Normaalisti syövät, auttakaa ahmintahäiriöistä: Minkä kokoinen/kuinka paljon on "yksi päivittäinen herkku"?

Pävittäinen herkkuni on se, että menen karkkihyllylle naureskelemaan, enkä osta mitään. 

Voih, tiedän niin hyvin tuon ongelman syömisen kanssa :(....

Minua on auttanut se, että perusruokavalio on laadukas, järkevä ja terveellinen ja tottakai sellainen josta itse pidän. Olen opetellut sen, että syön vain jos on nälkä. Jos alkaa tekemään mieli syödä vaikkei ole nälkä, mietin hetken ja kysyn , miksi minun nyt pitäisi syödä jotain?

Otan herkun ( pulla, suklaa, jätski ym) jos tekee mieli, mutta yllättävän usein ei tee mieli. Jos ajattelee, että "en saa" niin siitä herkusta tulee liian himoittava ja pään täyttävä asia ja sitten se voi riistäytyä käsistä. Mut kun ei kiellä itseltään periaatteessa mitään, niin yllättäen herkkujen määrä normaalistuu.

Mutta perusta on , että syö muuten hyvin , niinkuin suosituksissa, normaalia ruokaa ja välipaloja.

On mullakin ollut kamalan vaikeita aikoja, mutta tällä ajattelulla ja rutiineilla on mennyt viime ajat hyvin.

Se, mikä on "normaalia" herkkujen määrässä, en osaa sanoa, toisille sopii joku pikku juttu päivittäin ja toiset syö harvemmin. Pääasia kai, että se on kokonaisuutena hyvin pieni osa syömisistä.

Hei, kyllä se siitä lutviutuu, älä lannistu:)

Itsekkin olen ex ahmintahäiriöinen (koetin sillä täyttää sisäistä tyhjyyttäni) kun siitä selvisin ajan kanssa, niin nykyään riittää herkutteluksi riittää 1 korvapuusti, 1 jätskituutti, 5-7 lakua...

Pitkästä aikaa minulla oli kuukausi sitten 200g suklaalevy, söin sitä yli viikon kahvin kanssa, ennen olisin ahminut tuon yhden illan aikana.

Puhut asiaa, hyvä kommentti.

Itse en varmasti osta kokonaista karkkipussia, jottei hujahda kerralla. Minulle herkku on esim.työpaikan jälkiruokakiisseli, pulla kahvipöydässä (siis pyöreä pulla, ei viineri, isomman korvapuustinkin puolitan). Pieni suklaa (vaikka pikkusuffeli nam) tai pienempi jäätelö.

Tänään olen viikonlopun kunniaksi "herkutellut". Söin muun ruuan lisäksi:lounaalla rahkaa puoli kuppia jälkiruuaksi, välipalaksi kingiksen, iltaruualla pitsan puoliksi mieheni kanssa, ja vielä n.5karkkia lasten pussista (ostetaan 1pussi viikonloppuisin 5 hengen perheelle). Bmi on luonnostaan n.22.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin olen ex ahmintahäiriöinen (koetin sillä täyttää sisäistä tyhjyyttäni) kun siitä selvisin ajan kanssa, niin nykyään riittää herkutteluksi riittää 1 korvapuusti, 1 jätskituutti, 5-7 lakua...

Pitkästä aikaa minulla oli kuukausi sitten 200g suklaalevy, söin sitä yli viikon kahvin kanssa, ennen olisin ahminut tuon yhden illan aikana.

Joo, olisi tuo riittää sana riittänyt yhdenkin kerran* :D

Täällä eräs joka uskaltaa jo sanoa parantuneensa BEDstä. :) Mun tieni onnistumiseen oli se, että karsin sokerin ja valkoiset viljat pois. Ne olivat ainoat, mitä en syönyt, muuten maailma oli vapaa. Kesti ehkä kuukauden päivät, enkä kaivannut makeaa/nopeita hiilareita lainkaan. Pääsin siitä koukusta pois.

Seuraava vaihe oli se, että lakkasin syömästä niitä mieltämiäni herkkuja. Ja aloin tekemään normaalista ruuasta niin hyvää että tuntui siltä, kuin jokainen ateria olisi herkkuhetki. Jätin kaiken prosessoidun pois ja hetki meni, niin aloin oikeasti maistamaankin puhtaan ruoan maut ihan erilailla.

En syö oikeastaan karkkia, sipsiä, suklaata, pizzaa tai mitään leivonnaisia enää. Jotain omenapiirakkaa syön äidillä käydessäni, ja se riittää. Ei se oikeasti enää edes maistu niin hyvälle.

