auttaneet. Toki mieleeni hiipi tämän uuden rakkauden tultua ilmi että onko kyse vain siitä että hän ei halua juuri minua. Mutta mies väittää ettei siitä ole kyse eikä uuden rakkauden kanssa suhde ole ollut fyysistä. En oikein tiedä mitä uskoa.

Sinunkin puolisoasi voi vaivata epäily omasta riittävyydestä. Eipä tämmöiset yleensä selviä kuin puhumalla. Ja hyväksyttävä on että vaikka tilanne parantuisi, en usko että mikään suhteessa ikinä palaa siihen aikaan ennen petosta.

Te jotka puhutte henkisestä pettämisestä, mitä siis tarkoitatte sillä?

En pystynyt jatkamaan. Ajattelin liikaa sitä kuinka mies nauttinut vieraasta pimpistä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli lähes vuoden suhde työkaveriin jonka itse lopetin. Jos te vaimot tietäisitte mitä kaikkea näihin suhteisiin voi kuulua, veikkaan ettette jäisi suhteeseen mistään hinnasta.

Meillä oli mieletön henkinen yhteys, kemiaa, intohimoa, syvää ystävyyttä jne.

Nyt itse ymmärrän sen että jos/kun itse tulen petetyksi, lähden suhteesta heti.

Ironista mutta tämä aukaisi silmäni lopullisesti mitä henkistä (ja fyysistä) yhteyttä salasuhteet voivat "pahimmillaan" olla.

Ja tällaisissa tapauksissa jos suhde olisi tullut vaimon tietoon, voin vain kuvitella kuinka mies olisi muka katunut ja vannonut ettei koskaan enää. Ja kuinka se nainen ei merkinnyt mitään ja kuinka se kamala nainen yritti tulla meidän väliin.

Ja totta kai vaimo olisi antanut anteeksi. Mies pääsi pälkähästä joten voisi hommata kohta uuden salamallaan kun tuo vaimo antaakin anteeksi.

...Ja oravanpyörä pyörii... vuodesta toiseen.

Tai sitten se sivusuhde oli oikeasti merkityksetön, vaikka sille ihmiselle muuta uskoteltiinkin. Et usko miten nopeasti mies voi kääntää kakkoselle selän kun vaimo saa vihiä suhteesta. Vaikka hetkeä aiemmin olisi vannottu valtavaa rakkautta ja väitetty omaa liittoa kylmäksi ja kuolleeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli lähes vuoden suhde työkaveriin jonka itse lopetin. Jos te vaimot tietäisitte mitä kaikkea näihin suhteisiin voi kuulua, veikkaan ettette jäisi suhteeseen mistään hinnasta.

Meillä oli mieletön henkinen yhteys, kemiaa, intohimoa, syvää ystävyyttä jne.

Nyt itse ymmärrän sen että jos/kun itse tulen petetyksi, lähden suhteesta heti.

Ironista mutta tämä aukaisi silmäni lopullisesti mitä henkistä (ja fyysistä) yhteyttä salasuhteet voivat "pahimmillaan" olla.

Ja tällaisissa tapauksissa jos suhde olisi tullut vaimon tietoon, voin vain kuvitella kuinka mies olisi muka katunut ja vannonut ettei koskaan enää. Ja kuinka se nainen ei merkinnyt mitään ja kuinka se kamala nainen yritti tulla meidän väliin.

Ja totta kai vaimo olisi antanut anteeksi. Mies pääsi pälkähästä joten voisi hommata kohta uuden salamallaan kun tuo vaimo antaakin anteeksi.

...Ja oravanpyörä pyörii... vuodesta toiseen.

Tai sitten se sivusuhde oli oikeasti merkityksetön, vaikka sille ihmiselle muuta uskoteltiinkin. Et usko miten nopeasti mies voi kääntää kakkoselle selän kun vaimo saa vihiä suhteesta. Vaikka hetkeä aiemmin olisi vannottu valtavaa rakkautta ja väitetty omaa liittoa kylmäksi ja kuolleeksi.

