Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko lasten vanhemmat ikinä kateellisia lapsettomille?
03.09.2016 |
Oletteko koskaan kateellisia lapsettomille pareille, jotka voivat matkustella ja juhlia vapaasti ja vaikka hypätä sänkyyn keskellä päivää?
Kommentit (48)
En ole koskaan ollut kateellinen lapsettomille. Esikoisen tein vasta 31 vuotiaana, joten ehdin kyllä matkustella ja mennä sänkyyn keskellä päivää ihan nokko. Nyt kun tuossa kuopus 18v odottelee opiskelijakämppää itselleen, ihmettelee, miten aika meni äkkiä. Mistä tässä pitäisi olla kateellinen, kun sai elää hienot parikymmentä vuotta lapsiperheen elämää. Olen vasta 53v ja taas voi mennä keskellä päivää sänkyyn ja matkustella minne haluaa miehen kanssa kahdestaan. Lisänä tässä on vielä nämä kaksi hienoa nuorta miestä, jotka olemme saaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapset vasta yli kolmekymppisenä, sain tehdä kaikkea vapaata yllin kyllin ennen heitä. Sopeutuminen vauva-arkeen ei ollut helppoa sen vapaan menemisen jälkeen, pieni kriisikin siinä esikoisen vauva-aikana tuli käytyä läpi. Mutta kateellinen lapsettomille en ikinä ollut.
Kyllä tästäkin ketjusta näkee että seksi unohtuu kun lapsia saa kun sänkyyn hyppääminen mielletään päiväunina eikä villinä seksinä....
En ole. Hankin lapset nelikymppisenä, joten lapsetonta aikuiselämää tuli vietettyä about 20 vuotta. Lopuksi emme keksineet mitään uutta ja jännittävää tekemistä, joten tehtiin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta näkee että seksi unohtuu kun lapsia saa kun sänkyyn hyppääminen mielletään päiväunina eikä villinä seksinä....
Suurimmalle osalle neli-viisikymppisiä ne päikkärit on tärkeemmät kuin seksi päivällä, seksiä riittää kerran viikossa tai kuussa, mutta päikkärit vois ottaa joka päivä. Se taas liittyy ikään, ei lapsiin. Ja joo onhan niitäkin jotka koko elämänsä harrastaa seksiä joka päivä, vaikka olis kymmenen kersaa, meitä on joka junaan.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko koskaan kateellisia lapsettomille pareille, jotka voivat matkustella ja juhlia vapaasti ja vaikka hypätä sänkyyn keskellä päivää?
En.
Olen kahden lapsen äiti, elämäni parasta aikaa on ollut kun lapset vielä asuivat kotona. Ovat nyt jo aikusia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Sain lapset kolmekymppisenä ja melkein 4 vuoden ikäerolla. Vauvana olivat tosi helppoja, ei itkua, aina terveinä, alusta asti nukkuivat hyvin jne. Ehkä vauva-aikana sitä oli joskus hiukan puutunut erityisesti esikoisen kohdalla, kun tuntui, että vauvassa on koko ajan kiinni ja siihen ei ollut tottunut.
Nyt elämä on helppoa kuin mikä. Lapset alakouluiässä ja en voisi kuvitella elämää ilman noita kakruja. Enkä koe lasten enää rajoittavan elämääni mitenkään siitä, miten haluan elää. Nytkin ovat leikkipuistossa keskenään, pitäisi soittaa kotiin, kun jaksaisi hakea puhelimen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tästäkin ketjusta näkee että seksi unohtuu kun lapsia saa kun sänkyyn hyppääminen mielletään päiväunina eikä villinä seksinä....