Ja tämä on paljon todettu ihmiseltä, joka söi n. 8 vuotta noita yllämainittuja melkein päivittäin, korvasi niillä oikeita aterioita, paastosi itseinhossa itseään näännyttäen herkkuputken jälkeen, vain repsahtaakseen uudelleen. Oikeasti kuulostaa kliseiseltä, mutta ap, itse sinä sen ruoan ja herkun syöt. Se vaatii paljon, tiedän sen, mutta lopeta se ahmiminen. Älä päästä sitä sille tasolle. Kun olet taas syömässä sen saman herkun kuin eilen, ja toissapäivänä vaikka tiedät että inhoat itseäsi sen jälkeen, eikä mikään muutu.. älä syö sitä. Siitä se lähtee, eikä mistään muusta.

Aika kuluu, joka tapauksessa. Mitä jos aloittaisit nyt? Kuukauden päästä voisit muistella taaksepäin, että olipas se silloin niin tuskaista, mutta nyt on jo helpompaa.

Syöt kuutena päivänä viikossa terveellisesti, terveen kokosia annoksia. Yhtenä päivänä ahmit, vaikka sitte makeeta, jos mieles tekee. Yksinkertaista, eikä tarvihe miettiä asioita päivittäin, sortuilla, laskee kaloreita, kun järjestyksestä tulee rutiinia.

Kuten moni kertonutkin: esim yksi suklaapatukka (ei suklaalevy), yksi jäätelötuutti (ei litran pakkaus), yksi leivonnainen (ei pakettia), 1 vanukas tai rahka tms (ei useampaa). Karkkien ja sipsien kanssa on vaikeampaa, kun niitä ei oikein ole yksittäisannoksia vaan jättimäisiä. Jos mahdollista, pysy poissa niistä. Pienimmät mahdolliset karkkipussitkin on aika isoja kerta-annokseksi, ellet sitten löydä sellaisia vanhanaikaisia tulitikkulaatikon kokoisia askeja tai osta irtokarkkia esim 50 gramman annosta kerralla.

Jos ostat kotiin useamman päivän herkkuannoksen, pystytkö jättämään ne kaappiin vai onko riskiä että ahmit paljon kerralla? Jos mahdollista eli on joku kauppa lähellä, säilytä herkut kaupan hyllyllä ;) eli käy 1-2 päivän välein kaupassa ostamassa vain siksi 1-2 päiväksi kerrallaan. Voi jopa käydä niin, että ajan mittaan herkuttelu hieman vähenee kun et jaksa ravata kaupassa mutta pidät itsesi tiukkana ruokaostoksilla ollessa ettet osta kaappeja täyteen.

Minä joudun rajoittamaan herkkujen syömistäni juuri tuolla tapaa, etten "saa" ostaa kotiin varastoon niitä. Koska sitten söisin herkkuja jatkuvasti kun niitä kerran on. Mun on paljon helpompi pysyä tiukkana itselle niillä parilla vartin kauppareissulla viikossa (=olla ostamatta) kuin jokaikinen hetki kotona (=olla syömättä).

Vierailija kirjoitti:

Syöt kuutena päivänä viikossa terveellisesti, terveen kokosia annoksia. Yhtenä päivänä ahmit, vaikka sitte makeeta, jos mieles tekee. Yksinkertaista, eikä tarvihe miettiä asioita päivittäin, sortuilla, laskee kaloreita, kun järjestyksestä tulee rutiinia.

Kokeilin tätä tyyliä, eli yksi viikonpäivä oli ns. "kaikki sallittu" päivä. Muistona on, että nämä herkkupäivät olivat itse asiassa ihan hirveitä päiviä! Kun kuuden päivän "herkkuhimot" oli latautunut siihen ainoaan sallittuun päivään, silloin herkkuja todellakin veti yli tarpeen niin, että oli ihan kaamea olo. Oletan kyllä, että kyse on pikemminkin siitä ajatuskierteestä, että kun jokin on tiettynä ajanjaksona kielletty, siihen latautuu tarpeettomiakin himoja, kun ilman kieltoa k.o asiaan suhtautuisi paljon tyynemmin. Niinpä allekirjoittaneelle toimi juuri se, että herkutella saa hieman pitkin viikkoa. 

Vierailija kirjoitti:

Syöt kuutena päivänä viikossa terveellisesti, terveen kokosia annoksia. Yhtenä päivänä ahmit, vaikka sitte makeeta, jos mieles tekee. Yksinkertaista, eikä tarvihe miettiä asioita päivittäin, sortuilla, laskee kaloreita, kun järjestyksestä tulee rutiinia.

Näytä mulle ahmimishäiriöinen jona onnistuu pitämään tuon yhden päivän yhtenä päivänä. Tää on yhtä toimivaa kuin sanoa anorektikolle että "syö enemmän" tai neurootikolle että "ota vaan iisimmin".