Ja tällaiset miehet osaavat luritella ne juuri oikeat katumuksen sanat vaimoilleen. Kannattaisi vähän miettiä kuinka paljon miehen "katumukselle" ja "tosirakkaudelle" antaa painoarvoa, jos hän on pystynyt toiselle niitä samoja sanoja satuilemaan uskottavasti. Koska tietenkin lähtökohtaisesti vaimo halutaan pitää ja myöhemmin sitten taas voi hommata uuden sivusuhteen valloitettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oli lähes vuoden suhde työkaveriin jonka itse lopetin. Jos te vaimot tietäisitte mitä kaikkea näihin suhteisiin voi kuulua, veikkaan ettette jäisi suhteeseen mistään hinnasta.

Meillä oli mieletön henkinen yhteys, kemiaa, intohimoa, syvää ystävyyttä jne.

Nyt itse ymmärrän sen että jos/kun itse tulen petetyksi, lähden suhteesta heti.

Ironista mutta tämä aukaisi silmäni lopullisesti mitä henkistä (ja fyysistä) yhteyttä salasuhteet voivat "pahimmillaan" olla.

Ja tällaisissa tapauksissa jos suhde olisi tullut vaimon tietoon, voin vain kuvitella kuinka mies olisi muka katunut ja vannonut ettei koskaan enää. Ja kuinka se nainen ei merkinnyt mitään ja kuinka se kamala nainen yritti tulla meidän väliin.

Ja totta kai vaimo olisi antanut anteeksi. Mies pääsi pälkähästä joten voisi hommata kohta uuden salamallaan kun tuo vaimo antaakin anteeksi.

...Ja oravanpyörä pyörii... vuodesta toiseen.

Tai sitten se sivusuhde oli oikeasti merkityksetön, vaikka sille ihmiselle muuta uskoteltiinkin. Et usko miten nopeasti mies voi kääntää kakkoselle selän kun vaimo saa vihiä suhteesta. Vaikka hetkeä aiemmin olisi vannottu valtavaa rakkautta ja väitetty omaa liittoa kylmäksi ja kuolleeksi.

Ja tällaiset miehet osaavat luritella ne juuri oikeat katumuksen sanat vaimoilleen. Kannattaisi vähän miettiä kuinka paljon miehen "katumukselle" ja "tosirakkaudelle" antaa painoarvoa, jos hän on pystynyt toiselle niitä samoja sanoja satuilemaan uskottavasti. Koska tietenkin lähtökohtaisesti vaimo halutaan pitää ja myöhemmin sitten taas voi hommata uuden sivusuhteen valloitettavaksi.

Joo en minä ikinä pettämistä anteeksi antaisikaan. Olin joskus nuorena ja hölmönä olin se kakkonen, jolla pyyhittiin saman tien hanuria kun vaimo sai kuulla. Samaa mieltä, että eihän ne oikeasti rakasta kumpaakaan. Ei se ole oikeasti niin ylivoimaista pitää housuja jalassa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko pystyneet palauttamaan normaalin seksielämän parisuhteessanne kiinnijäämisen jälkeen?

Petin itse vaimoani viimevuonna (toistuvasti) ja asia tuli ilmi loppukesällä. Olemme jatkaneet yhdessä ja itse edelleen rakastan ja haluan vaimoani. Kuitenkin mietin että kuinka kauan asiasta ylipääseminen kestää ja onko enää toivoa normaalista seksielämästä? En tiedä olenko itse valmis jatkamaan tässä suhteessa jos se alue on lopullisesti kuollut väliltämme.

Siis itse kävit sutaisemassa vierasta ja nyt vaimosi ei enää halua sinua, koska mahdollisesti yhtyessänne hän sielunsa silmin näkee sinut ähkimässä muun naisen kanssa ja nyt sitten syytät vaimoasi seksielämäsi pilaamisesta. Häpeä pskahousu!