Niitä vain opitaan sanomaan päikkäreiksi, ettei herättäisi kateutta ihmisissä jotka ei voi harrastaa seksiä "päivälevolla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus. Tänäänkin olen moneen otteeseen miettinyt miten paljon helpompaa elämä olisi ilman lapsia. Mietin sitä tänään mm.
sohvakaupoilla kun juoksin huutavan 1-vuotiaan perässä pitkin Kruunukalustetta, kun lauloin koko matkan kovaan ääneen muumilauluja ettei samainen 1v nukahtaisi, kun 6-vuotias veti kamalat raivarit kun otin pädin pois, kun olisin rauhassa halunnut valmistautua illan Midnight Runiin, mutta koko ajan jommalla kummalla on joku hätänä. Mutta en mä silti vaihtaisi lapsettomaan elämään vaikka voisin. Molemmat lapset on toivottuja ja tiedostan että nykyinen tilanne on vain hetkellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole sitä päivää vielä tullut.
Lapset nyt 13 ja 15 vuotiaat.
Listassa ei ollut mitään, joka ei kohdallani toteutuisi, tai olisi toteutunut.
En. Olen kateellinen heille, joilla on elävät lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, olen minä joskus lapsettoman kanssa iltaa istuttuani ajatellut että se saa seuraavana aamuna nukkua vaikka kymmeneen ja mun korvaan kiljutaan viimeistään kuudelta :) En mä silti noita kiljujia pois vaihtaisi, ei sillä.
En todellakaan ole kateellinen. Yhden lapsen kanssa voin ja voimme matkustaa siinä missä aikana ennen lastakin, ja sänkyyn nyt en muutenkaan pääsisi hyppäämään keskellä päivää kun olemme molemmat miehen kanssa töissä. Tähän mennessä lapsi ei ole estänyt mitään mitä elämässä olisin halunnut tehdä, vaikka onkin myönnettävä että pienen lapsen äitinä ei enää edes tee mieli tehdä samoja asioita kuin aikana ennen lasta.
En vaihtaisi päivääkään :)
Olen toisinaan, mutta elämänfilosofiani ja -kokemukseni on, että elämä ei koskaan ole täydellistä, ei lapsettomilla eikä niillä, joilla on lapsi. Täytyy vain oppia hyväksymään kompromissien tekeminen elämässä oli elämäntilanne mikä hyvänsä.
Vaikka toisinaan olen kateellinen lapsettomille, eihän äidinrakkaus kuitenkaan sallisi antaa omaa lastaan mistään hinnasta pois. Sitä ristiriitaista tunnetta on vaikea sanoin selittää ja uskon, että useimmat "lapselliset" tietävät, mistä puhun.
Kun oppii näkemään elämässään sen kaiken hyvän ja upean, mikä siinä on, elämä on mahtavaa, oli lapsia tai ei.
Vain palkkapäivänä. Toisaalta olen kateellinen myös heille joilla on kolme lasta, meillä siis vain kaksi, koska ei varaa kolmanteen. Täydellisessä maailmassa meillä olisi kolme lasta ja hieman isommat tulot.
Tietenkään en omaa elämääni mihinkään vaihtaisi, vaikka joku asia hetkellisesti veetuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
En koskaan. Olen elänyt tuon vaiheen jo, samoin sinnuajan. Saatiin lapset lähempänä nelikymppisiä, ettei tarvitse haikailla menetetyn elämän perään.
Eikä lastenlasten perään. Voi hyvinkin olla ettet elä enään silloin ku ne syntyy p
Olen perheellinen ja perhe-elämä sujuu ihan kivasti, vaikka välillä on rasittavaa.
Lapsettomille pariskunnille en ole koskaan kateellinen, mutta sinkuille kieltämättä joskus.
Alue: Aihe vapaa
En, saimme lapsen vasta yli kolmekymppisenä, joten sinkku- ja dinkkuaikaa ehti viettää ihan riittävästi. Sen sijaan tätä aikaa taaperoikäisen ihanan lapsen kanssa en vaihtaisi edes parhaimpiin päiviin entisestä elämästä. Matkustamme paljon edelleen perheenäkin ja juhlien aikaan uskallamme jo jättää lapsen hoitoonkin.