Minä kyllä suosittelisin sitä "tipatonta". Tilanteesi on vähän kuin alkoholistilla. Kehosi on riippuvainen myös kaikesta siitä, mitä kehossa tapahtuu, kun mätät herkkuja. Alkoholistitkin hoitavat tunneongelmiaan alkoholilla. Juodaan iloon ja suruun ja vähästä lähtee käsistä.

Jätä nyt alkuun kaikki huonot  hiilarit pois ja katso, mitä tapahtuu. En tarkoita karppausta, vaan verensokerin heilahtelut kuntoon. Syö kunnon ruokaa tasaisesti, huolehdi vitamiinien, hivenaineiden ja hyvien rasvahappojen saanti kuntoon proteiinia unohtamatta. Tunnepuoli on sitten erikseen. Joudut kohtaamaan senkin toisella tavalla sitten kun et ahmi.

Voi kestää tosi kauan ennen kuin voit syödä pullan ilman että se johtaa ahmimisputkeen.

Muistan sen inhottavan tunteen kun aamulla heräsi ja tunsi mahassaan ja kehossaan edellisillan ahmimisen. Oma itse ällötti, ja sen tunteen halusi niin saada pois. Seurasi paastoaminen, yleensä, tai sitten putki päälle.

Te muutkin tiedätte kyllä tämän tunteen, joku siitä jo kirjoittikin aiemmin.

Sitten viimeisen ahmimisillan aamuna aloin kaivelemaan jotain syömishäiriö-sivuja.

Siellä luki mm. että jos haluaa parantua, pitää lopettaa laihduttaminen. Ja alkaa syömään normaalisti. Ja: oppia rakastamaan itseään. Minun piti ihan kirjoittaa paperille hyviä ajatuksia itsestäni. Ja lopettaa huoli painostani, todellakin lopettaa laihduttaminen, koska ensin pitää opetella se normaali syöminen.

Siitä se sitten lähti, normaali suhde ruokaan.

Käytännön toteutus todellakin perustuu kunnon ateriarytmiin, kunnon ruuan syömiseen ja nälkään syömiseen. Herkutella pitää, ja saa, ja usko vaan, sinä löydät sen normaalin tavan kyllä. Hyviä vinkkejä on tullutkin tässä keskustelussa. Kuulostaa ihan terkkari-tätiltä, mutta periaatteessa ne sokeri + sipsihommat ei kuulu jokaiseen päivään , mutta me olemme yksilöitä, jollakin voi kuulua, mutta niiden osuus on kyllä oltava aika pieni kun miettii kokonaisuutta eikä niillä saa alkaa korvaamaan oikeaa ruokaa. Silloin menee mönkään.

Tavallinen ruoka, vihersmoothiet ym lempiaineistasi tehtynä voi olla myös uusia herkkuja.Pidä mieli avoimena uusille mahdollisuuksille. Mutta mikään ei ole myöskään kiellettyä , ne entisetkään.

Tuo ahmimisen jälkeinen ällötys on se ykkös-syy, miksi en enää ahmi. Muistan sen, enkä kertakaikkiaan halua sitä enää kokea, koin sen vaan niin hajottavana henkisesti.

Monet ovat kirjoittaneet parantuneensa, joten olen ihan varma että sinäkin pystyt siihen!

Ja jos tuntuu että on ihan umpisolmu, niin kyllähän on paikkoja saada ammattiapua. Lisäksi täällä on sulla jo monta vertaistukijaa :)

Ei tosiaan herkutella päivittäin. Mulle "kerta-annoskoot" on näin:

- jäätelöä 2cm pala paketista

- jos oikein himottaa niin 1 rivi suklaalevystä, tummaa suklaata riittää -1-2 palaa

- viikonloppuna 200 g irtsareita riittää 2 pvälle.

- 1 keksi kahvin kanssa (johtunee siitä etten pidä kekseistä)

- 1 pala kakkua juhlissa

Nämä siis vaihtoehtoja - ei yhden päivän annos!!! Jäätelöä menee ajoittain pala per päivä mutta silloin on ollut ruoka kevyempää (esim 250 kcal keittoannos).  Viikolla jos iskee makeanhimo niin saatan ostaa lakun tai twix patukan josta syön vain 1 pötkön. Mikään ei ole kiellettyä mutta syön kohtuudella.

t normaalipainoinen

Syömishäiriöstä parantuvan ei pidä laskea kaloreita, eikä edes liikaa miettiä annoskokoja. Sen sijaan pitää oppia kuulostelemaan omaa kroppaa: kun sinun on "nälkä", niin onko sulla oikea nälkä, sellainen heikotus, vai tekeekö vain mielesi lisää? Ahmiminen pistää nälänhallintamekanismin vituralleen.

Itse sain sen lopulta kuntoon kun vedin useamman kuukauden vähähiilarisella dieetillä. Kaikki verensokerin heilahtelut ylläpitivät kierrettä, jossa kroppa vain odotti seuraavaa repsahtamista ja piti normaaliruokailuja jonain välitilana. Lisäksi aloitin maltillisen liikunnan, jotain mistä itse pitää, sekä  aloin tehdä itseterapiaa jäljittäen ahmimisen syitä.

Ja vielä: laihduttaminen sitten vasta, kun olet ensin oppinut syömään normaalisti ilman jatkuvaa ruoan/herkkujenhimoa.

Jokainen ahmija on erilainen. Voin entisenä BED-ihmisenä kertoa omia kokemuksiani. Kaikkeen herkuttelunhallintaan tepsii aluksi säännölliset ruoka-ajat, mulla 5xpäivä. Syö mitä lystäät mutta säännöllisesti. Jossain vaiheessa alkaa tuntua, että söisi mieluummin jotain kunnollista. Sitten voi tehdä retken kaupan hedelmäosastolle ja käydä kaikki hedelmät läpi, tutut ja tuntemattomat. Aina parempi syödä herkkuna hedelmää kuin suklaata tai karkkia jne. Kun ateriarytmi on helpottunut, voi kokeilla, jos voisi olla ilman suklaa-karkki-jne osastoa, ensin päivän, sitten kaksi jne. Älä siis kiellä mitään totaalisesti, koska silloin asia pyörii jatkuvasti mielessä ja sitten kun syöt jotain sellaista, on morkkis taattu. Sitten kun säännöllinen syöminen pitää verensokerin tasaisena, on helpompi jättää herkkuja pois. Itselläni kävi niin, että kun sitten olin sen viikon, pari herkuitta, sallin itseni syödä niitä - todetakseni, että niistä tuli fyysisesti huono olo. Samoin käy, jos rytmi on ollu pitkään säännöllinen ja sitten se heittää - tulee huono olo. Molemmat on silmiä avaavia kokemuksia.

Älä muuta kaikkea kerralla. Kannattaa alkaa ns naurettavan pienistä asioista, jotka pystyy pitämään. Ahmimiseen ei ole pikalääkettä. Ennen kaikkea tahdo hyvää itsellesi ja kehollesi!!! Niillä, joilla ei ole omaa kokemusta ahmimisesta, ei kannata kuunnella. Etsi aktiivisesti ei-syötäviä-hemmottelukeinoja. ET OLE YKSIN.

Minulle herkku on greippi tai avokado, tai ylimääräinen kupillinen maustettua teetä.

Kuulostaa siltä että ap:n sokeriaddiktio on lähtenyt sen verran pahasti käsistä että hoito on sama kuin alkoholisteilla, eli absolutismi. Alkoholistista ei koskaan tule kohtuu käyttäjää, ja tuskin ap:stakaan.

Eli lopeta kaikki sokerin mussuttaminen, siirry kokonaan vhh-dieetille ja pysy siinä loppuelämäsi. En usko että muita vaihtoehtoja edes on. Kaikki yritykset kohtuukäytöstä on vain turhaa kidutusta.

36 lisää, että on hyvä tunnistaa ne ruuat ja herkut, jotka laukaisee ahmimisen. Niitä kannattaa välttää alkuvaiheessa, oli ne sitten mitä vaan, terveellisiä tai epäterveellisiä. Varaudu myös siihen, että toipuminen kestää helposti parikin vuotta. Lopeta laihduttaminen, ja pyri vaan terveempään elämään vähän kerrallaan. Mulla meni vuosi, puolitoista, että aloin nauttia liikunnasta. Nyt harmittaa, jos en pääse lenkille.

Mutta mitä on pari vuotta koko elämästä? Ajattele niitä terveempiä vuosikymmeniä, jotka odottavat sinua syömistaistelun jälkeen! Rakasta itseäsi niin paljon, ettet luovuta. Hae apua ja tukea. Tsemppiä!

Älä osta mitään jättisäkkiä, eikä suklaalevyä niin että söisit rivin päivässä. Osta vain yksi patukka tai pieni pussi. Jos on mahdollista kävellä ostamaan se pieni herkku päivittäin niin saat samalla liikuntaa :) ehkä tulee jätettyä lähtemättäkin välillä.

purkki maustamatonta rahkaa ja karpalo/kinuski-mehukeittoa, maistuu vähän jätskiltä :)

yksi pieni tummasuklaapatukka, ÄLÄ OSTA  ISOA  LEVYÄ

Lidlin sokerittomat myslipatukat

'

ruissipsejä

kevyesti maustettuja manteleita